HS: Yliopisto-opettaja: Osa opiskelijoista ei hahmota edes, mikä on virke

Vierailija kirjoitti:

Ketä se virke sitten on, ei ole täälläkään kukaan selittänyt? Miten eroaa lauseesta,

Virke on kokonaisuus, joka alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy isoon välimerkkiin, siis pisteeseen, kysymysmerkkiin tai huutomerkkiin.  Virke voi sisältää useita lauseita, mutta päälause voi ihan yksinkin muodostaa virkkeen.  Sivulauseiden lajit on hyvä myös osata, koska niiden tunnistaminen auttaa pilkutuksen hahmottamisessa.  Sivulauseitahan ovat relatiivilause, konjunktiolause ja epäsuora kysymyslause.  Ota selvää, miten ne alkavat.  Epäilen, että virke-sana usein unohtuu siksi, että kieltenopettajat puhuvat yleensä vain lauseista. Tyyliin ”käännä seuraava lause”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä se virke sitten on, ei ole täälläkään kukaan selittänyt? Miten eroaa lauseesta,

Virke on kokonaisuus, joka alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy isoon välimerkkiin, siis pisteeseen, kysymysmerkkiin tai huutomerkkiin.  Virke voi sisältää useita lauseita, mutta päälause voi ihan yksinkin muodostaa virkkeen.  Sivulauseiden lajit on hyvä myös osata, koska niiden tunnistaminen auttaa pilkutuksen hahmottamisessa.  Sivulauseitahan ovat relatiivilause, konjunktiolause ja epäsuora kysymyslause.  Ota selvää, miten ne alkavat.  Epäilen, että virke-sana usein unohtuu siksi, että kieltenopettajat puhuvat yleensä vain lauseista. Tyyliin ”käännä seuraava lause”.

Virke on lähinnä kieliteilijöiden käyttämä termi ja kuvastaa hyvin sitä suomen koulujen harhaoppia jossa paukutetaan väkisin koko kielioppi oppilaille ulkoa opittavaksi ennen kuin muuten osataan kieltä juuri ollenkaan. Tavis käyttää lausetta siinä merkityksessä missä kielitieteilijä virkettä. Ihan vastaavasti tuo menee englanniksikin, eli sentence on sekä virke että lause, mutta kielitieteilijöillä on oma termi noita erottamaan.

Ylipäänsä kielioppikeskustelu ei ole hedelmällistä viestintää jonkun muun aiheen keskustelun lomassa, mutta palstan autistit jää siihen jumiin omien aivojensa toimintatavan vuoksi. 

Kielioppi on kuvaus kielestä.  Siinä selitetään ja nimetään käsitteillä esimerkiksi kielen rakenteita, sijamuotojen vaihtelua tai lauseenjäsenten tehtäviä.  Oikeinkirjoitus on vähän eri juttu.  Oikeinkirjoitus perustuu kielestä tehtyihin sopimukseen.  Se on normitettua kieltä.  On päätetty, mitkä sanat esimerkiksi on loogista kirjoittaa isolla ja mitkä pienellä tai miten hahmotetaan yhdyssanat, mihin kohtiin merkitään välimerkit.  Eihän näitä puheessa mitenkään näe.  Sivistyneen, kirjoitustaitoisen ihmisen pitäisi hallita oman äidinkielensä normitus, varsinkin jos opiskelee korkeakoulutasolla. Tavoitteena on kielen ymmärrettävyys, ei mikään pilkunviilaus.

Kyllä se tason lasku näkyy myös Hesarin toimittajien omassa tekstissä. Jatkuvasti julkaistaan tosi tosi nopeasti hutaistuja tarkistamattomia tekstejä, ja oikolukemisestahan Hesari on luopunut jo kauan sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Pääsykokeet pitäisi palauttaa kynällä ja paperilla tehtäviksi. Muuten on edessä katastrofi.

 

Myös yksityiskoulut tulisi sallia. Nyt kunnollista opetusta ei saa Suomessa edes rahalla.

Kuka ne pääsykokeet tarkistaisi? Hakijoita on nykyisin niin paljon, että pääsykokeet on ollut pakko muuttaa sähköisiksi ja monivalintakysymyksiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketä se virke sitten on, ei ole täälläkään kukaan selittänyt? Miten eroaa lauseesta,

Virke on kokonaisuus, joka alkaa isolla alkukirjaimella ja päättyy isoon välimerkkiin, siis pisteeseen, kysymysmerkkiin tai huutomerkkiin.  Virke voi sisältää useita lauseita, mutta päälause voi ihan yksinkin muodostaa virkkeen.  Sivulauseiden lajit on hyvä myös osata, koska niiden tunnistaminen auttaa pilkutuksen hahmottamisessa.  Sivulauseitahan ovat relatiivilause, konjunktiolause ja epäsuora kysymyslause.  Ota selvää, miten ne alkavat.  Epäilen, että virke-sana usein unohtuu siksi, että kieltenopettajat puhuvat yleensä vain lauseista. Tyyliin ”käännä seuraava lause”.

Virke on lähinnä kieliteilijöiden käyttämä termi ja kuvastaa hyvin sitä suomen koulujen harhaoppia jossa paukutetaan väkisin koko kielioppi oppilaille ulkoa opittavaksi ennen kuin muuten osataan kieltä juuri ollenkaan. Tavis käyttää lausetta siinä merkityksessä missä kielitieteilijä virkettä. Ihan vastaavasti tuo menee englanniksikin, eli sentence on sekä virke että lause, mutta kielitieteilijöillä on oma termi noita erottamaan.

Ylipäänsä kielioppikeskustelu ei ole hedelmällistä viestintää jonkun muun aiheen keskustelun lomassa, mutta palstan autistit jää siihen jumiin omien aivojensa toimintatavan vuoksi. 

Ehkä huomasit, että suomen kielessäkin päälause voi yksin muodostaa virkkeen.  Virkkeen käsite on  silti hyvä hallita siksi, että yhdessä virkkeessä voi olla useita lauseita, joiden väliin sitten yleensä merkitään pilkut.  Peruskäsitteitä on vähän vaikea siirtää kielestä toiseen, koska kielten rakenteet ovat niin erilaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monilla akateemisilla aloilla on ihan se ja sama miten suomen kieltä kirjoittaa. Pääkieli opiskelussa on englanti ja se on myös työkieli. Tekoäly osaa kyllä hoitaa kirjoittamisen. Puhuminen ja ymmärtäminen on tärkeintä.

 

Suurempi ongelma on keskittymiskyvyn puute ja liian suuri hajonta opiskelijoiden lähtötasossa. Tämä johtuu yliopistojen järjettömäksi menneestä kilpailusta, mihin rahoitus on oppilaitokset ajanut.

Tieteelliset laatulehdet eivät hyväksy tekoälyllä kirjoitettuja kötöstyksiä. Et pysty tarkistamaan tekstiäsi jos et osaa kirjoittaa itse.

Totta kai pitää ymmärtää aihe ja kirjoittaa teksti itse. Tekoäly vain korjaa kielen sujavaksi. Tämä riittää jufo 1-2 tasoihin, ainakin minun oman kokemuksen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monilla akateemisilla aloilla on ihan se ja sama miten suomen kieltä kirjoittaa. Pääkieli opiskelussa on englanti ja se on myös työkieli. Tekoäly osaa kyllä hoitaa kirjoittamisen. Puhuminen ja ymmärtäminen on tärkeintä.

 

Suurempi ongelma on keskittymiskyvyn puute ja liian suuri hajonta opiskelijoiden lähtötasossa. Tämä johtuu yliopistojen järjettömäksi menneestä kilpailusta, mihin rahoitus on oppilaitokset ajanut.

Suomessa kansainvälisyys ymmärretään kovin kapeasti vain englannin kielen käyttönä. Lisäksi englannin myötä kopioidaan käytäntöjä britti- ja jenkkiyliopistoista, ja myös ajattelumalleja, kuten wokelässytys. Sähköpostilistat täyttyvät "dear all" ja "save the date" -viesteistä. Kuitenkaan kopioimalla ei kivuta maailman huippuyliopistojen joukkoon, ja muutenkin olisi hyvä katsoa, millainen on meininki johtavissa englanninkielisissä maissa - että kannattaako niitä matkia ollenkaan.

Suomi on sitoutunut Bolognan prosessiin, jonka takia liikkuvuus Euroopan yliopistojen välillä on sujuvaa. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että ainakin maisterivaiheen opinnot ovat englanniksi. Monella yliopistolla resurssit eivät riitä opetuksen antamiseen kolmella kielellä (suomi, ruotsi, englanti). Syynä tietenkin raha, mutta myös osaavien luentsijoiden puute. Yliopistoilla on jo huomattava määrä ulkomaalaisia professoreja tutkijoita.

Lisäksi tiedekieli on englanti jufotason julkaisuissa. Huippuopetusta saa monesta muustakin maasta kuin englanninkielisistä maista. Opiskelijoita lähtee paljon vaihtoon mm. Saksaan, Italiaan ja Japaniin, näin esimerkkinä. He pärjäävät vaihdossa englannin kielellä, kuten pärjäävät myös työelämässä. Toki on hyvä osata kiitettävästi omaa äidinkieltään ja muita kieliä lisäksi, mutta huono kirjoitustaito ei ole este urakehitykselle. 

Pahin este taitaa olla juuri tämä mitä väliä -asenne.

Tämmösenä vanhana lukio/amispudokkaana ja umpisyrjäytyneenä tunnen itseni nyt suorastaan neroksi. Mitä muuta ne zeetalaiset eivät opi koulussa? Maksumuuri ja oon liian köyhä maksamaan ivallisesta ilosta.

Arvosanoja annetaan koulussa myös täysin yläkanttiin. Oppilaiden osaaminen on huonompaa kuin aiemmin ja arvosanojen keskiarvo vain nousee ja nousee koko ajan. 

Jokainen voi myös vertailla vanhoja oppikirjoja nykyisiin ja huomata kuinka vaatimustaso on laskenut.

Vierailija kirjoitti:

Yliopistoon pääsee liian tyhmät.

Tai laiskat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jyväskylän yliopisto :D no ei paljoa yllätä. JY on melkein AMK-tasoa ollut jo pitkään.

Kyllä ihan sama ilmiö näkyy niin Helsingin yliopistossa kuin Aalto-yliopistossa.

Molemmissa opettanut

#ihmiskunnantyhmeneminen

Vierailija kirjoitti:

Tämmösenä vanhana lukio/amispudokkaana ja umpisyrjäytyneenä tunnen itseni nyt suorastaan neroksi. Mitä muuta ne zeetalaiset eivät opi koulussa? Maksumuuri ja oon liian köyhä maksamaan ivallisesta ilosta.

Ei siitä maksumuurin ylittämisestä kannata maksaa, kun kumminkin jo tiedät /tiedämme miten asia on. Sinäkin peset noi nykypäivän laiskat-uusavuttomat-lumihiutaleet 6-0 lähes kaikessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika monilla akateemisilla aloilla on ihan se ja sama miten suomen kieltä kirjoittaa. Pääkieli opiskelussa on englanti ja se on myös työkieli. Tekoäly osaa kyllä hoitaa kirjoittamisen. Puhuminen ja ymmärtäminen on tärkeintä.

 

Suurempi ongelma on keskittymiskyvyn puute ja liian suuri hajonta opiskelijoiden lähtötasossa. Tämä johtuu yliopistojen järjettömäksi menneestä kilpailusta, mihin rahoitus on oppilaitokset ajanut.

Suomessa kansainvälisyys ymmärretään kovin kapeasti vain englannin kielen käyttönä. Lisäksi englannin myötä kopioidaan käytäntöjä britti- ja jenkkiyliopistoista, ja myös ajattelumalleja, kuten wokelässytys. Sähköpostilistat täyttyvät "dear all" ja "save the date" -viesteistä. Kuitenkaan kopioimalla ei kivuta maailman huippuyliopistojen joukkoon, ja muutenkin olisi hyvä katsoa, millainen on meininki johtavissa englanninkielisissä maissa - että kannattaako niitä matkia ollenkaan.

Suomi on sitoutunut Bolognan prosessiin, jonka takia liikkuvuus Euroopan yliopistojen välillä on sujuvaa. Tämä osaltaan vaikuttaa siihen, että ainakin maisterivaiheen opinnot ovat englanniksi. Monella yliopistolla resurssit eivät riitä opetuksen antamiseen kolmella kielellä (suomi, ruotsi, englanti). Syynä tietenkin raha, mutta myös osaavien luentsijoiden puute. Yliopistoilla on jo huomattava määrä ulkomaalaisia professoreja tutkijoita.

Lisäksi tiedekieli on englanti jufotason julkaisuissa. Huippuopetusta saa monesta muustakin maasta kuin englanninkielisistä maista. Opiskelijoita lähtee paljon vaihtoon mm. Saksaan, Italiaan ja Japaniin, näin esimerkkinä. He pärjäävät vaihdossa englannin kielellä, kuten pärjäävät myös työelämässä. Toki on hyvä osata kiitettävästi omaa äidinkieltään ja muita kieliä lisäksi, mutta huono kirjoitustaito ei ole este urakehitykselle. 

Minäkin olen ollut opiskelija- ja tutkijavaihdossa, mutta olen aina puhunut kyseisen maan valtakieltä, en englantia. Maailmasta saa kovin rajoittuneen kuvan pelkästään englantia käyttämällä enkä ole varma, palveleeko tiedettäkään se, että kaikki olennaisimmat tutkimustulokset esitetään yhden kielen käsitteillä ja rakenteilla. Ainakin evoluutiota ja kulttuurievoluutiotakin on tähän saakka edistänyt nimenomaan monenkirjavuus. Globaali monolingvaalisuus näyttäytyy ainakin minulle kehityksen uhkana. Englannin kielen palvonta juontaa juurensa toisen maailmansodan jälkeisestä tilanteesta, mutta siitä on aikaa, kun upeinta Euroopassa oli sukkahousuja ja tupakkaa tarjoava jenkkisotilas. En vastusta englannin käyttöä kansainvälisissä yhteyksissä, mutta sitä, että se tapahtuu muiden kielten, kuten suomen kustannuksella ja myös englanninkielisten maiden käytäntöjä apinoimalla. Englanninkielisyyttä voisi hyödyntää myös suomalaisten käytäntöjen tunnetuksi tekemiseen, mutta suomalaisiin nykytiedepiireihin on iskostunut kummallinen käsitys suomen kielen ja suomalaisten käytäntöjen huonommuudesta. Kuitenkin suomenkielinen kansa kustantaa koko lystin, myös Suomeen rekrytoitujen tutkijoiden palkan, joten heiltäkin voisi vaatia suomen opettelemista. Ulkomaalaisetkin nimittäin oppivat suomea hyvin, jos vain viitsivät yrittää.

Mikähän se virke sitten on ? Onko se yhtä kuin virike ?

Yhdysanat - ja tämä sisältää myös yhdysmerkin käytön suht helppoine sääntöineen - opetetaan kyllä minun mielestäni jo peruskoulussa. Eikä niitä tunnu osaavan suurin osa suomalaisista enää, ainakaan netti- ja työpaikkakirjoitustensa perusteella. Tai sitten eivät välitä. 

Kielioppia ja kielenhuoltoa on peruskoulussa ja lukiossa jatkuvasti. Kieltä oppii myös sitä käyttämällä. Paras tapa oppimiseen on lukeminen ja kirjoittaminen.