Siskoni lapset syövät perintöni!

omillamme siitä saakka kun lähdimme kotoa, n 20 vuotiaina. Veljelläni on iso omakotitalo, paljon lainaa, auto, vaimo, 2 lasta. Palkkaa tulee, mutta se myös menee.

Nyt heillä tehtiin kattotarkastus ja löytyi paljon puutteita, tuli iso kattoremontti ja samalla rakennettiin uusi takka / leivinuuni, en tarkkaa tiedä.

Veljelläni ei ollut mahdollisuutta ottaa enää uutta lainaa jotta normielämä olisi pysynyt siedettävänä, antoi minun vanhemmat heille 20 tuhatta, tietty määrä per henkilö ja lisäksi vähän "pimeesti" puhtaana käteen.



Koska rahat käytettiin heti tarpeeseen, ilman kattoa on Suomessa hankala asua, ei olisi tullut mieleeni valittaa minä myös. Tiedän että joskus jos olemme veljeni kanssa perinnönjaossa, tämä asia voidaan tuoda tarpeen tullen eteen, minä en sitä aio ikinä tehdä.



Jos toisella on rahasta pulaa, oikea pula, minkälainen vanhempi sitä olisi jos omaa lastaan ei auttaisi.

Eri asia on kun aikuinen lapsi käy jatkuvasti vanhempiensa lompakolla ruokarahaa pummaamassa.

jos on noin epäsuhta...

miksi toiselle annetaan kaikki? onko ap niin vanha ettei voi enää saada lapsia??



tasapuolisesti tulisi antaa, eikä maksaa toisten lasten elämää, se kuuluu heidän vanhemmilleen, ei papalle ja mummolle.

Eiväthän he ole perimässä ap:n vanhempia,näin ollen eivät voi ennakkoperintöäkään saada?!

Onko teille jotenkin vaikea ymmärtää sitä, että sisarukset ovat samanlaisessa asemassa perinnön suhteen, vaikka toinen olisi tehnyt liudan siitä söpöjä ja suloisia lapsenlapsia jatkamaan suvun nimeä?

Otat ap asian puheeksi perinnönjaossa. Kannattaa jo tässä vaiheessa merkitä ylös, mitä konkreettista lapset saavat, esim. kaikki matkat, harrastusvälineet, suora rahallinen tuki, jne. Pystyt sitten esittämään jonkinlaisen arvion perinnönjaossa, ja saat enemmän kuin sisaresi.

Yksiveljistäni alkoholisoitui nuorena. Taitaa olla ADHD-lapsi, mutta niitähän ei siihen aikaan diagnostisoitu. On hommannut velkaa velan perään ja ulosottoja on niin paljon, ettei voi uskoakaan.



Vanhempani ovat upottaneet hänen ja hänen lapsiinsa ja pariin avioeroon ja yrityksiin rahaa saavikaupalla. Kun itse lähdin lukioon, vanhempani eivät maksaneet edes koulukirjojani, saati asumistani yms. Olin siihen aikaan 15v ja oli pakko muuttaa kotoa pois.



No siskoni aikoinaan kun kävi lukion, hänelle maksettiin kaikki, samoin muut opinnot ja asumiset toisella paikkakunnalla. Kun kirjoitin ylioppilaaksi, minulle ei maksettu edes juhliin hametta. Onneksi siskoni lainasi rahan, että sain yo-tilaisuuteen hameen päälle.



Sama meno on jatkunut koko elämämme ajan. En olekaan pitänyt kotiini mitään yhteyksiä enää, enkä kysellyt, miksi oltiin näin eriarvoisia. Veljeeni on upotettu vuosikymmenien varrella kymmeniä tuhansia euroja. Siskooni myös aika lailla (autettu talon rakentamiskuluissa yms.)



Jostain syystä minut potkittiin 15 v kotoa ja tyyli oli, että ui tai huku, aivan sama.



Ja hassuinta, minä olin koko perheen kiltein lapsi ja menestyin opiskeluissa parhaiten.



Että kannattaa olla kiltti.

Lisäksi sisaruksilla on perinnönjaossa täysi oikeus vaatia ennakkoon lahjoitetut summat laskettavaksi ennakkoperinnöksi, jolloin tilanne tasataan perinnönjaossa.

Niin kauan kuin ap:n sisko on elossa, ap:n vanhemmat voivat lahjoittaa siskon lapsille ihan niin paljon kuin lystäävät eikä kyse ole ennakkoperinnöstä.

Eli samassa asemassa kuin ap.

Niin kauan kuin ap:n sisko on elossa, ap:n vanhemmat voivat lahjoittaa siskon lapsille ihan niin paljon kuin lystäävät eikä kyse ole ennakkoperinnöstä.

Halutessaan asian voi tarkistaa perintökaari 6.luku ennakkoperintö.

Nyt kun vielä tajuaisit, että lapsenlapset ovat rintaperillisiä. Mutta taitaa mennä jo palstamammalle liian vaikeaksi.

Kyseessä heidän rahansa, tienaa sinä omasi.

eikö ap: siskonkin pitäisi tienata tarvitsemansa rahat, tai tulla toimeen vähemmällä.

Minä ymmärrän sinua ap. (Ja ei, minä en ole samassa tilanteessa. Minulla on köyhät vanhemmat, perintöä ei ole tulossa).

Epäoikeudenmukaista kohtelua vanhemmilta, suositaan toista lasta. Ymmärrän että aloittaja on suivaantunut.

Meillä samantapainen, mutta erillainen tilanne

Siskolla 4 lasta ja vanhempani käyttävät tolkuttomasti rahaa ja aikaa heidän lapsiin.

Tosin siskon perheen tulot ovat 60k€ luokkaa vuodessa. Vanhempieni 70k€.



Meillä on kolme lasta ja tulot 120k€. Ei kai sais vituttaa, mutta kun vituttaa.



Esim äitini on siskolla 2 kertaa viikossa jeesaamassa lasten hoidossa (nuorin heidän lapsista 6, vanhin 15 vuotta). Sisko asuu kyllä lähellää vanhemoiani. noin 2km.



Meille äitini ei tule oikein millään kerran korkeintaan vuodessa.(Meillä vanhin 10 ja nuorin 5) Ei mekään nyt kaukana asuta. Alle 10km matkan päässä. Tulee jopa bussi heiltä suoraan meille.



Ei näille mitään voi. vituttaa se silti

Jostain syystä minut potkittiin 15 v kotoa ja tyyli oli, että ui tai huku, aivan sama.

Ja hassuinta, minä olin koko perheen kiltein lapsi ja menestyin opiskeluissa parhaiten.

Että kannattaa olla kiltti.

Vanhempasi ovat uskoneet sinuun ja luottaneet pärjäämiseesi. Kahden heikommin pärjäävän lapsen ohella heiltä ei ole riittänyt rahkeita enää sille itsenäiselle ja omatoimiselle lapselle.

Väärältä ja epäreilultahan se tuntuu - mutta eikö ole hienoa, että voit luottaa ainakin itseesi: tiedät pärjääväsi ja menestyväsi tässä elämässä ihan itseksesi? :)

mun koirat ovat paljon kivempia, mutta ei niiden tarpeita ole paljon huomioitu. Ja mainittakoon vielä, että suurin osa vanhempieni varallisuudesta on niin ikään perittyä. Vanhempani siis hassaavat isovanhempieni työllä ja tuskalla ansaittua omaisuutta. ap

Sun koirat on tärkeitä sulle.

Vanhemmillesi koirasi eivät ole tärkeitä. Sen sijaan lapsenlapset ovat isovanhemmille tärkeitä.

Vanhemmillasi on oikeus hassata omalla työllään ja omalla tuskallaan ansaitsemaansa omaisuutta :)

En ollenkaan ymmärrä miksi noin kovasti kyttäät vanhempiesi rahankäyttöä.

Itse olen ihmetellyt omaa äitiäni. Hän tukee taloudellisesti veljeäni, joka ei ole osannut hoitaa talousasioitaan. Minusta on ihan vaan hyvä että tukee veljeäni. Sitä vaan en ymmärrä miksi hän haluaa väen vängällä antaa minulle saman verran rahaa kuin veljelleni.

Jos en suostu ottamaan rahaa vastaan, niin sitten hän menee ja ostaa jonkun lahjan sillä rahalla.

vanhin veljeni on saanut vaikka kuinka paljon vanhemmiltani, hänen perheellään on ollut koko 20v rahallisesti tiukkaa ja varmasti joka kuukausi saanut rahallista apua. En ole kateellinen, toki jos asiaa alkaisin miettimään niin kyllähän se ärsyttäis. Tiedän että jos itse pyytäisin rahallista apua, niin varmasti saisin. Kateudelle ei annata antaa valtaa, siinä menee pian välit. Onhan se ärsyttävää, mutta kannattaa yrittää olla välittämättä. Meillä myös mieheni puolelta ei tule mitään rahallista tukea, vaikka hänen sisarukset ovat saaneet. Miehen puolesta ärsyttää, mutta emme vaivaa tuolla päätä. Haluamme itse olla myöhemmin tasapuolisia lapsiamme kohtaan, ja toivon että pystymme siihen!

ja saan häneltä paljon taloudellista tukea. Ja mun lapset kans. Siskoni asuu kaukana ja hän lapsineen on vieraampia äidillemme. Saa kyllä jos pyytää, mä saan pyytämättä. Veli taasen ei ole koskaan työelämään oikein päässyt mutta tulee toimeen omillaan ja on tarkka rahankäytöstä ja saa olla kovan luokan hätä että käy äidin pussilla. No, me ollaan äidin kanssa todella läheisiä, sisko ja veli ei (ovat muuttaneet kauemmas) mutta silti mä tiedän että äitini merkkaa ylös jokaisen rahan antamisen tarkkaan koska tahtoo että aikanaan "potti" menee tasan... Eli mä saan hältä eniten kun hän elää mutta muut saavat enemmän kun hän kuolee. Aika reilua kumminkin mun mielestä.

Tuollaiset vanhemmat kuin ap:n aiheuttavat katkeruutta sisarusten välille. Vihoviimeistä käytöstä.

Ap taitaa kuitenkin olla ihan itse vastuussa omasta katkeruudestaan. Varsinkin, kun a) vanhempansa eivät näyttäisi tahallaan kiusaavan ap:ta, vaan auttavan sitä joka apua tarvitsee, ja b) ap:lla itsellään ei vaikuta olevan hädän päivää, vaan laskeskelee myöhempiä "saataviaan".

Ei voi ymmärtää logiikkaa, jonka mukaan tärkeintä on auttaa kaikkia saman verran riippumatta tilanteesta. Tarvitsisikohan Suomikin kehitysapua kun kerran muuallekin maailmaan sitä jaetaan?

itse olen ollut aina vanhempieni dissaama, minua ei juurikaan rakastettu lapsenakaan. Sain aina vain haukkuja ja sättimistä osakseni, kertaakaan ei ole sanottu että olisin rakas/tärkeä. Johtunee siitä että olin "vahinko" eli äitini tuli vahingossa raskaaksi ja joutui järjestämään pikahäät isäni kanssa. 70-luvulla oli "pakko" olla naimisissa jos lapsi syntyi. En saanut minkäänlaista rakkautta ja huolenpitoa osakseni.



Siskoni syntyi 5v myöhemmin, häntä yritettiin pari vuotta ja kun viimein syntyi, oli äitini silmäterä. Minua aikanaan äiti laittoi 2kk iässä kokopäivähoitoon, siskoa hoiti pari vuotta kotona, eli eri tavalla "rakastui" vauvaansa. Sisko on saanut koko elämänsä ajan KAIKEN, lapsena sai jo ihan kaiken ja minä jäin ilman.



Aikuisena sain itse maksaa lainalla opintoni, itse järjestää ja maksaa hääni, itse ostaa autoni, itse säästää asuntooni rahat (ei taattu lainaa). Siskolleni on maksettu opinnot, ostettu auto, ostettu asunto, siis SATOJATUHANSIA EUROJA rahaa ja minulle ei mitään. Ei killinkiäkään.



Asiassa hassua on se että siskoni on 36v ja lapseton. Minulla on 3 lasta, vanhempieni ainoat lapsenlapset. Vanhempani eivät välitä tuon taivaallisen vertaa lapsistani. Eivät ole nähneet heitä moneen vuoteen, eivät ole käyneet kertaakaan ristiäisissä tai synttäreillä. Ei ole tullut lahjan lahjaa lapsilleni eikä mitään muutakaan huomiota. Ei vaan kiinnosta.



Joten se teoria että isovanhemmat aina rakastavat lapsenlapsia ja antavat rahaa heille on VÄÄRÄ. Kyllä se menee sen lapsen aseman mukaan. Jos on suosikkilapsi pienenä, on sitä myös aikuisena. Vastaavasti jos on "inhokkilapsi" lapsuudessa, niin ihan varmaan syntisäkin ja mustanlampaan rooli jatkuu aikuisenakin. Ei sitä edes lapsenlapset muuta, jos vanhemmat eivät lasta rakasta. Ei lastenlasten syntymä saa vanhempia muuttamaan tunteitaan aikuista lasta kohtaan mitenkään.



Eli tosiaan, minun tapauksessani LAPSETON siskoni on imenyt koko perintöni ja myös lastenlasteni perinnön. Itse en perintöä edes odottele enkä jaksa alkaa siitä tappelemaan, sanonpahan vaan että ei se ole mikään automaatti että lapsenlapset sulattavat isovanhempien sydämen.



Nyt kun asiaa ajattelen niin vanhempani pitävät "pikku"sisartani vielä pitkästi yli kolmekymppisenäkin pienenä lapsenaan. Eivät ole ehkä kasvaneet vanhemmuudestaan ohi ollenkaan, eli tavallaan eivät ymmärrä että ne omat lapset on jo aikuiset ja oikea rooli heille olisi tässä vaiheessa ISOvanhemmuus, ei enää vanhemmuus. Mutta alkaa jo olla myöhäistä, heitä kun ei ole ainoat lapsenlapset moneen vuoteen yhtään kiinnostanut, niin eipä tullut mitään sidettäkään lapsenlasten ja isovanhempien välille. Tämä varmaan aikanaan tulee heille eteen, kun tästä 15-20 v eteenpäin he makaavat kusivaipoissaan vanhainkodissa. Silloin sattaa tullakin mieleen että miksei ne lapsenlapset tule heitä katsomaan.

Ystävälläni on kaksi sisarusta. Toinen meni naimisiin, ja sai häälahjaksi 5000 euroa. Tällöin toinen sisaruksista alkoi kovan metelin, miten hänenkin kuuluisi tuo summa saada. Vanhemmat sanoivat suoraan,että saakin, jos menee naimisiin,mutta kyseessä oli lahja, jota he eivät anna ilman syytä. Kun ystäväni meni naimisiin, antoivat vanhemmat tuon 5000 euroa hänellekin mutta samalla antoivat summan myös tälle nuorimmalle. Olivat havainneet vuosien aikana, että ei ole elänyt lainkaan parisuhteessa ja päättivät, että ovat tasapuolisia sitten näin, vaikka se ehkä siitä hääparista ei sillä hetkellä ihan reilulta tuntunut. Miksi pitäisi antaa samanlaiset lahjat, vaikka toisilla on juhlapäivä ja toisilla ei? Tämä on se vanhempien dilemma.

Meillä on mennyt niin, että kun minä olen valmistunut opinnoistani, olen saanut lahjan, ja veljeni on saanut rahaa lahjan arvon verran (ettei hänelle tule paha mieli).

Häälahjan kanssa sama juttu. Veljeni sai lahjan arvon verran rahaa (ettei hänelle tule paha mieli).

Kun lähdin töihin ulkomaille (omilla ja työnantajan rahoilla, töitä tekemään en lomailemaan), maksoi äitini veljelleni 2 kuukauden ulkomaanmatkan (ettei hänelle tule paha mieli).

Äitini näkee tämän tasapuolisuutena.

Minusta taas tuntuu hassulta, että veljeni saa palkintoja ja lahjoja aina kun minä teen jotakin.

Veljeni elämänkatsomus en sellainen, ettei hän halua omistaa mitään, eikä tienata rahaa. Ei siis halua opiskella eikä mennä töihin, vaan omasta halustaan elää sosiaalitukien varassa.

Aina kun olen saavuttanut jotakin opinnoissa tai urallani, alkaa äitini voivottelemaan 'voivoi, nyt sinun veljellesi kyllä tulee paha mieli, minäpä annan hänelle sitäjatätä ettei hänelle tulisi paha mieli'.

Veljelleni en tästä ole kateellinen. Hän on oikeasti hyvä tyyppi ja onnellinen valitsemallaan tiellä. Äitini toiminta vaan latistaa iloa omista juhlista ja omista saavutuksista. Joka kerta se on aivan yhtä hämmentävää.

Mutta melko vaikea voi olla ap:n todistaa tuollaista sitten perinnön jaon yhteydessä.



Ainoa tässä mainittu asia voisi olla tuo vaihto-oppilasvuoden kustantaminen, joka kertamaksuna on varmaan niin iso, että se jo ylittää lahjaveron jne. Varsinkin jos ovat suoraan maksaneet jonkin vaihto-oppilasjärjestön laskun.



Mutta jos vanhemmat eläessään vaikka nostavat tililtään tonnin kerran kuussa ja jakavat siitä satasia lapsenlapsilleen, miten ap pystyisi todistamaan että tämä on mennyt lapsenlapsille eikä vanhemmat ole käyttäneet rahojaan esim. ukin lottoon tai mummin lääkekonjakkiin?



Ehkä olisi fiksua ottaa asia puheeksi vanhempien eläessä. Ei tuosta perimisnäkökulmasta vaan tuosta reiluudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Toki vanhemmilla on yhä edelleen oikeus käyttää omat rahansa miten haluavat eläessään (kunhan toimivat lain mukaan), mutta ehkä he eivät edes tajua tilannetta? Voin kokemuksesta kertoa että perinnöstä riiteleminen on kaiken muun kuolemaan liittyvän ohessa todella lamaannuttavan kamalaa vaikka se tapahtuisi ihan aiheesta. Kaiken minkä voi selvittää ja sopia etukäteen kannattaa sopia.

Epäreilut vanhemmat



Minusta on ok antaa synttäri ja joululahjat ja häälahjat ja rippilahjat ja ylioppilaslahjat vain sillle, jolla ne juhlat on. Siis jos pienistä rahoista kyse, muutama tonnia korkeintaan. Kukaan ei sellaisilla lahjoilla rikastu. jos joku tekee monta lasta niin hänen lapset saavat ne lahjat ja se lapseton jää tietysti näitä ilman. Jäähän se lapsettoman sisaruskin ilman näitä lahjoja, nämä ovat lastenlasten lahjoja, ja ei se näiden lastenlasten äiti tai isä näistä mitentkäää hyödy.



Mutta kaikenlainen muu tukeminen pitäisi kirjata ylös. Jos rakennat yhdelle talon, tai remontoit, niin sitten mietit miten teet toiselle saman tai ainakin puhut rehellisesti asiat halki.



Jos maksat yhdella ajokortin tai maksat harrastukset tai kuljetat jotain lastenlasta harrastuksiin, niiin mietit miten voit toiselle tehdä saman tai miten tämän korvaat. Sen lapsenlapsen äiti ja isähän voi tienata vaikka jos lapsi harrastaa 10 vuotta, niin sinä aikana tulee kymmeniä tonneja tienattua kun saa itse olla töissä ja mummo vie harrastukseen.



Minusta siis kaiken tuen kanssa pitäisi olla tasapuolinen. Lahjat taas kuuluvat sille jolla ne juhlat on. Ihmisellä on muutama isompi juhla elämässään, ei niilllä nyt kukaan rikastu tai tienaa mitään olennaista. Tietysti mielellään niissäkin yritys olla tasapuolinen, eli jos annat yhdella lapsenlapselle tonnin ylioppilaslahjaa, niin mielellään toisellekin.

Niin ja lastenlasten sillä tavalla tasapuolinen että jos muistat jonkun synttärit ja joulut niin kaikkien.

Kyllä se lajittelu rakkaisiin ja vähemmän rakkaisiin lapsiin tosiaan näkyy ja tuntuu jo ennen lastenlasten tuloa kuvioihin. Ja vaikka kaikilla omat perheet sitten olisikin , ei kaikille lastenlapsille tasapuolisia ollakaan, ihan sen mukaan kenen lapsen jälkeläinen sattuukin olemaan.

Koettu/nähty/kuultu