Lue keskustelun säännöt.
Käly varasti meidän lapsemme nimen omalle tytölleen! :(
27.05.2014 |
Olen tosi loukkaantunut tästä! :( Olen pienestä asti haaveillut antavani lapselleni nimen Vilhelmiina, jos tyttölapsi minulle siunaantuu (on yksi kauneimmista nimistä jonka tiedän). Myös mieheni sisko on tämän tiennyt, olemme tunteneet lähes 10 vuotta ja aiheesta on puhuttu, erityisesti omana raskausaikanani moneen otteeseen. Hän tuolloin huokailikin aina, kuinka olenkaan keksinyt niin kauniin nimen kuin Vilhelmiina. Kun minun ja mieheni tytär sitten syntyi (on nyt 3-vuotias), hän sai toiseksi nimekseen Vilhelmiina, etunimeksi kuitenkin toisen kaksitavuisen tytönnimen, joka toimii kutsumanimenä. Ajateltiin miehen kanssa, että Vilhelmiina ei kutsumanimenä ole kauhean käytännöllinen...
No, tämä kälyni sitten synnytti tyttövauvan tuossa huhtikuussa ja tämän ristiäiset pidettiin viime sunnuntaina. Kyllä meiltä loksahti miehen kanssa suu auki, kun pappi paljasti tyttövauvan nimen ja eikös vain hänelläkin ole toisena nimenä Vilhelmiina! Lisäksi käly ja hänen miehensä ilmoittivat, että Vilhelmiina tulee toimimaan tytön kutsumanimenä. He siis röyhkeästi varastivat nimen, jonka olen itse haaveillut antavani omalle tytölleni pienestä asti! :( Olin niin loukkaantunut, etten puhunut heille ristiäisissä enää sanaakaan, ja kotiin päästyämme tuli kyllä itku siitä pettymyksestä ja loukkaantumisesta.
En tiedä, miten suhtautua mieheni siskoon ja tämän mieheen jatkossa... olen niin loukkaantunut, etten haluaisi heitä ja vauvaa enää nähdäkään. Tiedän, ettei pikkuvauva tietenkään ole syypää asiaan. En vain ymmärrä, miksi mieheni sisko halusi loukata minua niin, kun tiesi, että Vilhelmiina on monia vuosia vaalimani ja minulle niin tärkeä nimi. Nyt tuntuu, kuin nimi olisi varastettu minulta, etenkin kun se on otettu kälyni tytön kutsumanimeksi! Kyllä otti päähän, kun ristiäisissä kälyn miehen vanhemmat naispuoliset sukulaiset kilvan huokailivat ja kehuivat kekseliästä ja kaunista nimeä. :( Miten pääsen tästä yli?
Kommentit (157)
Ei kai nimi nyt noin tärkeä voi olla tai ehkä voi, mutta sittenkin. Toisaalta tietysti sama nimi lähipiirissä voi tuntua hieman hankalalta, jos se on itselle hyvin tärkeä. Mutta nyt on parasta unohtaa nämä nimijutut. Olen onnellinen, että sinulla on ihana tyttö. Ei nimet maailmaa kaada. Antaisin paljon, jos saisin muutamia vuosia takaisin ja voisin vielä harkita lastentekoa. Siinä jo suuren luokan ongelma, jonka kanssa vain pitää elää loppuelämä. Minullakin on useita ihania tytön ja pojan nimiä muistilokeroissa, mutta yhtäkään en voi antaa omalleni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:50"]
Minä ymmärrän sinua kyllä, vaikka tietysti järjellä ajatellen ei voi jotain nimeä "omia". Minulle kävi käytännössä samoin kun siskoni antoi omalle lapselleen sen nimen jonka olin antanut omalleni toiseksi nimeksi. Ärsytystä lisäsi se että kun siskolleni mietin että kannattaisiko tämä nimi antaa ihan ensimmäiseksi etunimeksi vai vasta toiseksi (sellaiseksi jonka voisi ottaa sitten halutessaan isona kutsumanimeksi) niin sisko neuvoi antamaan sen vasta toiseksi nimeksi. Ja siitä ihan muutaman kuukauden kuluttua siis antoikin sen omalleen kutsumanimeksi.
Olin myös ihan älyttömän katkera ja loukkaantunut kun sisko kerran tiesi kuinka tärkeä tuo nimi oli minulle ja olisin halunnut että se olisi ollut lähipiirissämme ainutlaatuinen. Tästä on jo useita vuosia mutta silti aina kun joudun lausumaan siskoni nimen ääneen jollekin, tulee tämä asia mieleen. Oman itseni takia olen koittanut antaa mahdollisimman hyvin anteeksi, en vaan silti vieläkään käsitä miksi piti "viedä" se "meidän" nimi :(
Ymmärrän siis että tuntuu pahalta mutta oman hyvinvointisi vuoksi koita antaa asia anteeksi, se katkeruus kalvaa ja vahingoittaa vain sinua :( Itse myös kirjoitin siskolleni kirjeen missä kerroin miltä minusta tuntuu. En tiedä mitä hyötyä siitä oli mutta ehkä hiukan parempi olo tuli itselle kun sain sanoa kuinka pahalta minusta tuntui.
[/quote]
Ihanaa tietää että joku ymmärtää, miltä minusta tuntuu. Kaikki eivät ilmeisesti käsitä, että jotkut nimet nyt vaan muodostuvat itselle rakkaammaksi ja tärkeämmäksi kuin toiset. Itse nimesin pienenä vauvanukkenikin Vilhelmiinaksi, olen vaalinut sitä nimeä vuosikaudet. :( Vaikka jonkun mielestä tämä voi olla pikkumaista, niin eikö kuitenkin lähipiiri voi kunnioittaa tällaista asiaa ja valita jotain muuta nimeä, kun nimiä on tosiaan paljon kuin meressä mutaa? Koen tämän kyllä jotenkin henkilökohtaisena loukkauksena/"hyökkäyksenä" itseäni kohtaan. :(
Tuskin ne muisti sun juttujasi, ihmiset eijuuri kuuntele ton tyyppisiä laverteluja.
no voi viddu, olisit antanut sen kutsumanimeksi jos on noin tärkeä. Multa käly meinasi viedä meidän tulevan pojan
nimen, tiesi kyllä että se oli meille varattu, onneksi saatiin vihiä ja asia ratkesi niin että keksivät sitten uuden. Meidän pojilla vain 3kk ikäeroa mutta onneksi nyt eri nimet.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:55"]
Kuka se käskee selostaa kaikki asiat toisille?? Ja olisit sitten oikeasti antanut sen nimen lapsellesi, jos se oli tärkeä. Tuohan vain viestitti muille, ettei se nyt niin huippunimi ollutkaan, kun ei kutsumanimeksi kelvannut.
Itsekin keksin tyttärelleni nimen vuonna 1992. Pidin turpani kiinni, ja kun sain tyttären viimein 2010, lähes nelikymppisenä, ei kellään muulla ole edelleenkään sen nimistä lasta, enkä ole saman nimiseen lapseen ikinä törmännyt, vaikka nimi on nykyisin ihan kalenterissa.
Nimi oli / on minulle sen verran tärkeä, etten ottanut pienintäkään riskiä "tarjoilemalla" sitä muille.
[/quote]
Juuri näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:50"]Minä ymmärrän sinua kyllä, vaikka tietysti järjellä ajatellen ei voi jotain nimeä "omia". Minulle kävi käytännössä samoin kun siskoni antoi omalle lapselleen sen nimen jonka olin antanut omalleni toiseksi nimeksi. Ärsytystä lisäsi se että kun siskolleni mietin että kannattaisiko tämä nimi antaa ihan ensimmäiseksi etunimeksi vai vasta toiseksi (sellaiseksi jonka voisi ottaa sitten halutessaan isona kutsumanimeksi) niin sisko neuvoi antamaan sen vasta toiseksi nimeksi. Ja siitä ihan muutaman kuukauden kuluttua siis antoikin sen omalleen kutsumanimeksi.
Olin myös ihan älyttömän katkera ja loukkaantunut kun sisko kerran tiesi kuinka tärkeä tuo nimi oli minulle ja olisin halunnut että se olisi ollut lähipiirissämme ainutlaatuinen. Tästä on jo useita vuosia mutta silti aina kun joudun lausumaan siskoni nimen ääneen jollekin, tulee tämä asia mieleen. Oman itseni takia olen koittanut antaa mahdollisimman hyvin anteeksi, en vaan silti vieläkään käsitä miksi piti "viedä" se "meidän" nimi :(
Ymmärrän siis että tuntuu pahalta mutta oman hyvinvointisi vuoksi koita antaa asia anteeksi, se katkeruus kalvaa ja vahingoittaa vain sinua :( Itse myös kirjoitin siskolleni kirjeen missä kerroin miltä minusta tuntuu. En tiedä mitä hyötyä siitä oli mutta ehkä hiukan parempi olo tuli itselle kun sain sanoa kuinka pahalta minusta tuntui.
[/quote]
Siskoko sinun lasten nimet päättää? Ei parane valittaa jos on kerran ulkoistanut päätöksen muille. Yleensä vanhemmat päättävät nimet kyllä ihan itse lapsilleen...
Ei toisella nimellä ole mitään merkitystä. Olisit laittanut sen etunimeksi, jos on niin ihana.
T: Joku jonka toinen nimi on juuri tuo Vilhelmiina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus vuosikausia sitten siitä tuli ensimmäisen kerran puhetta, kun oltiin sukuporukalla mökillä ja sitten saunan jälkeen terassilla kälyn kanssa tuli puhetta vauvojen nimistä. En ajatellut, että sitä nimeä pitäisi niin salailla, miehenikin kanssa siitä oli jo puhuttu ja kuitenkin olen pitänyt kälyä mukavana ihmisenä, mieleenkään ei olisi tullut että hän olisi "napannut" nimen itselleen! Piti Vilhelmiinaa kauniina nimenä, mutta itse luetteli litanian nimiä, joita itse voisi kuvitella antavansa omalle tyttärelleen, olis nyt valinnut sitten jonkun niistä. Myös mieheni mielestä meidän tyttäremme nimen varastaminen oli törkeä temppu. Lisäksi mieheni ei päässyt siskonsa tyttären kummiksikaan, vaikka oltiin jotenkin pidetty sitä itsestäänselvyytenä, kun on heillä esikoinen. Ollaan sunnuntaista asti mietitty, että onko heille oikeasti nyt jotain meitä vastaan, vaikka välit on koko ajan olleet hyvät! :(
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:06"]
Joskus vuosikausia sitten siitä tuli ensimmäisen kerran puhetta, kun oltiin sukuporukalla mökillä ja sitten saunan jälkeen terassilla kälyn kanssa tuli puhetta vauvojen nimistä. En ajatellut, että sitä nimeä pitäisi niin salailla, miehenikin kanssa siitä oli jo puhuttu ja kuitenkin olen pitänyt kälyä mukavana ihmisenä, mieleenkään ei olisi tullut että hän olisi "napannut" nimen itselleen! Piti Vilhelmiinaa kauniina nimenä, mutta itse luetteli litanian nimiä, joita itse voisi kuvitella antavansa omalle tyttärelleen, olis nyt valinnut sitten jonkun niistä. Myös mieheni mielestä meidän tyttäremme nimen varastaminen oli törkeä temppu. Lisäksi mieheni ei päässyt siskonsa tyttären kummiksikaan, vaikka oltiin jotenkin pidetty sitä itsestäänselvyytenä, kun on heillä esikoinen. Ollaan sunnuntaista asti mietitty, että onko heille oikeasti nyt jotain meitä vastaan, vaikka välit on koko ajan olleet hyvät! :(
[/quote]
Ja jälleen tämä AP, koko ajan unohdan lisätä loppuun...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:50"]
Totta kai nyt kaduttaa, ettei annettu sitä kutsumanimeksi, ja ehkä oltaisiin jossain vaiheessa voitu se vaihtaakin. :( Ajateltiin, et tyttö voi tarpeeksi vanhana itse vaihtaa kutsumanimeään jos haluaa... Mutta nyt se ei varmaan ole ikinä enää mahdollista, kun serkku on jo Vilhelmiina, sitten kummallakin olis sama kutsumanimi ja vielä noin erikoinen nimi niin sitten meidän tytärtä pidettäisiinkin "matkijoina". :( Joo, ehkä olen lapsellinen, mutta maailma on nimiä täynnä ja kälyni tiesi, kuinka tärkeä nimi Vilhelmiina on minulle, niin miksi ihmeessä piti antaa omalle lapselleen juuri se??
[/quote]
Vaikuttaa provolta, koska kutsumanimen vaihtaminen ei tuosta vaan onnistu. Jos henkilö on sen verran vanha, että itse haluaa vaihtaa kutsumanimensä, on aiempi nimi sen verran tuttu suvun kesken, että sillä nimellä häntä jatkosakin kutsutaan. Kaikki ne henkilöt, jotka ovat vaihtaneet kutsumanimeään, ovat joutuneet tilanteeseen, että vanhat tutut käyttävät vanhaa nimeä, ja vain ne ihmiset, joihin on tutustunut nimenvaihdoksen jälkeen, ottavat tämän uuden nimen käyttöön. Voisitteko te alkaa kutsumaan jotain läheistäsi eri nimellä kuin olet tottunut hänet tuntemaan?
Mikset antanut tytöllesi kutsumanimeksi Vilhelmiinaa? Mitä jos kyse olisikin jostain tavallisemmasta nimestä tyyliin Anna tai Maria?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärtäisin loukkaantumisen paremmin mikäli teillä olisi poikalapsia ja olisit puhunut "sitten kun meillä on tyttö". Mutta jos teillään jo tyttö jota ei kutsuta Vilhelmiinaksi niin nyt en tajua...
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:07"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:50"]
Totta kai nyt kaduttaa, ettei annettu sitä kutsumanimeksi, ja ehkä oltaisiin jossain vaiheessa voitu se vaihtaakin. :( Ajateltiin, et tyttö voi tarpeeksi vanhana itse vaihtaa kutsumanimeään jos haluaa... Mutta nyt se ei varmaan ole ikinä enää mahdollista, kun serkku on jo Vilhelmiina, sitten kummallakin olis sama kutsumanimi ja vielä noin erikoinen nimi niin sitten meidän tytärtä pidettäisiinkin "matkijoina". :( Joo, ehkä olen lapsellinen, mutta maailma on nimiä täynnä ja kälyni tiesi, kuinka tärkeä nimi Vilhelmiina on minulle, niin miksi ihmeessä piti antaa omalle lapselleen juuri se??
[/quote]
Vaikuttaa provolta, koska kutsumanimen vaihtaminen ei tuosta vaan onnistu. Jos henkilö on sen verran vanha, että itse haluaa vaihtaa kutsumanimensä, on aiempi nimi sen verran tuttu suvun kesken, että sillä nimellä häntä jatkosakin kutsutaan. Kaikki ne henkilöt, jotka ovat vaihtaneet kutsumanimeään, ovat joutuneet tilanteeseen, että vanhat tutut käyttävät vanhaa nimeä, ja vain ne ihmiset, joihin on tutustunut nimenvaihdoksen jälkeen, ottavat tämän uuden nimen käyttöön. Voisitteko te alkaa kutsumaan jotain läheistäsi eri nimellä kuin olet tottunut hänet tuntemaan?
[/quote]
kyllä vaan kutsumanimen vaihdos onnistuu vanhempanakin. ite vaihdoin toisen nimen kutsumanimeksi yläasteelle mennessäni. sitten vähän yli parikymppisenä halusin vaihtaa ekan nimen taas kutsumanimeksi, kun se kuitenki oli enemmän "mua". aina on läheiset osanneet käyttää sitä oikeeta kutsumanimeä, hetken totuttelun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:06"]Joskus vuosikausia sitten siitä tuli ensimmäisen kerran puhetta, kun oltiin sukuporukalla mökillä ja sitten saunan jälkeen terassilla kälyn kanssa tuli puhetta vauvojen nimistä. En ajatellut, että sitä nimeä pitäisi niin salailla, miehenikin kanssa siitä oli jo puhuttu ja kuitenkin olen pitänyt kälyä mukavana ihmisenä, mieleenkään ei olisi tullut että hän olisi "napannut" nimen itselleen! Piti Vilhelmiinaa kauniina nimenä, mutta itse luetteli litanian nimiä, joita itse voisi kuvitella antavansa omalle tyttärelleen, olis nyt valinnut sitten jonkun niistä. Myös mieheni mielestä meidän tyttäremme nimen varastaminen oli törkeä temppu. Lisäksi mieheni ei päässyt siskonsa tyttären kummiksikaan, vaikka oltiin jotenkin pidetty sitä itsestäänselvyytenä, kun on heillä esikoinen. Ollaan sunnuntaista asti mietitty, että onko heille oikeasti nyt jotain meitä vastaan, vaikka välit on koko ajan olleet hyvät! :(
[/quote]
Nimiä ei vaan kukaan omista, joten ei niitä kukaan varastaakaan voi. Ja entäs jos kälynkin mielestä Vilhelmiina on maailman kaunein nimi? Tai heidän lapsensa näytti aivan Vilhelmiinalta? Ihan hyvin käly on voinut luetella vaan jotain random nimiä koska ei ole halunnut tai osannut kertoa omien tulevien lasten nimiä. Minustakin tuo on tosi outoa päättää lasten nimet jo vuosia ennen kuin nämä ovat syntyneet. Tai ainahan sitä voi pohdiskella mutta itse ainakin osaan sanoa lapsen vasta sitten kun lapsi on syntynyt ja näen että minkä nimiseltä hän näyttää.
Tiedän tunteen ap.
Mulla kävi aikalailla samoin.
Joo kyllä, nimiä ei voi varata mutta veikkaan että aika usea kokisi jonkinmoisen kolauksen jos joku tuttavapiiristä antaisi saman nimen kuin itse on kertonut antavansa.
Se että keksit mielestäsi täydellisen nimen mikä sopii lapsellesi ja et enää harkitsekkaan muita vaihtoehtoja.
Sitten joku ystävä/sukulainen on keksinyt antaa tismalleen tämän saman nimen lapselleen niin kyllä siinä lähtee nimestä maku ja kun pitäisi sitten keksiä lapselle uusi nimi ennen kastajaisia, mikään nimi ei enää tunnu miltään kun oli niin päättänyt ja tottunut ajatukseen että tässä se nimi nyt on.
Mä olin puhunut ystävälleni että jos joskus saan tyttölapsen nimeksi tulee Aino Emilia.
Noh ensimmäinen lapseni on poika ja tämä ystäväni sai tytön ja sai sitten nimekseen tämä tyttö Aino Emilia.
Eipä olla yhteyksissä enää kovin usein.
Muutenkin kova matkimaan asioissa tämä entinen ystävä.
Kysynpä vaan mitenkä ihmisillä on pokkaa? Itsellä ei kyllä olisi.
Kiitos, olen puhunut.
Meillä kyllä myös mies sai ehdottaa lapselle nimeä, en ollut päättänyt sitä vuosikymmeniä ennen yksin etukäteen. Minusta se on hiukan itsekästä...
Ja hei, Vilhelmiina olis nelitavuisena todella epäkäytännöllisen pitkä etunimeksi. Voit lohduttautua sillä, että todennäköisesti kälyn tytön nimi lyhenee joka tapauksessa Vilmaksi.
Mistä lähtien Vilhelmiina on ollut erikoinen nimi? Tunnen älyttömästi Vilhelmiinoja.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:55"]
Kuka se käskee selostaa kaikki asiat toisille?? Ja olisit sitten oikeasti antanut sen nimen lapsellesi, jos se oli tärkeä. Tuohan vain viestitti muille, ettei se nyt niin huippunimi ollutkaan, kun ei kutsumanimeksi kelvannut.
Itsekin keksin tyttärelleni nimen vuonna 1992. Pidin turpani kiinni, ja kun sain tyttären viimein 2010, lähes nelikymppisenä, ei kellään muulla ole edelleenkään sen nimistä lasta, enkä ole saman nimiseen lapseen ikinä törmännyt, vaikka nimi on nykyisin ihan kalenterissa.
Nimi oli / on minulle sen verran tärkeä, etten ottanut pienintäkään riskiä "tarjoilemalla" sitä muille.
[/quote]
Jos nimi on kalenterissa, on se useammallakin lapsella.
hih hauska provo