HS: Yliopisto-opettaja: Osa opiskelijoista ei hahmota edes, mikä on virke

Laiskoja on aina ollut. Aikanaan jotkut oikein tahallaan kirjoittivat surkeita selostuksia, jotta ohjaaja korjauttaisi virheet. Yleensä palkitsin hyvää työtä tehneet sillä, että virheet käytiin läpi, mutta ei tarvinnut tuoda korjattua versiota tarkastettavaksi.

Pääsykokeet pitäisi palauttaa kynällä ja paperilla tehtäviksi. Muuten on edessä katastrofi.

Myös yksityiskoulut tulisi sallia. Nyt kunnollista opetusta ei saa Suomessa edes rahalla.

Vierailija kirjoitti:

Aika monilla akateemisilla aloilla on ihan se ja sama miten suomen kieltä kirjoittaa. Pääkieli opiskelussa on englanti ja se on myös työkieli. Tekoäly osaa kyllä hoitaa kirjoittamisen. Puhuminen ja ymmärtäminen on tärkeintä.

 

Suurempi ongelma on keskittymiskyvyn puute ja liian suuri hajonta opiskelijoiden lähtötasossa. Tämä johtuu yliopistojen järjettömäksi menneestä kilpailusta, mihin rahoitus on oppilaitokset ajanut.

Tieteelliset laatulehdet eivät hyväksy tekoälyllä kirjoitettuja kötöstyksiä. Et pysty tarkistamaan tekstiäsi jos et osaa kirjoittaa itse.

Tämä, kun vanhemmat ei itse arvosta tänä päivänä lukemista ja lukutaitoa. Ei kannusteta lasta tarttumaan kirjaan, kun ei sitä meidän kullannuppua kiinnosta. Kouluun mennään jos jaksetaan. Moni vanhempi on ihan hukassa teinien ja lastensa kanssa. Ei haluta pahoittaa mieltä ja vaatia tekemään mitään, mikä ei lasta kiinnosta. Tässä on tulos ja kauhistuttaa ajatella, mitä tämä meno on 10 vuoden päästä. Nyt ryhtiliikettä vanhemmat!

Joo joskus ysärillä kuulin sanan virke. Ei oo tullu käytettyä koko sanaa.

Vierailija kirjoitti:

Tämä, kun vanhemmat ei itse arvosta tänä päivänä lukemista ja lukutaitoa. Ei kannusteta lasta tarttumaan kirjaan, kun ei sitä meidän kullannuppua kiinnosta. Kouluun mennään jos jaksetaan. Moni vanhempi on ihan hukassa teinien ja lastensa kanssa. Ei haluta pahoittaa mieltä ja vaatia tekemään mitään, mikä ei lasta kiinnosta. Tässä on tulos ja kauhistuttaa ajatella, mitä tämä meno on 10 vuoden päästä. Nyt ryhtiliikettä vanhemmat!

Kyllä minä luin iltasatua lapselle joka ilta mutta nykynuoria ei siltikään innosta lukea itse niitä kirjoja. Nykyaikana kaikki pitää saada nyt ja heti. Ei ne jaksa hakukoneisiin mitään edes kirjoittaa vaan puhuu jollekkin sirille. Älypuhelin teki lapsista helvetin laiskoja.

Ja näistä tulee sitten niitä etätyötä tekeviä asiantuntijoita...

T. Tuplamaisteri ajalta ennen tekiälyä

Olen myös kuullut. että on sitten mikä tahansa opintolinja, niin lähes joka tunti vähintään 1 opiskelija (yleensä nuori nainen) saa jonkinlaisen paniikkikohtauksen viimeistään siinä kohtaa, kun tuntia on kulunut 30-40 min ja säntää ulos.

Näistä on raportoinut parikin tuttua pitkän linjan yliopisto- ja YAMK opettajaa. Heidän mukaansa tällaista ilmiötä ei ollut vielä 10-15v sitten, ja alkuun nämä opettajat säikähtivät ja melkein soittivat ambulanssin kun näitä alkoi tulla, mutta nyt se on niin tavallista , että tuskin kukaan kohottaa edes kulmiaan, todetaan vaan että jaahas, näitä paniikkijuttuja sitten vaan taas.

Kertonee nykypäivästä ja keskittymisestä tämäkin jotain. O tempora, o mores.

Virka-asiakirjojen käsitely ammatissaan huolesuttaa. Sanavarasto ja käsitteen katoavat.  Lapset eivät lue enää monipuolisesti kirjoja.  Esim. kysytään mikä on   oja,  mikä on maisema sekä ajankäsitteet pielessä. Jne jne.

Tuleeko heistä viranhaltijoita- he jotka joutuvat työnsä puolesta käsittelemään teksimääriä, asiakirjoja.

Niin onhan todettu,  että esim. tanssi- mm balettiesityksen katsominen mahdotonta.  Kestokyky ylsi vain esittelyvideoon- Huom-  videoon. Vain videot ovat jne ovat niitä max kiinnostuksen kohteita.  Kun itse esitys alkoi sietokyky petti samointein.   Esityksen aikana häiriökäyttäytymistä kun tylsistymistä purkivat.

ap- kerrot  asiaa!!!!

Opettaja uppoaa tuossa epäolennaisuuksiin, eli kielioppiin. Yliopistossa pitäisi opettaa jotain tärkeämpiä taitoja kuin kielioppia, siis jos kyse ei ole kielitieteellisestä.

Ylipäänsä se, että osaa 10 kieltä täydellisesti ei paljoa auta jos muuten ei ole mitään sanottavaa yhtään mistään. Ja ihmiset taas tutkitusti ymmärtää vähemmänkin täsmällistä kieltä joten informaatiota voi välittää vaikka joku pilkku olisikin vinossa tai yhdys sanat hukassa (tai muussa koiraeläimessä). 

Vierailija kirjoitti:

Virka-asiakirjojen käsitely ammatissaan huolesuttaa. Sanavarasto ja käsitteen katoavat.  Lapset eivät lue enää monipuolisesti kirjoja.  Esim. kysytään mikä on   oja,  mikä on maisema sekä ajankäsitteet pielessä. Jne jne.

Tuleeko heistä viranhaltijoita- he jotka joutuvat työnsä puolesta käsittelemään teksimääriä, asiakirjoja.

Niin onhan todettu,  että esim. tanssi- mm balettiesityksen katsominen mahdotonta.  Kestokyky ylsi vain esittelyvideoon- Huom-  videoon. Vain videot ovat jne ovat niitä max kiinnostuksen kohteita.  Kun itse esitys alkoi sietokyky petti samointein.   Esityksen aikana häiriökäyttäytymistä kun tylsistymistä purkivat.

ap- kerrot  asiaa!!!!

Oja? Näin pitkään kaupungissa asuttua tuli mieleen ettei tässä lähellä ole mitään ojia oikeastaan missään. Maalla ja maanteiden varsilla noita tietty näkee, mutta kaupungissa on vaan viemäriä sadevedelle, tai salaojia. 

Vierailija kirjoitti:

netti ja sähköiset viestimet perustuu nopeaan ja tiiviiseen viestiin.tämä on kielen muutosta,tietokone aikaan. yliopistot on jääneet jälkeen viestinnässä.

 

mielestäni pitkät esseet ja eepokset on vanhan aikaista, muuta kun kirjallisuudessa.yliopston tekstimääriä pitäisi laskea esim. opin näyte töissä niin se vastaisi ehkä enemmän tekoälyn ja työelämän tarpeeseen ytimekkäästä ja tiiviistä tekstistä.

en itsekkään perusta oikeasta kieliopista,vaikka luen satoja kirjoja vuodessa,arvostan eniten sisältöä,että tekssti tuo esille jotain tärkeää.pilkut ei kiinnosta.

opin    näyte     työ

?

Vierailija kirjoitti:

netti ja sähköiset viestimet perustuu nopeaan ja tiiviiseen viestiin.tämä on kielen muutosta,tietokone aikaan. yliopistot on jääneet jälkeen viestinnässä.

 

mielestäni pitkät esseet ja eepokset on vanhan aikaista, muuta kun kirjallisuudessa.yliopston tekstimääriä pitäisi laskea esim. opin näyte töissä niin se vastaisi ehkä enemmän tekoälyn ja työelämän tarpeeseen ytimekkäästä ja tiiviistä tekstistä.

en itsekkään perusta oikeasta kieliopista,vaikka luen satoja kirjoja vuodessa,arvostan eniten sisältöä,että tekssti tuo esille jotain tärkeää.pilkut ei kiinnosta.

Raskasta luettavaa kun yhdyssanat ovat väärin, pilkut väärin ja ei edes isoja alkukirjaimia.

Vierailija kirjoitti:

Täällä keskustelupalstallakin näkee näitä, jotka eivät lainkaan välitä virkerajasta vaan kirjoittavat kaiken yhteen pötköön ilman isoja alkukirjaimia.  Yhdyssanatkin ovat täysin hukassa.  Se, ettei näitä asioita opetettaisi, ei pidä paikkaansa.  Opettajat opettavat ja jauhavat samoja asioita lukion loppuun asti.  Mitään muutosta ei vain tule.  Osalla oppilaista kyse on luki-häiriöstä.  Kivakaan opettaja ei silloin aina voi auttaa.  Oma tahto oppia, motivaatio auttaisi, mutta ainahan on niitä kovakalloisia joukossa.

Tämä johtuu teknologiasta, kaiken maailman " häshtägeistä" sun muista grumeluureista, koodit kirjoitetaan muutenkin yhteen pötköön, runous sitten takaisin ,jos halutaan oikein kirjoitettua kirjakieltä, ja runsasta välimerkkien käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa ei nykyään kirjoiteta eikä opeteta kuten ennen. Se on härskiä, että asiasta syytetään lapsia tai koteja.

Jos minun lapsiani opetettaisiin kuten minua 1990-luvulla ja vastaavantasoisilla materiaaleilla, niin lapseni oppisivat enemmän kuin minä silloin.

Mutta kun ei. Kaikkea on helpotettu ja kirjoistakin puuttuu paljon asiaa verrattuna vanhoihin.

Jos lapsiani opetettaisiin kuten minua 90-luvulla, nostaisin äläkän. Opetus on mennyt valovuoden eteenpäin. Ei enää kalvosulkeisia, jossa piti hiljaa kopioida suttuiset piirtokalvotekstit vihkoon tai sitä, että luetaan (reaaliaineissa!) kirjan kappaleita ääneen vuorotellen.

Mikä ääneen lukemisessa on mielestäsi huonoa?

Mitä järkeä on opetustilaisuudessa, jossa yksi kerrallaan on aktiivinen toimija ja muut passiivisesti odottavat vuoroaan. Kumpi näistä olisi mielestäsi tehokkaampi tapa oppia:

1. Luetaan oppitunnilla kirjaa ääneen vuorotellen.

2. Kotiläksyksi annetaan kirjan kappale luettavaksi ja mukaan jotain aktivoivia kysymyksiä joita sitten keskustellen käydään läpi seuraavalla tunnilla.

Tuo "passiivinen vuoron odottelu" on myös tärkeä opetustilanne. Opetellaan olemaan hiljaa ja kuuntelemaan sitä, kenellä milloinkin on puheenvuoro. 

Laajemmassa tarkastelussa suomalaiset ovat kyllä erityisen hyviä hiljaa olemisessa, joten opetus on tällä mittarilla toiminut. Se on sitten kokonaan toinen juttu miten paljon se auttaa meitä globaalissa kilpailussa.

Opiskelen AMK:ssa monimuotona ja omassa ryhmässä on myös yliopiston käyneitä maistereita. Isolla osalla heistäkin on vaikeuksia keskittyä kuuntelemaan opettajaa ja eivät osaa kirjoittaa. Myös tehtäviä ei muisteta palauttaa ajoissa. Puhutaan 30-50-vuotiaista aikuisista, joista iso osa on käynyt koulunsa fyysisten kirjojen, kynien ja paperien aikana.

"Sanotko uudestaan, mitä piti tehdä" on yleisin lause, mitä tunneilla kuulee. Ja samalla tietenkin selataan puhelinta. Kahvitauoilla mietitään sitten ADHD-tutkimuksiin hakeutumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa ei nykyään kirjoiteta eikä opeteta kuten ennen. Se on härskiä, että asiasta syytetään lapsia tai koteja.

Jos minun lapsiani opetettaisiin kuten minua 1990-luvulla ja vastaavantasoisilla materiaaleilla, niin lapseni oppisivat enemmän kuin minä silloin.

Mutta kun ei. Kaikkea on helpotettu ja kirjoistakin puuttuu paljon asiaa verrattuna vanhoihin.

Jos lapsiani opetettaisiin kuten minua 90-luvulla, nostaisin äläkän. Opetus on mennyt valovuoden eteenpäin. Ei enää kalvosulkeisia, jossa piti hiljaa kopioida suttuiset piirtokalvotekstit vihkoon tai sitä, että luetaan (reaaliaineissa!) kirjan kappaleita ääneen vuorotellen.

Mikä ääneen lukemisessa on mielestäsi huonoa?

Mitä järkeä on opetustilaisuudessa, jossa yksi kerrallaan on aktiivinen toimija ja muut passiivisesti odottavat vuoroaan. Kumpi näistä olisi mielestäsi tehokkaampi tapa oppia:

1. Luetaan oppitunnilla kirjaa ääneen vuorotellen.

2. Kotiläksyksi annetaan kirjan kappale luettavaksi ja mukaan jotain aktivoivia kysymyksiä joita sitten keskustellen käydään läpi seuraavalla tunnilla.

Ongelma vain on siinä, kuinka moni on sen kotiläksyn tehnyt ja kuinka moni sitten siihen tuntikeskusteluun osallistuu.

Ammattikorkeakoulun opettajana uskallan veikata, että parinkymmenen opiskelijan ryhmästä noin 5 lukee tekstin ja niistä 2-3 osallistuu keskusteluun. Jos keskustelutunnille osallistuminen ei ole pakollista, vain 3-5 saapuu paikalle. 

Osaatko arvioida saavatko keskusteluun osallistujat keskiarvoa parempia arvosanoja?

t. aiempi kriitikko

Ja peukuista näkee että palstalla on taas varsinaiset pilkunn...joiden kokoontumisajot :D

Eipä sinänsä yllätä että sama porukka on fanaattisen vasemmistolaista eikä kuuntele ollenkaan vasta-argumentteja.

Huvittaa muuten kun vasemmisto raahaa puoliväkisin maahan kouluttamatonta ja kielitaidotonta porukkaa, vaatii että näille on lykittävä samantien työlupaa ja koulutusta ja kansalaisuutta kouraan, ja sitten on kovin närkästynyttä kun vasurin lähiravintoloissa tai kioskeissa yllättäen onkin niitä halpoja ja kielitaidottomia tulijoita duunissa ja palvelua saa esim. vain englanniksi. Vasemmistolaisuus ei vaadi minkäänlaista logiikkaa selvästikään. 

Vierailija kirjoitti:

Aika monilla akateemisilla aloilla on ihan se ja sama miten suomen kieltä kirjoittaa. Pääkieli opiskelussa on englanti ja se on myös työkieli. Tekoäly osaa kyllä hoitaa kirjoittamisen. Puhuminen ja ymmärtäminen on tärkeintä.

 

Suurempi ongelma on keskittymiskyvyn puute ja liian suuri hajonta opiskelijoiden lähtötasossa. Tämä johtuu yliopistojen järjettömäksi menneestä kilpailusta, mihin rahoitus on oppilaitokset ajanut.

Suomessa kansainvälisyys ymmärretään kovin kapeasti vain englannin kielen käyttönä. Lisäksi englannin myötä kopioidaan käytäntöjä britti- ja jenkkiyliopistoista, ja myös ajattelumalleja, kuten wokelässytys. Sähköpostilistat täyttyvät "dear all" ja "save the date" -viesteistä. Kuitenkaan kopioimalla ei kivuta maailman huippuyliopistojen joukkoon, ja muutenkin olisi hyvä katsoa, millainen on meininki johtavissa englanninkielisissä maissa - että kannattaako niitä matkia ollenkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kouluissa ei nykyään kirjoiteta eikä opeteta kuten ennen. Se on härskiä, että asiasta syytetään lapsia tai koteja.

Jos minun lapsiani opetettaisiin kuten minua 1990-luvulla ja vastaavantasoisilla materiaaleilla, niin lapseni oppisivat enemmän kuin minä silloin.

Mutta kun ei. Kaikkea on helpotettu ja kirjoistakin puuttuu paljon asiaa verrattuna vanhoihin.

Jos lapsiani opetettaisiin kuten minua 90-luvulla, nostaisin äläkän. Opetus on mennyt valovuoden eteenpäin. Ei enää kalvosulkeisia, jossa piti hiljaa kopioida suttuiset piirtokalvotekstit vihkoon tai sitä, että luetaan (reaaliaineissa!) kirjan kappaleita ääneen vuorotellen.

Mikä ääneen lukemisessa on mielestäsi huonoa?

Mitä järkeä on opetustilaisuudessa, jossa yksi kerrallaan on aktiivinen toimija ja muut passiivisesti odottavat vuoroaan. Kumpi näistä olisi mielestäsi tehokkaampi tapa oppia:

1. Luetaan oppitunnilla kirjaa ääneen vuorotellen.

2. Kotiläksyksi annetaan kirjan kappale luettavaksi ja mukaan jotain aktivoivia kysymyksiä joita sitten keskustellen käydään läpi seuraavalla tunnilla.

Tuo "passiivinen vuoron odottelu" on myös tärkeä opetustilanne. Opetellaan olemaan hiljaa ja kuuntelemaan sitä, kenellä milloinkin on puheenvuoro. 

Ja kuka siinä mielestäsi oppii mitään kun odottava oppilas laskee siinä mielessään että kauanko menee ennen kuin tulee oma vuoro vastata?

Ei tuo passiivinen vuoron odottelu opeta muuta kuin ärtymään koko koulunkäyntiin, kuten muukin temppuilu. Tuonkin ajan voisi käyttää johonkin hyödylliseen ja aktiiviseen opiskeluun eikä siihen odottamiseen. Eikä mikään muuten pakota kuuntelemaan mitä ne muut oppilaat vastaa ja mitä niiltä kysytään, joten äkkiäkös joku mielikuvitusta käyttävä oppilas on haaveilemassa omiaan kun tylsistyy odotteluun.