Kun toinen korva ei kuule - kokemuksia?

Minun toinen korvani on täysin kuuro. Joitain matalia ääniä saatan erottaa sen kanssa mikäli ne tulevat tarpeeksi kovaa korvaani esim. kuulokokeissa. Olin 23-vuotiaaksi asti normaalikuuloinen, oikea korva kuuroutui aivan yllättäen, mitään syytä ei löydetty. Olin silloin juuri valmistunut ja siirtynyt työelämään, joten en osaa sanoa olisiko kuurous vaikuttanut koulunkäyntiin. Valitettavasti en voi sanoa etteikö toispuoleinen kuurous haittaisi, vaikka terve korvani on normaali. Puheenerotuskykyni on todella huono, mikäli on vähänkin taustamelua (esim. ruokakaupassa). Myös silloin en saa puheesta mitään selvää, mikäli useampi ihminen puhuu samaan aikaan. Ja kuulevat tekevät sitä paljon, vaikka olen monta kertaa sanonut heille, että en saa puheesta selvää elleivät he puhu yksi kerrallaan :( Kuuroon korvaani jäi myös päivittäinen tinnitys, eli se vinkuu, suhisee, pulputtaa yms. ja terve korva on puolestaan todella herkkä melulle ja kipeytyy vähänkin kovemmista äänistä (esim. lasten huuto ja kirkuminen). Suuntakuuloa minulla ei ole. Jos puhelimeni soi kotona, en tiedä missä se soi. Olen opettanut koirani etsimään sen käskystä. Kaikesta huolimatta en enää haluaisi olla normaalikuuloinen. Kuulovammaisten yhteisö on todella tiivis ja meillä on todella mahtava yhteishenki <3 Muiden samanhenkisten kanssa on helppo olla, he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen eivätkä kauhistele ja voivottele kuurouttani, niinkuin monet kuulevat tekevät.Tällä hetkellä opiskelen viittomakieltä ja miesystäväni kanssa puhun sitä. Hän on normaalikuuloinen. Myös jos minulla on joskus tulevaisuudessa lapsia, tulen opettamaan myös heidät viittomaan. Kuuro minusta tulee viimeistään kun vasemman korvan kuuloni alkaa mennä iän vuoksi. Se saattaa myös kuuroa yhtä yllättäen kuin oikea meni. Tavalliset kuulolaitteet eivät auta minulla, mutta sain kuuroutumisen jälkeen cros-laitteet, jotka siirtävät mikrofonin välityksellä äänet kuurolta puolelta terveeseen korvaan. Laitteet ovat kuitenkin epämukavat, joten käytän niitä harvoin. Viittominen on paljon mukavampaa ja helpompaa :) En myöskään halua sisäkorvaistuteleikkaukseen tms. tulevaisuudessakaan, sillä kuurojen yhteisö on minulle tärkeä.  Pärjään viittomakielellä ja kirjoittamalla mainiosti. Toki toivon, että voisin tehdä töitä normaalisti eläkeikään asti. Tällä hetkellä olen normaalisti työelämässä, teen suunnittelutyötä tietokoneella. En varmasti pärjäisi kuuloni vuoksi asiakaspalvelutehtävissä hälyssä, sairaalassa tms. 

[quote author="Vierailija" time="06.10.2013 klo 21:38"]

Minun toinen korvani on täysin kuuro. Joitain matalia ääniä saatan erottaa sen kanssa mikäli ne tulevat tarpeeksi kovaa korvaani esim. kuulokokeissa. Olin 23-vuotiaaksi asti normaalikuuloinen, oikea korva kuuroutui aivan yllättäen, mitään syytä ei löydetty. Olin silloin juuri valmistunut ja siirtynyt työelämään, joten en osaa sanoa olisiko kuurous vaikuttanut koulunkäyntiin. Valitettavasti en voi sanoa etteikö toispuoleinen kuurous haittaisi, vaikka terve korvani on normaali. Puheenerotuskykyni on todella huono, mikäli on vähänkin taustamelua (esim. ruokakaupassa). Myös silloin en saa puheesta mitään selvää, mikäli useampi ihminen puhuu samaan aikaan. Ja kuulevat tekevät sitä paljon, vaikka olen monta kertaa sanonut heille, että en saa puheesta selvää elleivät he puhu yksi kerrallaan :( Kuuroon korvaani jäi myös päivittäinen tinnitys, eli se vinkuu, suhisee, pulputtaa yms. ja terve korva on puolestaan todella herkkä melulle ja kipeytyy vähänkin kovemmista äänistä (esim. lasten huuto ja kirkuminen). Suuntakuuloa minulla ei ole. Jos puhelimeni soi kotona, en tiedä missä se soi. Olen opettanut koirani etsimään sen käskystä. Kaikesta huolimatta en enää haluaisi olla normaalikuuloinen. Kuulovammaisten yhteisö on todella tiivis ja meillä on todella mahtava yhteishenki <3 Muiden samanhenkisten kanssa on helppo olla, he hyväksyvät minut sellaisena kuin olen eivätkä kauhistele ja voivottele kuurouttani, niinkuin monet kuulevat tekevät.Tällä hetkellä opiskelen viittomakieltä ja miesystäväni kanssa puhun sitä. Hän on normaalikuuloinen. Myös jos minulla on joskus tulevaisuudessa lapsia, tulen opettamaan myös heidät viittomaan. Kuuro minusta tulee viimeistään kun vasemman korvan kuuloni alkaa mennä iän vuoksi. Se saattaa myös kuuroa yhtä yllättäen kuin oikea meni. Tavalliset kuulolaitteet eivät auta minulla, mutta sain kuuroutumisen jälkeen cros-laitteet, jotka siirtävät mikrofonin välityksellä äänet kuurolta puolelta terveeseen korvaan. Laitteet ovat kuitenkin epämukavat, joten käytän niitä harvoin. Viittominen on paljon mukavampaa ja helpompaa :) En myöskään halua sisäkorvaistuteleikkaukseen tms. tulevaisuudessakaan, sillä kuurojen yhteisö on minulle tärkeä.  Pärjään viittomakielellä ja kirjoittamalla mainiosti. Toki toivon, että voisin tehdä töitä normaalisti eläkeikään asti. Tällä hetkellä olen normaalisti työelämässä, teen suunnittelutyötä tietokoneella. En varmasti pärjäisi kuuloni vuoksi asiakaspalvelutehtävissä hälyssä, sairaalassa tms. 

[/quote]

Olipa melkein kuin minun kirjoittamani. Samassa iässä meni minultakin kuulo tuntemattomasta syystä. Ja tinnitus on pysyvä seuralainen.

Oikea korvani on ollut syntymästä asti kuuro. Ihan hyvin sen "riesan" kanssa elää. Aiemmin mainitut suuntakuulo ja puheen erottaminen hälyssä ovat oikeastaan suurimmat harmit. Koulussa istumapaikan valinta vaikutti paljon kuulemiseen. (oikeassa rivissä keskellä) Vieläkin menen aina juttukaverin oikealle puolelle :-) En hirveästi stressaisi tämän vaivan takia!
(Olen haastavan erityislapsen äiti, joten omaa vammaani en pidä kovinkaan rajoittavana)

Kiitos kaikille vastanneille, sain paljonkin kaipaamaani tietoa ja perspektiiviä asiaan. Mukavaa syksyä!

Ap

Opetathan lapsesi laittamaan korvatulpan terveeseen korvaan tarvittaessa.

Olisimme halunneet tietää millainen on vauvamme molemman korvan kuulo. Mutta hänen synnyttyään viime vuonna testattiin sairaalassa (yliopistosairaala)vain toinen korva! Yhdellä korvalla pärjää, ja siksi toista ei edes testata. Toivottavasti nyt säästimme sairaalan resursseja kunnolla.

kai muistit vaatia toisenkin korvan kuulon testaamista? Meillä muksun kuulo testattiin molemmista korvista ja todettiin normaalikuuloiseksi. 

[quote author="Vierailija" time="07.10.2013 klo 22:55"]

Opetathan lapsesi laittamaan korvatulpan terveeseen korvaan tarvittaessa.

[/quote]

Hommatkaa lisäksi ihan kunnolliset kuulosuojaimet, joita käytätte konserteissa, kovaäänisissä ajoneuvoissa (traktorit yms.) ja uutena vuotena paukkeessa.

En nyt tiedä autanko mitään mutta mulla todettiin kuulonalenema (lievä tai ehkä jo lähempänä keskivaikaa, emt) siinä viisi/kuusivuotiaana molemmissa korvissa. Siitä asti olen käyttänyt oikeassa korvassa kuulokojetta.

Tarjottu on mokomaa molempiin korviin, mutta koen etten halua kahta kojetta - vaikka se tasapainottaisi kuuloa kai vähän, olen pärjännyt näin hyvin. Käytän kojetta lähinnä töissä/koulussa/uusien ihmisten kanssa tms.

Mitään ongelmia ei ole ollut elämässä, tuo koje auttaa ihan hyvin. Ilman kojetta joudun herkätsi pyytämään toistamaan jos joku sanoo jotain ja olen ajatuksissani enkä keskity kuunteluun. Tutut on tähän kyllä jo hyvin tottuneet.

Olen myös huomannut että tuijotan kojeenkin kanssa ihmisten suuta herkästi, eli tiedostamattani otan jonkinalsita tukea kuunteluun seuraamalla ihmisten suunliikkeitä. Tän panin merkille vasta täysikäsenä mutta olen tehnyt sitä jo ennen sitäkin. Töissä tämä joskus aiheuttaa asiakkaissa tietty hämmennystä vaikka teen sen melko huomaamattomasti, suomessa kun ei oikein pidetä siitä että katsotaan kiinteesti kasvojen suuntaan...

Kuulen siis huonosti lähinnä matalia ääniä. Esimerkiksi kuulokojeenkin kanssa on joskus tullut ongelmia erittäin matalaäänisten miesten kanssa, kun jos eivät ihan vieressä ole niin vaikea saada selvää mitä puhuvat. 

Mulla alunpitäen luultiin että kuulo on alentunut lapsuuden liimakorvan takia, mutta täysikäsenä kolme eri hoitotahoa saman vuoden aikana väläytti otoskleroosin mahdollisuutta, jota nyt vankasti sitten epäillään kun oireet siihen sopii. Silloin kuuloni voitaisiin palauttaa tai ainakin ehkä vähän paremmaksi saada leikkauksella. Tosin huonolla tuurilla käy kuten isomummollani joka kuuroutu tän takia 40 vuotiaana... tosin melko samana tää kuulon taso on tähä 22 vuotiaaksi asti pysynyt.

Okei tulipas tästä vähän pomppiva teksti :P noh mutta en kuitenkaan ole siis tästä vammasta kärsinyt pahemmin, lapsena kuulokojeet oli vielä siihen aikaan niin isoja ja näkyviä että selitellä aina sai mutta ei se esim. kiusaamista aiheuttanut tms.

Tai no nyt tuli yksi haitta mieleen, joka saattaa liittyä tähän: opin tosi huonosti vieraat kielet. Voi olla myös huonon kielipään vika, mutta etenkin enkun suhteen on ollut aina vaikea hahmottaa mitä sanotaan sun muuta. AIkuisena se sentään vähän parantunut kun asuu omillaan ja voi kuunnella telkun/radion enkunkielisiä ohjelmia niin kovalla että varmasti tarkkaan kuulee mitä sanotaan. Vanhemmilla asuessa ei niin kovalla olisi viitsinyt pitää telkkua tms. ja koulussa taas on niin vähän harjoutusta että jäi aika vajaaksi se "pohja" kieliä varten. Enkussa kun kuitenkin ääntämys on tosi erilaista kuin kirjoutusasu niin on se selvästi hiukan tuonut vaikeuksia aikonaan. Mutta tuskin tästä nyt kokonaan kuulovammaa voi syyttää... :P

Toinen korva on kuuro. Kyllä se haittaa. Suuntakuuloa ei tietenkään ole. Melussa on vaikea kuulla puhetta. Käsi väsyy, kun puhelinta täytyy aina pitää samalla korvalla. Jotkut tietyt äänet tuntuvat inhottavilta siinä kuurossa korvassa, vaikka niitä en varsinaisesti kuulekkaan.

Ap onkin saanut kivasti vastauksia ja rauhoitettua mieltään. Edellisiin kommentteihin haluaisin vielä lisätä sen, että älä tee lapsesi kuulonalenemasta mitään suurta numeroa. Lapsellasi on varmaankin ollut tämä kuulonalenema jo syntymästään asti, hän ei siis tiedä, millaista on elää normaalikuuloisena, vaan hänelle hänen kuulonsa on normaali, vaikka se onkin vähän erilainen kuin muilla. Ja koska lapsesi on oppinut puhumaan normaalisti, ilmeisesti hänelle ei ole alentuneesta kuulosta haittaa. Mutta jos nyt alat olemaan jatkuvasti huolissasi siitä korvasta ja "mainostat" lapsesi huonoa kuuloa joka paikassa, hän huomaa että siinä onkin jotain erikoista ja sitten se voi alkaa haitata häntä. Sen vuoksi halusin tämän sanoa, koska vaikutat olevasi aika huolestunut, suorastaan järkyttynyt asiasta.

Suosittelen tutustumaan sivustoon www.kuuloavain.fi Se on suunnattu kuulovammaisten lasten parissa oleville.

Nostan. Sattuisiko paikalla olemaan nyt ketään, jolla olisi tästä kokemusta? Ap

Mies on menossa juuri perjantaina korvaleikkaukseen, kun toinen on kuuro. Kuulemma kuulolaite ei auta, sekoittaa vaan kuulevankin korvan.

Mitä leikkauksessa tehdään? Voidaanko sillä parantaa kuuloa? Tällaisesta en ole kuullutkaan... Kuulolaite ei auta, juuri mainitsemastasi syystä, näin olen ymmärtänyt kyllä. Millaista miehesi elämä on ollut toispuoleisesti kuulevana? Toivottavasti aika normaalia :) Ap

On se normaalia elämää elänyt. En nyt muista tarkkaan mitä sille korvalle tehdään, sinne viedään kai jotakin joka auttaa kuulemisessa. Heh, hyvä vaimo minä kun ei niin kauheasti kiinnosta...

On se normaalia elämää elänyt. En nyt muista tarkkaan mitä sille korvalle tehdään, sinne viedään kai jotakin joka auttaa kuulemisessa. Heh, hyvä vaimo minä kun ei niin kauheasti kiinnosta...

Minulla on lapsesta saakka ollut toinen korva lähes kuuro, eikä se oikeastaan ole haitannut elämää millään tavalla. Ehkä pahinta on ollut murrosikäisenä, kun kaikki erilaisuus tuntuu ikävältä. Silloin jännitin koulun kuulotestejä ja nolostuin, kun piti pyytää kaveria kuiskaamaan salaisuus toiseen korvaan. Varmaan on myös joitakin ammatteja, joissa kuulo on niin tärkeätä, että tällainen rajaisi ne pois vaihtoehdoista.

Luultavasti minun on vaikeampi arvioida äänen suuntaa kuin olisi kahdella kuulevalla korvalla, mutta tietenkään en pysty vertaamaan sitä itse, kun toisesta minulla ei ole kokemusta. Hyvin löydän kuitenkin esimerkiksi soivan kännykän sillä perusteella, kun päätä kääntämällä pystyn arvioimaan, mistä suunnasta ääni tulee. En tiedä, kärsinkö melusta keskimääräistä enemmän - taas en pysty vertaamaan mihinkään - mutta plussaa on, että ulkomaailman saa vaimennetuksi vain toisen korvan peittämällä...

Kaikenkaikkiaan tämä on vain yksi minun ominaisuuteni. Jokainenhan varmasti löytää parhaat tavat toimia omien lähtökohtiensa mukaan. Olisi varmaan vaikeata joutua tulemaan toimeen yhdellä kuulevalla korvalla, kun on ensin tottunut kahteen, mutta kun tilanne on koko ikäni ollut tämä, niin en tosiaan koe, että siitä olisi ollut mitään todellista haittaa.

Ei ole aivan tuosta kokemusta, mutta itsellä molemmissa korvissa huono kuulo. Olisin saanut jo lapsena kuulolaitteet, mutten halunnut käyttää. Otin ne pois ja aloin itkemään, koin ne jotenkin pelottaviksi ja pelkäsin kiusaamista.

Yläasteella aloin sitten käyttää kuulolaitteita. Nyt aikuisena käytän aina melkeen, paitsi jos olen yksin kotona niin ettei mies ja lapset ole täällä. Lenkille tai kauppaan laitan vaan toisen kuulolaitteen. Voisi kuvitella että minulla on parempi kuulo, mutta ei se mitenkään hyvä ole. Kohta on jo vaikean kuulovamman rajoilla.

Aina olen pärjännyt hyvin. Ihmiset tietää, ettei kannata toisesta huoneesta pöpistä tai huudella ulkoilmassa pitkän matkan päästä. Kommunikointi on paljon muutakin kuin kuulemista, eleet, ilmeet, huulilta luku. Suurin osa ihmisistä ei tiedä huonosta kuulostani ellen kerro.

Mutta en tiedä jos toinen korva olisi lähes kuuro ja toinen normaali. Tekeeköhän kuulolaite sitten sekavan olon jos molemmat korvat kuulee "eri tavalla". Tarkoitan sitä, että kuulolaitteen antama kuulo ei ole koskaan aivan samanlainen kuin terveen korvan kuulo. Toki jos kokeilee ja löytää hyvän kuulolaitteen, niin voi toimiakin.

Oma kokemus on, että ei se huono kuulo rajoita sen enempää elämää kuin huono näkökään. Saa olla eri mieltä. Muunmuassa kuulovammaisten kuntoutusohjaajat joiden kanssa olen jutellut ovat olleet melko paljon eri mieltä.

Niin juu jatkan vielä että itsellekin tuon äänen tulosuunnan hahmotus on vaikeaa. Mutta melko pieni riesa kuitenkin elämässä. Tärkein että tietää missä on puhelin, niin ei tarvitse juosta asuntoa lävitse.