Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapset isoja, mitä tehdä
22.10.2026 |
Meillä on kolme lasta, nuorin 16v, 2 lapsista jo muuttanut pois kotoa.
Heräsin tuossa eräänä päivänä, ja tajusin puolison olevan täysin vieras ihminen. Olemme suorittaneet elämää lasten takia, ja liittomme on jäänyt taka-alalle.
Pitäisikö vaan pakata kamat ja lähteä? Katkera tunne asua tuntemattoman kanssa saman katon alla. Näinkö tässä yleensä käy?
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se tulikin.Ois pitänyt lähteä jo 9 vuotta sitten.Kauanko meinaat vielä katsella? Vain vaihtamalla paranee .
En aio kauan roikkua tilanteessa. Enkä haluaisi nyt uutta puolisoa tähän kylkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on ongelma joka syntyy siitä, että on tehnyt liian vähän lapsia. Jos tekee normaalin määrän lapsia, kuten vaikka 8, silloin riittää tarkoitusta ja tekemistä loppuelämäksi.
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ongelma joka syntyy siitä, että on tehnyt liian vähän lapsia. Jos tekee normaalin määrän lapsia, kuten vaikka 8, silloin riittää tarkoitusta ja tekemistä loppuelämäksi.
Ei kai elämän tarkoitus ole lasten tekeminen? Kaikkihan kuolevat? Osallistuisit silloin vain johonkin älyttömään ikuisuusrumbaan, vieläpä fyysisesti raskaaseen ja konkreettiseen, vain kuollaksesi - vain jotta lapsesi ja lapsenlapsesi ja kaikki heidän jälkeensä kuolevat?
Jokainen valitsee elämän tarkoituksen itse. Ymmärrän, että joku valitsee esim. vanhoillislestadiolaisuuden eli lastenteon elämän tarkoituksena. Mutta ei kaikkien tarvitse sitä tehdä, ellei aseella osoiteta ohimolle ja kytketä kahdeksikymmeneksi vuodeksi kahleissa kellariin.
Ihmisellä on valinnan vapaus. Vapaus valita oman elämänsä tarkoitus.
Sinä olet ap nyt kriisissä, toivon että tarkastelet tätä tärkeintä kysymystä uudelleen. On uuden aika. Kaikkea hyvää :)
Vierailija kirjoitti:
Siinäpä se tulikin.Ois pitänyt lähteä jo 9 vuotta sitten.Kauanko meinaat vielä katsella? Vain vaihtamalla paranee .
Ei vaihtamalla parane. Jos paranisi niin ei ihmiset eroaisi koko ajan ja vaihtaisi uuteen.
Miten ei voi keksiä itse mitään tekemistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei toi mikään ihannetilanne ole.
Ei kai avioliiton tarkoitus ole tehdä katkeraksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten ei voi keksiä itse mitään tekemistä?
On minulla ihan tarpeeksi tekemistä.
Ei ole tarkoitus kasvaa erilleen vaan yhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun pitkäaikaisesta kumppanista vieraantuu, suhteesta hiipuu lämpö ja yhteys katkeilee. Kurssin voi kuitenkin vielä kääntää.
Päivittäinen laskeutuminen yhteiseen kiireettömään läsnäoloon on monelle epärealistinen unelma. Sen sijaan voi ruokkia pieniä, lempeitä hetkiä arjessa. Tosin aina sekään ei ole helppoa. Läheisyyttä ei näet voi pakottaa.
Pettyneenä, kiukkuisena tai turhautuneena ei tee mieli kääntyä toisen puoleen. Eikä silloin itsekään ole läheisyyteen kutsuva. On siis otettava vastuuta myös siitä, että on itse sellainen, jonka viereen on kiva käpertyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ongelma joka syntyy siitä, että on tehnyt liian vähän lapsia. Jos tekee normaalin määrän lapsia, kuten vaikka 8, silloin riittää tarkoitusta ja tekemistä loppuelämäksi.
Ei kai elämän tarkoitus ole lasten tekeminen? Kaikkihan kuolevat? Osallistuisit silloin vain johonkin älyttömään ikuisuusrumbaan, vieläpä fyysisesti raskaaseen ja konkreettiseen, vain kuollaksesi - vain jotta lapsesi ja lapsenlapsesi ja kaikki heidän jälkeensä kuolevat?
Jokainen valitsee elämän tarkoituksen itse. Ymmärrän, että joku valitsee esim. vanhoillislestadiolaisuuden eli lastenteon elämän tarkoituksena. Mutta ei kaikkien tarvitse sitä tehdä, ellei aseella osoiteta ohimolle ja kytketä kahdeksikymmeneksi vuodeksi kahleissa kellariin.
Ihmisellä on valinnan vapaus. Vapaus valita oman elämänsä tarkoitus.
Sinä olet ap nyt kriisissä, toivon että tarkastelet tätä tärkeintä kysymystä uudelleen. On uuden aika. Kaikkea hyvää :)
Kyllähän elämän tarkoitus on tietysti, että tehdään lisää elämää. Vaikka meillä on vapaa tahto yrittää löytää tarkoituksia, elämän tarkoitus on jo kirjoitettu meidän geeneihin, joten kaikki muut tarkoitukset mitä me yritetään löytää on lähinnä vain keinotekoisia korvikkeita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ongelma joka syntyy siitä, että on tehnyt liian vähän lapsia. Jos tekee normaalin määrän lapsia, kuten vaikka 8, silloin riittää tarkoitusta ja tekemistä loppuelämäksi.
Ei kai elämän tarkoitus ole lasten tekeminen? Kaikkihan kuolevat? Osallistuisit silloin vain johonkin älyttömään ikuisuusrumbaan, vieläpä fyysisesti raskaaseen ja konkreettiseen, vain kuollaksesi - vain jotta lapsesi ja lapsenlapsesi ja kaikki heidän jälkeensä kuolevat?
Jokainen valitsee elämän tarkoituksen itse. Ymmärrän, että joku valitsee esim. vanhoillislestadiolaisuuden eli lastenteon elämän tarkoituksena. Mutta ei kaikkien tarvitse sitä tehdä, ellei aseella osoiteta ohimolle ja kytketä kahdeksikymmeneksi vuodeksi kahleissa kellariin.
Ihmisellä on valinnan vapaus. Vapaus valita oman elämänsä tarkoitus.
Sinä olet ap nyt kriisissä, toivon että tarkastelet tätä tärkeintä kysymystä uudelleen. On uuden aika. Kaikkea hyvää :)
Kyllähän elämän tarkoitus on tietysti, että tehdään lisää elämää. Vaikka meillä on vapaa tahto yrittää löytää tarkoituksia, elämän tarkoitus on jo kirjoitettu meidän geeneihin, joten kaikki muut tarkoitukset mitä me yritetään löytää on lähinnä vain keinotekoisia korvikkeita.
Rakkaus on tarkoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No nythän teillä on paras mahdollinen tilaisuus tutustua uudelleen ja miettiä, mitä haluatte loppuelämällänne tehdä. Jos aloittaminen tuntuu vaikealta, niin pariterapia auttaa. Ajan viettäminen yhdessä on tärkeää, hankkikaa vaikka yhteinen harrastus, matkustakaa, käykää kävelyllä ja jutelkaa tai hankkikaa vaikka koira.
Itsellä oli jossain vaiheessa vähän vastaava tilanne, lapset isoja ja itse juoksin illat harrastamassa kun mies lähinnä makasi sohvalla, eikä meillä tuntunut olevan enää mitään yhteistä. Sitten osittain olosuhteiden pakosta jouduin luopumaan harrastuksista ja olemaan enemmän kotona, ja huomasin että mies onkin oikeasti juuri niin ihana kuin joskus suhteen alussa, mutta se oli vain päässyt unohtumaan kaiken muun keskellä. Eli suosittelen edes yrittämään tilanteen korjaamista ennen eroa.
Jos sinulla ei ole muuta elämää niin puolison jättäminen tekee sen vähäisemmänkin elon vielä surkeamnaksi.
Hanki ystäviä, harrastuksia, tekemistä - tämä olisi pitänyt tietysti tehdä jo aiemmin. Ehdota puolisolle extempore asioita kuten näyttelyä, leffaa, teatteria, keilausta...
Omasya tyhjyydestä eo voi syyttää puolisoa.
Vierailija kirjoitti:
Faith kirjoitti:
Ei kai puoliso vieraaksi ole muuttunut, se vain tuntuu siltä. Nyt teillä on uusi elämänvaihe alkamassa. Tehkää yhteisiä suunnitelmia.
Yhteisiä suunnitelmia liittyen mihin? Kämppä on, työpaikka on, unelmia ei.
Kuka niitä unelmia ja haaveita tuo sinulle joa et koe asioita ja olet omassa pienessä poterossasi. Elä ja koe. Puoliso ei sitä estä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole tarkoitus kasvaa erilleen vaan yhteen.
Erilleen on jo kasvettu. Sisäistin ajatusmaailman, että nyt kun on lapsia niin pidetään niistä huolta ja tehdään töitä. Omat halut ja toiveet voi siirtää sivuun. Tilanteesta tulee ikään kuin uusi normaali, ja jossain vaiheessa sitä vaan havahtuu asuvansa ihmisen kanssa, josta ei edes pidä, saati sitten rakastaa tai haluaa seksuaalisesti. Eräänlaista unissakävelyä, elämän suorittamista.
Onhan tälläkin palstalla sanottu, että omien toiveiden sanoittaminen lapsiperheessä on itsekästä mieslapseilua. Ehkä se sitten on, mutta tämä aikuinen ja vastuullinen tie johtaa näköjään katkeruuteen, apatiaan ja eroon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on ongelma joka syntyy siitä, että on tehnyt liian vähän lapsia. Jos tekee normaalin määrän lapsia, kuten vaikka 8, silloin riittää tarkoitusta ja tekemistä loppuelämäksi.
Ei kai elämän tarkoitus ole lasten tekeminen? Kaikkihan kuolevat? Osallistuisit silloin vain johonkin älyttömään ikuisuusrumbaan, vieläpä fyysisesti raskaaseen ja konkreettiseen, vain kuollaksesi - vain jotta lapsesi ja lapsenlapsesi ja kaikki heidän jälkeensä kuolevat?
Jokainen valitsee elämän tarkoituksen itse. Ymmärrän, että joku valitsee esim. vanhoillislestadiolaisuuden eli lastenteon elämän tarkoituksena. Mutta ei kaikkien tarvitse sitä tehdä, ellei aseella osoiteta ohimolle ja kytketä kahdeksikymmeneksi vuodeksi kahleissa kellariin.
Ihmisellä on valinnan vapaus. Vapaus valita oman elämänsä tarkoitus.
Sinä olet ap nyt kriisissä, toivon että tarkastelet tätä tärkeintä kysymystä uudelleen. On uuden aika. Kaikkea hyvää :)
Kyllähän elämän tarkoitus on tietysti, että tehdään lisää elämää. Vaikka meillä on vapaa tahto yrittää löytää tarkoituksia, elämän tarkoitus on jo kirjoitettu meidän geeneihin, joten kaikki muut tarkoitukset mitä me yritetään löytää on lähinnä vain keinotekoisia korvikkeita.
Biologisesti varmaan näin on. Mutta on henkisiäkin motiiveja.
Monet keksii itselleen harrastuksia eikä jää surkuttelemaan huonoa suhdetta
Alue: Aihe vapaa
Päässä on vikaa, jos on elänyt vain lapsiensa kautta, eikä muuta tekemistä keksi.