Lapset isoja, mitä tehdä

Mitäs jos rauhoittuisit. Ja tutustuisit siihen puolisoosi. Alat/alatte nauttia elämästä ilman jatkuvia velvoitteita joka suuntaan. 

Ihan höpö höpöä taas, tää on joko provo, tai mies hakee kannustusta täältä, että vois ilmoittaa vaimolle haluavansa erota. Minä en tänne kirjoittelisi ja kyselisi, jos seksielämäkin päättynyt kymmenen vuotta sitten, vaan peli olisi mennyt poikki jo aikoja sitten. Eiköhän nuo lapset ole vaistonneet kodin ilmapiirin jo kauan sitten.

Mies vastaa täällä kaikkiin ehdotuksiin kielteisesti, eikä kiinnostele mikään yhteinen tekeminen, ei yritystäkään haluta toimia, tai muuttaa mitään mahdollisesti paremmaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mitäs jos rauhoittuisit. Ja tutustuisit siihen puolisoosi. Alat/alatte nauttia elämästä ilman jatkuvia velvoitteita joka suuntaan. 

Miten tutustut ihmiseen, jolle olet lähinnä katkera?

Ja eikö siitä elämästä voi nauttia ihan yksinkin? Vaikea nauttia kun kotona ei saa kunnolla edes hengittää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä se tulikin.Ois pitänyt lähteä jo 9 vuotta sitten.Kauanko meinaat vielä katsella? Vain vaihtamalla paranee .

Ei vaihtamalla parane. Jos paranisi niin ei ihmiset eroaisi koko ajan ja vaihtaisi uuteen.

Eikös kumppania vaihdeta juuri sillä ajatuksella, että seuraava on varmasti parempi? Eli seuraava on aina parempi kuin edellinen. Kumppani numero 57 on jo tooooodella huippu verrattuna  numeroon 14. 

 

(Sarkasmia)

Yksin olisi parempi kuin nykyisen kanssa 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Normaalia naisten toimintaa, nyt vaihdat mahdollistajan mieheen joka sytyttää.

Olen mies.

T. Ap

Olet Mikki Hiiri

Vierailija kirjoitti:

Monet keksii itselleen harrastuksia eikä jää surkuttelemaan huonoa suhdetta

Minulla on jo harrastus, vietän kotona mahdollisimman vähän aikaa.

Miksi jäädä huonoon suhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 22 vuotta ja olemme 5-kymppisiä. Nuorin kolmesta lapsestamme on 6v. On paljon yhteistä, myös viikoittaista seksiä. 

Monet tekevät sen virheen, että hankkivat lapset liian nuorina. Lapsista ja arjen pyörityksestä tulee tällöin helpommin elämän pääasia ja muut asiat - kuten parisuhde, unohtuu.

Lapset vaativat vanhempien aikaa ja resursseja ihan vanhempien iästä riippumatta. Vai selitätkö, miten asia liittyy vanhempien ikään?

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Ei kai puoliso vieraaksi ole muuttunut, se vain tuntuu siltä. Nyt teillä on uusi elämänvaihe alkamassa. Tehkää yhteisiä suunnitelmia.

Yhteisiä suunnitelmia liittyen mihin? Kämppä on, työpaikka on, unelmia ei.

Jaa, no me rakennutettiin talo Espanjaan ja vietetään siellä kaikki mahdollinen vapaa-aika. Aloitettiin yhdessä golfin pelaaminen. Matkustellaan, käydään teatterissa, taidenäyttelyissä, ulkona syömässä jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faith kirjoitti:

Ei kai puoliso vieraaksi ole muuttunut, se vain tuntuu siltä. Nyt teillä on uusi elämänvaihe alkamassa. Tehkää yhteisiä suunnitelmia.

Yhteisiä suunnitelmia liittyen mihin? Kämppä on, työpaikka on, unelmia ei.

Jaa, no me rakennutettiin talo Espanjaan ja vietetään siellä kaikki mahdollinen vapaa-aika. Aloitettiin yhdessä golfin pelaaminen. Matkustellaan, käydään teatterissa, taidenäyttelyissä, ulkona syömässä jne.

No varmaan pidätte toisistanne, ja teillä on myös läheisyyttä ja seksiä?

Itse olen lähinnä katkera vaimolleni, ja tuntuu kuin hän veisi hapen tilasta, jossa on. En usko, että golfaaminen auttaa tuohon.

Vierailija kirjoitti:

Ihan höpö höpöä taas, tää on joko provo, tai mies hakee kannustusta täältä, että vois ilmoittaa vaimolle haluavansa erota. Minä en tänne kirjoittelisi ja kyselisi, jos seksielämäkin päättynyt kymmenen vuotta sitten, vaan peli olisi mennyt poikki jo aikoja sitten. Eiköhän nuo lapset ole vaistonneet kodin ilmapiirin jo kauan sitten.

 

Mies vastaa täällä kaikkiin ehdotuksiin kielteisesti, eikä kiinnostele mikään yhteinen tekeminen, ei yritystäkään haluta toimia, tai muuttaa mitään mahdollisesti paremmaksi. 

Eropäätöshän tässä alkaa pikkuhiljaa kirkastua. Joskus omia ajatuksia on hyvä vähän selvittää sparraamalla niitä muiden kanssa.

Ja palstallahan nimenomaan toitotetaan tuota, että unohda parisuhde ja seksi kun saat lapsia, seksi ei ole mikään ihmisoikeus, jne.

Jätä se sika

Kauan olet kyllä sinnitellyt. Minusta parisuhde kuolee siinä vaiheessa kun aletaan nukkua eri sängyissä. Eihän se ole mikään parisuhde sellainen missä ei ole vierekkäin nukkumista tai seksiä vuosikausiin. Minä istuisin vaimon kanssa alas kun teini ei ole kotona ja sanoisin että nyt puhutaan asiat halki. Kysyt mitä vaimo ajattelee teidän parisuhteesta, mitä toivoisi, haluaako hän yrittää tutustua uudestaan vai haluaako erota. Sen jälkeen kerrot omat ajatuksesi rehellisesti. 

Turha päätöstä on odotella teinin poismuuttoon asti. Itse olisin toivonut että vanhempani olisivat eronneet iaiemmin, koska sain tosi monta epätervettä käyttäytymismallia heidän liitosta jossa oltiin lasten takia yhdessä ja unohdettiin omat tarpeet.. 

No tehkää vaikka uusi pesue.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ehdottomasti erota. Ajattele, voit yhtäkkiä vaan törmätä jossain, vaikka kadulla tai kaupassa, ihmiseen jonka tunnet hyvin. Joka ei ole vieras ihminen, toisin kuin nykyinen kumppanisi. Eikä sinun tarvitse tehdä mitään. Olla vaan ja odottaa, että tulee joku jonka tunnet ja joka tuntee sinut. 

Ai joku vieras?

Miten?

Pitäisikö ottaa aikalisä, haukata vähän happea omassa rauhassa ja yrittää ehkä uudelleen jos tunnetta on?

Vierailija kirjoitti:

Kauan olet kyllä sinnitellyt. Minusta parisuhde kuolee siinä vaiheessa kun aletaan nukkua eri sängyissä. Eihän se ole mikään parisuhde sellainen missä ei ole vierekkäin nukkumista tai seksiä vuosikausiin. Minä istuisin vaimon kanssa alas kun teini ei ole kotona ja sanoisin että nyt puhutaan asiat halki. Kysyt mitä vaimo ajattelee teidän parisuhteesta, mitä toivoisi, haluaako hän yrittää tutustua uudestaan vai haluaako erota. Sen jälkeen kerrot omat ajatuksesi rehellisesti. 

Turha päätöstä on odotella teinin poismuuttoon asti. Itse olisin toivonut että vanhempani olisivat eronneet iaiemmin, koska sain tosi monta epätervettä käyttäytymismallia heidän liitosta jossa oltiin lasten takia yhdessä ja unohdettiin omat tarpeet.. 

Kiitos järkevästä ja asiallisesta viestistä. 

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa ehdottomasti erota. Ajattele, voit yhtäkkiä vaan törmätä jossain, vaikka kadulla tai kaupassa, ihmiseen jonka tunnet hyvin. Joka ei ole vieras ihminen, toisin kuin nykyinen kumppanisi. Eikä sinun tarvitse tehdä mitään. Olla vaan ja odottaa, että tulee joku jonka tunnet ja joka tuntee sinut. 

Mitä paskaa? Oletko sinä joku varattua miestä kieli pitkällään odottava ”tuttava” vai mitä on tämä horina jonkun tutun kohtaamisesta? 

Vierailija kirjoitti:

Kauan olet kyllä sinnitellyt. Minusta parisuhde kuolee siinä vaiheessa kun aletaan nukkua eri sängyissä. Eihän se ole mikään parisuhde sellainen missä ei ole vierekkäin nukkumista tai seksiä vuosikausiin. Minä istuisin vaimon kanssa alas kun teini ei ole kotona ja sanoisin että nyt puhutaan asiat halki. Kysyt mitä vaimo ajattelee teidän parisuhteesta, mitä toivoisi, haluaako hän yrittää tutustua uudestaan vai haluaako erota. Sen jälkeen kerrot omat ajatuksesi rehellisesti. 

Turha päätöstä on odotella teinin poismuuttoon asti. Itse olisin toivonut että vanhempani olisivat eronneet iaiemmin, koska sain tosi monta epätervettä käyttäytymismallia heidän liitosta jossa oltiin lasten takia yhdessä ja unohdettiin omat tarpeet.. 

Onhan tuo nyt jotenkin outoa jos kumpikaan ei vaivaudu puhumaan mistään ja ollaan ilman seksiä vuosikaudet ilman asian läpikäymistä! Tyhjiä tynnyreitä taitavat olla molemmat sekä ap että vaimo. Yhtäkkiä vaan toinen herää horroksestaan ja miettii pitäisikö lähteä. Luulen, että ap ei kyllä kerro kaikkea tai sitten vain ovat kunnon zombeja molemmat. 

Minä näin puolitutun seitsemänkympin puolessavälissä olevan ja noin puolivuosisataa naimisissa olleen pariskunnan vähän aikaa sitten iltakävelyllä. Menivät hiljakseen käsikynkkää. Oli jotenkin kaunis näky. Tiedän ettei heillä ole aina ollut helppoa ja perheessä on ollut kaikenlaista surua, mutta sittenkin kerran annettu lupaus yhdessä pysymisestä "myötä- ja vastoinkäymisissä" on heitä kantanut.