Siskoni lapset syövät perintöni!

on ennakkoperintöä sisaruksellesi (vaikka saajana onkin hänen lapsensa, siis tuo siirretty raha kohdistuu heihin).



Verottajalta saa tarkan tiedon millaisen summan rahaa voi siirtää lapselleen ja kuinka usein vailla veroseuraamusta. Summa on pieni, muutamia tuhansia euroja per vuosi.



Vaikuttaa siltä, että vanhempanne tekevät tietoista ennakkoperinnön jakoa tämänkaltaisessa jatkuvan tukemisen muodossa.



Lapsia ei saisi asettaa eriarvoiseen asemaan ja jokainen on oikeutettu ainakin lakiosaan. Se tosin vähenee jos jaettava on jaettu pois ennen jakoa.

Mielenkiintoista lukea muiden kokemuksia.

Omani on tällainen: meitä on 4 sisarusta, kaikilla 2-3 lasta.

Siskoni perheineen osti 5 vuotta sitten vanhempieni talon sovitusti. Tämä kävi meille 3 muulle. Jostain syystä kauppa vaan on "salainen". Meille muille ei kerottu kauppahintaa, se kyllä on kuulema reilusti alle markkinahinnan. Kukaan osapuoli vaan ei muista hintaa, jotain "xx se oli, kuitenkin alle xx". Talo sijaitsee todella arvostetulla alueella Espoossa ja on hyväkuntoinen.

Minusta tällaisissa asioissa vanhempien tulisi pelata avoimin kortein. Mahdollisessa tulevassa perinnönjaossa aion mainita tästä ennakkoperinnöstä, mutta en ala asiasta tappelemaan, mikäli sisko (joka on muuten tosi reilu) ei asiaa meidän muiden kannalta havainnoi.

Omille lapsilleni aion olla avoin, aina.

Onkohan se jonkinlaista vanhempien roikkumista lapsissaan, että napanuoraa ylläpidetään jakamalla huomiota ja rahaa toisille ja jättämällä toiset ilman?



Esimerkki appivanhempien perheestä. Perheen vanhimmainen, mieheni, pärjäsi koulussa loistavasti ja on siitä eteenpäin niin ikään pärjännyt omillaan.



Kakkonen on ollut vähän ressukka, yrittänyt joskus itsaria, ei saanut opiskeluja loppuun, eronnut ja kohdellut exäänsä sivumennen sanoen varsin törkeästi, sittemmin mies on terästäytynyt löydettyään jäpäkän vaimon, mutta edelleen tulee takaiskuja, jotka osin on itse aiheutettuja.



Kolmonen, tytär, on lempilapsi jolle isi kirjoitti gradunkin kun siitä ei muuten tahtonut mitään tulla.



Kaikilla on lapsia.



Keiden lapsia ja huushollia käydään hoitamassa ja ruokkimassa aikuisinakin?



Joo, ei meidän.

veljeä niin kauan kuin on sen haaskan kanssa naimisissa. He sanovat, että eivät ole elämäänsä raataneet ja säästäneet, jotta sellainen ihminen vie kaiken. Veli tekee paljon töitä, tienaa hyvin ja kitkuttaa. Rouvansa makaa kotona ja tuhlaa kaiken mitä pystyy ja napsii velkaa päälle. Sen lisäksi on kompleksinen ja ikävä ihminen muutenkin. Mitä hyötyä sinne on antaa rahaa, kun niillä toteutetaan vaan rouvan laukkuostoja ja matkoja. Veli on ihan tossukka siinä ja itsekin kerran sanoi äitille suoraan, ettei heille kannata antaa rahaa, koska siitä tulee vaan riita, kun tämä yksi haluaa heti käyttää sen johonkin luksukseen. Natkuttaa ja nalkuttaa niin kauan, että se tossukka antaa periksi ja suostuu ostamaan rouvalla 1000 Euron käsilaukun.

olin siis se jonka lapseton sisar on saanut vanhemmilta ihan kaiken ja minä (jolla on ainoat lapsenlapset) en ole ikinä saanut mitään.



Sisarelleni ovat vanhempani siis ostaneet auton (uuden), ostaneet asunnon, maksaneet opinnot (monta tuhatta euroa) ja antavat jatkuvasti kuukausirahaa (satoja euroja joka kk). Verottaja ei ole puuttunut asiaan MILLÄÄN LAILLA.



Ei verottaja ehdi tutkimaan kuka on saanut autonsa milläkin tavalla, ainoastaan näitä kai tutkitaan jos joku "käräyttää". Asunnon kanssa ovat tehneet niin että siitä annetaan siskolleni "pakoja" eli vähän kerrassaan, eli tyyliin alussa omistus oli 90% vanhemmat - 10% sisko, ja aina sitten vähän kerraallaan omistussuhdetta muutettu että lopputulema on se että sisar saa koko asunnon.



Eli siis kun aikanaan perinnönjako tulee, niin minä en ole saanut penniäkään kotona, ikinä, yhtään mihinkään (eikä siis lapsenlapsetkaan mitään apua tai lahjoja), mutta sisarelleni on siiretty useita satoja tuhansia euroja. Ja perinnönjaossa tätä ei huomioida mitenkään, sillä katsokaas, ovelat vanhepani ovat jättäneet minut perinnöttömäksi. Suomessa tämä siis tarkoittaa että saan vain lakiosan (tässä tapauksessa 1/4 vanhempieni perinnöstä).



Sen lisäksi että lapseton lellikkisisko nettosi elämänsä aikana satojatuhansia euroja vanhemmiltani, hän tulee saamaaan vielä 75% perinnöstäkin.



Tällaista se on, on lellikkilapsia ja inhokkilapsia. Se ketä vanhemmat haluavat syrjiä, ei voi yhtään mitään. Vähänkö mikään keskustelu auttaa, kun kuvio on ollut lapsuudesta asti sama: toinen saa kaiken, toiselle ei anneta yhtään mitään.



Asian kanssa pitää vaan tulla toimeen ja hyväksyä se, toisia kun ei voi muuttaa. En aio aikanaan alkaa kitisemään mistään ennakkoperinnöistä, vieköön siskoni kaiken kun on tähänkin asti saanut tehdä niin (ja se on myös vanhempieni tahto että siskoni saa kaiken, vanhempieni tahtoa pitää toki kunnioittaa vaikka se moraalisesti väärin onkin).



Ainoa minkä osalta vähän surettaa ovat lapseni (eli vanhempieni ainoat lapsenlapset), he eivät saa nähdäkään esim. sukuni metsiä, kesämökkiä yms tiluksia. Eli suvun "juuret" puuttuvat heiltä kokonaan. Onneksi miehen suku paikkaa puutetta. :(

Eli sanoa suoraan vanhemmillesi, että jos ei kerran kauppasummaa voi julkistaa, niin oletat, että siskosi on saanut ennakkoperintöä ja että asiassa on jotain salakähmäistä.



Luulisi, että normaalit vanhemmat tajuavat tämän epäreiluuden ja julkistavat kauppasumman nopeasti.

että kun vanhempani antavat siskon lapsille rahaa, minun ei tarvitse heitä lahjoa sitten omasta puolestani. Nyt paljon myöhemmin on sitten omakin lapsi, kun siskon lapset ovat osin aikuisia. Asun niin kaukana, ettei tarvitse lahjoa mun lasta.



Tuosta mummon perimisestä suoraan olen toki eri mieltä, en minä ole saanut mummoltani tahi vaarilta mitään perintönä, olin niin pieni tai syntymätön heidän kuollessaan. Olis kiva saada itsekin jotain joskus, mutta enhän minä sitä päätä.

Rouvansa makaa kotona ja tuhlaa kaiken mitä pystyy ja napsii velkaa päälle.

...että joku ei tossukalle jo sano, että ota ero tai sulta menee omat ja varastetut. Sanoisi suoraan, että olet näköjään kykenemätön pitämään itsestäsi huolta.

Epäreilut vanhemmat

Jos rakennat yhdelle talon, tai remontoit, niin sitten mietit miten teet toiselle saman tai ainakin puhut rehellisesti asiat halki.

Jos maksat yhdella ajokortin tai maksat harrastukset tai kuljetat jotain lastenlasta harrastuksiin, niiin mietit miten voit toiselle tehdä saman tai miten tämän korvaat.

Lopputuloksena tosin ketään ei kuskata eikä taloja remontoida, kun ei riitä rahat kun on niin monta lasta, mutta pääasia että kaikki ovat tyytyväisiä.

Saako he sellaisia summia että joutuisi maksamaan lahjaveroo?

meillä vanhemmat toiselle lapselleen ostaneet vaikka mitä, kalliita tavaroita, kodinkoneita, auton, lomaosakkeen... just name it! Ja kertaaakaan ei ole verottaja kysellyt tai soitellut perään. Ei verohallinto ehdi kyttäämään päivittäin tapahtuvia asioita vaan olettaa että ihmiset ilmoittaa ne itse, tai sitten jonkun muun tapahtuman yhdeydessä (perinnönjako, ositus tms) näitä aletaan tonkimaan tarkemmin.



Kyllä vanhemmilla on ihan täydet rajoittamattomat mahdollisuudet siirtää kaikki omaisuutensa lellikkilapselleen elossa ollessaan ilman, että joku verottaja tulee kinuamaan lahjaveroa.

Minä varmaan olen ja saan enemmän kuin veli. Ei ne mitään taloja ostele, mutta pientä apua: matkarahoja, auton vaihtoon rahaa jne. Toisaalta minä se käyn siellä (tai he meillä) joulut, äiteinpäivät ja muutenkin juoksen asioilla jatkuvasti. Sen jälkeen, kun veli teki selväsi, etteivät halua olla missään tekemissä kuin pakolliset, niin vastuu jäi mulle ja sitä kautta pikkuhiljaa ovat alkaneet antaa enemmän. Kuinka usein tuon antamisen takana on se,että sitä apua saa se lapsi, joka on aina valmis kutsumaan vanhemmat joulunviettoon, käy korjaamassa vuotavaa ränniä ja ottaa ne isovanhemmat osaksi elämäänsä?



Esimerkiksi oma isäni aina kitisi, kun siskonsa sai enemmän. Nyt kun sitä katsoo, niin tätini auttoi vanhempiaan loppuun asti, juoksi pieniä asioita, otti luokseen pyhät ja oli läsnä jokaisessa vaiheessa. Sen sijaan me asuttiin kaukana. Tavallaan se oli siskon palkka, että sai pieniä summia rahaa. Loput perinnöstä meni tasan, mutta elinaikana sai paljon enemmän.

joka ulottuu lapsenlapsiinkin on kyllä törkeää ja loukkaavaa, ja omiaan pilaamaan sisarusten välit.



Mutta: mä olen kyllä sitä mieltä, että jokaiselle tarpeen mukaan, ei välttämättä tasapuolisesti.



Mun 2 sisaruksesta toinen on pienituloinen yh ja toisella on ollut paljon vaikeuksia elämänhallinnassa eikä hänellä ole vieläkään koulutusta eikä työtä. Mulla taas on koulutus, ok työ ja miehellä myös. Vanhempani ovat auttaneet taloudellisesti sisaruksiani paljon enemmän kuin minua, ja mielestäni se on täysin oikein - mä kun en tarvitse mitään, he taas hyvinkin paljon.



Toki a) isoista rahoista ei ole kysymys, kellekään ei ole ostettu esim. asuntoa tai autoa, b) mä tiedän, että saisin myös apua jos pyytäisin ja c) meillä sisaruksilla on erittäin hyvät välit (saattaa johtua osittain siitä, että ketään ei ole suosittu lapsena), ja toivon sisaruksilleni vain parasta. Lisäksi sisarukseni eivät ole mitään lusmuja, joku voisi pitää toista heistä sellaisena mutta minä tiedän mistä hän on ponnistanut. Eli mielelläni suon heille kaiken helpotuksen elämään mitä voi saada.



Kyse on varmaan epäreiluuden kokemuksesta, jota mulla ei ole, koska sisaruksillani on niin paljon vaikeampaa kuin mulla huolimatta siitä avusta mitä ovat saaneet. Jos he olisivat menestyneitä uraihmisiä ja siltivanhempani syytäisivät heille rahaa niin voisin hajota kyllä.

joka ulottuu lapsenlapsiinkin on kyllä törkeää ja loukkaavaa, ja omiaan pilaamaan sisarusten välit.

Minä ainakin "pääsin" kokemaan tämän lapsenlapsen asemasta. Isäni äiti teki kyllä minulle selväksi, ettei minusta tule ikinä mitään, kun olen tällainen maaseudun kasvatti. Toista taas samanikäinen serkkuni, josta piti tulla ihmeitä, olihan hän kaupunkilainen ja hänen äitinsä (tätini) mummin suosikki. Minulle oli lapsena tosi kova paikka, ettei mummi pitänyt minusta, varsinkin siinä vaiheessa kun hän oli ainoa elossa oleva isovanhempi (isoisiäni en ole koskaan tavannutkaan ja toinen isoäitini, varsin rakas minulle, kuoli ollessani 7-vuotias).

Pakko kyllä sanoa vielä, että minua on tosiaan aina verrattu samanikäiseen serkkuuni: hän tulisi aina olemaan minua parempi kaikessa jne. Nykyään kuitenkin minä olen naimisissa ja suoritan toista korkeakoulututkintoani, lukiosta valmistuin huippuarvosanoin jne. Serkkuni puolestaan on tähän mennessä päässyt lukion nipin napin läpi, jättänyt kaksi kertaa amiksen kesken, sairastunut masennukseen ja mennyt naimisiin pikaisen seurustelun jälkeen - ja hakenut eroa 2kk naimisissaolon jälkeen. En tietenkään haluaisi, että serkulleni olisi käynyt näin, mutta mitäköhän mummini sanoisi nykyisestä asetelmasta jos olisi vielä elossa...

En nyt lukenut koko ketjua, mutta tuli vaan mieleen - onko tästä jo keskusteltu- että varmaan vanhempasi (ja tietty myös tää suosikkisisko) myös olettavat että sinä lapsettomana hoidat myöhemmin vanhempien asioita, käyt vähän siivoilemassa ja muutenkin huolehdit kun eihän sulla mitään muuta elämäää ole kun ei ole niitä lapsiakaan...

olin siis se jonka lapseton sisar on saanut vanhemmilta ihan kaiken ja minä (jolla on ainoat lapsenlapset) en ole ikinä saanut mitään. Sisarelleni ovat vanhempani siis ostaneet auton (uuden), ostaneet asunnon, maksaneet opinnot (monta tuhatta euroa) ja antavat jatkuvasti kuukausirahaa (satoja euroja joka kk). Verottaja ei ole puuttunut asiaan MILLÄÄN LAILLA. Ei verottaja ehdi tutkimaan kuka on saanut autonsa milläkin tavalla, ainoastaan näitä kai tutkitaan jos joku "käräyttää".

Ilmeisesti teillä ei ole välejä muutenkaan, joten siitä vaan käräyttämään.

Muakin ottaisi pannuun. Tottakai vanhemmat voi päättää miten rahansa käyttävät mutta minusta tuo on ele ja viesti nimenomaan lapsettomalle.

Kyllä vanhempien pitäisi kohdella lapsiaan tasavertaisesti. Kun sisaresi saa jotain olisi oikeus ja kohtuus että sinulle annettaisiin saman verran. Oli perhettä tai ei.

Voihan olla, että vanhempasi kirjaavat nämä antamansa ennakkoperinnöksi siskollesi. Lahjavero pitää myös muistaa maksaa jos lahjoja on vuodessa enemmän kuin 4000 euroa yhdelle saajalle.

Ilman muuta ap vaatii, että katsotaan ennakkoperinnöksi.

Sisarukset tuntuvat olevan useimmille elämänikäinen harmi.

Sisarukset tuntuvat olevan useimmille elämänikäinen harmi.

Mutta aivan erityisesti silloin, kun vanhemmat kohtelevat lapsiaan eriarvoisesti tulee näitä ongelmia. Sisarukset on jees, mutta yhtä sisarusta suosivat vanhemmat eivät. Tässäkään esimerkissä ei olisi ongelmia, jos ap saisi saman minkä sisarensa lapsineen.

Ja sitten on erikseen sisarukset, jotka käyttävät tilaisuutta hyväkseen. Mutta se kai on harvinaisempaa.