Miksi ette kehu kaunista tuttavaa?

Sori nyt mutta ei minuakaan kukaan kehu. Minustakin olisi kivaa kuulla olevani nuoren näköinen ja timmi vaikka en ole. Mutta ei kukana ikinä sano mitään paitsi oma mies ja tyär joskus.

En minä ainakaan ala ketään enää kehumaan etenkään sellaista joka jo muutenkin on hyvän näköinen. Etenkään kun kehu kuitenkin jäisi yksipuoliseksi. Ei sellaiset hyvän näköiset ihmiset kuitenkaan ymmärrä vastakehua.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:53"]

Mietin tätä taasen, kun viikonloppuna oli illanistujaiset ja olin mielestäni onnistunut kampauksessa ja asussa, meikit oli luonnolliset ja nätisti... ja yhtään kehua en saanut keneltäkään. Huomasin kyllä, miten minua katsottiin mutta kukaan ei sanonut mitään. 

Miksi? 

Ja kyllä, nyt puhutaan tästä. Minäkin haluaisin joskus kuulla ihmisiltä jotain hyvää, mutta koska olen kaunis niin ihmiset kai ajattelevat että minulle on turha mitään sanoa. Kurjaa. Itse yritän sanoa jotakin aina, vilpittömästi. 

[/quote]

Et taida ollakkaan kovin nätti, vaikka itse niin luulet.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 07:40"]

Tässä tosi hyvä kirjotus aiheesta: http://pinthefuckups.blogspot.fi/2013/06/solidaarisuutta-siskot.html

[/quote]

Lol, taas näitä minulle ollaan kateellisia koska olen niin ihana.

No, mutta sittenhän pitäisi kehua kaikkia muitakin. Ja jäisi mielenkiintoiset keskustelut tyhjänpäiväisten kehukeskustelujen jalkoihin.

En periaatteesta kehu naisia koskaan mistään.

M29

Kukas kehuis rumaa tuttavaa? Kyllä siitäkin on varmaan hauska saada kehuja.

Saatan kommentoida kivoja hiuksia tai vaatteita, mutta noin yleisempi ihmisten ulkonäön kehuminen tuntuu liian henkilökohtaiselta, ja muutenkin tuntuisi todella pinnalliselta ja oudolta kommentoida ystävän tai tuttavan ulkonäköä vain koska hän sattuisi olemaan kaunis. Tuntuisi siltä, että arvioin ihmisiä heidän ulkonäkönsä perusteella. Vähemmän läheisten tuttavien ulkonäköä en kommentoi oikeastaan mitenkään, varmaan koska vähemmän tuttujen kanssa melkein mikä tahansa kommentti tuntuu liian henkilökohtaiselta.

Oletkos ajatellut, että et ehkä ollutkaan muiden mielestä kaunis? Ainoastaan omasta mielestäsi. Kyllähän sitä juhlissa näkee, että naiset ovat laittaneet tukkansa ja meikanneet (mitä muuten eivät tee). Ei se heistä kaunista tee välttämättä vaan ihan normaalilla tavalla huolitellun tilaisuuden edellyttämällä tavalla.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 18:31"]

Ihan samaa itsekin olen joskus miettinyt!Itse kyllä huomioin kanssaihmiset ja kehun kampausta,meikkiä yms, mutta minä en koskaan saa kehuja, vaikka olisin laittautunut kuinka nätiksi. Liekö kateutta?

[/quote]

Valitettavasti jotkut ovat laittautuneenankin harakan näköisiä. En itse ainakaan viitsi valehdella ja sanoa, että onpa tukka kauniisti, jos se ei sitä ole. Usein itselläni on arkikampaus sellainen, missä näkee porukkaan käyvän juhlissa.

Kaunis tietää olevansa kaunis, hoikka halveksuu lihavia, isorintainen on bimbo, hiljainen on ylimielinen.

näin mulle on sanottu sitten ku on tutustuttu ja huomattu ettei asiat näin ole. Omaa kauneutta ei voi koskaan tietää jos sitä ei kukaan kerro.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:28"]

Me ollaan ystäviä 30-34 v ikähaarukassa ja aina kun tapaamme toisemme iltariennoissa kehumme toisiamme. "Mitäs kaunottaria täältä löytyykään?", on helppo lausua mm. pöytään/huoneeseen astuessa ja tavatessa ladyt eka kertaa. "Voi että kun sä olet taas niin kauniina", sopii lauseeksi kun halataan tervehdykseksi. "upea mekko, sopii tosi hyvin sulle", käy sivuhuomautukseksi. Ja olennaista on mun mielestä kehua takaisin. "Wau kun sä näytät upealta *halaus. "Niin sinäkin niinkuin aina". 

MInulla on yksi kaveri jonka kanssa vaihdamme näitä kehuja jopa puhelimessa ja olemme puhuneet tästä keskinäisestä kehuringistäkin. Kaverini joka on täydellisen tyrmäävä, saa niitä kehuja tonnikaupalla miehiltä jo pelkästään ruokaravintolassa istuessaan ja hän pitää tärkeämpänä nimenomaan naisilta saatuja kehuja kun niitä saa niin vähän koskaan keltään. Olen ollut monesti todistamassa sitä miten joku tuntematon mies ja tulee ihan vain asioikseen kertomaan ettei ole nähnyt niin kaunista naista suomen maalla aikoihin. Ehkä naisten kehumisia estää jokin "sisarruskateuteen" verrattava juttu.

Anyway, on kiva saada kehuja kavereilta ja antaa niitä. Te jotka kysytte mitä aikuinen ihminen niillä tekee, totean että jos joskus olisitte kehuneet ja saanut vilpittömän kehun takaisin, ette edes kysyisi moista. Miksi lapsi tarvitsee kehuja? Emme me aikuiset niin kaukana lapsen psykologisista tarpeista ole, olemmehan ihmisiä!

[/quote]

Ymmärrätkö mitä sana vilpitön tarkoittaa? Sanot itsekin, että on oleenaista kehua takaisin. Eli kehuminen tavallaan sosiaalien pakko. Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, joiden päivä paranee siitä, kun joku tavan vuoksi kehuu. Minulle tulee siitä lähinnä sellainen olo, että ompas ärsyttävän pinnallinen ja tekopirteä ihminen. Tavallaan hänen muiltakin puheilta putoaa pohja pois.

Aiheesta saadut kehut ja niistä saadun ilon ymmärrän. Ne onkin aika kaukana tuosta jenkkityylisestä tyhjän jauhamisesta.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:27"]

Täälläpäs onkin varsin katkeraa väkeä, jokainen meistä pitää siitä kun saa positiivista huomiota, vaikka pelkästään ulkonäöstään.

Turhaa paskapuhetta väittää, niin kuin moni tässä on jo maninnut, että olen niin hajamielinen tai muuta vastaavaa, etten huomaa edes toisen ulkonäköä, älkää viitsikö!

En ole tavannut ainoatakaan naista joka ei kiinnitä toisten ulkonäköön huomiota, sen sijaan niitä olen kyllä, jotka eivät sano mitään positiivista kenellekään eikä kenestäkään!

[/quote]

Minä olenkin mies. Olen kyllä myös tavannut naisia, jotka eivät kiinnitä toisten ulkonäköön kummoistakaan huomiota. Liikumme luultavasti melko toisenlaisissa poppoissa.

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 07:47"]

Ihan äskettäin työkaverini sanoi, että näytän ihanalta. Tuntui tosi mukavalta. Hän kehui myös pukeutumistyyliäni.

Meillä on kiva työyhteisö ja huomaan nykyään itsekin tokaisevani kollegalle, että tällä on kaunis kampaus, asu tms. Hyvä tarttuu.

Aiemmin olen kehunut vain lapsiani, siskoani (joka on todellinen kaunotar ja tyylitaituri) sekä hyvää ystävääni, joka osaa laittautua aivan upeaksi vaikka saunapuhtaana on melko tavis. Ihan vilpittömästi jaksan aina hämmästellä, miten meikki, kampaus ja vaatteet tekevät hänestä niin kauniin ja hehkeän että päät kääntyvät!

[/quote]

Tulet siis epäsuorasti sanoneeksi ystävällesi, että hän on normaalisti hirveän näköinen. Kiva kun on ystäviä...

Itse kehun niin tuttuja kuin täysin vieraitakin ihmisiä. :) Pari vuotta sitten olin Siwassa töissä opiskelun ohessa, ja silloinkin saatoin ihan spontaanisti kehua asiakkaan kampausta, kynsiä, asua tms. Joskus itseäni nolotti hieman jälkeenpäin, eihän kaikki välttämättä tykkää että tuntematon alkaa kommentoimaan ulkonäköä :D Mutta tiedän itse, miten kivalta tuntuu kun joku vaikka naisten vessassa yhtäkkiä kehuu kauniiksi! Joten miksei sitä hyvää oloa jakaisi :) Jokaisessa on jotain kaunista <3

Eikö sun mies kehu tai kukaan kaveri ikinä?

Mä en voi käsittää että joku oikein odottaa kehuja saavansa just tiettynä iltana?

Mä kehun itse itseäni. Ihan peilin edessä "ai vitsi mä oon tänään nätti", miestä ja lapsia Se hymyilyttää. Kaikkein kivointa on kuulla kehuja yllättäen. En mä odota kehuja mutta aina välillä joku kehaisee.

Paineitahan siitä vaan sais jos aina odottais kehuja.

Se on vaan niin että kuka kissan hännän nostaa jos ei kissa itse?

Mä olen varmaan poikkeus, koska mä kyllä sanon aina jotain positiivista toisen olemuksesta juhlissa. Siis jos vaikka lähtisin serkkuni Tarjan kanssa toisen serkun Hannan 40-vuotisjuhliin, niin todennäköisesti sanoisin esim. "ai kun kiva mekko sulla" tai "Onpa hyvännäköinen kampaus" tai "ootpas laittautunu upeaksi". Mun mielestäni se on ihan tavallista kohteliaisuutta, joka kuuluu ihmisten väliseen kanssakäymiseen. 

Samalla tavoin kehun aina toisen tekemää ruokaa  / leivonnaisia, jos ollaan jonkun luona syömässä tai kahvilla. 

Ja samalla tavoin, kun mennään jonkun kotiin ensimmäistä kertaa (esim. nyt käytiin lapsen päiväkotikaverilla koko perhe kylässä) niin siinä jossain vaiheessa totesin, että "teillä on kaunis koti". Joskus kun olen käynyt jonkun lapsen puistokaverin äidin luona kahvilla ja koti on ollut hyrskyn myrskyn niin silloin en ole ehkä sanonut että "kaunis koti" vaan olen sit saattanut vaikka kehua jotain yksityiskohtaa, esim. kivan näköistä sohvaa, keittiön verhoja tai jotain.

Tämä ei ole multa mitenkään pois eikä vaikeuta mun elämääni mitenkään. On mukavaa olla toisille kohtelias ja huomaavainen.

Mua tollanen pakkokehuminen ahdistaa. Harvemmin kiinnostaa ulkonäkö niin kauheesti, ja siihen kiinnitetään muutenkin aivan liikaa huomiota. Ja ahdistaa myös, jos joku kehuu mua, tulee tosi vaivaantunut olo.

Mulla on ainakin sellanen periaate että joka päivä kehun jotakuta, ja mielellään eri asioista. Kehun ystävääni jos tämä näyttää kauniilta, kehun tuntemattoman naisen käsilaukkua, kehun kaupan kassaa kun saan hyvää palvelua, kehun anoppini ruokia, kehun lastani tämän oppiessa uusia taitoja, kehun miestäni niin ulkonäköön kuin luonteeseen tai taitoihin/tietoihin liittyvissä asioissa, kehun toisten kodin sisustusta, sitä miten kun joku kasvattaa lastaan mielestäni hyvin tai kun joku käyttäytyy jossakin tilanteessa kypsästi ja aikuismaisesti. Uskon että kaikki ihmiset pitävät kehuista eikä niiden suinkaan tule aina liittyä ulkonäköön. Mielestäni kehuminen on hyvä ja helppo tapa piristää toisen ihmisen päivää!

Tästä aloituksesta tulikin mieleen, että taitaa olla vinha perä siinä sanonnassa että jos haluaa tehdä vaikutuksen tyhmään naiseen pitää kehua hänen ulkonäköään, mutta jos haluaa tehdä vaikutuksen fiksuun naiseen,

pitää kehua hänen älyään.

Eikö kauniin naisen älyä voi kehua tai älykkään naisen kauneutta? Itse ainakin kuulen kehuja molemmista ja saa hyvälle mielelle.