Miksi ette kehu kaunista tuttavaa?

Minusta synnynnäisiä ominaisuuksia ei kehuta, koska ei synnynnäisiä ominaisuuksia myöskään arvostella kriittisesti. Eli jos joku on kaunis, ei kehuta. Jos joku on ruma, ei kritisoida.

Mutta hankittuja ominaisuuksia ja vaivannäköä kehun. Joku on laittanut hiuksensa vaivalla nätiksi - kehun. Joku on opiskellut tutkinnon tai hankkinut uuden, hyvän työpaikan tai voittanut jonkun kilpailun - kehun.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:15"]

Varmaan paikalla on ollut muitakin kauniita ihmisiä? Kaikkia pitäis kehua eikä vaan yhtä ja se vois mennä jo imelyydeksi.

[/quote]

Niin ja sitten joukossa yksi ruma?! Muita kehutaan kilpaa ja yhdelle ei sanota mitään? Tosi kiva...

Täälläpäs onkin varsin katkeraa väkeä, jokainen meistä pitää siitä kun saa positiivista huomiota, vaikka pelkästään ulkonäöstään.

Turhaa paskapuhetta väittää, niin kuin moni tässä on jo maninnut, että olen niin hajamielinen tai muuta vastaavaa, etten huomaa edes toisen ulkonäköä, älkää viitsikö!

En ole tavannut ainoatakaan naista joka ei kiinnitä toisten ulkonäköön huomiota, sen sijaan niitä olen kyllä, jotka eivät sano mitään positiivista kenellekään eikä kenestäkään!

Turha kehuminen ei kuulu suomalaiseen kulttuuriin eikä kansanluonteeseen ja hyvä niin. Jos täällä kommentoidaan positiivisesti jostakin asiasta, niin se ei olekaan  mitään kehumista vaan aito ja rehellinen mielipide. Paljon parempi niin, kuin mitkään kehumiset.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 13:53"]

Mietin tätä taasen, kun viikonloppuna oli illanistujaiset ja olin mielestäni onnistunut kampauksessa ja asussa, meikit oli luonnolliset ja nätisti... ja yhtään kehua en saanut keneltäkään. Huomasin kyllä, miten minua katsottiin mutta kukaan ei sanonut mitään. 

Miksi? 

Ja kyllä, nyt puhutaan tästä. Minäkin haluaisin joskus kuulla ihmisiltä jotain hyvää, mutta koska olen kaunis niin ihmiset kai ajattelevat että minulle on turha mitään sanoa. Kurjaa. Itse yritän sanoa jotakin aina, vilpittömästi. 

[/quote]No kyllä mua on ainakin kehuttu.. siis vaikka olen kaunis.

up

Me ollaan ystäviä 30-34 v ikähaarukassa ja aina kun tapaamme toisemme iltariennoissa kehumme toisiamme. "Mitäs kaunottaria täältä löytyykään?", on helppo lausua mm. pöytään/huoneeseen astuessa ja tavatessa ladyt eka kertaa. "Voi että kun sä olet taas niin kauniina", sopii lauseeksi kun halataan tervehdykseksi. "upea mekko, sopii tosi hyvin sulle", käy sivuhuomautukseksi. Ja olennaista on mun mielestä kehua takaisin. "Wau kun sä näytät upealta *halaus. "Niin sinäkin niinkuin aina". 

MInulla on yksi kaveri jonka kanssa vaihdamme näitä kehuja jopa puhelimessa ja olemme puhuneet tästä keskinäisestä kehuringistäkin. Kaverini joka on täydellisen tyrmäävä, saa niitä kehuja tonnikaupalla miehiltä jo pelkästään ruokaravintolassa istuessaan ja hän pitää tärkeämpänä nimenomaan naisilta saatuja kehuja kun niitä saa niin vähän koskaan keltään. Olen ollut monesti todistamassa sitä miten joku tuntematon mies ja tulee ihan vain asioikseen kertomaan ettei ole nähnyt niin kaunista naista suomen maalla aikoihin. Ehkä naisten kehumisia estää jokin "sisarruskateuteen" verrattava juttu.

Anyway, on kiva saada kehuja kavereilta ja antaa niitä. Te jotka kysytte mitä aikuinen ihminen niillä tekee, totean että jos joskus olisitte kehuneet ja saanut vilpittömän kehun takaisin, ette edes kysyisi moista. Miksi lapsi tarvitsee kehuja? Emme me aikuiset niin kaukana lapsen psykologisista tarpeista ole, olemmehan ihmisiä!

Mä kehaisen aika useinkin, jos jollain on joku kiva asu/vaate/asuste/kampaus/meikkijuttu tai vastaava. Tätä tapahtuu ihan säännöllisesti, useamman kerran viikossa. Mutta en kyllä kehu kenenkään ulkoisia piirteitä sinällään. Niille kun harvemmin voi mitään, ellei sitten kirurgilla käy. Kenenkään painoa ei tulisi pieneen mieleenkään kommentoida suuntaan tai toiseen. 

Ap, vaikuttaa siltä, että sinun maailmassasi vain ulkonäkö on tärkeää ja se, että ihmiset muistavat aina kehua kauneuttasi. Kaltaisesi ihmiset, joiden elämä pyörii vain oman ulkonäön ympärillä ovat mielestäni pinnallisia ja tyhmiä.

20, komppi. Noin minäkin ajattelen. Miksi ihmeessä kehuisin jotakuta, joka on aina kaunis? Jos hän on nähnyt poikkeuksellista vaivaa, kehun siitä ihan yhtä lailla kuin jos joku sysiruma on nähnyt vaivaa ollakseen hiukan nätimpi. En siis pidä mitään "kauneuskilpailuja", joiden voittajaa kehun, vaan arvioin kutakin hänen omassa kontekstissaan.

Minä itse olen ihminen, joka on sitä tyytyväisempi mitä vähemmän ihmiset kiinnittävät ulkonäkööni huomiota, hyvässä tai pahassa. Oma henkilökohtainen tilani on aika laaja, ja vaikka arvostan sitä että kehuja näkee sen kehumisen vaivan, en hirveästi kaipaa kehuja. Siis ulkonäöstäni enkä persoonastani. Siitä, mitä teen ja olen saanut aikaiseksi, saa kehua. ;)

Viime viikolla puolituttu mies avautui siitä, kuinka viehättävä olen, ja tulin hyvin ärtyneeksi. Heti tulee sellainen olo, että mitä sinä siinä haluat. Eikö tässä saa ihminen enää olla rauhassa ollenkaan. 

Joten, vaikka yritän olla ystävällinen ja kohtelias, niin jos en kehu niin siinä ei ole minkäänlaista piilomerkitystä. En vaan itse kaipaa sitä, enkä hoksaa vaikka joku muu kaipaisikin.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:27"]

Täälläpäs onkin varsin katkeraa väkeä, jokainen meistä pitää siitä kun saa positiivista huomiota, vaikka pelkästään ulkonäöstään.

Turhaa paskapuhetta väittää, niin kuin moni tässä on jo maninnut, että olen niin hajamielinen tai muuta vastaavaa, etten huomaa edes toisen ulkonäköä, älkää viitsikö!

En ole tavannut ainoatakaan naista joka ei kiinnitä toisten ulkonäköön huomiota, sen sijaan niitä olen kyllä, jotka eivät sano mitään positiivista kenellekään eikä kenestäkään!

[/quote]

On tosi vaikea uskoa myös että olisi jotain ihmisiä, jotka hajamielisiä ja eivät kiinnitä ulkonäköön huomiota.Miksi sitten käydä kampaajalla tai meikata ?

Itse olen huomannut tuon että kaikista vähiten kehutaan kauneimpia ihmisiä. 

Jos tuolla illanvietossa olisi ollut ylipainoinen matami, jolla on kalliit kuteet ja lyhyt kihara punainen tukka ja hieno meikki, niin hän olisi kyllä kehuja saanut. Tai lyhyt nuori tanakka persjalkainen rumahko ihminen jolla hieno laukku  ja uusi mekko.

En tiedä onko se kateus vai jämähtävä pelko mikä iskee naiseen kun näkee kauniin ihmisen. Joku iki-ikiaikainen pelko, kun olimme metsässä tai viidakossa ja se kaunis sai valita kumppanin ja se vei sen joka olisi ollut paras isäehdokas tai hengissäselviytyjä.

Monikaan kaunis ei todellakaan tiedä edes että on kaunis. 

[quote author="Vierailija" time="05.02.2014 klo 12:14"]

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:28"]

Me ollaan ystäviä 30-34 v ikähaarukassa ja aina kun tapaamme toisemme iltariennoissa kehumme toisiamme. "Mitäs kaunottaria täältä löytyykään?", on helppo lausua mm. pöytään/huoneeseen astuessa ja tavatessa ladyt eka kertaa. "Voi että kun sä olet taas niin kauniina", sopii lauseeksi kun halataan tervehdykseksi. "upea mekko, sopii tosi hyvin sulle", käy sivuhuomautukseksi. Ja olennaista on mun mielestä kehua takaisin. "Wau kun sä näytät upealta *halaus. "Niin sinäkin niinkuin aina". 

MInulla on yksi kaveri jonka kanssa vaihdamme näitä kehuja jopa puhelimessa ja olemme puhuneet tästä keskinäisestä kehuringistäkin. Kaverini joka on täydellisen tyrmäävä, saa niitä kehuja tonnikaupalla miehiltä jo pelkästään ruokaravintolassa istuessaan ja hän pitää tärkeämpänä nimenomaan naisilta saatuja kehuja kun niitä saa niin vähän koskaan keltään. Olen ollut monesti todistamassa sitä miten joku tuntematon mies ja tulee ihan vain asioikseen kertomaan ettei ole nähnyt niin kaunista naista suomen maalla aikoihin. Ehkä naisten kehumisia estää jokin "sisarruskateuteen" verrattava juttu.

Anyway, on kiva saada kehuja kavereilta ja antaa niitä. Te jotka kysytte mitä aikuinen ihminen niillä tekee, totean että jos joskus olisitte kehuneet ja saanut vilpittömän kehun takaisin, ette edes kysyisi moista. Miksi lapsi tarvitsee kehuja? Emme me aikuiset niin kaukana lapsen psykologisista tarpeista ole, olemmehan ihmisiä!

[/quote]

Ymmärrätkö mitä sana vilpitön tarkoittaa? Sanot itsekin, että on oleenaista kehua takaisin. Eli kehuminen tavallaan sosiaalien pakko. Minun on vaikea ymmärtää ihmisiä, joiden päivä paranee siitä, kun joku tavan vuoksi kehuu. Minulle tulee siitä lähinnä sellainen olo, että ompas ärsyttävän pinnallinen ja tekopirteä ihminen. Tavallaan hänen muiltakin puheilta putoaa pohja pois.

Aiheesta saadut kehut ja niistä saadun ilon ymmärrän. Ne onkin aika kaukana tuosta jenkkityylisestä tyhjän jauhamisesta.

[/quote]

No tuosta tuli tunne että rumat tai tavikset kehuvat toisiaan. Vastavuoroista ei pyyteetöntä diipadaapaa.

Mutta ap puhui nyt siitä että sille oikeasti kauniille ihmiselle ei kukaan sano mitään.

Miks?

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:04"]

Kakkosella on pointti. Miksi ulkonäöstä pitäisi kehua, muttei muusta?

Kehun kyllä, jos jollain on kivaa asustetta tai vaatetta yllä. Mutta en minä nyt muuten noteeraile kenenkään ulkonäköä, koska se on ns. syntymälahja, eikä varsinaisesta mikään ansio siinä mielessä, että sitä saa, jos vain viitsii nähdä vaivaa. Tietysti jos joku on normaalihabitukseensa verrattuna selvästi nähnyt vaivaa ja laittautunut, voin siitä kehaista.

[/quote]

siis onko ostaminen joku ansio jonka eteen on nähty vaivaa?

Uusi mekko on asia josta voi kehua mutta kauneus ei? eli pitää olla ansaittu, eli uusi kampaus tai mekko käy, tai laukku, mutta kauniit kasvot ei ole ansaittu vaan synnyinlahja.

Mielenkiintoinen logiikka. Synnyinlahjasta ei saa kehua, mutta shoppailu on ansio josta voi kehua.

Hmmm. Miksi suomessa on näin? Muualla arvostetaan kauneutta. Siitä voi kehua.

Eli jos joku on aluksi ruma ja saa laittautumalla itsensä kauniiksi, niin avot. Kehuja.

Jos joku on häirikkö koulussa ja kerran hiljaa, niin avot, kehuja.

Mutta jos on aina tarkka ulkonäöstään ja myös syntymäkaunis niin ei kehuja. Jos on aina toisia huomioivat ja antaa aina työrauhan, niin ei kehuja sille. Vain jos huono laiska ihminen parantaa. Jos on aina pienestä saakka joutunut tehdä kaiken täydellisesti ja hyvin,  ja kantaa vastuunsa ja koskaan ei saa mennä mistä aita matalin, niin sitä ei tarvitse kehua, koska on jotenkin synnynnäistä?

Mutta laiska paska öykkäri joka yhtenä vuonna parantaa niin eikun stipendi? 

Eipä tarvitse miettiä mistä johtuu suomalaisten masennus ja tyttöjen itsetunto-ongelmat ja huono henki työpaikoilla ym ongelmat.

Absoluuttista hyvää ei saa kehua.

[quote author="Vierailija" time="04.02.2014 klo 14:05"]

Kehun useinkin! Nättiä vaatetta/naurua/korua/kroppaa jne

Mutta asunkin espanjassa jossa se ei ole outoa.

[/quote]

Todellisuudessahan se ei ole kehumista vaan pelkkää sanahelinää ja ns. smalltalkia, joka istuu jonnekin eteläeurooppalaiseen mananakulttuuriin, mutta onneksi ei tänne. Jatka sinä sellaisten sanojen heittelyä, joilla ei oikeasti tarkoiteta mitään, vaan vältetään hiljainen aloitushetki. Tämän tiedät, jos oikeasti Espanjassa asut...

En kiinnitä paljoa huomiota muiden ulkonäköön. Kehun yleensä tekemisistä ja haukun tekemättäjättämisistä. Miksi ihmeessä kehuisin tai tarkkailisin jonkun ulkonäköä? Kaikki olemme eri näköisiä, eikä siihen paljoa voi vaikuttaa. Joskus kehun kyllä jotain hauskaa kivaa vaatetta, jos se pistää silmään. Aloitus on ehkä provo tai henkilö on hieman masentumiseen taipuvainen, haluaisi muilta vahvistusta kaikkeen.

Muakin jäi vaivaamaan kun kerroin uudesta työpaikastani jonka kuulin juuri saaneeni, eikä kehuttu. Aloin miettiä, enkö niiden mielestä sovi työpaikkaan, kun ei kehuttu :)

Mut oikeesti, ei tulis mieleenikään kehua muiden ulkonäköä kuin oman mieheni. Minulla kalskahtaa oikein korvaan, kun Jutta Gustafsson kehuu laihtuneiden ulkonäköä! Ihan kuin ne eivät olisi kelvanneet Jutalle vanhalla ulkonäöllään??!! Jutta on selvästi ihminen, joka kiinnittää huomion ulkonäköön. Itse en edes oikein muista katsoa peiliin.

Me kehutaan ystävien kanssa toisiamme, myös kauniiksi vaikka aina ei itsestä siltä tuntuisi. Jos joku on ylimielinen tai täynnä itseään niin en kehuisi. Vilpittömiä ja sisäisesti kauniita ihmisiä on mukava kehua, haluan näyttää että arvostan heitä sisältä ja ulkoa.

Minusta toisen ihmisen ulkonäön kommentointi on jotenkin turhan henkilökohtaista. Saatan ihastella, jos jollain on vaikkapa kaunis vaate, jolloin ihasteluni kohdistuu siihen, että hän on osannut valita itselleen pukevan vaatteen. Yleisen syntymälahjana saadun kauneuden kehuminen on minusta vähän sama kuin kommentoisi jollekin että onpa tämä lyhyt/pitkä/lihava/laiha. Tuntuu turhan henkilökohtaiselta ulkonäköön puuttumiselta ja todennäköisesti henkilö on ihan tietoinen asiasta ilman kommenttejakin. Kauniiksi kehuminen on tietysti hyvä asia ja tuntuu varmasti kehujen kohteesta mukavalta, mutta en jotenkin pidä siitä, että ihmisten ulkonäkö on vapaata kommentointiriistaa. Kannatan silti kohteliaisuutta ja toisten huomioimista.

Kahden kesken kehun monesti kavereitani.. Jos ollaan isolla porukalla liikenteessä, niin kehut ovat tämän tapaisia "ihana mekko", "onpa sinulla kaunis kampaus", sen takia ettei kenellekkään jäisi sellainen olo, että yksi on oikea kaunotar ja muut vain "taviksia". Jos oikein tutulla porukalla ollaan, niin silloin saatan sanoa jollekin, että oletpas oikein hehkeän ja kauniin näköinen tms.

Haluan ilahduttaa muita, koska itse olen kärsinyt niin heikosta itsetunnosta. Olen aika klassinen ruma ankanpoikanen tapaus. Lapsena olin hyvin poikatyttö (jota harvoin edes vanhemmat nätiksi kehui), nuorena painoa oli liikaa (ei ylipainoa, mutta kun kaikki kertyivät mahan ympäristöön, niin olihan siinä sirojen kanssasisarien vieressä aika läski olo), oli finnejä, ja kaikenlisäksi minulla on hyvin voimakkaat ja persoonalliset kasvonpiirteet. Nyt taas 30-vuotiaana olen omasta mielestäni jopa kaunotar. Olen laihtunut, ja kasvoni ovat lapsuuden pyöreydystä tulleet selvästi edukseen, oma tyyli ja hiusmallikin on löytynyt. Näen tämän itse peilistä, ja kyllä se on tullut monien miesten ja naisten kommenttien vuoksi selväksi. Voisi sanoa, että olen persoonallisen kaunis. Olen huomannut, että monille kavereille se on ollut kova pala, ja eivät millään ikinä sanoisi minun ulkonäöstä mitään positiivista, sen sijaan jos olen oikein nuutunut (kipeä ja ilman meikkiä, lökövaatteissa), niin silloin kyllä muistutetaan huonosta ulkonäöstä sillä hetkellä. Toiset taas, varmaan sellaiset jotka ovat tottuneempia kehumaan ja muutenkin hyvällä itsetunnolla varustettuja, ovat auliisti sanoneet että voi kun olet kaunistunut, jopa mallin näköiseksikin sanoneet. En todellakaan elä kehuista, mutta kyllä ystävien positiiviset huomiot ovat nostatattaneet itsetuntoani naisena ennen kaikkea. Haluan saman antaa muille, vaikka joskus katson parhaaksi kehua maltillisesti, jotta en loukkaisi muita paikallaolijoita. Välillä mielessäni on käynyt, että olenko ollut joillekin ystävä vain sen vuoksi, että olen ollut heitä rumempi/isompi. On kiva näyttää itse kauniilta, kun vieressä on mitäänsanomattomampi yksilö. Mitään muuta selitystä en sille löydä, että sanotaan ulkonäöstä vain kun on negatiivista sanottavaa.