Lue keskustelun säännöt.
Miksi ette kehu kaunista tuttavaa?
04.02.2014 |
Mietin tätä taasen, kun viikonloppuna oli illanistujaiset ja olin mielestäni onnistunut kampauksessa ja asussa, meikit oli luonnolliset ja nätisti... ja yhtään kehua en saanut keneltäkään. Huomasin kyllä, miten minua katsottiin mutta kukaan ei sanonut mitään.
Miksi?
Ja kyllä, nyt puhutaan tästä. Minäkin haluaisin joskus kuulla ihmisiltä jotain hyvää, mutta koska olen kaunis niin ihmiset kai ajattelevat että minulle on turha mitään sanoa. Kurjaa. Itse yritän sanoa jotakin aina, vilpittömästi.
Kommentit (103)
En kehu muita koska olen itse heitä kauniimpi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehuin muijan kaveria vähän turhankin paljon ja sain vastineeksi ehkä vähän turhankin lämpimiä halauksia, sen jälkeen ollut jotenkin kiusallista tavata, lisäksi näin saman naisen suutelemassa toisen naisen kanssa eikä se ollut mikään viaton pusu.
Sen kanssa pitäisi varmaan päästä johonkin juhlimaan vähän reilummin siitä voi paljastua yllättäviäkin puolia ja on kaunis hyvä runkoinen, liikkuu jotenkin kivasti,miellyttävä ääni ja kaikin puolin mukava, virolaista syntyperää vaikka koko ikänsä suomessa asunut.
Kehuin muijan kaveria vähän turhankin paljon ja sain vastineeksi ehkä vähän turhankin lämpimiä halauksia, sen jälkeen ollut jotenkin kiusallista tavata, lisäksi näin saman naisen suutelemassa toisen naisen kanssa eikä se ollut mikään viaton pusu.
Sen kanssa pitäisi varmaan päästä johonkin juhlimaan vähän reilummin siitä voi paljastua yllättäviäkin puolia ja on kaunis hyvä runkoinen, liikkuu jotenkin kivasti,miellyttävä ääni ja kaikin puolin mukava, virolaista syntyperää vaikka koko ikänsä suomessa asunut.
En kehu koska olen saatanan kateellinen ja kyllä kauniit ihmiset tietää olevansa kauniita. Ei edes hävetä myöntää että olen katkera. Kehaisen kyllä kampauksia tai vaikka jotain muuta jos näyttää nätiltä.
Ihan samaa itsekin olen joskus miettinyt!Itse kyllä huomioin kanssaihmiset ja kehun kampausta,meikkiä yms, mutta minä en koskaan saa kehuja, vaikka olisin laittautunut kuinka nätiksi. Liekö kateutta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kehun parhaimpia kavereitani, mutta en itse kaipaa kehuja. Hieman tuntemattomampia en viitsi kehua. Jatkuva kehuminen vie siitä sen tarkoituksen. Kuten yksi edellä ollut kirjoittaja sanoi, että kehutaan joka välissä, ensin yleisesti ja halatessa ohimennen mekkoa jne. Tarkoittaako sitä silloin enää? Silloin kun kuulee harvemmin kehuja, se tulee aidommin. Yksi kaverini kehuu minua koko ajan ja on vaikea tietää, milloin todella tarkoittaa sitä ja milloin on vain tottumuksesta sanottu kehu.
Lisäksi en ole kiinnostunut pinnallisista jutuista. Sama tyyppi se on, on se laittautunut tai ei.
34
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:27"]
Täälläpäs onkin varsin katkeraa väkeä, jokainen meistä pitää siitä kun saa positiivista huomiota, vaikka pelkästään ulkonäöstään.
Turhaa paskapuhetta väittää, niin kuin moni tässä on jo maninnut, että olen niin hajamielinen tai muuta vastaavaa, etten huomaa edes toisen ulkonäköä, älkää viitsikö!
En ole tavannut ainoatakaan naista joka ei kiinnitä toisten ulkonäköön huomiota, sen sijaan niitä olen kyllä, jotka eivät sano mitään positiivista kenellekään eikä kenestäkään!
[/quote]
se on se kateus ja katkeruus, mikä kehumattomuuden aiheuttaa. Itse tykkään kehua ihmisiä, aina sydämestäni, en keksi väkisin jotain sanottavaa. Vaikka että "sä oot tänään niin pirteän oloinen" tai "ihana mekko, toi sininen sopii sulle tosi hyvin!". Etenkin siinä tapauksessa, jos huomaan jonkun nähneen vaivaa tai olennaisesti muuttuneen, huomaan asian. Minusta on suorastaan passiivis-aggressiivista olla kehumatta, kun toinen on vaikkapa leikannut hiuksensa!
Tässä tosi hyvä kirjotus aiheesta: http://pinthefuckups.blogspot.fi/2013/06/solidaarisuutta-siskot.html
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan äskettäin työkaverini sanoi, että näytän ihanalta. Tuntui tosi mukavalta. Hän kehui myös pukeutumistyyliäni.
Meillä on kiva työyhteisö ja huomaan nykyään itsekin tokaisevani kollegalle, että tällä on kaunis kampaus, asu tms. Hyvä tarttuu.
Aiemmin olen kehunut vain lapsiani, siskoani (joka on todellinen kaunotar ja tyylitaituri) sekä hyvää ystävääni, joka osaa laittautua aivan upeaksi vaikka saunapuhtaana on melko tavis. Ihan vilpittömästi jaksan aina hämmästellä, miten meikki, kampaus ja vaatteet tekevät hänestä niin kauniin ja hehkeän että päät kääntyvät!
Minusta on vaikea kehua toista naista siitä, että tämä on erityisen kaunis, koska se tuntuu jotenkin liian henkilökohtaiselta. Tungettelevalta. Yksittäisen jutun, kampauksen, vaatteen jne kehuminen on helppoa, ja sitä teen kun sattuu silmiin joku juttu, mutta olisi vaikea sanoa spontaanisti, että sinä olet kaunis. Luulen, että tämä kaunis ihminen rupeaisi välttelemään minua sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvät tavat ovat nykyään niin harvinaisia, että luonnollinen kohteliaisuuskin tulkitaan flirtiksi.
Kehun mieluummin niitä taviksia, joita kehutaan harvemmin kuin koppavia ja kusipäisiä kaunottaria.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:55"]
Miksi aikuisia ihmisiä pitäisi aina kehua kaikesta? Kehutko sinä älykästä tuttavaa? Entä huumorintajuista, ystävällistä tai rikasta tuttavaa?
[/quote]
Juuri noin. Miksi oletetaan, että on kehuttava aina ja kaikkialla ulkonäköä, mutta kukaan ei kitise että miksei koskaan kukaan kehu kun olen niin menestynyt työelämässä tai mikesi kukaan kehu korkeaa koulutustani ja älyäni?
Ja ehkä on olemassa sellainenkin mahdollisuus, että muut ihmiset eivät pidä kehujen haluajan ulkonäköä mitenkään erikoisena eivätkä niinollen tunne tarvetta kehua. Vaikka tämähän ei tietenkään ole mahdollista vaan ainoa syy kehumattomuudelle on kauhea kateus ja katkeruus.
"Me ollaan ystäviä 30-34 v ikähaarukassa ja aina kun tapaamme toisemme iltariennoissa kehumme toisiamme. "Mitäs kaunottaria täältä löytyykään?", on helppo lausua mm. pöytään/huoneeseen astuessa ja tavatessa ladyt eka kertaa. "Voi että kun sä olet taas niin kauniina", sopii lauseeksi kun halataan tervehdykseksi. "upea mekko, sopii tosi hyvin sulle", käy sivuhuomautukseksi. Ja olennaista on mun mielestä kehua takaisin. "Wau kun sä näytät upealta *halaus. "Niin sinäkin niinkuin aina".
En kyllä viihtyisi tuollaisessa seurassa, kehutaan kehumisen vuoksi ja että saadaan itsekin kehuja. Aitoa kehumistahan tuollainen ei ole, koska vaikka toinen näyttäisi miltä, "olennaista on kehua takaisin". Mitä järkeä siis?
Toisaalta, en ole niitä naisiakaan, jotka kikattaa onnesta kun joku random mies kehuu kauniiksi vaikka baarissa tai joku juntti viheltää perään. Ihmisen itsetunnon olisi syytä olla muualla kuin toisten kehuissa.
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:27"]Täälläpäs onkin varsin katkeraa väkeä, jokainen meistä pitää siitä kun saa positiivista huomiota, vaikka pelkästään ulkonäöstään.
Turhaa paskapuhetta väittää, niin kuin moni tässä on jo maninnut, että olen niin hajamielinen tai muuta vastaavaa, etten huomaa edes toisen ulkonäköä, älkää viitsikö!
En ole tavannut ainoatakaan naista joka ei kiinnitä toisten ulkonäköön huomiota, sen sijaan niitä olen kyllä, jotka eivät sano mitään positiivista kenellekään eikä kenestäkään!
[/quote]
tässä päästään suomalaisuuden ytimeen! Itse kehun kun jotain kaunista näen :) on sitten kyse tuntemattomasta tai sydänystävästä. Mielestäni kehut ovat tärkeitä, ystävyys suhteissa ja varsinkin parisuhteessa :) ja ihmisten ilahduttamisessa :)
"Omaa kauneutta ei voi koskaan tietää jos sitä ei kukaan kerro."
Niin että minä siis olen ollut useamman kerran koko baarin kaunein nainen ja olen myös maailman kaunein nainen, koska jotkut miehet on joskus niin sanoneet?
Ei kaikkea sentään kannata tosissaan ottaa; vaikka joku kehuu kauniiksi, ei se välttämättä tarkoita että sitä olisi. Ihmiset voi kehua kohteliaisuuttaan, siksi että hyötyisivät itse siitä että kehuvat, saadakseen seuraa jne. Aika tyhmä on oltava jos alkaa kuvitella, että mä nyt sitten oikeasti olen suuren luokan kaunotar kun joku kehui ja sanoin niin :D
Mikä ihmeen kehukaa mua-vimma ihmisillä nykyään on? Naamakirjassakin vaikka olisi millainen kuvatus, niin sitä kuuluu kommentoida "kaunotar", "oot kaunis", wau". Jos on kaunis, sen varmaan huomaa ihan itsekin. Jos ei ole, ei sillä kauniiksi muutu että muut kehuu.
En ole koskaan kuullut kenenkään mouhoavan, miksei kukaan koskaan sano että olen mukava vaikka olen tosi mukava, miksei kukaan kehu mukavaksi byää. Ei tietenkään kun nykyään on muotia, että jokaisen on saatava kuvitella olevansa kaunis, oli sitten millainen tahansa.
"Omaa kauneutta ei voi koskaan tietää jos sitä ei kukaan kerro."
Se on helppo todeta; menee pyrkimään missikisoihin tai kunnolliseen mallitoimistoon. Siinä vaiheessa kun on missikruunu päässä (tai edes päässyt osallistumaan) tai naama muotilehden kannessa, voi hyvällä syyllä pitää jo itseään jonkin näköisenä.
Mä pidän vähän erikoisena, jos aikuinen ihminen kommentoi ääneen toisen ulkonäköä, oli se sitten negatiivista tai positiivista.
Mitä ulkonäkö kertoo itse ihmisestä?
[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:27"]
En ole tavannut ainoatakaan naista joka ei kiinnitä toisten ulkonäköön huomiota, sen sijaan niitä olen kyllä, jotka eivät sano mitään positiivista kenellekään eikä kenestäkään!
[/quote]
Pitäiskö meidän sopia tapaaminen? Mun työkaverini (nähdään parin kuukauden välein) laihtui 20-30 kiloa ennen kuin huomasin mitään. Silloinkin jäin miettimään, että se näyttää erilaiselta, mutten ollut varma oliko hän laihtunut. En sitten kehdannut kommentoida asiaa, kun en ollut varma ja toisekseen mulla ei ollut mitään havaintoa oliko laihtuminen tapahtunut hiljattain vai ehkä vuosi sitten.
(Myöhemmin sivumennen kuulin toisten työkavereiden puhuvan tämän laihtumisesta, jolloin vasta silloin varmistuin, että muutos oli tosiaan laihtumisesta, en olisi ollut täysin varma siitä muuten ollenkaan.)
Mua ei yksinkertaisesti kiinnosta ihmisten ulkonäkö, joten en kiinnitä siihen yleensä huomiota ja siten voi hyvin mennä isotkin muutokset ulkonäössä ohi. Ei mulla ole mitään eri näköisiä ihmisiä vastaan, ulkonäkö on minulle pääasiassa neutraali ominaisuus, jolla ihmisen tunnistaa itsekseen, ei jotain mitä arvioisin päässäni asteikolla kaunis-ruma tai hyvä-huono.
Samoin multa joskus kaverit halusivat tietää minkä näköinen mun mielestäni on hyvännäköinen mies. En minä osannut siihen vastata. En ajattele niin.