Lue keskustelun säännöt.
Siskoni syyttää minua aikuisen poikani elämästä
12.12.2012 |
Poikani on siis 28-vuotias, on työtön ja elätän häntä. Siskoni syyttä minua, että olen huonolla kasvatuksella aiheuttanut poikani syrjäytymisen.
Mitä mieltä olette?
Kommentit (80)
Sinä itse sen kai parhaiten tiedät oletkos kasvattanut hyvin tai huonosti.
Onko aikuinen poikasi jotenkin sairas tai kyvytön elämään omaa elämäänsä vai miksi elätät häntä.
Ehkä olisi aika katkaista napanuora ja potkaista poika ulos pesästä mamin helmoista.
Ehkä hän saisi jotain järkevää aikaiseksi jos olisi pakko kun mami ei enää hyysää.
Ja jos syrjäytyminen johtuu mielenterveysongelmista niin eikun hoitoon ja lääkitys kohdalleen.
Minun mielestäni en ole epäonnistunut. Poika on aina ollut kunnollinen, nuorempana ei koskaan käynyt viikonloppuisin missään, koulusta tuli suoraan kotiin ja luki illat läksyjä tai muita kirjoja tai oli tietokoneella. Hänestä ei minulle ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Nytkään hän ei ole mikään hulttio: ei käy koskaan missään(tietysti työkkärissä sovittuina aikoina muutaman kuukauden välein), ei käytä alkoholia tai tupakoi, hänellä on sama huone lapsuus- ja nuoruusajoilta, jossa viettää aikansa. Elätän, koska hänellä ei ole työtä. Ei hänestäole minulle mitään haittaa. Pikemminkin nuoremmasta lapsestani 14-vuotiaasta on. Hän haukkuu veljeä luuseriksi nörtiksi ja häpeää häntä. Tämä meillä aiheuttaa enemmän ongelmia.
ap
21-vuotias poika, vanhempiensa ainokainen ja asuu kotona ja käy tosiaan ainoastaan työkkärissä. Muuten nukkuu päivät ja valvoo yöt tietokoneella istuen, pelaa, koodaa ja kokoaa niitä koneitaan ja mitä nyt nörtit tekevätkään.
On kyllä käynyt amiksen, sivarin ja oli vähän aikaa töissäkin, ja siellä häneen tutustuinkin.
Kyllä minun mielestäni hänen vanhempansa ovat jollain tavalla epäonnistuneet kasvatuksessa. Tai pojan auttamisessa. Oli hän kyllä erinomainen työntekijä, ja on ystävällinen ja kohtelias, herkkä ja aivan ihana ihminen, mutta myös masentunut ja minusta aika hukassa... Taisin rakastuakin häneen vähän, mutta häviän jatkuvasti tietokoneelle, enkä ole nähnyt häntä sen jälkeen kun työnsä loppuivat. Tuskin kukaan on...
En kyllä antaisi oman poikani joutua tuollaiseen tilaan, en todellakaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kyllä antaisi oman poikani joutua tuollaiseen tilaan, en todellakaan!
Ap:n kertoman mukaan kehitys on ollut pitkällinen ja selvästi nähtävissä. En todellakaan jäisi vain iloitsemaan "kunnollisesta" pojasta ja jatkaisi onnellisena elämääni tuossa tilanteessa.
Lapsia pitää vanhempien auttaa, kun ongelmia alkaa ilmetä. Ihan uskomaton tapaus tämä ap. Vähän kuin heitteillejättö. Antaa oman lapsensa syrjäytyä elämästä ja katsoo vain päältä. >:(
Ap on kasvattanut nurkkiinsa mummon jolla kasvaa munat :D Akateemisen mummon jolla kasvaa karvaiset munat. Onneksi olkoon!!!
T: 11cm mies
ämmämäisyys, akkamaisuus jne. Miehen pitää olla "äijä", polttaa ja juopotella. Rei'itää naisia sillä 11 cm:n nakilla.
Näin vähillä tiedoilla paha tuomita yhtään ketään. Mutta aikuinen mies on vastuussa omista tekemisistään. Ehkä olet ruokkinut hänen syrjäytymistään elättämisellä? Tiedän että se tuntuu julmalta mutta jossain välissä se napanuora on pakko katkaista. Ihan oman poikasi takia. Patista etsimään töitä, etsikää vaikka yhdessä. Tuon ikäisen kyllä pitäisi olla jo työelämässä.
Ap on kasvattanut nurkkiinsa mummon jolla kasvaa munat :D Akateemisen mummon jolla kasvaa karvaiset munat. Onneksi olkoon!!!
T: 11cm mies
ämmämäisyys, akkamaisuus jne. Miehen pitää olla "äijä", polttaa ja juopotella. Rei'itää naisia sillä 11 cm:n nakilla.
Nakilla kuin nakilla. On pärjättävä sillä mitä on annettu. Olet lukenut hyvin iltalehtesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jonkun naisen pitäisi pelastaa ap:n poika.
Olisi hyvä akateeminen kiltti nörttimies tarjolla.
Ettekö te aina niitä kiittele?
Niin siis ja en tarkoita, että pitää nyt väkisin painostaa ja puskea, vaan hetki kerrallaan. Kyllä se siitä vielä töitä löytää kun tuet vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
siis päätellen ap:n ajatuksista. Mutta onhan noita peräkammarin poikia aina ollut, joten sen puolelta todellista tarinaa.
Tuolla nuorella miehellä on todennäköisesti ainakin masennus. Mahdollisesti vaikkapa skitsofrenian esioireita, kun noin syrjäytyy. Kenties sosiaalisten tilanteiden pelkoa jne. Hän on symbioosissa äitinsä kanssa eikä ole päässyt aikuistumaan ja itsenäistymään - kehitys on jäänyt pahasti kesken.
Tällaisissa tapauksissa suosittelisin, ettei äiti enää elättäisi poikaa, vaan tämä hankkisi oman asunnon. Tuloinahan on työttämyyspäiväraha kuitenkin. Terveyskeskuksesta saisi lähetteen mielenterveystoimistoon, todennäköisesti tarpeen. Tuo poika, tai siis mies, tarvitsisi jotakin mielekästä tekemistä, esim. työpajatoiminta. Eikö työkkäristä ole patistettu minnekään kurssille? Tai muka tarjottu mitään työtä?
Ei äiti ole huonolla kasvattamisella syrjäytymistä aiheuttanut. Siihen on varmaan vaikuttanut kyllä tuo symbioottinen suhde, mutta mahdollisesti pojalla on sellainen sairaus tms. tekijöitä, jotka tuohon vaikuttaneet. Jonkinlaista välinpitämättömyyttä äidin osalta kyllä on, että on sallinut tilanteen jatkua noin pitkään, eikä ole hakenut apua. Ehkä äidillä on omatkin ongelmansa?
Aikuinen mies ei ota ikinä vastuuta elämästään, jos äiti elättää häntä. Poika asumaan omilleen ja heti. Äidin tehtävä ei ole etsiä pojalleen töitä, se on pojan tehtävä. Jos poika joskus kävisi jossain, harrastaisi ja hankkisi kavereita, hän oppisi sosiaalisia taitoja. Niiden avulla voisi löytyä töitäkin.
Sisko on ihan oikeassa. Noin niitä peräkamarin poikia tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sehän meni niin, että kylmässä siellä ähötätte, poika pitää huoneenlämmön 15 asteessa, ettekä vedä vessaa, ja käytätte vessapaperit uudelleen? Eiks niin? Ja ap ei näe missään mitään vikaa...
ongelmahan on muilla jotka haluavat että ap ja hänen ihanan suloinen fiksu poika tekevät, kuten muut tahtovat.
Minä ap:na ja poikana haistattaisin muille pitkät!
T: 11cm mies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kai tämä on provo siis päätellen ap:n ajatuksista. Mutta onhan noita peräkammarin poikia aina ollut, joten sen puolelta todellista tarinaa.
Tuolla nuorella miehellä on todennäköisesti ainakin masennus. Mahdollisesti vaikkapa skitsofrenian esioireita, kun noin syrjäytyy. Kenties sosiaalisten tilanteiden pelkoa jne. Hän on symbioosissa äitinsä kanssa eikä ole päässyt aikuistumaan ja itsenäistymään - kehitys on jäänyt pahasti kesken.
Tällaisissa tapauksissa suosittelisin, ettei äiti enää elättäisi poikaa, vaan tämä hankkisi oman asunnon. Tuloinahan on työttämyyspäiväraha kuitenkin. Terveyskeskuksesta saisi lähetteen mielenterveystoimistoon, todennäköisesti tarpeen. Tuo poika, tai siis mies, tarvitsisi jotakin mielekästä tekemistä, esim. työpajatoiminta. Eikö työkkäristä ole patistettu minnekään kurssille? Tai muka tarjottu mitään työtä?
Ei äiti ole huonolla kasvattamisella syrjäytymistä aiheuttanut. Siihen on varmaan vaikuttanut kyllä tuo symbioottinen suhde, mutta mahdollisesti pojalla on sellainen sairaus tms. tekijöitä, jotka tuohon vaikuttaneet. Jonkinlaista välinpitämättömyyttä äidin osalta kyllä on, että on sallinut tilanteen jatkua noin pitkään, eikä ole hakenut apua. Ehkä äidillä on omatkin ongelmansa?
Toivon että olisi provo, mutta kokemuksesta voin sanoa, että ihan hyvin olla tottakin.
Mua huolettaa ennen kaikkea ap:n nuorempi lapsi.
t.34
Tulee mieleen oma perheeni. Ymmärrän nuorempaa lastasi täysin. Myös siskoasi. Minulla on myös 10 vuotta vanhempi veli, jolla itse asiassa oli koulutustasoa myöten samanlainen tilanne kuin pojallasi. Asuimme siis kolmisin minä, äiti ja veli. Vanhempamme ovat eronneet. Äiti lähes palvoi veljeä. Äiti oli/on sairaan nuuka hänelle kaikessa sääsätminen meni hyvinvoinnin edelle. Minä en esimerkiksi saanut harrastaa, koska siihen olisi mennyt rahaa ja äidin aikaa. (asuimme paikassa josta ihmisten ilmoille kulkemiseen tarvi kyytiä) Minä kapinoin äitiä vastaan ja haukuin veljeä, koska sain kuulla kavereiltani minkälainen luuseri veljeni on. Äiti rankaisi minua tuosta veljen kiusaamisesta. Olin helpottunut kun täytin 18 ja pääsin tuolta pois olisin tullut hulluksi. Nyt veli on jo lähes keski-ikäinen ja tilanne ei ole miksikään muuttunut. Pidän todella vähän yhteyttä äitiin, olen katkera hänelle enkä pysty arvostamaan häntä.
Kehotan sinua miettimään asiaa myös siltä kannalta, että haluatko, että nuorempi lapsesi jossain vaiheessa vaikka katkaisee välit sinuun? Varmasti tuo tilanne vaikuttaa hänenkin kasvamiseen ja saattaa aiheuttaa hänelle katkeruutta sinua kohtaan. Saattaisiko tuo, että hän arvostelee veljeä johtua myös siitä, että hänen kaverinsa kiusaaavat veljestä. Tietävätkö he tuosta?
Tiedätkö, että olet järkyttävä mielipiteinesi, uskon, että äitisi on onnellinen kun ei tarvi sua nähdä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perustehtävä on saada lapset yhteiskuntakelpoisiksi, itsenäisiksi aikuisiksi. Kyllä ole epäonnistunut tehtävässäsi äitinä! Pahasti.
perustehtävä on saada lapset yhteiskuntakelpoisiksi, itsenäisiksi aikuisiksi. Kyllä ole epäonnistunut tehtävässäsi äitinä! Pahasti.
Kasvatuksen perustehtävän päättää vanhempi itse. Et sinä eikä kukaan muu. Ap on kasvattanut poikansa mummoksi ja on tyytyväinen tilanteeseen. Myös poika näyttäisi olevan tyytyväinen, kun ei ole asiasta valittanut.
T: 11cm mies
Sinä itse sen kai parhaiten tiedät oletkos kasvattanut hyvin tai huonosti.
Onko aikuinen poikasi jotenkin sairas tai kyvytön elämään omaa elämäänsä vai miksi elätät häntä.
Ehkä olisi aika katkaista napanuora ja potkaista poika ulos pesästä mamin helmoista.
Ehkä hän saisi jotain järkevää aikaiseksi jos olisi pakko kun mami ei enää hyysää.
Ja jos syrjäytyminen johtuu mielenterveysongelmista niin eikun hoitoon ja lääkitys kohdalleen.
Minun mielestäni en ole epäonnistunut. Poika on aina ollut kunnollinen, nuorempana ei koskaan käynyt viikonloppuisin missään, koulusta tuli suoraan kotiin ja luki illat läksyjä tai muita kirjoja tai oli tietokoneella. Hänestä ei minulle ole koskaan ollut mitään ongelmaa. Nytkään hän ei ole mikään hulttio: ei käy koskaan missään(tietysti työkkärissä sovittuina aikoina muutaman kuukauden välein), ei käytä alkoholia tai tupakoi, hänellä on sama huone lapsuus- ja nuoruusajoilta, jossa viettää aikansa. Elätän, koska hänellä ei ole työtä. Ei hänestäole minulle mitään haittaa. Pikemminkin nuoremmasta lapsestani 14-vuotiaasta on. Hän haukkuu veljeä luuseriksi nörtiksi ja häpeää häntä. Tämä meillä aiheuttaa enemmän ongelmia.
ap21-vuotias poika, vanhempiensa ainokainen ja asuu kotona ja käy tosiaan ainoastaan työkkärissä. Muuten nukkuu päivät ja valvoo yöt tietokoneella istuen, pelaa, koodaa ja kokoaa niitä koneitaan ja mitä nyt nörtit tekevätkään.
On kyllä käynyt amiksen, sivarin ja oli vähän aikaa töissäkin, ja siellä häneen tutustuinkin.
Kyllä minun mielestäni hänen vanhempansa ovat jollain tavalla epäonnistuneet kasvatuksessa. Tai pojan auttamisessa. Oli hän kyllä erinomainen työntekijä, ja on ystävällinen ja kohtelias, herkkä ja aivan ihana ihminen, mutta myös masentunut ja minusta aika hukassa... Taisin rakastuakin häneen vähän, mutta häviän jatkuvasti tietokoneelle, enkä ole nähnyt häntä sen jälkeen kun työnsä loppuivat. Tuskin kukaan on...
En kyllä antaisi oman poikani joutua tuollaiseen tilaan, en todellakaan!
Missä määrin tuo on kasvatuksen tulosta ja missä määrin temperamenttia? Mietin vain.
Mieheni on aika lailla samanlainen kuin kuvailemasi nuorimies. Jos emme olisi tavanneet sattumalta netissä (ei deittisivustolla) hän olisi luultavasti yksin vieläkin. Eikä hänessä ole mitään "vikaa", hän ei vain sopeudu useimpien ikäistensä ihmisten seuraan koska on erilainen. Ja hänen vanhempansa kyllä patistivat ja nalkuttivat häntä itsenäistymään ja käymään ulkona - se ei vain auttanut, pikemminkin ahdisti ja syrjäytti lisää, kun edes omat vanhemmat eivät olleet hänen puolellaan.
Ymmärrän miestäni ja näitä ihmisten parjaamia syrjäytyneitä peräkammarinpoikaparkoja koska olen itse samalla tavalla erilainen. Hieman ehkä määrätietoisempi, koska olen jo alunperin uhmakkaasti päättänyt olla syrjäytymättä. Esim. perustin oman yrityksen kun kävi selväksi, etten löytäisi haluamani kaltaista työtä.
Mielestäni on yhteiskunnan vika, jos siinä ei ole sijaa hiemankin poikkeaville ihmisille. Jotain on pielessä, jos ihminen voi syrjäytyä niinkin heppoisista syistä kuin että ei halua käydä ryyppäämässä ja sattuu olemaan todella ujo. Sen ymmärrän, ettei noilla eväillä pääse miksikään kaveriporukoiden keskipisteeksi. Mutta että syrjäytyy oikein toden teolla? Se ei ole oikein.
siis päätellen ap:n ajatuksista. Mutta onhan noita peräkammarin poikia aina ollut, joten sen puolelta todellista tarinaa.
Tuolla nuorella miehellä on todennäköisesti ainakin masennus. Mahdollisesti vaikkapa skitsofrenian esioireita, kun noin syrjäytyy. Kenties sosiaalisten tilanteiden pelkoa jne. Hän on symbioosissa äitinsä kanssa eikä ole päässyt aikuistumaan ja itsenäistymään - kehitys on jäänyt pahasti kesken.
Tällaisissa tapauksissa suosittelisin, ettei äiti enää elättäisi poikaa, vaan tämä hankkisi oman asunnon. Tuloinahan on työttämyyspäiväraha kuitenkin. Terveyskeskuksesta saisi lähetteen mielenterveystoimistoon, todennäköisesti tarpeen. Tuo poika, tai siis mies, tarvitsisi jotakin mielekästä tekemistä, esim. työpajatoiminta. Eikö työkkäristä ole patistettu minnekään kurssille? Tai muka tarjottu mitään työtä?
Ei äiti ole huonolla kasvattamisella syrjäytymistä aiheuttanut. Siihen on varmaan vaikuttanut kyllä tuo symbioottinen suhde, mutta mahdollisesti pojalla on sellainen sairaus tms. tekijöitä, jotka tuohon vaikuttaneet. Jonkinlaista välinpitämättömyyttä äidin osalta kyllä on, että on sallinut tilanteen jatkua noin pitkään, eikä ole hakenut apua. Ehkä äidillä on omatkin ongelmansa?
Sori, mutta mielestäni tuo on todella huono idea. Siis olen kyllä samaa mieltä että nuorta miestä pitäisi nyt aktiivisesti auttaa ja kannustaa itsenäistymään, mutta minusta on järkyttävää kuinka monen ihmisen mielestä paras keino tähän on sysätä mahdollisesti pahastikin ongelmainen nuori ihminen täysin omilleen, periaatteella että kyllä se siitä oppii pärjäämään kun on pakko.
Teillä ei vissiin ole mitään käsitystä siitä, kuinka moni syrjäytynyt nuori on syrjäytymisensä kanssa ihan yksin? Siis ihan totaalisen yksin, ilman edes sen ylisuojelevan äidin tukea ja apua. Luuletteko te tosiaan, että se auttaa? Että syrjäytyneestä nuoresta tulee maagisesti normaali ihminen, kunhan turvaverkko vedetään jalkojen alta pois?
Onpa tullut keskustelua illan aikana.
Mutta en ymmärrä, jos poikani ei ole rikollinen eikä aiheuta ongelmia, miten olen epäonnistunut kasvatuksessa? Pitäisikö minun pakottaa hänet tuonne kylille ryyppäämään, niin olisin onnistunut?
ap
Onpa tullut keskustelua illan aikana.
Mutta en ymmärrä, jos poikani ei ole rikollinen eikä aiheuta ongelmia, miten olen epäonnistunut kasvatuksessa? Pitäisikö minun pakottaa hänet tuonne kylille ryyppäämään, niin olisin onnistunut?
ap
Mies on ilmeisesti luonteeltaan introvertti ja häntä olisi nimenomaan täytynyt kannustaa harrastamaan ja muiden pariin.