Lue keskustelun säännöt.
Raskausdiabeteksen seuranta synnytyksen jälkeen pelottaa :(
06.02.2014 |
Minulle puhkesi raskausdiabetes esikoista odottaessa. Asia selvisi vasta ihan loppuraskaudessa, koska en kuulunut mihinkään riskiryhmään eikä minulle siksi ollut tehty sokerirasitustestiä. Muutama viikko ennen laskettua aikaa virtsassa olikin sitten sokeria, ja verikokeessa yhden ja kahden tunnin arvot ylittivät raja-arvot ihan selvästi. Ilmeisesti sairastuminen johtui hyvin vahvasta geneettisestä taipumuksesta, sillä mikään ei tosissaan enteillyt sitä, että tulisin raskausdiabeteksen saamaan.
Sairastuminen oli mulle suuri yllätys ja henkisesti aika kova paikka. Pelkäsin ennen kaikkea lapsen terveyden puolesta (äidin raskausdiabeteshan esimerkiksi lisää lapsen glukoosiaineenvaihdunnan häiriön riskiä), mutta myös oman terveyteni vuoksi. En todellakaan halua saada 2-tyypin diabetesta!
Nyt synnytyksestä alkaa olla vuosi, ja olen menossa pian seurantasokerirasitukseen. Minua jotenkin pelottaa tuo todella paljon; pelkään että sokeriarvot ovat taas koholla ja saan diabetestuomion. Olen nähnyt asiasta uniakin :(
Kaipaisin siis vertaistukea ennen kaikkea teiltä, joilla on ollut raskausdiabetes ja jotka olette käyneet seurantasokerirasituksessa. Olivatko arvot palautuneet normaaleiksi? Oletteko muuttaneet elintapojanne, jotta arvot pysyisivät hyvinä? Kiitos, jos jaksatte vastata!
Kommentit (6)
No minä en ole käynyt noissa seurannoissa. En muutenkaan käy missään terveystarkastuksissa, vaan käyn lääkärissä vain jos on vaivoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pieni tarkennus: raskausdiabeteksen seuranta loppuu sillä hetkellä, kun lapsi on syntynyt, koska raskausdiabeteskin päättyy siihen. Se mitä tapahtuu raskauden jälkeen diabetesrintamalla on eri asia.
Minulla on ollut raskausdiabetes 10 v sitten ja sokeriarvot on katsottu vain yhden kerran tuon jälkeen. Silloin ne olivat kiikun kaakun hyvät ja kun muun terveyskäynnin yhteydessä kysyin lääkäriltä, voisinko taas mennä testiin (muuten vaan), hän ei suositellut sitä. Syy on se, että arvot voivat heitellä hetkittäin niin, että siinä rajoilla olevan tulos voisi olla yhtä hyvin vähän parempi tai huonompi - ja jos saan hyvän tuloksen, tuudittaudun terveenä olemisen harhaan mikä ei sitten oikeastaan edesautakaan terveyttäni.
Se, että tiedän lapsellanikin olevan suurempi diabetesriski, vaikuttaa elämäämme vain hyvällä tavalla eli huolehdin siitä, että lapsi syö terveellisesti ja nyt olen pikkuhiljaa alkanut opettaa myös ruuanlaittoa. Poika on melkoinen sokerihammas eli karkin tai pullan voimalla hänet saisi tekemään mitä vaan. Näen tässä selvästi taipumuksen ihastua makeisiin ruokiin, joten tämänkin vuoksi on hyvä että asioista puhutaan ja annetaan lapselle tietoa. Käsitys terveellisestä elämästähän ei synny siitä, että kuulee siitä ensimmäisen kerran koulun terveysopin tunnilla, vaan jo pienen lapsen kanssa voi jutella siitä, miten meidän tulee kehoamme kohdella.
Sinuna lopettaisin hermoilun, ei 2-tyypin diabetes mikään kuolemantuomio ole. Normaali paino ja lihaskuntoliikunta ja intervalliliikunta parantavat insuliinin tehoa, joten jos näissä asioissa on korjattavaa, tiedät mitä tehdä.
Kiitos kommenteista ja kiitos etenkin 4:lle kattavasta vastauksesta! Joo, täytyy yrittää ajatella asiaa positiivisen kannalta ja opettaa lapsellekin terveet ruokailutottumukset (sen toki olisin tehnyt muutenkin). Liikunta on nyt viimeisen vuoden aikana jäänyt pitkälti vaunulenkkien tasolle, eli salilla käyminen täytyy aloittaa taas.
Yritän olla hermoilematta – en oikein edes tiedä, miksi tämä asia on minulle niin kova paikka. Ehkä osaltaan siksi, että raskausaikana olin todella tarkka mm. syömisistäni, jotta vauvan olisi mahdollisimman hyvä olla. Kun raskausdiabetes sitten selvisi, niin tunsin oloni todella epäonnistuneeksi ja olin huolissani siitä, mitä vahinkoa olin mahdollisesti aiheuttanut vauvalle. No, onneksi lapsella ei ainakaan vielä ole ilmennyt mitään ongelmia, ja syntymäpainokin oli ihan normaali.
Mulla oli tuo raskausajan diabetes molemmissa raskauksissa. Ja viime vuonna kun kävin sokerirasituksessa 5 vuotta viimeisen synnytyksen jälkeen, olikin sokeriarvo 6.3 eli yli suositusten. Aloitin ruokavalion korjauksen, eli sokeri, vaalea vehnäjauho mahdollisimman vähäksi ja liikuntaa lisää. Laihduin puolessa vuodessa 8 kiloa ja tuo sokeriarvo tippui 5,6, elikkä omilla elintavoilla voit asiaan vaikuttaa.
[quote author="Vierailija" time="06.02.2014 klo 12:05"]Kiitos kommenteista ja kiitos etenkin 4:lle kattavasta vastauksesta! Joo, täytyy yrittää ajatella asiaa positiivisen kannalta ja opettaa lapsellekin terveet ruokailutottumukset (sen toki olisin tehnyt muutenkin). Liikunta on nyt viimeisen vuoden aikana jäänyt pitkälti vaunulenkkien tasolle, eli salilla käyminen täytyy aloittaa taas.
Yritän olla hermoilematta – en oikein edes tiedä, miksi tämä asia on minulle niin kova paikka. Ehkä osaltaan siksi, että raskausaikana olin todella tarkka mm. syömisistäni, jotta vauvan olisi mahdollisimman hyvä olla. Kun raskausdiabetes sitten selvisi, niin tunsin oloni todella epäonnistuneeksi ja olin huolissani siitä, mitä vahinkoa olin mahdollisesti aiheuttanut vauvalle. No, onneksi lapsella ei ainakaan vielä ole ilmennyt mitään ongelmia, ja syntymäpainokin oli ihan normaali.
[/quote]
Hyvä että liikut, mutta diabeteksen ehkäisemiseksi ne vaunulenkit voivat olla hyödyllisempiäkin kuin salilla käynti! Kävely päivittäin puoli tuntia kerrallaan riittää jo siihen - ja on parempi kuin salirääkki 2x viikossa. Lihaskunto on sitten asia erikseen :)
Itsellä ei ole kokemusta tästä, mutta tsemppiä ja muista AP että kaiken kanssa oppii elämään. On kuitenkin todennäköistä, ettei ole diabetestä. Kai sitä muuten oltaisiin seurattu tarkemmin jos kerran kokonainen vuosi on lähestulkoonkulunut??