Lääkäreidän väärät diagnoosit... gallup

onhan näitä vääriä diagnooseja vaikka kuinka paljon sekä yksityiseltä,että tk.lääkäriltä

miehen aivoruhje diagnosoitiin känniläiseksi ja heitettiin tk.n putkaan

jalassani arveltiin olevan hyttysenpureman,olikin tuberkuloosian aiheuttama kyhmyruusu

pojan nilkkavamman sanottiin olevan vaan venähdys ja kehoitettiin kävelemään normaalisi,kahden viikon kuluttua se todettiin murtuneeksi ja leikattiin päivystyksenä

isäni silmästä sanottiin,että pieni tulehdus vaan,verkkokalvo irronnut+sokeutuminen

pojani kädestä sanottiin,että on vaan turvoksissa,myöhemmin todettiin molemmat ranneluut murtuneeksi

miehen nilkalle naureskeltiin (päivystyksen sh) ja oli akillesjänne totaali poikki

ja vaikka kuinka monta diagnoosia lisää,en edes jaksa muistella

Poikaystävä oli yksityisen puolen gynekologin mielestä pannut muita ja mulla olisi kondylooma. Oikeasti oli vulvodynia...

Kaksisuuntainen mielialahäiriö => Traumaperäinen stressihäiriö ja paniikkihäiriö. Tuon takia meni monta vuotta elämästä hukkaan ja jouduin syömään haitallisia lääkkeitä joista seurasi diabetes.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 19:17"]

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 08:47"]

Silloin, kun lääkäri itse tietää arvaavansa todennäköisyyksien pohjalta, lääkäri voisi avata tilanteen rehellisesti potilaalleen. Tietenkin potilaan on voitava lähteä siitä, että lääkäri on oikeassa ja tauti määritelty oikein.

Lääkäri on aina oikeassa. Vaikka olisikin väärässä. Ovat niin kovin ylpeitä itsestään.

[/quote]

Lääketiede on tiedettä, se perustuu aina todennäköisyyksiin.

[/quote]

Kyllä me tyritäänkin. Mutta usein nämä virhediagnoositarinat menee kaavalla:

Oli oire>lääkäri A antoi buranaa ja saikkua> oire paheni> lääkäri B teki jotain > oireita tuli lisää > kolmas fiksu lääkäri C teki vihdoin kaiken maailman kokeita ja sain oikean diagnoosin ja paranin. Nämä tarinat on sellaisia, että jos lääkäri C olisi ollut lääkärin A paikalla, hän olisi toiminut ihan samoin.

Joskus potilaalla on vähän kuumetta ja yskää. Useimmiten se on virusbronkiitti. Jos on perusterve ja hyvässä kunnossa, ei mitään jatkotutkimuksia ole syytä tehdä. Viikon päästä suurin osa on parantunut. Hyvin pienellä osalla on keuhkokuume. Se on ollut joko keuhkokuume alunalkaenkin, tai sellainen on kehittynyt viikon aikana. No se tulee sitten hoidettua lääkäri C:n vastaanotolla. Mutta kaikkia potilaita joilla on yskää ja vähän lämpöä ei kannata passitta THX kuvaan.

Sama juttu jonkun selkäkivun tai polvikivun kanssa. MRI kertoo aika paljon, mutta useimmiten sitä ei ihan ensimmäisellä käynnillä kannata tilata.

Tai vatsakivun. Umpilisäketulehduksen alkuvaiheessa oireet voivat olla aika epämääräiset. Kaikkia vatsakipuisia ei kannata CT:llä kuvantaa. Eikä ainakaan avata. Tauti tapansa näyttää ajan kanssa sanotaan. Toki toisinkin päin, eli ennen sanottiin että gastrokirugi on ihan hukassa ellei leikkaa vatsoja "turhaan". Nykyään CT auttaa sen verta paljon, että niitä "terveitä" vatsoja avataan paljon vähemmän.

Jälkiviisaus on helppoa. Kolmannella ja neljännellä lääkärillä on siinä mielessä helppoa, että potilasmateriaali on jo aika valikoitunutta. Oireet eivät ole poistuneet/ovat pahentuneet. Jos kaikkia vaivoja ryhdyttäisiin heti alkuvaiheessa laajoin tutkimuksin selvittämään, siinä loppuisi rahat ja potilaiden hermot kun joutuu kaiken maailman tutkimuksissa ravaamaan. Aikalisä ja arvailu on oikein hyvää hoitoa useissa oireissa kun potilas on hyväkuntoinen eikä ole hälyttäviä merkkejä.

Kävin vatsakipujen takia lääkärissä, diagnoosina oli mm. että olen vain nainen. Vuosi myöhemmin kivut vain paheni, lopulta en pystynyt syömään mitään kipujen takia. Työterveyslääkärin mielestä kyse oli pään sisäisistä vaivoista, eli luulotaudista. Vaadin itkien jatkotutkimuksia ------->refluksitauti palleatyrällä, vatsalaukku ja ruokatorvi tulehtunut näistä syistä.
Olin kipeänä, kuumetta ja kipuja korvissa ja poskionteloissa. Arvauskeskus ei löytänyt mitään, seuraavana aamuna yksityiseltä löytyi nielutulehdus, välikorvien tulehdus ja poskiontelotulehdus. Astmaa sentään rupesivat tutkimaan heti, kun oireita oli, mutta kuukausien kuumeilut pistettiin luulotaudin piikkiin - sairastuin astmaan ja sain muitakin oireita homekoulusta. Koska olen nuori, niin kaikki johtuu vain luulotaudista monen lääkärin mielestä.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 20:02"]

Kyllä me tyritäänkin. Mutta usein nämä virhediagnoositarinat menee kaavalla:

Oli oire>lääkäri A antoi buranaa ja saikkua> oire paheni> lääkäri B teki jotain > oireita tuli lisää > kolmas fiksu lääkäri C teki vihdoin kaiken maailman kokeita ja sain oikean diagnoosin ja paranin. Nämä tarinat on sellaisia, että jos lääkäri C olisi ollut lääkärin A paikalla, hän olisi toiminut ihan samoin.

Joskus potilaalla on vähän kuumetta ja yskää. Useimmiten se on virusbronkiitti. Jos on perusterve ja hyvässä kunnossa, ei mitään jatkotutkimuksia ole syytä tehdä. Viikon päästä suurin osa on parantunut. Hyvin pienellä osalla on keuhkokuume. Se on ollut joko keuhkokuume alunalkaenkin, tai sellainen on kehittynyt viikon aikana. No se tulee sitten hoidettua lääkäri C:n vastaanotolla. Mutta kaikkia potilaita joilla on yskää ja vähän lämpöä ei kannata passitta THX kuvaan.

Sama juttu jonkun selkäkivun tai polvikivun kanssa. MRI kertoo aika paljon, mutta useimmiten sitä ei ihan ensimmäisellä käynnillä kannata tilata.

Tai vatsakivun. Umpilisäketulehduksen alkuvaiheessa oireet voivat olla aika epämääräiset. Kaikkia vatsakipuisia ei kannata CT:llä kuvantaa. Eikä ainakaan avata. Tauti tapansa näyttää ajan kanssa sanotaan. Toki toisinkin päin, eli ennen sanottiin että gastrokirugi on ihan hukassa ellei leikkaa vatsoja "turhaan". Nykyään CT auttaa sen verta paljon, että niitä "terveitä" vatsoja avataan paljon vähemmän.

Jälkiviisaus on helppoa. Kolmannella ja neljännellä lääkärillä on siinä mielessä helppoa, että potilasmateriaali on jo aika valikoitunutta. Oireet eivät ole poistuneet/ovat pahentuneet. Jos kaikkia vaivoja ryhdyttäisiin heti alkuvaiheessa laajoin tutkimuksin selvittämään, siinä loppuisi rahat ja potilaiden hermot kun joutuu kaiken maailman tutkimuksissa ravaamaan. Aikalisä ja arvailu on oikein hyvää hoitoa useissa oireissa kun potilas on hyväkuntoinen eikä ole hälyttäviä merkkejä.

[/quote]

Asiaa! Mutta tätä eivät monet valitettavasti ymmärrä. Kiitollisen työn olen itselleni valinnut. T. arvauskeskuslääkäri

Kilpirauhastulehdus oli vakaasti tklääkärin mielestä nielutulehdus, vaikka tähdensin lääkärille että tämä on kaukana perinteisestä nuhakuumeflunssa tuntemuksista. Ei ollut kurkkukipua, katteita jne, vain korkea kuume ja kaulan alueen pinnallinen kipu. Antibiotit käteen ja kotio, ei edes labroja otettu.. No kuume nousi vaan viimen sitte suostui labroihin lähettämään sairaalaan tutkimuksiin jossa sitte uässä ilmeni että totta tosiaan kilppari, ei nielu :/ ja kortisonia naamaa nii kuume laski heti

Menin vatsakipujen takia lääkäriin. Kerroin, että olin saanut aina silloin tällöin hirveitä kipukohtauksia ylävatsaan, jolloin en voinut muuta kuin maata paikallani ja etsiä hyvä asento, jossai ei sattunut paljoa. Lääkäri väitti laktoosi-intoleranssiksi, vaikka kerroin jo käyttäväni laktoosittomia tuotteita.
"Tuu uudestaan sitten jos vielä jotain on" oli vastaus.
En ujona 14- vuotiaana kauheasti lähtenyt vastaankaan väittämään.
Parin päivän päästä päivystyksessä kerrottiin, että minulla oli ibuprofeiinin aiheuttama vatsan haavauma, joka olisi voinut edetä ihan vatsahaavaksi ja vielä helikobakteeri.

Joskus on epätyypilliset oireet. Itellä esim. ei rahinaa keuhkoissa, mutta röntgenissä näky selkeä keuhkokuume. Ei se ole aina niin mustavalkoista.

Äidilläni oli kipeä varvas, jonka vuoksi hän meni terkkariin. Epäilivät kihtiä ja määräsivät vain buranaa. Kipu oli vaikea, mutta kukaan ei tehnyt mitään. Kipu ei rauhoittunut, joten laittoivat kortisonia. Ei mitään vastetta kolmessa viikossa. Mentiin uudelleen päivystykseen. Epäilivät, että kynsivalli on tulehtunut, koska se punoitti. Määrättiin antibioottia. Ei auttanut. Seuraavaksi poistettiin kynsi. Ei auttanut! Lopulta otettiin koepala. Löydös: melanooma. Kyseessä oli päänahassa hiusten seassa olevan vaalean melanooman etäpesäke, jota ei huomattu ajoissa. Seuraavana vuonna äitini kuoli. TÄTÄ ON SUOMEN JULKINEN TERVEYDENHUOLTO! MUKA MAAILMAN PARASTA, JA PASKAT!

[quote author="Vierailija" time="25.02.2015 klo 07:57"]

Miettikääpä millaiset terveydenhuollon kustannukset meillä olisi jos jokainen hyvin yleisistä oireista (päänsärky, yskä, mahakivut esimerkiksi) kärsivä tutkittaisiin "loppuun asti". Lääkäri joutuu jokaisen potilaan kohdalla miettimään TODENNÄKÖISIMMÄN vaihtoehdon diagnoosiksi, vain hälyttävimmät ja vakavaoireisimmat voi heti määrätä perusteellisimpiin tutkimuksiin. Tarkoituksena on pelastaa ja parantaa mahdollisimman moni vähäisillä resursseilla. Toisen tutkimukset ovat aina pois toiselta. Poliitikkojen puoleen on käännyttävä näiden valitusten kanssa, kyllä kaikille suomalaisille voidaan tehdä perusteelliset tutkimukset varoiksi vaikka joka vuosi, kun vaan miljardeja löytyy ja olemme valmiita maksamaan tuplasti veroa. Ihan oireettomia vakavasti sairaita löytyisi sitten paljon, ihmishenkiä säästyisi.

[/quote]

Verikoe, sydänfilmi ja röntgen. Maksavatko ne niin helkutisti, ettei niitä ole varaa tehdä, vaan laitteet makaavat käyttämättöminä ja erikoissairaanhoitajat toimettomina tai heittopusseina osastoilla? Jos on kyse siitä, että potilas ja lääkäri eivät kumpikaan tiedä tai arvaa kipujen syytä, niitä on parasta ruveta selvittelemään. Halvemmaksi tulee tutkia ja mahdollisesti jatkohoitaa kuin syöttää potilaalle koko loppuelämän Kela-korvattua pitkäaikaislääkettä ja maksaa työkyvyttömyyseläkettä ja toimeentulotukea.

Miten saada asiallinen diagnoosi: pyydä sairaalalta kopiot kaikista lastasi ja perhettänne koskevista tiedoista. Sinulle saatetaan väittää, ettei niitä tarvitse antaa, tai että sinun pitäisi mennä lukemaan niitä jonkun kanssa. Tämä ei pidä paikkaansa: vaadi kopiot kaikesta. Lain mukaan sinulla on oikeus saada kaikki tällaiset tiedot maksutta kerran vuodessa.(http://autisticjungle.blogspot.fi/)

Tuttavani isälle määrättiin närästyslääkettä rintakipuihin. Viikon päästä sai sydänkohtauksen.

15 kesäsenä minulla oli selkä kipeä,menin lääkäriin.Tutkimatta sen kummemmin minua määräsi mobilattia lihasärkyyn. Seuraavana aamuna olin kovasti tuskissani ja vaivoin pystyin kävelemään. Lääkäriajat oli jo jaettu mutta lupasivat että lääkäri ottaa minut jossain välissä. Klo 15.30 tuli se väli. Kerroin että koko selkä oli tulessa eikä voide auta.Lääkäri teki alapää tutkimuksen ja totesi että on munasarjatulehdus että hän eilen epäilikin,,, No, siitä sitten lanssilla kättärille. Makailin sitten 4n hengen huoneessa kun lääkäri paukautti "se on turha sitten haaveilla lapsista että oli se munasarja tulehdus sen verta pitkälle levinnyt,,, Kyllä veti maton mun alta..No, tuosta 4n v kuluttua tapahtui iloinen vahinko ja nykyään on jo 6 tenavaa

[quote author="Vierailija" time="28.06.2015 klo 21:17"]

Influenssa a diagnosoitiin sairaalan päivystyksessä virtsarakontulehdukseksi ja lähetettiin kotiin. Ilman hoitoa raju tauti eteni nopeasti keuhkokuumeeksi ja jouduin ambulanssilla tiputukseen. Oikean diagnoosin tehnyt lääkäri oli raivoissaan kollegansa käytöksestä. Toisen kerran menin valittamaan päivystykseen unettomuutta ja sain psykoosidiagoosin vaikka kyse oli aivan muusta. Ei enää ikinä Kunnalliseen sairaalaan.

[/quote]

Pahoittelut, mutta ei sitä influenssakaan olisi mitenkään hoidettu....kun siihen ei varsinaisesti ole hoitoa. Se on sitten eri juttu, jos oli jo keuhkokuume aluillaan, se olisi toki pitänyt tutkia ja kenties havaita.

Virtsanjohtimen tulehduksen moni lääkäri diagnosoi umpilisäkkeen tulehdukseksi. Oireet olivat hyvin samanlaiset. Kuulemma todella yleistä. Ja tietenkin on hyvä ottaa toisen oireilu heti tosissaan, ennen kuin se puhkeaa. Onneksi yksi lääkäri laittoi mut vielä ultraan ja vältin turhan leikkauksen. Tuju antibioottikuuri riitti :)

Alavatsakipuilua, joka diagnosoitiin kohtutulehdukseksi. Ei vain alkanut helpottaa, kävin varmaan 4 kertaa päivystyksessä ja sain välillä uusia antibiootteja ym. Lopulta eräs päivystyslääkäri keksi tulehtuneen umpisuolen, joka siis kyllä oireili ei-niin-tavanomaisesti n. 3 viikon ajan. (ultrattiin siis) Sairaalassa makasin sitten lopulta vahvassa antibioottitipassa 5 vrk, jolla tulehdus saatiin lopulta kuriin ilman leikkausta.

Ekan lapsen jälkeen erilaisia ylävatsaongelmia. 3 eri tk-lääkäriä tutki ja viimonen tohtori totesi raskauden löysyttäneen vatsalihaksiani. Rumppasin muutaman kerran fysioterapian jumpissa ja jumppailin kotona vattiksia. (Jo ennen lääkäriin menoa tein enemmän vattiksia kuin liikunnallinen mieheni) viimosen vatsakipukohtauksen jälkeen painelin yksityiselle lääkärille, joka viiden minuutin sisällä antoi minulle syyn kipukohtauksiin: 3 cm halkaisialtaan oleva sappikivi..

Valitettavasti Suomen terveydenhuolto tappaa n. 1500-1700 ihmistä joka vuosi hoitovirheillä ja väärillä diagnooseilla. Montakos niitä kuolikaan liikenneonnettomuuksissa? ;)