Siskoni syyttää minua aikuisen poikani elämästä
Poikani on siis 28-vuotias, on työtön ja elätän häntä. Siskoni syyttä minua, että olen huonolla kasvatuksella aiheuttanut poikani syrjäytymisen.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (80)
mikään meriittikään ole...
Tulee anoppi mieleen. Aikuiset tyttäret notkuivat nelikymppisiksi hänen helmoissaan - ja se kyllä tod. oli kasvatustyön tai pikemminkin sen puutteen tulosta.
mikään meriittikään ole...
Tulee anoppi mieleen. Aikuiset tyttäret notkuivat nelikymppisiksi hänen helmoissaan - ja se kyllä tod. oli kasvatustyön tai pikemminkin sen puutteen tulosta.
Vähän sama homma minun anopin kanssa. On hyysännyt kaikkia kolmea mukulaansa aivan liikaa ja lopputuloksena on se, että kaikki ovat enemmän tai vähemmän saamattomia. Kumpikaan tyttäristä (18 & 25v) eivät ole peruskoulun jälkeen käyneet koulua, vaan ovat maanneet himassa passattavana ja elätettävänä koska "eihän kullanmurujen ole pakko tehdä mitään, mikä ei huvita". Vanhempi siskoista taisi kyllä aloittaa lukion kerran ja amiksessa on käynyt pari viikkoa kokeilemassa lähihoitajalinjaa. Mieheni päätyi jopa insinööriksi (joka on jo aika saavutus kun tuosta perheestä ponnistaessaan), mutta kyllä sitä välillä huomaa minkälaisesta perheestä mieheni on. Kun on liian tottunut passattavaksi, hän joskus olettaa minun passaavan häntä äitinsä tavoin. Silloin täytyy muistuttaa, että olen vaimo, en äiti.
Sinä itse sen kai parhaiten tiedät oletkos kasvattanut hyvin tai huonosti.
Onko aikuinen poikasi jotenkin sairas tai kyvytön elämään omaa elämäänsä vai miksi elätät häntä.
Ehkä olisi aika katkaista napanuora ja potkaista poika ulos pesästä mamin helmoista.
Ehkä hän saisi jotain järkevää aikaiseksi jos olisi pakko kun mami ei enää hyysää.
Ja jos syrjäytyminen johtuu mielenterveysongelmista niin eikun hoitoon ja lääkitys kohdalleen.
Minun mielestäni en ole epäonnistunut. Poika on aina ollut kunnollinen, nuorempana ei koskaan käynyt viikonloppuisin missään, koulusta tuli suoraan kotiin ja luki illat läksyjä tai muita kirjoja tai oli tietokoneella. Hänestä ei minulle ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Nytkään hän ei ole mikään hulttio: ei käy koskaan missään(tietysti työkkärissä sovittuina aikoina muutaman kuukauden välein), ei käytä alkoholia tai tupakoi, hänellä on sama huone lapsuus- ja nuoruusajoilta, jossa viettää aikansa. Elätän, koska hänellä ei ole työtä. Ei hänestäole minulle mitään haittaa. Pikemminkin nuoremmasta lapsestani 14-vuotiaasta on. Hän haukkuu veljeä luuseriksi nörtiksi ja häpeää häntä. Tämä meillä aiheuttaa enemmän ongelmia.
ap
oli miten oli, syyttely ei ole "oikein". En itse puhuisi siskolleni tuollaisia vastaavassa tilanteessa tai pahemmassakaan...
...mutta olisiko tuossa kyse myös siitä, että siskon mielestä teet pojalle nyt vahinkoa, kun autat häntä liikaa -> passivoituu?
Sinä itse sen kai parhaiten tiedät oletkos kasvattanut hyvin tai huonosti.
Onko aikuinen poikasi jotenkin sairas tai kyvytön elämään omaa elämäänsä vai miksi elätät häntä.
Ehkä olisi aika katkaista napanuora ja potkaista poika ulos pesästä mamin helmoista.
Ehkä hän saisi jotain järkevää aikaiseksi jos olisi pakko kun mami ei enää hyysää.
Ja jos syrjäytyminen johtuu mielenterveysongelmista niin eikun hoitoon ja lääkitys kohdalleen.
Minun mielestäni en ole epäonnistunut. Poika on aina ollut kunnollinen, nuorempana ei koskaan käynyt viikonloppuisin missään, koulusta tuli suoraan kotiin ja luki illat läksyjä tai muita kirjoja tai oli tietokoneella. Hänestä ei minulle ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Nytkään hän ei ole mikään hulttio: ei käy koskaan missään(tietysti työkkärissä sovittuina aikoina muutaman kuukauden välein), ei käytä alkoholia tai tupakoi, hänellä on sama huone lapsuus- ja nuoruusajoilta, jossa viettää aikansa. Elätän, koska hänellä ei ole työtä. Ei hänestäole minulle mitään haittaa. Pikemminkin nuoremmasta lapsestani 14-vuotiaasta on. Hän haukkuu veljeä luuseriksi nörtiksi ja häpeää häntä. Tämä meillä aiheuttaa enemmän ongelmia.
ap
Hei sulla ei ap ole kaikki itselläsikään kunnossa. Tuo nuoremman lapsesi reaktio on ihan normaali, jos tilanne teillä on tosiaan tuo, minkä kerrot.
oli miten oli, syyttely ei ole "oikein". En itse puhuisi siskolleni tuollaisia vastaavassa tilanteessa tai pahemmassakaan...
...mutta olisiko tuossa kyse myös siitä, että siskon mielestä teet pojalle nyt vahinkoa, kun autat häntä liikaa -> passivoituu?
Kun siskon omat lapset oli teini-iässä niitä kuskattiin pitkin kyliä joihinkin muka hienoihin harrastuksiin. Ei ole yksi ja kaksi kertaa kun viikonloppuiltana törmäsin siskon lapsiin kylillä humalassa. Että sisko ei mielestäni voi puhua minulle kasvatuksesta.
ap
tiedän erään samantyylisen miehen, viitisen vuotta vanhempi. Ei ole hänen äidillä kaikki kunnossa.
oli miten oli, syyttely ei ole "oikein". En itse puhuisi siskolleni tuollaisia vastaavassa tilanteessa tai pahemmassakaan... ...mutta olisiko tuossa kyse myös siitä, että siskon mielestä teet pojalle nyt vahinkoa, kun autat häntä liikaa -> passivoituu?
Kun siskon omat lapset oli teini-iässä niitä kuskattiin pitkin kyliä joihinkin muka hienoihin harrastuksiin. Ei ole yksi ja kaksi kertaa kun viikonloppuiltana törmäsin siskon lapsiin kylillä humalassa. Että sisko ei mielestäni voi puhua minulle kasvatuksesta. ap
Siis sinä olet katsellut käytännössä monta vuotta, miten lapsesi jää aikuistumatta ja kököttää vain kotona.
Ja pidät vielä itseäsi jotenkin syyttömänä?
Tuolle pojallesi olisi pitänyt hakea vakavasti apua jo noin 15 vuotta sitten!
tiedän erään samantyylisen miehen, viitisen vuotta vanhempi. Ei ole hänen äidillä kaikki kunnossa.
työttömyyskorvauksen, mikä pitäisi kaiken järjen mukaan riittää hänen kuluihinsa?
Jos ei työt maita, niin poika opiskelemaan. Tuossa on nyt suuri vaara, että hän putoaa kokonaan yhteiskunnan rattaista.
itse asiassa siitä on kiinni aika vähän lopulta, mitä tulee aikuisen ihmisen tekemisiin. Toki ihan äärihuonoilla oloilla ja kasvatuksella voi saada pysyvääkin tuhoa aikaan, mutta useimmiten tavallinen kasvatus, oli sitten vähän "parempaa" tai "huonompaa", ei vaikuta juuri mitään. Enemmän vaikuttaa ihmisen synnynnäinen temperamentti ja muut ominaisuudet, kokemukset ihmisistä kaveripiireissä, kokemukset oppimisesta, satunnaisesti eeteen tulleet elämäntilanteet jne.
Siis sinä olet katsellut käytännössä monta vuotta, miten lapsesi jää aikuistumatta ja kököttää vain kotona.
Ja pidät vielä itseäsi jotenkin syyttömänä?
Tuolle pojallesi olisi pitänyt hakea vakavasti apua jo noin 15 vuotta sitten!
Poika opiskeli yliopistossa ja on tutkinto.
ap
itse asiassa siitä on kiinni aika vähän lopulta, mitä tulee aikuisen ihmisen tekemisiin. Toki ihan äärihuonoilla oloilla ja kasvatuksella voi saada pysyvääkin tuhoa aikaan, mutta useimmiten tavallinen kasvatus, oli sitten vähän "parempaa" tai "huonompaa", ei vaikuta juuri mitään. Enemmän vaikuttaa ihmisen synnynnäinen temperamentti ja muut ominaisuudet, kokemukset ihmisistä kaveripiireissä, kokemukset oppimisesta, satunnaisesti eeteen tulleet elämäntilanteet jne.
Poikasi on joka tapauksessa heikompaa ainesta. Sinun kasvatustaidoissasikin kyllä on paljon vikaa kertomasi perusteella, mutta epäilen että poikasi ei lähtökohtaisestikaan ole menestyjä. Millainen murrosikä pojalla oli?
Murrosikä meni vaivattomasti sellaista ei oikeastan ollut. Meillä ei koskaan ole ollut erimielisyyksiä.
ap
Sinun olisi äitinä pitänyt tukea hänen aikuistumistaan ja irtautumistaan.
Ei kannustaa sinne beibihuoneeseen jämähtämistä!
Murrosiässä pitäisi alkaa irtautuminen vanhemmista.
Teillä sitä ei ole tapahtunut vieläkään.
Ei kuulosta normilta nuoren miehen elämältä.
Apua ap, sä et voi olla tosissasi. Vielä kun moitit siskoasi, että vei omia lapsia hienoihin harrastuksiin.
Tiesitkö, että harrastaminen ehkäisee syrjäytymistä?
Vai tajuatko edes että poikasi on syrjäytynyt? Vaikuttaa jotenkin siltä, ettet oikein näe poikasi todellista tilannetta.
Sinä itse sen kai parhaiten tiedät oletkos kasvattanut hyvin tai huonosti.
Onko aikuinen poikasi jotenkin sairas tai kyvytön elämään omaa elämäänsä vai miksi elätät häntä.
Ehkä olisi aika katkaista napanuora ja potkaista poika ulos pesästä mamin helmoista.
Ehkä hän saisi jotain järkevää aikaiseksi jos olisi pakko kun mami ei enää hyysää.
Ja jos syrjäytyminen johtuu mielenterveysongelmista niin eikun hoitoon ja lääkitys kohdalleen.