Siskoni lapset syövät perintöni!
Okei, vähän turhan provosoiva otsikko, mutta ei voi mitään. Mua niin ketuttaa vanhempani, jotka suosivat siskoni perhettä ja syytävät rahaa hänen neljälle lapselleen. Itse olen lapseton ja seuraan tilannetta vierestä kettuuntuneena ja kehtaamatta ilmaista ärtymystäni - saako tälläisestä edes olla vihainen?
Jollakin tavoin koen, että vanhempieni sponsoroidessa siskoni lapsia, he samalla tukevat siskoni elämänvalintaa ja samalla viisveisaavat minun valinnastani. En ole pyytänyt vanhemmiltani rahaa mihinkään n.15 vuoteen, mutta sisareni ramppaa jatkuvasti heidän lompakollaan, kun "on niin tiukkaa" jne. Vanhempani ovat kustantaneet mm. siskoni vanhimman lapsen vaihto-oppilasvuoden, puhumattakaan siitä, että ovat kustantaneet alusta alkaen kaikki lasten harrastukset.
Vanhempani ovat varakkaita, mutta tätä menoa "minunkin perintöosuuteni" on käytetty noihin muksuihin.
Kommentit (172)
ne on niiden rahoja. Sitten kun kuolevat, tapelkaa niin paljon kuin sielu sietää.
Mun vanhemmat ovat ilmoittaneet, että ottavat joka pennin mukaansa tai törsäävät ennenkuin ne jaetaan, jos aiomme pitää jonkun perintöriidan.
He olisivat surullisia, jos lapset tappelisivat perinnöstä ja olisivat ahneita.
koen vain syvästi, että mut on ohitettu, ihan kuin mua ja mun elämää ei olisi olemassa. kaikki on vain "siskoa ja sen perhettä". aina kun soitan vanhemmilleni ja kyselen kuulumisia, niin mistään muusta ei puhuta kuin siskoni perheestä. ...ja sapettaa ne saamarin kakarat. anteeksi nyt vaan, mutta jos jotkut siitä perinnöstä haluavat pitää kiinni, ne on muksut. vanhin pääsee juuri ylioppilaaksi ja on alkanut vaatia rahaa jo ihan itse, ei mene enää edes äitinsä kautta. pelottaa jo valmiiksi tuleva yo-lahja.
Tuo ahneus-kortti on vain lapsiperheiden tapa saada muut tuntemaan, että ainoastaan heillä olisi oikeuksia. Lapsellisten mielestä lapsettomat eivät ole ihmisiäkään, eikä heille kuulu mitään.
Pidä oikeuksistasi kiinni ap!
Tätäkin on nähty, härskein elää niin, että rällää omat rahat ja hakee sitten elämiseen 'tuet' vanhemmiltaan.
Jotkut kehtaavat mennä lakki kourassa pyytämään tukia ja toiset eivät kehtaa myöntääkään niitä tarvitsevansa.Tätäkin läheltä nähnyt ohis.
vast viestiin:
Ja kuten sanoin, autan sitä, joka sitä apua tarvitsee, etkö osaa lukea? Jos lapsiperhe ei tarvitse taloudellista apua, ei se sitä sitten saakaan. JOs yksin elävällä lapsellani menee huonosti, autan häntä. Aikaani annan jokaiselle tasapuolisesti siinä mittakaavassa kuin se on mahdollista. Sen yritän lapsilleni opettaa, että aina ei tarvitse saada just saman verran ja samaa asiaa mitä toinen saa. Osaavat sen ja ymmärtävät sen mielestäni todella hyvin jo nyt. Jokainen tietää, että vuoronsa tulee kyllä, ja jokaisen kanssa panostetaan vähän eri asioihin, jotka kullekin ovat tärkeitä.
Hänellä kaksi veljeä, jotka nolostelematta käyvät vanhempien pussilla. Toinen asuu maksamatta vuokraa vanhempien omistusasunnossa. Ystäväni pihistelee kaikessa missä voi, on ahkera, hoitaa vielä vanhempiensa asioita mutta heille ei tule mieleen ystävääni mitenkään palkita. Tai edes kysyä, että pärjääkö.
että harrastukset kustannetaan, samoin kuin se vaihto-oppilasvuosi. mutta ymmärtääkseni jokaisella lapsella on erikseen myös tili, jonne varmuudella vanhempani ovat syytäneet rahaa.
ap
kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on
Kuulostaa ihan persoonallisuushäiriöisten toiminnalta tuollainen toisen lapsen jatkuva suosiminen.
Omat vanhempani antavat jokaiselle lapselle yhtä paljon, aina. Isä soitti viikko sitten, että oli antanut siskolleni sohvarahaa 500€, joten hän antoi myös minulle ja toiselle siskolle saman summan. Näin se pitäisi mennä.
kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on
Tällä palstalla taitaa monelle oikeudenmukaisuus olla tuntematon käsite.
kateus liittyy ihmiseen, joka ei suo toiselle hyvää ja haluaa itselleen hyvän, joka toisella on
joka huomaa vääryyden ja haluaisi tiltanteen korjattavaksi. Kyllähän tässä on ongelma vanhempien välinpitämättömyys toista lastaan kohtaan. Lapsen lapset ovat rakkaita, mutta kyllä vanhempien pitää ensin huolehtia omien lastensa hyvinvoinnista.
Miehen vanhemmat ovat aina olleet tarkkoja siinä, että ovat tasapuolisia lapsiensa perheille. Mutta heillä onkin sydämen sivistystä (ja muutakin sivistystä).
Olen todella pahoillani ap:n puolesta.
Omat vanhempani antavat jokaiselle lapselle yhtä paljon, aina. Isä soitti viikko sitten, että oli antanut siskolleni sohvarahaa 500€, joten hän antoi myös minulle ja toiselle siskolle saman summan. Näin se pitäisi mennä.
Ja uskon, että saatte aikanaan kaiken sujumaan sopuisasti.
Lapsen lapset ovat rakkaita, mutta kyllä vanhempien pitää ensin huolehtia omien lastensa hyvinvoinnista.
ne on niiden rahoja. Sitten kun kuolevat, tapelkaa niin paljon kuin sielu sietää. Mun vanhemmat ovat ilmoittaneet, että ottavat joka pennin mukaansa tai törsäävät ennenkuin ne jaetaan, jos aiomme pitää jonkun perintöriidan. He olisivat surullisia, jos lapset tappelisivat perinnöstä ja olisivat ahneita.
Kiinnostunut kuulemaan, että onko teillä kaikilla sellainen olo että olette tulleet tasapuolisesti huomioiduiksi niin raha- kuin muissakin asioissa.
Meillä kaikilla on ollut tähtihetkemme ja katastrofimme. Minulla on siis kaksi veljeä, joista toinen koki hirveän konkurssin ja toinen kärsi lapsettomuudesta 10 vuotta. Itse olen sairastanut syövän kahdesti.
Jokaista on autettu syvimmässä hädässä ja juhlittu oikealla hetkellä. Meillä kaikilla on ollut oma perheemme yli 10 vuotta, joten emme mitenkään ole enää riippuvaisia lapsuuden perheemme suosiosta. Se kohdistuu nyt lapsen lapsiin. Vanhempi veljeni asuu kaukana, joten suhde on vähän etäisempi, minä asun ihan lähellä, joten meillä on hyvin läheinen suhde ja pikkuveljelläni on loistavat suhteet vanhempiini.
Kaikilla meillä on myös ihan erilaiset taloudelliset lähtökohdat. Isoveljeni on velkavankeudessa lopun ikää, minä ja mieheni olemme keskituloisia ja pikkuveljeni vaimoineen hyvin varakas. He eivät halua taloudellista apua, minä olen joskus saanut sitä varsinkin syöpäaikoina ja isoveljeni on usein saanut tukea.
En koe, että se on minulta pois. Hän on tarvinnut sitä ehdottomasti eniten. Kyseessä on 20 000 euroa suunnilleen, en aio mainita sitä perinnönjaossa, eikä tulisi mieleenikään. Sen on lapsenlapset syöneet ja hyvä niin. Muuten olisivat olleet nälässä.
ne on niiden rahoja. Sitten kun kuolevat, tapelkaa niin paljon kuin sielu sietää. Mun vanhemmat ovat ilmoittaneet, että ottavat joka pennin mukaansa tai törsäävät ennenkuin ne jaetaan, jos aiomme pitää jonkun perintöriidan. He olisivat surullisia, jos lapset tappelisivat perinnöstä ja olisivat ahneita.
Kiinnostunut kuulemaan, että onko teillä kaikilla sellainen olo että olette tulleet tasapuolisesti huomioiduiksi niin raha- kuin muissakin asioissa.
Meillä kaikilla on ollut tähtihetkemme ja katastrofimme. Minulla on siis kaksi veljeä, joista toinen koki hirveän konkurssin ja toinen kärsi lapsettomuudesta 10 vuotta. Itse olen sairastanut syövän kahdesti.
Jokaista on autettu syvimmässä hädässä ja juhlittu oikealla hetkellä. Meillä kaikilla on ollut oma perheemme yli 10 vuotta, joten emme mitenkään ole enää riippuvaisia lapsuuden perheemme suosiosta. Se kohdistuu nyt lapsen lapsiin. Vanhempi veljeni asuu kaukana, joten suhde on vähän etäisempi, minä asun ihan lähellä, joten meillä on hyvin läheinen suhde ja pikkuveljelläni on loistavat suhteet vanhempiini.
Kaikilla meillä on myös ihan erilaiset taloudelliset lähtökohdat. Isoveljeni on velkavankeudessa lopun ikää, minä ja mieheni olemme keskituloisia ja pikkuveljeni vaimoineen hyvin varakas. He eivät halua taloudellista apua, minä olen joskus saanut sitä varsinkin syöpäaikoina ja isoveljeni on usein saanut tukea.
En koe, että se on minulta pois. Hän on tarvinnut sitä ehdottomasti eniten. Kyseessä on 20 000 euroa suunnilleen, en aio mainita sitä perinnönjaossa, eikä tulisi mieleenikään. Sen on lapsenlapset syöneet ja hyvä niin. Muuten olisivat olleet nälässä.
maksaminen tai matkustamisen. Ap kirjoitti nimenomaan ei-välttämättömistä hyödykkeistä.
jakaa rahansa vaan lastenlapsille. Ovat kuulemma tärkeimpiä ja heidän silmäteränsä.
Uskokaa pois, mutta isovanhemmuus on useimmille vanhemmille elämän tähtihetki ja ne lapset, jotka pystyy sen tarjoamaan, ovat vanhempiensa unelmat täyttäneet. Niin se vaan on.
Hyi olkoon, mitkä vanhemmat aloittajalla, otan osaa!
se oli hänen toiveensa. Meitä on 7 serkusta ja kaksi niistä kärsi lapsettomuudesta. Rikkaimmalla oli neljä lasta, muilla 1 tai 2.
Tasan ei mennyt oikeudenmukaisuuden puolesta, mutta kukaan ei halunnut nostaa älläkkää, koska se oli kuolleen toivomus. Kysymys myöskään ei ollut niiiiin isoista rahoista, että kukaan olisi halunnut alkamaan tappelemaan.
rahasi? Koirille vai lastenlapsille?
Lapsille menee lakiosa, mutta osan saa testamentata.
jakaa rahansa vaan lastenlapsille. Ovat kuulemma tärkeimpiä ja heidän silmäteränsä. Uskokaa pois, mutta isovanhemmuus on useimmille vanhemmille elämän tähtihetki ja ne lapset, jotka pystyy sen tarjoamaan, ovat vanhempiensa unelmat täyttäneet. Niin se vaan on.
ne on niiden rahoja. Sitten kun kuolevat, tapelkaa niin paljon kuin sielu sietää. Mun vanhemmat ovat ilmoittaneet, että ottavat joka pennin mukaansa tai törsäävät ennenkuin ne jaetaan, jos aiomme pitää jonkun perintöriidan. He olisivat surullisia, jos lapset tappelisivat perinnöstä ja olisivat ahneita.
Kiinnostunut kuulemaan, että onko teillä kaikilla sellainen olo että olette tulleet tasapuolisesti huomioiduiksi niin raha- kuin muissakin asioissa.
Meillä kaikilla on ollut tähtihetkemme ja katastrofimme. Minulla on siis kaksi veljeä, joista toinen koki hirveän konkurssin ja toinen kärsi lapsettomuudesta 10 vuotta. Itse olen sairastanut syövän kahdesti.
Jokaista on autettu syvimmässä hädässä ja juhlittu oikealla hetkellä. Meillä kaikilla on ollut oma perheemme yli 10 vuotta, joten emme mitenkään ole enää riippuvaisia lapsuuden perheemme suosiosta. Se kohdistuu nyt lapsen lapsiin. Vanhempi veljeni asuu kaukana, joten suhde on vähän etäisempi, minä asun ihan lähellä, joten meillä on hyvin läheinen suhde ja pikkuveljelläni on loistavat suhteet vanhempiini.
Kaikilla meillä on myös ihan erilaiset taloudelliset lähtökohdat. Isoveljeni on velkavankeudessa lopun ikää, minä ja mieheni olemme keskituloisia ja pikkuveljeni vaimoineen hyvin varakas. He eivät halua taloudellista apua, minä olen joskus saanut sitä varsinkin syöpäaikoina ja isoveljeni on usein saanut tukea.
En koe, että se on minulta pois. Hän on tarvinnut sitä ehdottomasti eniten. Kyseessä on 20 000 euroa suunnilleen, en aio mainita sitä perinnönjaossa, eikä tulisi mieleenikään. Sen on lapsenlapset syöneet ja hyvä niin. Muuten olisivat olleet nälässä.
Siis kuulostaa siltä, että kaikki ovat apua saaneet, mutta ketään ei ole suosittu ohi toisten. Vähän eri tilanne kuin ap:llä, jossa toisen sisaruksen perhettä ja lapsia muistetaan, ap:tä ei.
mystiset tuet? Osa niistä on varmasti käteistä, isoja synttäri ja joululahjoja ja pieniä tilisiirtoja.
Minusta ap on ahne. Vanhemmat antavat niille, jotka tarvitsevat ja ap laskeskelee rahojen kuuluvan hänelle. Niin kauan kuin vanhemmat on hengissä, vanhemmilla on oikeus omiin rahoihinsa ja voivat antaa ne vaikka oikeille suvun jatkajille ja seuraavalle sukupolvelle, eikä joillekin kirppuisille haukuille!