Lue keskustelun säännöt.
Käly varasti meidän lapsemme nimen omalle tytölleen! :(
27.05.2014 |
Olen tosi loukkaantunut tästä! :( Olen pienestä asti haaveillut antavani lapselleni nimen Vilhelmiina, jos tyttölapsi minulle siunaantuu (on yksi kauneimmista nimistä jonka tiedän). Myös mieheni sisko on tämän tiennyt, olemme tunteneet lähes 10 vuotta ja aiheesta on puhuttu, erityisesti omana raskausaikanani moneen otteeseen. Hän tuolloin huokailikin aina, kuinka olenkaan keksinyt niin kauniin nimen kuin Vilhelmiina. Kun minun ja mieheni tytär sitten syntyi (on nyt 3-vuotias), hän sai toiseksi nimekseen Vilhelmiina, etunimeksi kuitenkin toisen kaksitavuisen tytönnimen, joka toimii kutsumanimenä. Ajateltiin miehen kanssa, että Vilhelmiina ei kutsumanimenä ole kauhean käytännöllinen...
No, tämä kälyni sitten synnytti tyttövauvan tuossa huhtikuussa ja tämän ristiäiset pidettiin viime sunnuntaina. Kyllä meiltä loksahti miehen kanssa suu auki, kun pappi paljasti tyttövauvan nimen ja eikös vain hänelläkin ole toisena nimenä Vilhelmiina! Lisäksi käly ja hänen miehensä ilmoittivat, että Vilhelmiina tulee toimimaan tytön kutsumanimenä. He siis röyhkeästi varastivat nimen, jonka olen itse haaveillut antavani omalle tytölleni pienestä asti! :( Olin niin loukkaantunut, etten puhunut heille ristiäisissä enää sanaakaan, ja kotiin päästyämme tuli kyllä itku siitä pettymyksestä ja loukkaantumisesta.
En tiedä, miten suhtautua mieheni siskoon ja tämän mieheen jatkossa... olen niin loukkaantunut, etten haluaisi heitä ja vauvaa enää nähdäkään. Tiedän, ettei pikkuvauva tietenkään ole syypää asiaan. En vain ymmärrä, miksi mieheni sisko halusi loukata minua niin, kun tiesi, että Vilhelmiina on monia vuosia vaalimani ja minulle niin tärkeä nimi. Nyt tuntuu, kuin nimi olisi varastettu minulta, etenkin kun se on otettu kälyni tytön kutsumanimeksi! Kyllä otti päähän, kun ristiäisissä kälyn miehen vanhemmat naispuoliset sukulaiset kilvan huokailivat ja kehuivat kekseliästä ja kaunista nimeä. :( Miten pääsen tästä yli?
Kommentit (157)
Ja ikää oli? Oikeasti. Eipä kälysi varmaan osannut arvata nimen olevan sinulle noin pakkomielteisen tärkeä, kun ette valinneet sitä kutsumanimeksi. Eri asia, jos lapsilla olisi sama kutsumanimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä todella törkeää käytöstä.. Itse en kyölä tuossa tilanteessa voisi anteeksi antaa.
Ymmärrys ei riitä miten jotkut kehtaavat noin käyttäytyä?
Sitten toki ymmärtäisin jos teillä ei olisi koskaan puhetta nimistä ollutkaan. Mutta älä lasta syytä! Hän ei vanhemmilleen mitään voi..
Ai että ihan keksitty nimeksi Vilhelmiina! Koska haitte sille patentin, vuonna 1704?
Otsikon luettuna ajattelin, että olisitte molemmat olleet raskaana ja käly olisi synnyttänyt ensin ja näin kerennyt varastaa suunnittelemasi nimen... Ei kuitenkaan.
Joku näköjään kierrättää samoja vanhoja provoja...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku näköjään kierrättää samoja vanhoja provoja...
Totta kai nyt kaduttaa, ettei annettu sitä kutsumanimeksi, ja ehkä oltaisiin jossain vaiheessa voitu se vaihtaakin. :( Ajateltiin, et tyttö voi tarpeeksi vanhana itse vaihtaa kutsumanimeään jos haluaa... Mutta nyt se ei varmaan ole ikinä enää mahdollista, kun serkku on jo Vilhelmiina, sitten kummallakin olis sama kutsumanimi ja vielä noin erikoinen nimi niin sitten meidän tytärtä pidettäisiinkin "matkijoina". :( Joo, ehkä olen lapsellinen, mutta maailma on nimiä täynnä ja kälyni tiesi, kuinka tärkeä nimi Vilhelmiina on minulle, niin miksi ihmeessä piti antaa omalle lapselleen juuri se??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kanssa voi anteeksi miehen siskolle. Antoi lapselleen saman sukunimen, jonka mun lapsi sai. oletin että lapsi sais isänsä sukunimen.. Sukunimiä alle 20 Suomessa...
Siis jos se oli kerta niin tärkeä nimi, että oikein muut sen voi sinulta varastaa, niin miksi ihmeessä ette antaneet sitä kutsumanimeksi? Ei niitä nimiä muutenkaan kukaan omista, mutta nyt on kyllä myöhäistä itkeä. Olisin ehkä ymmärtänyt, jos sinulla ei olisi ollut itsellä vielä mahdollisuutta antaa rakastamaasi nimeä, mutta se juna oli ja meni!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toki saa olla loukkaantunut, mutta eikai tuo nyt niin vakavaa ole.. Hekin ottivat tämän siis 2 nimeksi, teidän olis pitäny pelata "varman päälle" ja laittaa nimi oman lapsen viralliseksi nimeksi. Mutta ymmärrän toki, samassa tilanteessa kismittäisi minuakin mutta tuskin kauaa.. Oman siskoni kanssa olemme kilpailleet nimistä jotka leikkimielisesti olemme sitten varanneet itsellemme kun lapsia siunaantuu. Paras ystäväni on lapseton, mutta on koko ystävyytemme ajan hokenut valmiiksi mietittyjä nimiä lapsilleen, kun oma tytär syntyi ja mieheni ehdottelu erilaisia nimiä ja tykästyi yhteen vaihtoehtoon joka juuri oli tämän kaverini nimihaave mutta heivasin sen ihan periaatteen vuoksi. Niin hassulta kun se kuulostaa nii nämäkin on näitä asioita joista pidetään kiinni ja kunnioitetaan hiljaisella sopimuksella.. Ainakin itse ajattelen näin. Mutta ap - vauveli on tähän syytön niinkuin totesitkin ja hän sai kauniin nimen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ymmärrän sinua kyllä, vaikka tietysti järjellä ajatellen ei voi jotain nimeä "omia". Minulle kävi käytännössä samoin kun siskoni antoi omalle lapselleen sen nimen jonka olin antanut omalleni toiseksi nimeksi. Ärsytystä lisäsi se että kun siskolleni mietin että kannattaisiko tämä nimi antaa ihan ensimmäiseksi etunimeksi vai vasta toiseksi (sellaiseksi jonka voisi ottaa sitten halutessaan isona kutsumanimeksi) niin sisko neuvoi antamaan sen vasta toiseksi nimeksi. Ja siitä ihan muutaman kuukauden kuluttua siis antoikin sen omalleen kutsumanimeksi.
Olin myös ihan älyttömän katkera ja loukkaantunut kun sisko kerran tiesi kuinka tärkeä tuo nimi oli minulle ja olisin halunnut että se olisi ollut lähipiirissämme ainutlaatuinen. Tästä on jo useita vuosia mutta silti aina kun joudun lausumaan siskoni nimen ääneen jollekin, tulee tämä asia mieleen. Oman itseni takia olen koittanut antaa mahdollisimman hyvin anteeksi, en vaan silti vieläkään käsitä miksi piti "viedä" se "meidän" nimi :(
Ymmärrän siis että tuntuu pahalta mutta oman hyvinvointisi vuoksi koita antaa asia anteeksi, se katkeruus kalvaa ja vahingoittaa vain sinua :( Itse myös kirjoitin siskolleni kirjeen missä kerroin miltä minusta tuntuu. En tiedä mitä hyötyä siitä oli mutta ehkä hiukan parempi olo tuli itselle kun sain sanoa kuinka pahalta minusta tuntui.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:50"]
Totta kai nyt kaduttaa, ettei annettu sitä kutsumanimeksi, ja ehkä oltaisiin jossain vaiheessa voitu se vaihtaakin. :( Ajateltiin, et tyttö voi tarpeeksi vanhana itse vaihtaa kutsumanimeään jos haluaa... Mutta nyt se ei varmaan ole ikinä enää mahdollista, kun serkku on jo Vilhelmiina, sitten kummallakin olis sama kutsumanimi ja vielä noin erikoinen nimi niin sitten meidän tytärtä pidettäisiinkin "matkijoina". :( Joo, ehkä olen lapsellinen, mutta maailma on nimiä täynnä ja kälyni tiesi, kuinka tärkeä nimi Vilhelmiina on minulle, niin miksi ihmeessä piti antaa omalle lapselleen juuri se??
[/quote]
Tämä siis AP.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No et sinä ole sitä nimeä keksinyt, älä yritä ottaa siitä pisteitä itsellesi.
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:50"]
Tästä on jo useita vuosia mutta silti aina kun joudun lausumaan siskoni nimen ääneen jollekin, tulee tämä asia mieleen.
[/quote]
Siis kun joudun lausumaan siskoni lapsen nimen ääneen.
Kuka se käskee selostaa kaikki asiat toisille?? Ja olisit sitten oikeasti antanut sen nimen lapsellesi, jos se oli tärkeä. Tuohan vain viestitti muille, ettei se nyt niin huippunimi ollutkaan, kun ei kutsumanimeksi kelvannut.
Itsekin keksin tyttärelleni nimen vuonna 1992. Pidin turpani kiinni, ja kun sain tyttären viimein 2010, lähes nelikymppisenä, ei kellään muulla ole edelleenkään sen nimistä lasta, enkä ole saman nimiseen lapseen ikinä törmännyt, vaikka nimi on nykyisin ihan kalenterissa.
Nimi oli / on minulle sen verran tärkeä, etten ottanut pienintäkään riskiä "tarjoilemalla" sitä muille.
Hohoh, eihän tuo mitään. Itsepä ette käyttäneet mahdollisuuttanne, miksi oman tyttönne nimi ei olisi voinut olla Vilhelmiina?
sen sijaan sitä pidän outona, kun lapsuudessani asuessamme omakotitalossa (naapureiden kanssa tuli siis oltua tekemisissä) nimesivät naapurimme omat lapsensa täysin samoilla nimillä kuin mitkä veljelläni ja minulla on. Nimemme ovat ihan perus (tyyliin Ville ja Kaisa) mutta sitä suuremmalla syyllä ihmettelen nyt aikuisena että miksi ihmeessä :D
[quote author="Vierailija" time="27.05.2014 klo 22:41"]
Miten pääsen tästä yli?
[/quote]
Terapiassa.
Joopajoo. Pitäskö vähän laajentaa sitä omaa maailmaa pikkuhiljaa kun lapsikin jo 3v?? Tuo ei ole oikea ongelma. Sulla on asiat liian hyvin ja aivan liian pieni piiri kun tuollaiset asiat haittaa. Ihminen on tasan sen kokoinen millaiset ongelmat häntä haittaa.. Kälyn lapsen väärä nimi, kääk- mieti vähän. Olet ilmeisesti aikuinen ja ÄITI, joku tolkku tyhmyydessä, kiitos! Miten tuollaisella älykääpiötoiminnalla voit sen vilhelmiinasi edes kasvattaa???
Voi teitä porvoolaisia :(