Kuinka huonokuntoisia asiakkaita kotihoidossa voi olla?

Muistiongelmaisia, liikuntarajoitteisia, kenellä mitäkin.

Kotiavut saa kun ei pärjää itse ja sen mukaan autetaan mikä on tarve. Tavallista on että kodin ulkopuolella ei paljon liikuta kun se on niin epävarmaa. Ainakin ruoka-apu, lääkkeiden jako ja kylvetysapu on usein tarjolla. En tiedä voiko enää oikein kotona olla jos ei enää pääse itse ylös mutta mikä on se vaihtoehto eli sitten maataan sängyssä laitoksen osastolla.

Aina voi käydä kokeilemassa työntekoa ja lopettaa jos tuntuu raskaalta. Luulen että käytäviä paikkoja on paljon ja yhdessä paikkaa voi olla vain lyhyen aikaa kun matkoihin menee myös aikaa. Lähinnä varmasti perusasiat hoidetaan ja tarkistetaan että asiat ovat kunnossa. Vanhukset ovat kiitollisia kun joku tulee heitä moikkaamaan. 

Mulle sanoi tokana harkkapäivänäni ohjaaja, että valmistaudu siihen, että tämä asiakas voi löytyä milloin vain kuolleena. 

ja tästä on jo aika kauan. nykyään varmasti näitä on olosuhteiden pakosta paljon enemmänkin

Jos on jotain suihkutteluja niin siihen on varattu pitkä aika. Aamut varmaan kuluu siinä, että hopun kanssa kierretään paikasta toiseen, katsotaan että kaikki on hyvin, annetaan aamupalaa ja aamulääkkeet ja sitten seuraavaan kohteeseen.

Viittä vaille saattohoidossa

Osalla tutkapanta, tulee hälytys jos poistuu ulos.

Vierailija wrote:

Viittä vaille saattohoidossa

Tai ihan saattohoidossa olevia. Ihan loppuun asti voisaan hoitaa kotona nykyään. 

nimim. Kotihoidossa joitain vuosia sitten työskennellyt 

Joo no suihkuttelut, ruoan tarjoaminen ja vessaan avustaminen yms nyt kuulostaa minusta ihan normaaleilta kotihoidon tehtäviltä. Niitä siis olenkin tehnyt joskus aiemmin elämässäni. Odotin että jotain paljon pahempaa on luvassa, siis tyyliin useita vuodepotilaita kun kaikki osastopaikat on täynnä tai jotain :0 ap 

Ei ihan sänkyynhoidettavia liene.

Rohkeasti vaan kokeilemaan, on ihan mielenkiintoista nähdä erilaisia koteja ja vanhuksia.

Ripeästi teet mitä pitää tehdä että viimeinenkin aamuasiakas saa puuronsa ja lääkkeensä ennen puoltapäivää.

Joo saattohoidettaviakin kotihoidossa on aina joskus. Se on henkisesti raskasta kyllä.

Yleensä jos on hyvin liikuntarajoitteinen asiakas, häntä hoitaa kotona omaishoitaja jota kotihoito käy avustamassa raskaimmissa tehtävissä. 

Osa asiakkaista pärjää suht pienillä avuilla ainakin aluksi, osa täysin autettavia ja sitten kaikkea siltä väliltä. On muistisairaita, liikuntakyvyttömiä, saattohoidossa olevia. Paljon nykyään myös päihde- ja mielenterveysasiakkaita.

Vanhuksia vai päihde/mt- potilaita? Jälkimmäiset usein niitä järkyttävimpiä.

Vierailija wrote:

Vanhuksia vai päihde/mt- potilaita? Jälkimmäiset usein niitä järkyttävimpiä.

Vanhuksia onneksi! 

Huonokuntoisimmat esim. Vuoteeseen hoidettavat tehdään parikäynteinä .

Äitini oli kotihoidossa loppuaikoinaan.

Sairaalabakteerin runtelema vuodepotilas, jota kodinhoitajat vaikuttivat inhoavan.

Vaipoissa, joita veihdetittin aika harvoin, suihkuun ei päässyt, eikä vaatteita vaihdettu ptkiin aikoihin.

Pienestäki yskästä soitettiin ambulanssi, vieitiin Taysin ensiapuun, josta hain hänet saman päivän aikana kotiin koska ei tarvinnut lekureiden mukaan sairaalahoitoa.

Sairaalarumbaa jatkui siihen saakka kunnes mutsi sai aivoifarktin ja joutui varsinaisen tohtori kildaren käsiin Hatanpäällä. 

Lekuri määräsi hänelle fenatnyylilaastarin ja mutsin vaivutua tajuttomuuteen, määräsi hänelle saattohoidon, koska potilas ei enää halunnut syödä tai juoda.

Fentanyylin aiheuttaman tajuttomuuden seurauksena se tosin oli mahdotontakiin.

Mutsi kuoli ja samanaikaisesti minussa kuoli usko maamme vanhustenhoitoon.

Vierailija wrote:

Äitini oli kotihoidossa loppuaikoinaan.

Sairaalabakteerin runtelema vuodepotilas, jota kodinhoitajat vaikuttivat inhoavan.

Vaipoissa, joita veihdetittin aika harvoin, suihkuun ei päässyt, eikä vaatteita vaihdettu ptkiin aikoihin.

Pienestäki yskästä soitettiin ambulanssi, vieitiin Taysin ensiapuun, josta hain hänet saman päivän aikana kotiin koska ei tarvinnut lekureiden mukaan sairaalahoitoa.

Sairaalarumbaa jatkui siihen saakka kunnes mutsi sai aivoifarktin ja joutui varsinaisen tohtori kildaren käsiin Hatanpäällä. 

Lekuri määräsi hänelle fenatnyylilaastarin ja mutsin vaivutua tajuttomuuteen, määräsi hänelle saattohoidon, koska potilas ei enää halunnut syödä tai juoda.

Fentanyylin aiheuttaman tajuttomuuden seurauksena se tosin oli mahdotontakiin.

Mutsi kuoli ja samanaikaisesti minussa kuoli usko maamme vanhustenhoitoon.

Eikö äidillesi ollutkin armeliasta päästä pois?

Tuskin elämänsä enää oli arvokasta ja sai vaipua tajuttomuuteen ja kuolla tuskitta.