Lue keskustelun säännöt.
Tunnetko ihmisiä joilla ei ole elämää?
16.01.2012 |
Minulla on eräs tuttu jolla ei ole oikeasti mitään elämää. Käy töissä 8 tuntia päivässä, lopun aikaa istuu kotona KONEELLA, facebookissa. ON SIELLÄ AINA.
Ei harrasta mitään, ei ole ystäviä, tai oikeita ystäviä siis..ei käy kylässä, ei shoppailemassa, ei kirjastossa...ei MISSÄÄN KOSKAAN.
Ja usein "jää kiinni" toisten kyttäämisestä, tietää tasan tarkkaa kuinka monta kaveria kenelläkin on facebookissa, ketä on alkanut kenekin kaveriksi yms. Tutkii enirosta osoitetietoja, sukulaissuhteita ja rekisterinumeroita yms.
Aika surullista minusta :(
Kommentit (86)
Ja mä en käy edes töissä.
Kaupassa ja kirjastossa joskus. Ei ole juurikaan ystäviä. Koneella olen paljon, en kyllä koko aikaa. Facebookissa niin vähän kavereita, että kyllä mä aika hyvin olen perillä kuka lisää kenetkin kaveriksi :-D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskaan en käy töissä, kotiäiti kun olen.
Mutta mä tunnen pari ihmistä jotka on väittämässä välillä että muilla ihmisillä ei ole elämää. Yleensä se menee niin että jos joku haluaa olla vaikka kotona viikonlopun, eikä lähteä radalle, niin heti sillä ei ole mitään elämää. Tai jos toinen ei jaksa lähteä lenkille tai käy salilla viikottain, niin sillä ei ole mitään elämää. Yleensä ne joiden mielestä jollakin ei ole mitään elämää, ovat itse sinkkuja joilla on isot lapset ja aikaa ravata jos missä kissanristiäisissä.
Sitäkö että käy kaveriulla kylässä.
En käy edes töissä.
Ennen kävin kerran kuussa baarissa mutten enää edes sitä. En tapaa muita kuin perheenjäseniä. Meillä ei käy vieraita, enkä minä käy kylässä.
Elämäni menee ihan hukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät halua edes sellaista mitä sinä kutsut elämäksi. Surullistahan tuollainen elämä on jos tämä henkilö itse haluaisi jotain muuta, mutta jos ei haluakaan niin ei sitten.
Minä olen sellainen "elämätön" myös mutta hyvin tyytyväinen sellainen. En harrasta mitään. Minulla ei ole ystäviä, ei ole koskaan ollutkaan. Käyn vain töissä ja kaupassa, en missään muualla. Olen vaan semmoinen erakkojurrikka luonteeltani ja kotihiiri, että olen äärettömän onnellinen kun saan vaan olla siellä kotona yksinäni.
Ehdin tehdä vain arjen perusjuttuja, sen ulkopuolelle ei jää paljon tilaa "elämälle". Minulla on kai aika tylsät ja yksitoikkoiset puheenaiheet, työ, opiskelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En käy edes töissä.
Ennen kävin kerran kuussa baarissa mutten enää edes sitä. En tapaa muita kuin perheenjäseniä. Meillä ei käy vieraita, enkä minä käy kylässä.
Elämäni menee ihan hukkaan.
että onni on sitä, ett haluaa sitä mitä jo omistaa tai on? Sinulla on perhe ja se on hienoa.
Aika harva oikea ihminen elää mitään The Hills -elämää, jossa 15 v tytöt käyvät lounaalla ja rakentavat uraa. :D
T: vähään tyytyväinen tomppeli
oli tällainen. Oli työttömänä ennen kuin 1. lapsi syntyi ja jatkoi siitä sitten kotiäitinä tehden lapsia vielä kolme lisää. Nyt vanhin jo 15v ja nuorin meni juuri kouluun, mutta edelleen kotona. Ei ole ikinä ollut töissä. Seurasi jo aina silloin hyvin silmäkovana mitä kukin naapuri teki. Nykyään luen vain facebook päivityksiä, jotka koskevat aina mitä lapset on tehneet ja mihin harrastuksiin on kuljetettu. Ei ole omaa elämää. Elää vaan lastensa kautta ja kyttäämällä mitä muut tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Saatiin kolmas lapsi, joka on nyt 9kk. Mä olen viihtynyt hyvin kotona. Baarissa en ole käynyt vielä kertaakaan vauvan syntymän jälkeen eikä tee edes mieli. Kylässäkin käyn aika harvakseltaan. Paljon vietän aikaa kotona oman perheen kanssa ja tää on ihan ok, nautin olostani.
Kaverini on sitä mieltä että mulla ei ole mitään elämää :)
Oikeesti niin ei todellakaan ole. Kohta olen lähdössä kirppikselle ja kauppaan. Tällä hetkellä odottelen teiniä kotiin joka tulee luultavasti kavereidensa kanssa. Keskimmäinen lapsi tuli jo koulusta ja tuolla ne pihalla leikkivät. Tässä torpassa on elämää vaikka muille jakaa. Illemmälla tulee mun mude käymään miehensä kanssa.
että onni on sitä, ett haluaa sitä mitä jo omistaa tai on? Sinulla on perhe ja se on hienoa. Aika harva oikea ihminen elää mitään The Hills -elämää, jossa 15 v tytöt käyvät lounaalla ja rakentavat uraa. :D T: vähään tyytyväinen tomppeli
Mutta toisaalta ei ole sekään hyvä että aina vaan "säätää päätään" ja alistuu mihin tahansa vaan on ihan ok tavoitella toisenlaisia oloja jos nykyiset ei miellytä. Siis alkaa toimia niin että saisi sitä elämää jos sitä kaipaa. Vasta sitten jos minkäänlainen toiminta ei ole mitenkään mahdollista, voi olla järkevämpää "alistua" siihen että tämä tilanne on vain nyt hyväksyttävä ja lopetettava ainakin toistaiseksi kapinointi sitä vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käyhän se töissä. Monelta se työssäkäynti vie kaikki voimat ja on tarpeeksi.
Mikä sinun mielestäsi on muka elämää ei ole sitä toisen mielestä.
Mikä sinä siis olet arvostelemaan, että hänellä ei ole elämää!
vanhemman pariskunnan,jotka kyyläävät muiden tekemisiä,juoruavat niistä ja ovat muutenkin pahansuopia.Yhtään hyvää juorua en heiltä ole kuullut.Tai olen,mutta lapsen syntymä sekin oli pahasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen miettinyt tätä "elämä"-kysymystä paljon viime aikoina, enkä ole saanut vielä selville, mitä se on.
olen esimerkiksi miettinyt, onko minulla elämää, kun hoidan suurta perhettä joka päivä. tai siis, päiväni ovat täynnä elämää, rakkautta, iloa ja kommunikaatiota. mutta onko se sitä "elämää"?
kertokaahan tietävät, mitä "elämä" on ja pitääkö kaikilla olla sellainen samanlainen?
Olis kyllä kavereita, mutta mä en jaksa nähdä sitä vaivaa että lähtisin heitä tapaamaan (asun siis ihan toisella paikkakunnalla kuin kaverini). Käyn mä joskus shoppailemassa ja kampaajalla, mutta niissäkin vähän alle 1v lapseni kanssa. Mä viihdyn niin hyvin kotona, kivempi istua lökövaatteissa koneella/lukemassa ja touhuta lapsen kanssa.
ja muun ajan kuskailee lapsia harrastuksiin?
Olen lyttyyn täysin lyöty alisuoriutuja. Jo 20-vuotiaana minulle sanottiin, että sinulla ei ole mitään virikkeitä. Se pitää paikkansa eikä niitä virikkeitä ole koskaan myöhemminkään tullut elämääni.
Olen todennut, että työelämällä ei ole ollut minulle mitään tarjottavaa eikä minulla sille.
En juokse rahan ja mammonan perässä eikä minulla ole tippaakaan kunnianhimoa. Taidan halveksua "modernia tieto- ja tieteisyhteiskuntaa" enkä halua tietää juuri mistään yhtään mitään. Kärsin jo muutenkin infoähkystä kun joka puolelta tulee kaikenlaista roskatietoa ja infoa, joka ei kuitenkaan paranna elämänlaatua eikä muuta sitä miksikään. En arvosta nykyistä koulutusjärjestelmää ja naurattaa tämä ihmisten arvostus koulutuksen ja tulojen perusteella.
En taida olla lahjaton, sillä osaan piirtää ja maalata, tehdä käsitöitä, laulaa ja kirjoittaa. Tykkään kaikesta kauniista sekä ihmisissä että ihmisen luomissa esineissä. Inhoan modernia, täysin överiksi mennyttä tekniikka, jota ei kukaan todellakaan tarvitse ainakaan mihinkään kunnolliseen.
Ihmissuhteet ovat rapautuneet! Jotkut miehet ovat osoittautuneet suuriksi raukoiksi, jotkut ovat kuolleet ja jotkut sairastuneet ja jotkut muuttaneet kauas pois, maailmalle. Sukulaisia tuskin näkee eikä syytä siihenkään voi ymmärtää. Omituista, sanoisin!
Ajan köyhien ja syrjäytyvien asiaa. Lapset ja nuoret ovat tärkeitä!
Näin surkea elämä todellakin on jollakin ja tämä tarkoittaa sitä, että tällaisella EI TODELLAKAAN OLE MITÄÄN ELÄMÄÄ! Surullista!
Ja ajatelkaa, että ei ole edes rahaa mitä voisi laittaa palamaan shoppaillen ja matkoja tehden! Miten järkyttävää!
Miten haluaisitte tätä auttaa ja muuttaa tämän elämän edes vähän rikkaammaksi? Kertokaahan! Teitä, jotka tiedätte mitä elämä on ja osaatte sen elämänhallinnan ja olette varmaan sitä jossain opiskelleetkin varmaan tiedätte ja hyvin!
Inhoan modernia, täysin överiksi mennyttä tekniikka, jota ei kukaan todellakaan tarvitse ainakaan mihinkään kunnolliseen.
Sanoit että ihailet käsityötä. Nuo tekniset laitteetkin on joku suunnitellut ja tehnyt käsillään.
Miten luulet että nuorten asema paranee jos yhteiskunnasta poistetaan kaikki tekniikka?
ja kaikki sellaiset ovat hautausmaalla.
Muutin uudelle paikkakunnalle puolisen vuotta sitten, enkä oikeastaan tunne täältä ketään paitsi mieheni. Ei ole ketään ystävää, kenelle soittaa, ei ketään kenen kanssa kahvitella tai lenkkeillä. Päiväni koostuvat opiskelusta ja sen jälkeen istuskelen koneella, katson telkkaria, teen kotihommia, luen ym. En erityisemmin kärsi tästä. Tilanne olisi toki toinen, jos asuisin täällä yksin.
Tai no niin, käyn minä joskus shoppailemassa ja kirjastossa jne, mutta näitäkin teen yksin tai mieheni kanssa, eli en oikein osaa laskea jotain shoppailureissua erityisen elämälliseksi toiminnaksi.