Lue keskustelun säännöt.
kertokaa miten eronne sujui, erityisesti kun on yhteisiä lapsia
09.02.2014 |
Eli en näe muuta mahdollisuutta kuin ero, mutta en tiedä mistä lähteä liikkeelle.
Miten lasten tapaamiset hoidetaan, entä jos toinen ei palautakkaan lapsia, tai ei suostu sopimaan tapaamisia? Silloin ilmeisesti tulee oikeuden(vai minkä) päätös, mutta ei sitäkään heti varmaan saa?
Eli pelkään sanoa miehelleni, että haluan erota. Koska tiedän ettei hän rauhallisesti halua sopia molemmille tasapuolista sopimusta, vaan luultavasti kostaa lasten kautta, vaatii lapsia itselleen. JA luultavasti heti ottaa lapset mukaansa, mites sitten onko lapset niin kauan isällä kunnes päätös tulee.
Anteeksi sekava, ja toistava kirjoitus...
Olisi kiva kuulla miten ero on hoidettu, ja miten sujui, mitä kannattaa tehdä ja mitä ei...
Kommentit (17)
Meillä on mennyt tosi hyvin, lasten etu ja oikeus molempiin vanhempiin tulee sekä mulle että exälle ykkösenä. Mutta hän onkin ihan täysipäinen tyyppi, tiesin, että ei tuu ongelmia lasten tapaamisista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset eivät vielä voi kulkea, ehkä parin vuoden päästä. Entä jos mies päättää muuttaa kauemmas?
Pitäisikö hankkia asunto ennen kuin kerron ero aikeista? Tuntuu inhottavalta toimia selän takana, mutta tuntuu että jos kerron mies tekee kaikesta mahdollisimman hankalaa. Yhteinen asunto sinänsä ei tuota vaikeuksia, sillä on vuokra asunto.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 00:16"]
Meillä on mennyt tosi hyvin, lasten etu ja oikeus molempiin vanhempiin tulee sekä mulle että exälle ykkösenä. Mutta hän onkin ihan täysipäinen tyyppi, tiesin, että ei tuu ongelmia lasten tapaamisista.
[/quote]
Minäkin haluaisin hoitaa asiat niin että lapset on ykkösenä, mutta mies on sellainen että kun joku asia ei mene hänen haluamallaan tavalla hän tekee kaikkensa näyttääkseen harmistuksensa ja kostaakseen.
Kertokaa omia kokemuksianne eroista, tuntuu niin vaikealta eroaminen lasten kanssa. Olisi kiva vähän lukea toisten kokemuksia.
Jos pelkäät miehen reaktiota, hanki asunto ensin, ole yhteydessä lastenvalvojaan ja kun ilmoitat miehelle että olette muuttamassa ja haluat erota, pidä huoli että sinulla on takajoukkoja olemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
nostan vielä,
Eikö kukaan eronnut halua jakaa kokemuksia?
Kertokaa miten lasten huoltajuudesta päätetään jos toinen ei halua yhteishuoltajuutta, mitkä asiat ratkaisevat sen kummalle huoltajuus tulee.
Kuulostaa hieman hankalammalta tapaukselta, itselle tulee tuttuja inhottavia fiiliksiä ex-miehestä. Erosin narsistisesta miehestä jo vuosia sitten mutta vieläkin se tekee elämän helvetiksi jos vain siihen pystyy.
Ja lasten hyvinvoinnin laittamisen kaiken edelle voi sellaisen kanssa unohtaa. Kaikesta saa tapella oikeudessa asti, kaikki elatusmaksut on sille kohtuuttomia, ja se pystyy aivan sinisin silmin valehtelemaan ja mustamaalaamaan mua keksityillä jutuilla kaikille sukulaisille ja viranomaisille. Ehkä se oikeastikin uskoo jo niihin juttuihinsa, lapset pelkää sitä myös ja oireilee siellä oltuaan.
Eli kyllä se sirkus voimat vie täysin välillä, mutta parasta mitä siitä seurasi on että olen silti päässyt eroon siitä ihmisestä arjessa. Älä koskaan kerro sille mitään mitä sen ei ole pakko saada tietää, lueskelepas rauhassa netissä noista narsistien uhrien tarinoista, miten tollasten kanssa tulee toimia ja mitä odottaa, ja älä kerro sille mitään etukäteen tai liikaa infoa muutenkaan, se vaan tulee käyttämään kaikkea tietoa sua vastaan jollain tapaa.
tsemmppiä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huoltajuudesta,
toki mininkin ex uhkasi että hän ottaa lapset ja vain koska hän tienaa enemmän ja kuvitteli ihan täysin päättävänsä lasten lähivanhemmuudesta ja huoltajuudesta itse.
noh, todellisuus on toista, lasten parasta ei ole aina eniten toenaava eikä varsinkaan tuollainen ihminen. Elatusmaksuja makselee sitten jatkossa. Jos lapset tähänkin asti ollut äidin huollossa eniten, hän pysyy lähivanhempana vaikka isä mitä kiukuttelee, ei niitä lapsia äidin huollosta viedä vaan jotta katkera isä saisi syyn kostaa äidille. Lastenvalvoja auttaa tuossa ja vaikka sitten käräjäoikeuden päätöksellä, mutta ei sulla ole ap mitään pelättävää.
Pitää olla todella painavat syyt sellaisen huoltajuuden muutokseen, ja silloin puhutaan huumeista, rikoksista ja vakavista mt-ongelmista esim. Joten älä turhaan murehdi, tuota ne seopäät miehet aina yrittää käyttää uhkailuun mutta ei tule menemään läpi.
-8
Meillä kaikki riidat loppui kun seinään kun saatiin sovittua erosta. Yhdessä sovussa sovittiin asumiset,tapaamiset,elatusavut. Meillä minä olen tähänkin asti kantanut päävastuun lapsista,joten molemmille oli itsestään selvää,että lapset asuvat kanssani. Isäänsä tapaavat kuitenkin edelleen lähes päivittäin. Viikonloput sovitaan niin, että kumpikin saa olla lasten kanssa yhtä paljon, samoin lomat. Lasten etu on meille kummallekin tärkeintä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 11:50"]
Meillä kaikki riidat loppui kun seinään kun saatiin sovittua erosta. Yhdessä sovussa sovittiin asumiset,tapaamiset,elatusavut. Meillä minä olen tähänkin asti kantanut päävastuun lapsista,joten molemmille oli itsestään selvää,että lapset asuvat kanssani. Isäänsä tapaavat kuitenkin edelleen lähes päivittäin. Viikonloput sovitaan niin, että kumpikin saa olla lasten kanssa yhtä paljon, samoin lomat. Lasten etu on meille kummallekin tärkeintä.
[/quote]
Toivotavasti meilläkin kävisi niin.
Kauhea tilanne jos lapset oireilee isältään tullessaan. Tuokin minua vähän kammottaa, että jos minä pääsen eroon miehestä lapset eivät. Mies sanoo aina että lapset ovat ykkösenä, ja rakastaa ja aina kaiken edellä mutta sitten todellisuus on toista, jos hänen juttujaan häiritään on aina vihainen, vaikka lapsi mitään väärää olisi tehnytkään. Nyt hän huutaa minulle että miksen katso lasta, tai muuta vastaavaa, mites kun minä en olekkaan keräämässä kiukkua, purkaako kaiken lapsiin vai oppii tulemaan toimeen lasten kanssa, ..vaikka tv:stä tulisi urheilua...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 11:27"]
Ja lasten hyvinvoinnin laittamisen kaiken edelle voi sellaisen kanssa unohtaa. Kaikesta saa tapella oikeudessa asti, kaikki elatusmaksut on sille kohtuuttomia, ja se pystyy aivan sinisin silmin valehtelemaan ja mustamaalaamaan mua keksityillä jutuilla kaikille sukulaisille ja viranomaisille. Ehkä se oikeastikin uskoo jo niihin juttuihinsa, lapset pelkää sitä myös ja oireilee siellä oltuaan.
[/quote]
Oliko hankalaa selvittää miehesi valheita viranomaisille?
Mieheni on hyvä suustaan, ja muille on aina niin täydellistä. Ajatus siitä että hän tekee hyvän vaikutelman viranomaisille, ja minä kömpelöllä ulosannillani epävarmasti koitan selittää miten asiat on, ei oikein helpota oloa.
Onhan kaikki näistä asioista päättävät hyvin koulutettuja, ja eivät anna hämätä itseään? vai voiko käydä niin että mies hurmaa puolelleen viranomaiset?
Tein eroa pitkään ja puhuin miehellenikin tästä että en ole enää varma suhteemme jatkosta. Kun lopullisen päätöksen tein ja olimme välissä yrittäneet terapiaakin, oli ex-miehenikin helpompi asiaan suhtautua. Pelkäsin myös että hän heittäytyisi hankalaksi, osittain näin mutta loppupelissä näin ei käynyt. Aika parantaa. Meillä siis ero sujui kaikkinensa hyvin. Tottakai on tullut jotain vääntöä ja välillä ex-mieheni on käyttänyt näitä uhkailuja (kuten rahalla uhkailua tmv.) mutta niistäkin päästy yli ja on tajunnut että se lapsellista, eikä lasten edunmukaista. Suosittelen siis että olet alusta asti rehellinen miehellesi, kun toimii itse oikein ei miehelläsikään ole asioihin oikeasti aihetta tehdä/sanoa mitään pahaa. Ja sitten hän saa myös aikaa käydä läpi niitä asioita, kun on alusta asti mukana tiedossa missä teidän suhde menee. Minusta on todella epäreilua toista osapuolta kohtaan vain ykskaks ilmoittaa lähtevänsä.
On normaalia että jos toinen haluaa eroa, jossain vaiheessa tulee ainakin tälle jätetylle se vihan tunne toista kohtaan. Mutta se pitää hyväksyä myös toisen osapuolen ja ymmärtää että kuuluu surutyöhön ja menee aikanaan ohi.
Olen lähivanhempi mutta lapset käy myös säännöllisesti isällään. Kun ovat isänsä luona tämä antaa heille ihan eri lailla aikaa, kuin yhdessä ollessamme, kun on pakko. On lasten etu että saavat nähdä molempia vanhempiaan. Ja vaikka sinä vihaisit ex-miestäsi ei se tarkoita että lapset isäänsä vihaisivat. Pahinta mitä lapselle voisi tehdä, on haukkua hänen toista vanhempaansa. Meillä näin ei toimita. Ja jos jostain voin olla itsessäni ja ex-miehessäni ylpeä niin siitä miten hienosti ollaan loppupelissä saatu eromme hoidettua. Eikä se edes vaadi paljon, ainoastaan sen että haluaa lapsilleen parasta. Silloin sitä pystyy joustamaan ja katsomaan asioissa sormien lävitse, myös se toinen osapuoli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 11:27"]
Ja lasten hyvinvoinnin laittamisen kaiken edelle voi sellaisen kanssa unohtaa. Kaikesta saa tapella oikeudessa asti, kaikki elatusmaksut on sille kohtuuttomia, ja se pystyy aivan sinisin silmin valehtelemaan ja mustamaalaamaan mua keksityillä jutuilla kaikille sukulaisille ja viranomaisille. Ehkä se oikeastikin uskoo jo niihin juttuihinsa, lapset pelkää sitä myös ja oireilee siellä oltuaan.
[/quote]
Oliko hankalaa selvittää miehesi valheita viranomaisille?
Mieheni on hyvä suustaan, ja muille on aina niin täydellistä. Ajatus siitä että hän tekee hyvän vaikutelman viranomaisille, ja minä kömpelöllä ulosannillani epävarmasti koitan selittää miten asiat on, ei oikein helpota oloa.
Onhan kaikki näistä asioista päättävät hyvin koulutettuja, ja eivät anna hämätä itseään? vai voiko käydä niin että mies hurmaa puolelleen viranomaiset?
[/quote]
Toivottavasti lastenvalvoja ja muut mahdollisesti tapaamanne viranomaiset ovat asiantuntevia niin perustyössään kuin ihmisen kohtaamisessa. Minulla oli aikoinaan riitaisa ero isästä, joka on ulosanniltaan hyvin vakuuttava. Meille kävi niin, että lastenvalvoja uskoi hänen valheensa. En tiedä ihan tarkkaan mistä kaikesta hän minun poissaollessani valehteli, mutta ainakin näistä: minulla muita miehiä (valhe), minulla ollut epävakaa persoonallisuushäiriö (valhe), hän hoitaa lasta yhtä paljon kuin minä (valhe). En tiedä miten hän on voinut edes keksiä näitä 'miesjuttuja' ja 'persoonallisuushäiriö' juttuja. Lisäksi poikamme oli vielä vauva, jota imetin. En muista, että hän olisi kertaakaan vaihtanut vaippaa tms. Olin ihan kiinni vauvassa ja äitini kävi meillä pari kertaa viikossa, jotta sain nukkua ja käytyä mm hammaslääkärissä. Mieheni kävi töissä, joka oli vaativaa ja sisälsi myös matkustelua. Olin käytännössä hyvin yksin vauvan kanssa. Osin myös taloudellisesti, koska mieheni mielestä minun tuli kelan päivärahasta maksaa kaikki arkiruoka, vauvan kulut yms. Hän maksoi asumisen.
Hänen onnistui sopia elatusmaksutkin niin, ettei hänen tulojaan selvitetty. Näin sitten päädyttiin laskemaan elatusmaksu aivan kuin meillä olisi yhtä hyvät tulot. Lastenvalvoja oikein painosti minut hyväksymään päätöksensä. Hän vihjaili minulle, että jos joudumme asiasta oikeuteen koko yksityiselämäni pettämisineen ja muine ongelmineen revittäisiin auki. Kun kielsin nämä hänen väitteensä ongelmista, hän vain sanoi hmm hmm ja oli jotenkin nyrpeän näköinen. Lopulta allekirjoitin paperit, koska halusin eteenpäin elämässäni, enkä aivan ymmärtänyt lapseni oikeuksia tuossa tilanteessa.
Jälkikäteen tajusin, että ex-mieheni oli onnistunut huijaamaan minua. Olin väsyneenä ja petettynä (exälläni oli sivusuhde) tehnyt ilmeisen huonon vaikutuksen lastenvalvojaan. En ollut puolustanut itseäni tarpeeksi vakuuttavasti, vaan olin aika vaisu vastaväitteissäni. Osittain käyttäydyin näin siksi, että halusin asioiden sujuvan mahdollisimman sivistyneesti ja nopeasti.
Lyhyesti siis. Toivo parasta, mutta varaudu siihen, että kaikki kohtaamasi virkamiehet eivät välttämättä ole ammattitaitoisia.
[quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 14:28"][quote author="Vierailija" time="09.02.2014 klo 11:27"]
Ja lasten hyvinvoinnin laittamisen kaiken edelle voi sellaisen kanssa unohtaa. Kaikesta saa tapella oikeudessa asti, kaikki elatusmaksut on sille kohtuuttomia, ja se pystyy aivan sinisin silmin valehtelemaan ja mustamaalaamaan mua keksityillä jutuilla kaikille sukulaisille ja viranomaisille. Ehkä se oikeastikin uskoo jo niihin juttuihinsa, lapset pelkää sitä myös ja oireilee siellä oltuaan.
[/quote]
Oliko hankalaa selvittää miehesi valheita viranomaisille?
Mieheni on hyvä suustaan, ja muille on aina niin täydellistä. Ajatus siitä että hän tekee hyvän vaikutelman viranomaisille, ja minä kömpelöllä ulosannillani epävarmasti koitan selittää miten asiat on, ei oikein helpota oloa.
Onhan kaikki näistä asioista päättävät hyvin koulutettuja, ja eivät anna hämätä itseään? vai voiko käydä niin että mies hurmaa puolelleen viranomaiset?
[/quote]
Toivottavasti lastenvalvoja ja muut mahdollisesti tapaamanne viranomaiset ovat asiantuntevia niin perustyössään kuin ihmisen kohtaamisessa. Minulla oli aikoinaan riitaisa ero isästä, joka on ulosanniltaan hyvin vakuuttava. Meille kävi niin, että lastenvalvoja uskoi hänen valheensa. En tiedä ihan tarkkaan mistä kaikesta hän minun poissaollessani valehteli, mutta ainakin näistä: minulla muita miehiä (valhe), minulla ollut epävakaa persoonallisuushäiriö (valhe), hän hoitaa lasta yhtä paljon kuin minä (valhe). En tiedä miten hän on voinut edes keksiä näitä 'miesjuttuja' ja 'persoonallisuushäiriö' juttuja. Lisäksi poikamme oli vielä vauva, jota imetin. En muista, että hän olisi kertaakaan vaihtanut vaippaa tms. Olin ihan kiinni vauvassa ja äitini kävi meillä pari kertaa viikossa, jotta sain nukkua ja käytyä mm hammaslääkärissä. Mieheni kävi töissä, joka oli vaativaa ja sisälsi myös matkustelua. Olin käytännössä hyvin yksin vauvan kanssa. Osin myös taloudellisesti, koska mieheni mielestä minun tuli kelan päivärahasta maksaa kaikki arkiruoka, vauvan kulut yms. Hän maksoi asumisen.
Hänen onnistui sopia elatusmaksutkin niin, ettei hänen tulojaan selvitetty. Näin sitten päädyttiin laskemaan elatusmaksu aivan kuin meillä olisi yhtä hyvät tulot. Lastenvalvoja oikein painosti minut hyväksymään päätöksensä. Hän vihjaili minulle, että jos joudumme asiasta oikeuteen koko yksityiselämäni pettämisineen ja muine ongelmineen revittäisiin auki. Kun kielsin nämä hänen väitteensä ongelmista, hän vain sanoi hmm hmm ja oli jotenkin nyrpeän näköinen. Lopulta allekirjoitin paperit, koska halusin eteenpäin elämässäni, enkä aivan ymmärtänyt lapseni oikeuksia tuossa tilanteessa.
Jälkikäteen tajusin, että ex-mieheni oli onnistunut huijaamaan minua. Olin väsyneenä ja petettynä (exälläni oli sivusuhde) tehnyt ilmeisen huonon vaikutuksen lastenvalvojaan. En ollut puolustanut itseäni tarpeeksi vakuuttavasti, vaan olin aika vaisu vastaväitteissäni. Osittain käyttäydyin näin siksi, että halusin asioiden sujuvan mahdollisimman sivistyneesti ja nopeasti.
Lyhyesti siis. Toivo parasta, mutta varaudu siihen, että kaikki kohtaamasi virkamiehet eivät välttämättä ole ammattitaitoisia.
Kiitos hyvistä vastauksista. Taidan vähän järjestellä asioita etukäteen, mutta puhun ajoissa erosta miehelle niin, että hänkin voi siihen valmistautua.
Hanki asunto ihan läheltä niin lapset voi kulkea kummankin luona, vai miten pieniä ovat? Rohkeesti vain eteenpäin jos olet varma asiastasi.