Lapset isoja, mitä tehdä

Mitä yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita teillä oli ennen lapsia? Matkakohteita? Tapahtumia? Voisiko niitä tehdä uudelleen?  Ootteko jostain katkeria toisillenne? Ei liene kuitenkaan pettämistä ? Kiistaa raha-asioista, erimielisyyksiä sukulaisten kanssa? Keskustelkaa. Uusi alku entisen kanssa voi olla mahdollinen.

Vierailija kirjoitti:

Mitä yhteisiä harrastuksia tai mielenkiinnon kohteita teillä oli ennen lapsia? Matkakohteita? Tapahtumia? Voisiko niitä tehdä uudelleen?  Ootteko jostain katkeria toisillenne? Ei liene kuitenkaan pettämistä ? Kiistaa raha-asioista, erimielisyyksiä sukulaisten kanssa? Keskustelkaa. Uusi alku entisen kanssa voi olla mahdollinen.

Ei ollut yhteisiä harrastuksia, vaimo tykkää ommella ja tehdä käsitöitä. Lomamatkoilla on käyty eri paikoissa, kahdestaan viimeksi yli 10 vuotta sitten. Pettämistä tai vastaavaa ei ole ollut, olemme tahoillamme suorittaneet perhe-elämää ja työelämää ja kasvaneet erilleen. 

Luuletko ap, että puolisosi kokee teidän parisuhteenne tilan samalla tavalla? Vai olisiko avioero hänelle täysi yllätys?

Vierailija kirjoitti:

Luuletko ap, että puolisosi kokee teidän parisuhteenne tilan samalla tavalla? Vai olisiko avioero hänelle täysi yllätys?

En osaa sanoa. Voi olla, tuskin hänkään on kuviosta innoissaan 

Ja katkeruutta on, mutta itse olen tilanteeseen syypää. Jotenkin se vaan henkilöityy vaimoon ja kuolleeseen suhteeseen.

Ihan itse olen paskaan liittoon jäänyt ja leikkinyt kunnon perheenisää. Ei olisi kannattanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siinäpä se tulikin.Ois pitänyt lähteä jo 9 vuotta sitten.Kauanko meinaat vielä katsella? Vain vaihtamalla paranee .

Ei vaihtamalla parane. Jos paranisi niin ei ihmiset eroaisi koko ajan ja vaihtaisi uuteen.

Eikös kumppania vaihdeta juuri sillä ajatuksella, että seuraava on varmasti parempi? Eli seuraava on aina parempi kuin edellinen. Kumppani numero 57 on jo tooooodella huippu verrattuna  numeroon 14. 

(Sarkasmia)

Vierailija kirjoitti:

Ja katkeruutta on, mutta itse olen tilanteeseen syypää. Jotenkin se vaan henkilöityy vaimoon ja kuolleeseen suhteeseen.

Ihan itse olen paskaan liittoon jäänyt ja leikkinyt kunnon perheenisää. Ei olisi kannattanut.

Märehdit kovasti tapahtunutta, mikset keskittyisi ratkaisuun, että miten tästä eteenpäin? 

Ap, haluatko nykyisen suhteen kuntoon? 

Jos et -> ero

Jos kyllä -> millä keinoilla se saadaan kuntoon? Pariterapia? 

Pariterapia voisi muutenkin kirkastaa omia ajatuksia, mitä oikeasti haluaa. Pariterapiassa voi käydä yksinkin. 

Kuulostaa vähän siltä, että sun pitäisi olla ihan vaan yksiksesi ja miettiä, mitä ylipäätään haluat elämältäsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja katkeruutta on, mutta itse olen tilanteeseen syypää. Jotenkin se vaan henkilöityy vaimoon ja kuolleeseen suhteeseen.

Ihan itse olen paskaan liittoon jäänyt ja leikkinyt kunnon perheenisää. Ei olisi kannattanut.

Märehdit kovasti tapahtunutta, mikset keskittyisi ratkaisuun, että miten tästä eteenpäin? 

Jos elämästä heittää 20v hukkaan väärän ihmisen kanssa, on vaikea siirtyä olankohautuksella eteenpäin.  Varmaan ero on sitten se ratkaisu

Ite aattelin että kun löytyis tarpeeksi Nuari  rouva synnyttään niin ottas perhe-elämän uusiksi. Toinen kierros perään M58

Vierailija kirjoitti:

Minä olen ollut mieheni kanssa yhdessä 22 vuotta ja olemme 5-kymppisiä. Nuorin kolmesta lapsestamme on 6v. On paljon yhteistä, myös viikoittaista seksiä. 

Monet tekevät sen virheen, että hankkivat lapset liian nuorina. Lapsista ja arjen pyörityksestä tulee tällöin helpommin elämän pääasia ja muut asiat - kuten parisuhde, unohtuu.

Haha, noinko katkera olet, kun vielä viisikymppisenäkin kaitset omaa eskari-ikäistä. :D

Vierailija kirjoitti:

Ite aattelin että kun löytyis tarpeeksi Nuari  rouva synnyttään niin ottas perhe-elämän uusiksi. Toinen kierros perään M58

Ei kiitos. Lapsia en antaisi pois mistään hinnasta. Harmittaa vaan tuo suhteen tila, joka on aiheutunut eri osa-alueiden laiminlyönnistä ja välinpitämättömyydestä puolin ja toisin.

Ja muutenkin se, että olen elänyt lähes täysin muiden ehdoilla, ja kadottanut suunnan elämässä.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa vähän siltä, että sun pitäisi olla ihan vaan yksiksesi ja miettiä, mitä ylipäätään haluat elämältäsi. 

Samaa mieltä. Tosin tuo edellyttää eroa.

T. Ap

Puhukaa edes sille kumppanille. Itseä harmittaa kun toinen on täysin omissa oloissaan sen ajan kun töiltään ehtii olla kotona.

Vierailija kirjoitti:

Niin kävi minullekkin, kun vaimo määräsi sohvalle minut. 

 

Pari vuotta siinä meni.

 

Ja siinä sivussa avioliitto.

 

M47

Minulla ongelma on se että mies on jämähtänyt sohvalle. Työt-sohva-työ-sohva-työ-sohva. Mietin miksi katson tuota sotkevat möllikkää jota ei saa häiritä kotonani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin kävi minullekkin, kun vaimo määräsi sohvalle minut. 

 

Pari vuotta siinä meni.

 

Ja siinä sivussa avioliitto.

 

M47

Minulla ongelma on se että mies on jämähtänyt sohvalle. Työt-sohva-työ-sohva-työ-sohva. Mietin miksi katson tuota sotkevat möllikkää jota ei saa häiritä kotonani.

Kuulostaa ankealta ja mahdollisesti jotain mielialaongelmaa taustalla. Oma vaimoni kyllä tekee asioita kuten minäkin.

T. Ap

Vierailija kirjoitti:

Tyypillinen esimerkki siitä kun kaikki pyörii lasten ympärillä ja lasten ehdoilla. Mitä sen jälkeen kun kaikki ei pyörimään lasten ehdoilla? Aikuisen ei pidä koskaan luopua omasta urastaan ja itsestään vaikka lapsia tulisikin. 

Mun mielestä esim ura ei ole kovin kiinnostava (asiantuntija olen, mutten kuitenkaan kehitä mitään mullistavaa kuten uusia syöpälääkkeitä tms. aidosti merkittävää). Perhe ja lapset oli selkeä vahva biologinen tarve, joka teki onnelliseksi parin vuosikymmenen ajan. Keskityimme 80% siihen, mutta teimme sen yhdessä enkä koe miestä vieraaksi nyt kuten ap. Tullaan hyvin toimeen ja on mun paras ystävä elämässä. Enemmän mun mielestä vieraantuu jos keskittyy itseensä ja uraansa?

Ei käy.

Vierailija kirjoitti:

Ei käy.

Onkohan kuinka poikkeuksellista?

Mitä olette itse tehneet, jotta suhde säilyy hyvänä?