Lue keskustelun säännöt.
Käly varasti meidän lapsemme nimen omalle tytölleen! :(
27.05.2014 |
Olen tosi loukkaantunut tästä! :( Olen pienestä asti haaveillut antavani lapselleni nimen Vilhelmiina, jos tyttölapsi minulle siunaantuu (on yksi kauneimmista nimistä jonka tiedän). Myös mieheni sisko on tämän tiennyt, olemme tunteneet lähes 10 vuotta ja aiheesta on puhuttu, erityisesti omana raskausaikanani moneen otteeseen. Hän tuolloin huokailikin aina, kuinka olenkaan keksinyt niin kauniin nimen kuin Vilhelmiina. Kun minun ja mieheni tytär sitten syntyi (on nyt 3-vuotias), hän sai toiseksi nimekseen Vilhelmiina, etunimeksi kuitenkin toisen kaksitavuisen tytönnimen, joka toimii kutsumanimenä. Ajateltiin miehen kanssa, että Vilhelmiina ei kutsumanimenä ole kauhean käytännöllinen...
No, tämä kälyni sitten synnytti tyttövauvan tuossa huhtikuussa ja tämän ristiäiset pidettiin viime sunnuntaina. Kyllä meiltä loksahti miehen kanssa suu auki, kun pappi paljasti tyttövauvan nimen ja eikös vain hänelläkin ole toisena nimenä Vilhelmiina! Lisäksi käly ja hänen miehensä ilmoittivat, että Vilhelmiina tulee toimimaan tytön kutsumanimenä. He siis röyhkeästi varastivat nimen, jonka olen itse haaveillut antavani omalle tytölleni pienestä asti! :( Olin niin loukkaantunut, etten puhunut heille ristiäisissä enää sanaakaan, ja kotiin päästyämme tuli kyllä itku siitä pettymyksestä ja loukkaantumisesta.
En tiedä, miten suhtautua mieheni siskoon ja tämän mieheen jatkossa... olen niin loukkaantunut, etten haluaisi heitä ja vauvaa enää nähdäkään. Tiedän, ettei pikkuvauva tietenkään ole syypää asiaan. En vain ymmärrä, miksi mieheni sisko halusi loukata minua niin, kun tiesi, että Vilhelmiina on monia vuosia vaalimani ja minulle niin tärkeä nimi. Nyt tuntuu, kuin nimi olisi varastettu minulta, etenkin kun se on otettu kälyni tytön kutsumanimeksi! Kyllä otti päähän, kun ristiäisissä kälyn miehen vanhemmat naispuoliset sukulaiset kilvan huokailivat ja kehuivat kekseliästä ja kaunista nimeä. :( Miten pääsen tästä yli?
Kommentit (157)
Minä olen laittanut kaverin lapsen toisen nimen omalleni kutsumanimeksi. Toivottavasti ei loukkaantunut siitä pahasti? Meille se nimi oli tullut esille toista kautta ja siihen 'kuuluva' lempinimi sinetöi päätöksen, emme edes muistaneet että kaverin lapsella on sellainen toinen nimi. Tästä on 13v ja se toinen nimi ei ole tullut esille lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:18"]
Meillä kyllä myös mies sai ehdottaa lapselle nimeä, en ollut päättänyt sitä vuosikymmeniä ennen yksin etukäteen. Minusta se on hiukan itsekästä...
[/quote]
Mies sai keksiä tyttäremme ekan nimen! On kaksitavuinen, "reipas" suomalainen tytönnimi, mallia Tiina (mutta ei ole se). Miehelle sopi hyvin tyttäremme toiseksi nimeksi Vilhelmiina, pitää nimestä itsekin. Ei kai nyt kaiken nimistä lähtien tarvitse muutenkaan mennä vanhempien kesken "tasan", yhdessä näistä asioista sovitaan ja jos toinen ehdottaa jotain ja toiselle käy, niin miksi se olisi itsekästä??
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:18"]
Ja hei, Vilhelmiina olis nelitavuisena todella epäkäytännöllisen pitkä etunimeksi. Voit lohduttautua sillä, että todennäköisesti kälyn tytön nimi lyhenee joka tapauksessa Vilmaksi.
[/quote]
Ristiäisissä kälyn miehen sukulaiset (taas ne vanhemmat naisihmiset) ehdottelivat kutsumanimeksi Helmi, Vilma tai Miina. Käly sanoi, että miettivät vielä näitä mahdollisia "lyhenteitä"/"lempinimiä", mutta kyllä kuulemma haluaisivat ihan Vilhelmiinaksi kutsua, kun se on pitkänä kauneimmillaan! Voitte kuvitella että kyllä savu melkein nousi korvista, kun vieressä kuuntelin. :( Ai niin, ja käly ei edes vilkaissut minuun päin, kun tytön nimi oli julistettu! Eli varmasti tiesi itsekin tehneensä väärin!
-AP
Siis kälyvarasti sun lapsennimen? Ja nyt sun lapselle jäi vain yksi nimi, kun toinen vietiin. Voi surku :-(. Tee rikosilmoitus
Sinä itse asiassaolet oikeasti vihainen miehellesi, koska annoit hänen valita lapselle kutsumanimen ja sun rakastama nimi tuli vain virallisten papereiden täytteeksi. Nyt miehesi sisko vei sen sulta. Jospa miehesi ja sen sisko teki sen tahallaan, huijasi sinulta nimen?
Miksi et antanut kutsumanimeksi Vilhelmiina? Ymmärrän miksi olet kälylle vihainen, olihan se aika törkeätä, mutta toisaalta, koska te ette sitten antaneetkaan sitä nimeä kunnolla niin ehkä hän ajatteli, ettei se niin tärkeätä sinulle ollut sittenkään. Olitteko hyviäkin ystäviä ennen tätä? Tuo on ystävyyden perjaatteiden vastaista, mutta ehkä hän ei näe itseään ystävänäsi, ja silloinhan perjaatteet ovat toiset. Olisi vain kannattanut kutsua häntä sillä nimellä jos se on noin rakas..mutta eihän se vieläkään ole myöhäistä. Läheisesi tietävät miten tärkeä nimi on sinulle, ja uudet tuttavuudet luulevat, että sinä annoit nimen ensin koska lapsesi on vanhempi..joten jos tyttäresi siitä tykkää niin kutsu häntä sillä nimellä.
t. Wilhelmina
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:25"][quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:18"]
Meillä kyllä myös mies sai ehdottaa lapselle nimeä, en ollut päättänyt sitä vuosikymmeniä ennen yksin etukäteen. Minusta se on hiukan itsekästä...
[/quote]
Mies sai keksiä tyttäremme ekan nimen! On kaksitavuinen, "reipas" suomalainen tytönnimi, mallia Tiina (mutta ei ole se). Miehelle sopi hyvin tyttäremme toiseksi nimeksi Vilhelmiina, pitää nimestä itsekin. Ei kai nyt kaiken nimistä lähtien tarvitse muutenkaan mennä vanhempien kesken "tasan", yhdessä näistä asioista sovitaan ja jos toinen ehdottaa jotain ja toiselle käy, niin miksi se olisi itsekästä??
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:18"]
Ja hei, Vilhelmiina olis nelitavuisena todella epäkäytännöllisen pitkä etunimeksi. Voit lohduttautua sillä, että todennäköisesti kälyn tytön nimi lyhenee joka tapauksessa Vilmaksi.
[/quote]
Ristiäisissä kälyn miehen sukulaiset (taas ne vanhemmat naisihmiset) ehdottelivat kutsumanimeksi Helmi, Vilma tai Miina. Käly sanoi, että miettivät vielä näitä mahdollisia "lyhenteitä"/"lempinimiä", mutta kyllä kuulemma haluaisivat ihan Vilhelmiinaksi kutsua, kun se on pitkänä kauneimmillaan! Voitte kuvitella että kyllä savu melkein nousi korvista, kun vieressä kuuntelin. :( Ai niin, ja käly ei edes vilkaissut minuun päin, kun tytön nimi oli julistettu! Eli varmasti tiesi itsekin tehneensä väärin!
-AP
[/quote]
Voi luoja mikä moukka!
Häikäilemättömiä ihmisiä näköjään on oikeasti olemassa.
Pitäisin sinuna nyt hajurakoa tähän kälyysi ja antaisin hänen huomata kuinka olette miehesi kanssa pettyneitä.
Ystävälläni sama reaktio papin lausuessa nimi Aino Emilia ja koko kastejuhlan ajan vältteli seuraani.
Enpä mä juhlissa kauaa viihtynytkään, jäi kakut syömättä.
Joo kyllähän ihminen kaikkeen kiintyy ja kehittelee pilvenhattaroita ja pakkomielteitä ja sitten tuntuu kurjata kun todellisuus onkin toisenlainen kuin se oma pikku maailma. Oikeasti, ette omista nimiä, ette edes lapsianne!!!! Olkaa KIITOLLISIA siitä mitä teillä on, herranen aika. Siinä vaiheessa kun sillä nuppusella todetaan joku vaava sairasu tai tapahtuu jotain muuta kurjaa, se on ihan sama mikä nimi kelläkin on. On lapsellista vaalia tuollaisia teinipakkomielteitä jostain nimistä. Saati pilata ihmisuhteita niiden takia. Mene ap TERAPIAAN. Maailma ei muutu sellaiseksi kuin haluat, sun kannattaa kasvaa toimimaan todellisuudessa. Paljon helpompaa. Ja terveellisempää kaikille. Sinä et voi päättää mikä nimi kellekin on rakas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sulla elämä sit hyvin, jos tuo on se suurin ongelma. Oisit nimenny sen lapses Vilhelmiinaksi, niin ei tarttis täällä itkeä, että nyyh mua on kohdeltu nyt väärin. Oma moka, jos oisit laittanut, ei varmasti ois nimennyt omaansa Vilhelmiinaksi, mutta koska et laittanut, se kertoo vaan, että ei se nyt niin kiva ollutkaan.
Suosittelen, että meet nukkumaan ja kasvat yön aikana aikuiseksi. Hauskempaa serkuksillakin olla isompina yhdessä, kun äiti/enon vaimo ei murjota nurkassa ja marmata, että "meidän Irmeli Vilhelmiina saa lyödä Vilhelmiinaa lapiolla päähän, kun sen nimi vietiin."
Minulla on serkun lapsi, liki mun ikäinen, jolla on sama etunimi ja sukunimi. Naureskellaan asialle ja meistä on kiva jossain tilaisuuksissa seistä rinnakkain ja esitellä itsemme, ihmiset häkeltyy:-)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei kyllä ole ollut mitään ongelmia nimen kanssa. Koulussa kutsutaan koko nimellä ja kavereiden kesken olen pelkkä Mina..hyvin se on 25 vuotta toiminut.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:34"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:25"][quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:18"]
Meillä kyllä myös mies sai ehdottaa lapselle nimeä, en ollut päättänyt sitä vuosikymmeniä ennen yksin etukäteen. Minusta se on hiukan itsekästä...
[/quote]
Mies sai keksiä tyttäremme ekan nimen! On kaksitavuinen, "reipas" suomalainen tytönnimi, mallia Tiina (mutta ei ole se). Miehelle sopi hyvin tyttäremme toiseksi nimeksi Vilhelmiina, pitää nimestä itsekin. Ei kai nyt kaiken nimistä lähtien tarvitse muutenkaan mennä vanhempien kesken "tasan", yhdessä näistä asioista sovitaan ja jos toinen ehdottaa jotain ja toiselle käy, niin miksi se olisi itsekästä??
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:18"]
Ja hei, Vilhelmiina olis nelitavuisena todella epäkäytännöllisen pitkä etunimeksi. Voit lohduttautua sillä, että todennäköisesti kälyn tytön nimi lyhenee joka tapauksessa Vilmaksi.
[/quote]
Ristiäisissä kälyn miehen sukulaiset (taas ne vanhemmat naisihmiset) ehdottelivat kutsumanimeksi Helmi, Vilma tai Miina. Käly sanoi, että miettivät vielä näitä mahdollisia "lyhenteitä"/"lempinimiä", mutta kyllä kuulemma haluaisivat ihan Vilhelmiinaksi kutsua, kun se on pitkänä kauneimmillaan! Voitte kuvitella että kyllä savu melkein nousi korvista, kun vieressä kuuntelin. :( Ai niin, ja käly ei edes vilkaissut minuun päin, kun tytön nimi oli julistettu! Eli varmasti tiesi itsekin tehneensä väärin!
-AP
[/quote]
Voi luoja mikä moukka!
Häikäilemättömiä ihmisiä näköjään on oikeasti olemassa.
Pitäisin sinuna nyt hajurakoa tähän kälyysi ja antaisin hänen huomata kuinka olette miehesi kanssa pettyneitä.
Ystävälläni sama reaktio papin lausuessa nimi Aino Emilia ja koko kastejuhlan ajan vältteli seuraani.
Enpä mä juhlissa kauaa viihtynytkään, jäi kakut syömättä.
[/quote]
Kiitos ymmärryksestä, kyllä todellakin aion pitää etäisyyttä nyt kälyyn ja miettiä, miten tästä eteenpäin. Meillä on tähän asti ollut perushyvät "kaverilliset" välit, ei mitään riitoja tai hankaluuksia, en ole pitänyt häntä ollenkaan tuollaisena ihmisenä kuin nyt on osoittautunut! Jossain vaiheessa pitää kyllä varmaan mennä kälyn ja miehensä luokse kahville ja vauvaa katsomaan, tai muuten ihmiset alkaa ihmettelemään. Ehkä tulen itse taianomaisesti "kipeäksi" juuri sinä päivänä, nyt vaan tuntuu että en pääse tämän pahan mielen ja loukkaantumisen yli! :(
-AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:35"]
On sulla elämä sit hyvin, jos tuo on se suurin ongelma. Oisit nimenny sen lapses Vilhelmiinaksi, niin ei tarttis täällä itkeä, että nyyh mua on kohdeltu nyt väärin. Oma moka, jos oisit laittanut, ei varmasti ois nimennyt omaansa Vilhelmiinaksi, mutta koska et laittanut, se kertoo vaan, että ei se nyt niin kiva ollutkaan.
Suosittelen, että meet nukkumaan ja kasvat yön aikana aikuiseksi. Hauskempaa serkuksillakin olla isompina yhdessä, kun äiti/enon vaimo ei murjota nurkassa ja marmata, että "meidän Irmeli Vilhelmiina saa lyödä Vilhelmiinaa lapiolla päähän, kun sen nimi vietiin."
[/quote]
No kun ajateltiin miehen kanssa, että tyttö saa sitten isona päättää, pienelle lapselle lyhyt ja ytimekkäämpi nimi kutsumanimenä on helpompi ja osaa itsekin sen sanoa! Tehtiin kyllä virhe tuossa asiassa, kirvelee ymmärtää se näin jälkikäteen. :( Ehkä minulla on sitten ongelmia, en väitäkään olevani se kaikkein tasapainoisin ja pitkämielisin ihminen päällä maan. Mutta kyse nyt ei ole vaan pelkästä nimestä, vaikka harmittaa pirusti tuon nimen "menetys" kälyn tytölle, vaan siitä miksi käly teki tuollaisen tempun kuin teki! Ilmeisesti sydämettömiä ihmisiä on sitten enemmänkin olemassa, kun tässäkin ketjussa lähes kaikki muutamaa lukuunottamatta vaan vähättelee ja mitätöi, osoittamatta juurikaan sympatiaa. :(
-AP
kälysi ajatteli, että et sinä sitten niin paljoa siitä nimestä pitänytkään, kun ette sitä köyttöön ottaneet, vaikka mahdollisuus oli. kukaan ei osaa lukea ajatuksiasi ap. nimi oli edelleen vapaa. toisista nimistä ei kukaan ole edes kiinnostunut, joten kälysi tytär on mahdollisesti sukunne ainoa vilhelmiina, jos häntä sillä nimellä kutsutaan. sori ap, mitäs olit tyhmä, saat syyttää vain itseäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätä ap nuo vähätteliät omaan arvoonsa.
He ovat kaiketi lapsettomia tai sitten laittaneet lapselleen nimeksi sen top10 lastennimen mikä on sijalla 1 sen enempää ajattelematta nimen merkitystä kuhan ollaan muodissa mukana.
Ajan mittaa kiukku ja pettymys vähän hälvenee mutta tuskin poistuu koskaan kokonaan kun kyseisen kälyn kanssa joudut varmasti olemaan jonkiverran tekemisissä.
Hyvä näpäytys olisi että sulle iskenyt just flunssa etkä pääsekkään nyt kälysi lasta ihastelemaan.
Varmasti alkaa miettimään miten tyhmästi teki, mutta asiaa tuskin koskaan ottaa kanssasi puheeksi koska noloahan tuo hänen kannaltaan on.
Ihanaa kesän jatkoa sinulle ja perheellesi, itse kuitenkin tiedät että oman lapsesi nimi on se alkuperäinen ja kaunis, sinun tytöllesi sopiva.
Joidenkin vaan on pakko viedä toisten hyvät ideat kun eivät keksi millään omia.
JOs joku laittais muhun välit poikki sen tähden minkä nimen olen lapselleni valinnut niin ihan rauhassa sais hapantua omissa liemissään. Kun me valitsimme lapsille nimiä, emme miettineet sekuntiakaan mitä joku muu niistä nimistä ajattelee. Saati että olis pitäny miettiä mikä nimi, ettei kukaan nyt vaan loukkaannu. Lapsella on koko elämä edessään sen nimen kanssa, ei siinä joku pienisieluinen sukulainen paina yhtään. Meidän lasten nimet tulivat suoraan sydämestä. Ja kyllä, eräs naapuri hetken nyrpisteli kun oli toinen samanniminen puistossa jo valmiiksi, ei tosin hänen lapsensa. Mutta kumminkin. Että oletkos sä ap nyt varmasti varmistanut, että sun lapsen nimet sopivat sukulaisille, naapureille, päiväkotikavereiden vanhemmille, koulukavereiden vanhemmille, opettajille, lapsen harrastuskavereille jne??? Jotain saattaa ihan kamalasti harmittaa, ties mitä kurjia muistoja sun lapsen nimi herättää.
Ei nimi käyttämällä kulu. Saman nimen saa muutkin antaa kuin se suvun ensimmäinen.
En ole ikinä tajunnut tätä miten muut ihmiset voi loukkaantua lapsen nimen valinnasta. Vanhemmat laittaa lapselleen juuri sen nimen, joka heidän mielestään sopii lapselle parhaiten. Harvoin niin uniikkia nimeä onkaan, etteikö jossain päin maailmaa kaima tulisi vastaan...
Ap.. en tajua tuota turhaa draamaa. Sinulla oli aikaa sitten mahdollisuus laittaa tytöllesi haluamasi nimi ja mitä teit? Laitoit sen muuksi kuin kutsumanimeksi. Elämä on sarjavalintoja. Aikuisuutta on se, että ymmärtää tekemiensä päätösten olleen sillä hetkellä parhaita mahdollisia. Teidän mielestä nimi oli liian pitkä kutsumanimeksi. Ei ole tervettä jäädä roikkumaan jo tehtyjen valintojen välille, ns. jossittelemaan. Eri asia on jos elää manipuloivan puolison kanssa, eikä tasa-arvoisessa parisuhteessa, silloin voi omien toiveiden esiintuominen olla vaikeaa.
Miltähän lapsestanne mahtaa tuntua, jos joskus tajuaa, että hänen kutsumanimi onkin pettymys?
nm. ei se nimi miestä pahenna...
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:32"]perjaatteiden
[/quote]
ARGGGGGGHHHHHHHHH.
Mulla ja mun kahdella veljellä on kaikilla esikoispojat, joiden toinen nimi on Mikael. Oonko mä nyt toiselle veljelle vihainen kun hän kopioi mun pojan nimen ja oonko nyt varastanut vanhemman veljen pojan nimen vai vietiinkö me kaikki Se nyt enoltamme? Vai vaariltamme? Vai vaarin isältä?
Vaikka teillä toi ei kulje suvussa niin sama juttuhan tossa on: sisaruksia, joilla on sama nimimaku! Luultavasti isompana serkukset ovat innoissaan siitä, että heillä on samat toiset nimet, se tuo sellaista yhtenäisyyden tunnetta (meilläkin kun serkuksilla eri sukunimet)
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 23:21"]
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:55"]Kuka se käskee selostaa kaikki asiat toisille?? Ja olisit sitten oikeasti antanut sen nimen lapsellesi, jos se oli tärkeä. Tuohan vain viestitti muille, ettei se nyt niin huippunimi ollutkaan, kun ei kutsumanimeksi kelvannut.
Itsekin keksin tyttärelleni nimen vuonna 1992. Pidin turpani kiinni, ja kun sain tyttären viimein 2010, lähes nelikymppisenä, ei kellään muulla ole edelleenkään sen nimistä lasta, enkä ole saman nimiseen lapseen ikinä törmännyt, vaikka nimi on nykyisin ihan kalenterissa.
Nimi oli / on minulle sen verran tärkeä, etten ottanut pienintäkään riskiä "tarjoilemalla" sitä muille.
[/quote]
Jos nimi on kalenterissa, on se useammallakin lapsella.
[/quote]
Ei välttämättä. Voi olla myös edellisten sukupolvien nimi, joka on lapsilla harvinainen tai lähes yksinomaan toisena nimenä käytetty.