Lapset isoja, mitä tehdä
Meillä on kolme lasta, nuorin 16v, 2 lapsista jo muuttanut pois kotoa.
Heräsin tuossa eräänä päivänä, ja tajusin puolison olevan täysin vieras ihminen. Olemme suorittaneet elämää lasten takia, ja liittomme on jäänyt taka-alalle.
Pitäisikö vaan pakata kamat ja lähteä? Katkera tunne asua tuntemattoman kanssa saman katon alla. Näinkö tässä yleensä käy?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Ei kai puoliso vieraaksi ole muuttunut, se vain tuntuu siltä. Nyt teillä on uusi elämänvaihe alkamassa. Tehkää yhteisiä suunnitelmia.
Yhteisiä suunnitelmia liittyen mihin? Kämppä on, työpaikka on, unelmia ei.
Kuka niitä unelmia ja haaveita tuo sinulle joa et koe asioita ja olet omassa pienessä poterossasi. Elä ja koe. Puoliso ei sitä estä.
Niin. Pitää varmaan miettiä sellaisia unelmia, joihin ei kuulu puoliso. Pitkään kun elää lannistavassa tilanteessa, kuten kuolleessa liitossa, se tuppaa tukahduttamaan myös oman identiteetin ja unelmat. Eikä ihme, jos itseään pitää tukahduttaa joka päivä.
Sama homma. Meillä ei ole mitään puhuttavaa koska puolisoa ei kiinnosta mikään, eikä hän tee mitään. Istuu sohvalla, katsoo tv:ta ja käyttää liikaa alkoholia. Olen yrittänyt avata keskustelua että mistä haaveilee ja mitä haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Ei osaa sanoa mitään, kertoo että hän on tehnyt elämässään jo kaiken :O masentunut? Itsellä on ystäviä ja harrastuksia, en ymmärrä miten tätä voi jatkaa...
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Meillä ei ole mitään puhuttavaa koska puolisoa ei kiinnosta mikään, eikä hän tee mitään. Istuu sohvalla, katsoo tv:ta ja käyttää liikaa alkoholia. Olen yrittänyt avata keskustelua että mistä haaveilee ja mitä haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Ei osaa sanoa mitään, kertoo että hän on tehnyt elämässään jo kaiken :O masentunut? Itsellä on ystäviä ja harrastuksia, en ymmärrä miten tätä voi jatkaa...
Kuulostaa ikävältä.
T. Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia naisten toimintaa, nyt vaihdat mahdollistajan mieheen joka sytyttää.
Olen mies.
T. Ap
Kuuntele nyt vaan niitä neuvoja, ja etsi se homokaveri.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ettekö voisi tutustua toisiinne uudelleen? Kai teitä alunperin joku asia veti yhteen? Löytyisikö se jälleen?
Nuoruuden ihastus kai. Ruokapöydässäkin olemme hiljaa kun ei ole mitään sanottavaa toiselle. Nukumme eri sängyissä, ja seksiä on ollut viimeksi kymmenisen vuotta sitten.
Kaikki on korjattavissa, jos on tahtoa. Jos seksiä on ollut kymmenen vuotta sitten, on kuin aloittaisi uuden ihmisen kanssa, jos sen saa käyntiin. Suosittelen ensin kokeilemaan voisiko sen oman liiton korjata, uuden ihmisen kanssa on alkuun mukavaa, mutta se on aina eri ihminen mihin on tottunut. Historia, yhteiset tutut ja rutiinit, kaikki menee. Itsellä meni perusluottamus elämään, vaikka itse halusin erota juuri tästä syytä. Tosin minä tein töitä, vuosia että tilanne korjaantuisi, toinen ei tullut vastaan edes senttiä.
Jep. Revit pikkarit pois ja nuolet kuin hullu.
Vierailija kirjoitti:
Me on onneksi älytty pitää huoli parisuhteesta ja vaalia rakkautta. Me tehtiin tyhjänpesän kriisissä iltatähti 😊 ikäeroa sisaruksiin vähän yli ja vähän alle 20 vuotta. Paras päätös ikinä, aivan ihanaa tämä vauva arki taas. Toivottavasti saadaan vielä yksi lapsi.
N42
Aivan sairas ajatus mun mielestä.
Muksut alkaa olla aikuisia ja nyt on alettu yhdessä touhuamaan kaikkea mahtavaa.
Suunnitteilla on vaikka mitä ulkomaan reissuja.
Tää suhde alkoi uudelleen.
Tähän kun tulisi vauva, niin tuntuu että voisi vetää ranteet auki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ei ole muuta elämää niin puolison jättäminen tekee sen vähäisemmänkin elon vielä surkeamnaksi.
Hanki ystäviä, harrastuksia, tekemistä - tämä olisi pitänyt tietysti tehdä jo aiemmin. Ehdota puolisolle extempore asioita kuten näyttelyä, leffaa, teatteria, keilausta...
Omasya tyhjyydestä eo voi syyttää puolisoa.
Tuo on toinen tekemäni virhe. Nuoruuden ystävät jäivät perheen jalkoihin. Ei ole ollut aikaa käydä pelaamassa kavereiden kanssa sählyä tai saunomassa kun on työ, 3 lasta, ruuhkavuodet ja kotityöt. Näin viisikymppisenä ei ole kovin helppo löytää uusia ystäviä.
En kutenkaan usko, että olisin vähemmän onnellinen asuessani yksin kuin nykyisen puolison kanssa.
No mutta nythän sulla on sitten aikaa aloittaa niitä harrastuksia.
Esim liikuntaryhmiin mitään kaveria tarvi, siellä niitä on muitakin. Nauttii vaan kun joku muu ohjaa eikä tarvi itse kuin suorittaa. Jonkun instrumentin soitto voi avata ihan uuden oivalluksen. Tai musiikin kuuntelu. Kumppanin kanssa tanssimaan. Mitä vanhemmaksi elää sitä kirkkaammin tajuaa että aika on rajallista ja kannattaa käyttää aika hyvin. Jos yksi harrastus ei sovi niin sitten joku muu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Meillä ei ole mitään puhuttavaa koska puolisoa ei kiinnosta mikään, eikä hän tee mitään. Istuu sohvalla, katsoo tv:ta ja käyttää liikaa alkoholia. Olen yrittänyt avata keskustelua että mistä haaveilee ja mitä haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Ei osaa sanoa mitään, kertoo että hän on tehnyt elämässään jo kaiken :O masentunut? Itsellä on ystäviä ja harrastuksia, en ymmärrä miten tätä voi jatkaa...
Kuulostaa ikävältä.
T. Ap
Ja mut on pelastanut nimenomaan oma harrastus jonka aloitin n. 5 vuotta sitten, se on mun intohimo, vienyt mukanaan ja antaa niin paljon iloa ja yhteisön, antaa niin paljon. Kotona kun ei ole juuri mitään muuta kuin mököttävä mies. Ainoa milloin parisuhde on jotenkin ok, on yhteiset matkat ja jos mennään perheenä ulos syömään tmv.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ei ole muuta elämää niin puolison jättäminen tekee sen vähäisemmänkin elon vielä surkeamnaksi.
Hanki ystäviä, harrastuksia, tekemistä - tämä olisi pitänyt tietysti tehdä jo aiemmin. Ehdota puolisolle extempore asioita kuten näyttelyä, leffaa, teatteria, keilausta...
Omasya tyhjyydestä eo voi syyttää puolisoa.
Tuo on toinen tekemäni virhe. Nuoruuden ystävät jäivät perheen jalkoihin. Ei ole ollut aikaa käydä pelaamassa kavereiden kanssa sählyä tai saunomassa kun on työ, 3 lasta, ruuhkavuodet ja kotityöt. Näin viisikymppisenä ei ole kovin helppo löytää uusia ystäviä.
En kutenkaan usko, että olisin vähemmän onnellinen asuessani yksin kuin nykyisen puolison kanssa.
No mutta nythän sulla on sitten aikaa aloittaa niitä harrastuksia.
Esim liikuntaryhmiin mitään kaveria tarvi, siellä niitä on muitakin. Nauttii vaan kun joku muu ohjaa eikä tarvi itse kuin suorittaa. Jonkun instrumentin soitto voi avata ihan uuden oivalluksen. Tai musiikin kuuntelu. Kumppanin kanssa tanssimaan. Mitä vanhemmaksi elää sitä kirkkaammin tajuaa että aika on rajallista ja kannattaa käyttää aika hyvin. Jos yksi harrastus ei sovi niin sitten joku muu.
Harrastus on kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama homma. Meillä ei ole mitään puhuttavaa koska puolisoa ei kiinnosta mikään, eikä hän tee mitään. Istuu sohvalla, katsoo tv:ta ja käyttää liikaa alkoholia. Olen yrittänyt avata keskustelua että mistä haaveilee ja mitä haluaisi tehdä tulevaisuudessa. Ei osaa sanoa mitään, kertoo että hän on tehnyt elämässään jo kaiken :O masentunut? Itsellä on ystäviä ja harrastuksia, en ymmärrä miten tätä voi jatkaa...
Kuulostaa ikävältä.
T. Ap
Ja mut on pelastanut nimenomaan oma harrastus jonka aloitin n. 5 vuotta sitten, se on mun intohimo, vienyt mukanaan ja antaa niin paljon iloa ja yhteisön, antaa niin paljon. Kotona kun ei ole juuri mitään muuta kuin mököttävä mies. Ainoa milloin parisuhde on jotenkin ok, on yhteiset matkat ja jos mennään perheenä ulos syömään tmv.
Miksi jatkat ks. suhdetta? Omalla kohdallani alkavat olla syyt pysyä suhteessa melko vähissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me on onneksi älytty pitää huoli parisuhteesta ja vaalia rakkautta. Me tehtiin tyhjänpesän kriisissä iltatähti 😊 ikäeroa sisaruksiin vähän yli ja vähän alle 20 vuotta. Paras päätös ikinä, aivan ihanaa tämä vauva arki taas. Toivottavasti saadaan vielä yksi lapsi.
N42
Aivan sairas ajatus mun mielestä.
Muksut alkaa olla aikuisia ja nyt on alettu yhdessä touhuamaan kaikkea mahtavaa.
Suunnitteilla on vaikka mitä ulkomaan reissuja.
Tää suhde alkoi uudelleen.
Tähän kun tulisi vauva, niin tuntuu että voisi vetää ranteet auki.
Kateeksi käy. Miten onnistuitte korjaamaan suhteen? Tilanne ei kuitenkaan tainnut olla niin paha kuin meillä, että mitään läheisyyttä ei ole, ja seksiä viimeksi edellisellä vuosikymmenellä?
T. Ap
Cruisingmap
Muuta vastausta ei tule
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Ei kai puoliso vieraaksi ole muuttunut, se vain tuntuu siltä. Nyt teillä on uusi elämänvaihe alkamassa. Tehkää yhteisiä suunnitelmia.
Yhteisiä suunnitelmia liittyen mihin? Kämppä on, työpaikka on, unelmia ei.
Yhteisiä suunnitelmia voi tehdä viikonlopun suhteen tai loman suhteen, esimerkiksi. Elämässä on paljon kivaa kun alkaa vain tekemään. Kun nuorin lapsista on jo 16, teillä on suuret vapaudet järjestää itsellenne kaikkea uutta ja kivaa.
Vaimo tappaa kaiken kivan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö pariterapiassa yleensä kysytä, että lähtisitkö ks. henkilön kanssa treffeille, jos tutustuisitte vasta nyt? Omalla kohdallani vastaus olisi selkeä "ei".
Ei kannata mennä tuntemattomienkaan kanssa treffeille kun niistä voi ilmetä ihan kamalia vikoja. Pahin jos vielä ehtisi rakastumaan.
Uuteen ihmiseen voi rakastuakin. Vaikeampaa se on henkilön kohdalla, jolle olet lähinnä katkera menetetyistä vuosista, ja joka tuntuu polttavan kaiken hapen ja positiivisuuden ympäriltään.
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen isä on?
Tässä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ei ole muuta elämää niin puolison jättäminen tekee sen vähäisemmänkin elon vielä surkeamnaksi.
Hanki ystäviä, harrastuksia, tekemistä - tämä olisi pitänyt tietysti tehdä jo aiemmin. Ehdota puolisolle extempore asioita kuten näyttelyä, leffaa, teatteria, keilausta...
Omasya tyhjyydestä eo voi syyttää puolisoa.
Tuo on toinen tekemäni virhe. Nuoruuden ystävät jäivät perheen jalkoihin. Ei ole ollut aikaa käydä pelaamassa kavereiden kanssa sählyä tai saunomassa kun on työ, 3 lasta, ruuhkavuodet ja kotityöt. Näin viisikymppisenä ei ole kovin helppo löytää uusia ystäviä.
En kutenkaan usko, että olisin vähemmän onnellinen asuessani yksin kuin nykyisen puolison kanssa.
Voi toivoa, että niillä entisillä ystävillä on samoin. Osa varmasti on löytynyt uudet kuviot, mutta on monta, joille on käynyt samoin. Kun lapset alkavat olla isompia ja lähteä pesästä, jää heilläkin aikaa tavata vanhoja ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ei ole muuta elämää niin puolison jättäminen tekee sen vähäisemmänkin elon vielä surkeamnaksi.
Hanki ystäviä, harrastuksia, tekemistä - tämä olisi pitänyt tietysti tehdä jo aiemmin. Ehdota puolisolle extempore asioita kuten näyttelyä, leffaa, teatteria, keilausta...
Omasya tyhjyydestä eo voi syyttää puolisoa.
Tuo on toinen tekemäni virhe. Nuoruuden ystävät jäivät perheen jalkoihin. Ei ole ollut aikaa käydä pelaamassa kavereiden kanssa sählyä tai saunomassa kun on työ, 3 lasta, ruuhkavuodet ja kotityöt. Näin viisikymppisenä ei ole kovin helppo löytää uusia ystäviä.
En kutenkaan usko, että olisin vähemmän onnellinen asuessani yksin kuin nykyisen puolison kanssa.
Voi toivoa, että niillä entisillä ystävillä on samoin. Osa varmasti on löytynyt uudet kuviot, mutta on monta, joille on käynyt samoin. Kun lapset alkavat olla isompia ja lähteä pesästä, jää heilläkin aikaa tavata vanhoja ystäviä.
Suurin osa asuu jossain muualla, eikä ole enää yhteystietoja kun viimeksi 20 vuotta sitten tapailtu. Silloin kun oli vielä hyvä seksielämä ja parisuhde.
Perhe Oy vei nuo kaikki. Ymmärrän sen palkitsevuuden kun uhraa omasta elämästä muita varten, mutta liika on liikaa. Varsinkin kun on enää yksi oikutteleva teini nurkissa, ja täysi-ikäiset lapset tekevät maailmalla omia juttujaan. Heillä elämä on vielä edessä, minulla suurimmaksi osaksi takana päin. Eikä se ollut omannäköistäni elämää, mutta suoritin sitä, mitä minulta odotettiin.
Faith kirjoitti:
Ei kai puoliso vieraaksi ole muuttunut, se vain tuntuu siltä. Nyt teillä on uusi elämänvaihe alkamassa. Tehkää yhteisiä suunnitelmia.
Milläs teet suunnitelmia kun nukutaan eri huoneissa, inhoamme toisiamme, emmekä puhu kuin arjen välttämättömyyksistä?
Tuo on toinen tekemäni virhe. Nuoruuden ystävät jäivät perheen jalkoihin. Ei ole ollut aikaa käydä pelaamassa kavereiden kanssa sählyä tai saunomassa kun on työ, 3 lasta, ruuhkavuodet ja kotityöt. Näin viisikymppisenä ei ole kovin helppo löytää uusia ystäviä.
En kutenkaan usko, että olisin vähemmän onnellinen asuessani yksin kuin nykyisen puolison kanssa.