Miten synnytyksesi sitten lopulta meni, synnytyspelkoinen?

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 20:30"]

Minä synnytin suunnitellusti sektiolla. Kaikki meni hyvin ja olin erittäin tyytyväinen päätökseen.

[/quote]Ei kai sektiota tehdä pelon takia? Maksaa paljon. En ymmärrä mitä pelkäämistä. Itse sain sektiolla, kiireellinen sektio.

Mulla on siis yksi synnytys takana ja toinen edessä. Tarkoitus on synnyttää alateitse. Olen käynyt pelkopolilla kerran ja toinen kerta vielä edessä.

2

Meni just niin huonosti, ku pelkäsin. Päätty hätäsektioon ja onneks terveeseen tyttöön. Pelkopolista ei ollut apua, turha käynti.

Mulla oli hiukan pelkoja, mutten pelkopolille edes mennyt. Luota sinäkin vaan siihen että kaikki menee hyvin. Äläkä pelkää kipua. Kätilöt ovat aivan ihania ja osaavat auttaa sua siellä sairaalassa. Tsemppiä ajatuksiisi ja onnellista odotusta. T. Kahden lapsen äiti

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 20:34"]

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 20:30"]

Minä synnytin suunnitellusti sektiolla. Kaikki meni hyvin ja olin erittäin tyytyväinen päätökseen.

[/quote]Ei kai sektiota tehdä pelon takia? Maksaa paljon. En ymmärrä mitä pelkäämistä. Itse sain sektiolla, kiireellinen sektio.

[/quote]

Synnytyspelko on lääketieteellinen diagnoosi ja pätevä syy sektiolle. Ei sinun tarvitsekaan ymmärtää, mutta voit kuitenkin yrittää kunnioittaa muiden erilaista kokemusmaailmaa.

Riippuu näkökulmasta, synnytys pysähtyi ja päätyi kiireelliseen sektioon, mistä olin ikionnellinen. Salaa olen ihan varma siitä että synnytys pysähtyi siksi että en ole ikinä elämässäni pystynyt kuvittelemaan että jotain tulee ulos alapäästäni. En siis pelännyt kipua vaan olen kokenut suorastaan fobiaa tuota ajatusta kohtaan, kivulla tai ilman. Tätä on ihan mahdoton selittää mutta lapsen tulo ulos alakautta oli täysin mahdoton ajatus mulle. Epäilen seksuaalista hyväksikäyttöä lapsena ja että tuo johtuu siitä.

Pelkopolista ei ollut mitään apua minulle, ihan turhat käynnit ja heidän lupailunsa oli ihan höpönlöpöä. Kauheat synnytykset, suurimmaksi osaksi ihan kauheat kätilöt ym.

Ei kaikilla tosiaankaan ole mennyt näin mutta kerron vaan rehellisesti omat kokemukset.

Kaksi lasta saaneena voin sanoa että alatiesynnytystä suosin vaikka oli pitkä ja kivulias. Toipuu nopeemmin kui toisen kohdalla kun tehtiin hätä sektio. Ja epiduraali oli ekan kohdalla todella hyvä puudutus. En osaa sanoa millainen kuva jälkikäteen olisi jos olisi kaikki mennyt pieleen mutta nyt voin sanoa että kyllä siitä selviää kun tsemppaa itseään.

Halusin alunperin suunnitellun sektion, mutta minut ylipuhuttiin synnyttämään alateitse. Synnytys (elämäni kivuliain kokemus) kesti alkusupistuksista alkaen 21 tuntia ja lopulta päädyttiin hätäsektioon. Vauva syntyi terveenä. Ainoa mikä harmittaa on se, etten pitänyt päätäni suunnitellun sektion suhteen. Aina pitäisi luottaa omaan vaistoonsa.

kadun sitä etten ottanut tarjottua pelkosektiota. Pelkopolista ei ollut apua, minua ei otettu tosissaan pelkäävänä potilaana syystä että tulin vasta rv 30 pelkopolille. pyydä aikaistettua aikaa!! 

Hyvin meni. Ota sellaista musiikkia, joka rentouttaa ja voimaannuttaa sinut. Kivunlievitys on nykyään hyvä.

Suunniteltuna sektiona meni ja oikein mainiosti. Nopea toipuminen myös.

Minulle synnytys oli suuri positiivinen yllätys siitäkin huolimatta että esim. repesin ihan kunnolla.

En ole ollenkaan atleettinen ja vahva, ja minulla on todella huono itsetunto oman fyysisyyteni suhteen. Olin hirveän peloissani etten osaisi ja jaksaisi synnyttää ja että ajautuisin johokin ihan epätoivoiseen tilanteeseen ihan heikkouttani ja kömpelyyttäni. Kipukin tietysti pelotti, mutta isoin pelko oli silti se että omaa huonouttani en vain jotenkin pystyisi siihen, ja suurin piirtein kuolisimme molemmat siksi etten minä pärjää siinä koitoksessa.

Se iso yllätys ja helpotus minun synnytyksessäni (en väitä että kaikilla on) oli, että ei tarvinnut osata yhtään mitään. Jotkut ei-synnytyspelkoiset puhuvat aktiivisesta synnyttämisestä ja äidin hallinnantunteen säilyttämisestä jne, mutta se ei ole minun juttuni - en minä halunnut olla vastuussa siitä synnytyksen onnistumisesta, minusta oli käsittämättämän helpottavaa että kroppa vain rupesi supistelemaan niin voimakkaasti ja tunkemaan lasta eteenpäin että se olisi syntynyt joka tapauksessa, vaikka olisin ollut tajuton. En ollut yhtään tilanteen herra, muttei tarvinnutkaan. Oli turvallinen olo koska huone oli täynnä ammattilaisia ja koneita varmistamassa ettei kukaan kuole.

Vaikkei minun synnytykseni ollut mitenkään nopea, sitä ei mitenkään voi verrata maratoniin, mikä oli yksi niistä kauhukuvista joita etukäteen kammosin jostain luettuani. Maratoniin ei pysty ellei ole kovakuntoinen ja mieleltäänkin fokusoitunut, mutta synnytykseen pystyy oikeasti rapakunnolla ja pelokkaalla mielelläkin.

No, en edes jaksanut mennä pelkopolille, kun olen kuullut että siellä vaan ylistetään alatiesynnytystä, eikä sitä sektiota tosiaankaan saa tuosta noin vaan kun pyytää. En olisi jaksanut alkaa tapella siitä, kun kuitenkin toisaalta mietin myös lapsen parasta, jonka tiedän olevan alatiesynnytys, jos se vaan sujuu hyvin.

Neuvolassa koitin puhua peloistani, kun olen melko pienikokoinen, ja itsekin aikoinaan syntynyt sektiolla, mutta kaikki vakuuttivat että kyllä se sieltä alakautta syntyy. Se oli tosi turhauttavaa...Mistä ihmeestä ne muka voisi tietää??

Synnytys käynnistyi ihan normaalisti, ja kesti ja kesti... Kunnes sitten jonkun 12 tunnin jälkeen todettiin että vauva ei vaan laskeudu jostain syystä. Lääkäri ja kätilö keskusteli imukupista, mutta katsoivat että siinä olisi ollut liikaa riskeja, joten eikun kiireelliseen sektioon. Arvatkaa olinko helpottunut?! Joten loppu hyvin kaikki hyvin :)

Ei aktiivinen synnytys ole pelkästään ei-synnytyspelkoisten juttu! Mulle yksi pahin asia synnytyksessä oli se, että multa ei kysytty asioita, vaan tehtiin päätöksiä minun ylitseni.

Terv. 2

Kiitos vastauksista. Kieltämättä mietin myös pelkosektiota. Siinä kuitenkin mietityttää mahdollisesti hidas ja vaikea toipuminen. Vaikeaa hyväksyä se, että nämä ovat yksilöllisiä juttuja enkä saa etukäteen tietää minkälainen minun kohdallani alatiesynnytys tai sektiosta toipuminen olisi. -ap

[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 21:02"]

Ei aktiivinen synnytys ole pelkästään ei-synnytyspelkoisten juttu! Mulle yksi pahin asia synnytyksessä oli se, että multa ei kysytty asioita, vaan tehtiin päätöksiä minun ylitseni.

Terv. 2

[/quote]

Joo, en mä väitä että kaikki synnytyspelkoiset tai -pelottomat olisivat samanlaisia, sori jos ilmaisin itseäni huonosti. Joillekin se pelko on kontrollin menettäminen, minulle se oli se että ryssisin sen omaa huonouttani - jolloin oli helpostus että lääkärit, kätilöt, koneet ja oma tahdostani riippumaton biologiani hoitivat homman.

Aika huonosti meni. En saanut suunniteltua sektiota vaan minulle vakuutettiin, että sektio tehdään koska tahansa synnytyksen käynnistyttyä, jos se on tarpeen.

Synnytys pysähtyi, lapsi juuttui synnytyskanavaan ja vaikka sydänäänet heittelivät, ei tehty enää sektiota vaan revittin alakautta ulos. Yhteensä 36 tunnin kärvistelyn jälkeen syntyi kuollut tyttö, pisteitä nolla. Lapsi elvytettiin, mutta liian myöhään. Vakava CP-vamma, ei mitään mahdollisuuksia hoitaa kotona. Minulle laitettiin vähän yli sata tikkiä alapäähän.

herranen aika 25!! :o Otan osaa!!! <3

miten lääkärit selittelivät asian? Kai tästä tuli heille jotain jatkotoimenpiteitä??

Ensimmäistä lasta synnytin lähes vuorokauden ennen kuin lääkäri lopulta suostui sektioon. Toisen raskausaikana sanoin alusta lähtien neuvolassa että tätä en aio alateitse yrittää synnyttää. Pääsin pelkopolille ja aluksi siellä oli suhtautuminen että; "no niin suunnitellaampa nyt se synnytys"! Itkuhan siinä tuli ja sitten hoitsu kai ymmärsiettä oon ihan tosissani. Sain vielä toisen ajan pelkopoliille raskauden loppupuolelle jolloin sektioaikakin sovittiin. Mutta siis eka käynnillä jo sain periaatteessa lupaulsen sektiosta. En tiedä miten ekakertalaisilla joilla ei ole mitään epäonnistuneita synnytyskokemuksia. Monelta "pieneltä" ihmiseltä olen muuten kuullut tuon ettei ole alakutta pystynyt synnyttämään. Minäkin olen lyhyt, 155 cm, mutta leveä lanteinen... Periaatteessa lapsen olis pitäny alakautta syntyä...