Tunnetko ihmisiä joilla ei ole elämää?

Minä varmaan :)

Käyn töissä ja vapaa-aika menee 99% kotona tai lapsen harrastuksen parissa. En juuri koskaan näe ystäviä, en käy tapahtumissa enkä baareissa. Itse asiassa vältän kaikkia sosiaalisia tapahtumia. Nautin olostani introverttinä!

Sen sijaan facebook EI ole elämääni missään muodossa.

Terveisin kotihiiri

p.s. silti nautin elämästäni juuri tälläisenä.

Ai niin, eihän minulla ole elämää :)

Jaah, minä kutsun "elämättömiä" ihan vaan kuolleiksi... Kaikilla muillahan on elämä.

Siis nykypäivänä sulla on elämää vain, jos olet sosiaalinen, käyt kaikenmaailman tapahtumissa ja tilaisuuksissa. Tapaat ystäviäsi usein ja varsinkin tutustut uusiin ihmisiin ja luot uusia kontakteja.

Otat osaa tapahtumiin, konsertteihin, näyttelyihin, messuihin sun muihin varsinkin kesäisin.

Harrastat jotain, mieluiten useamman kerran viikossa.

Jne.

Tälläisillä ihmisillä on nykypäivän trendin mukaan elämä, ei muilla!

Mieltäisin tämän niin, että sellaisella ei ole "elämää", jolla ei ole kodin ulkopuolella mitään menemistä, kuten työ- tai opiskelupaikkaa, harrastusta, ihmissuhteita, eikä kodin sisäpuolellakaan muuta kuin itsensä (siis ei puolisoa tai lapsia). En tunne ketään tällaista, mutta varmasti tällaisia löytyy paljonkin esim. eläkeläisistä. Voisin kuvitella itsekin ehkä putoavani tällaiseen tilanteeseen joskus vanhana jos olen vaikka leski. Silti kuvittelen että en olisi onneton, vaan nauttisin esim. kulttuurin seuraamisesta ja kirjojen lukemisesta, kunhan terveyttä riittäisi. Sitten vasta ihan oikeasti ei ole elämää, jos on jossain vuodeosastolla tms. ja dementia on sumentanut persoonallisuuden.

[quote author="Vierailija" time="24.05.2013 klo 10:59"]

Minusta ja miehestäni varmaan ajatellaan noin, ettei meillä ole mitään elämää. Mutta kyllä tämä elämä meille kelpaa :)

[/quote]

Mua kummastuttaa kaikki vastaukset joissa kerrotaan, ettei käydä töissä koska työelämällä ei ole heille mitään annettavaa. No tuota olisiko vaikka..... raha!! Sitä kuitenkin ainakin minä tarvitsen vuokran maksuun, sähköön, ruokaan, lääkkeisiin, vaatteisiin ym välttämättömään ihan joka kuukausi tietyn summan. On törkeää kertoa kuinka työelämällä ei ole mitään annettavaa ja kuinka on muut intressit elämässä, jos se kustannetaan yhteiskunnan varoista. Jos ettei mitään muuta ole niin saatanan itsekkäitä ainakin.

Mulla on yksi tällainen tuttu, ei tahdo tehdä mitään työtä, koska se on niin kovin rankkaa herätä aikaisin jne. Valittaa myös jatkuvasti, miten sosiaalituki on liian pieni, koko ajan on tiukkaa ja kuinka muilla on asiat paremmin kun on varaa matkustella ja touhuta. Hänellä myös intressit muualla, eikä näe toiminnassaan mitään vikaa.

Tämä oli täysin off topic, mulla vaan nousee verenpaine  tästä asiasta....

Todellakin ei kukaan voi määritellä ketään kellä on elämää kellä, ei. elämää voi ihan hyvin olla sekin kun vaan on kotona ja katselee telkkaria tai kirjoittelee Senori palstalle. Minä olen ollut kuusi vuotta yksikseni ja nauttinut jokaisesta päivästä. Juuri siitä etten ole häiritsemässä ketään läsnä olollani. Yksin olo on nautinto, kukaan ei ole komentamassa, voit esm olla vaqlveilla ja nousta vuoteesta vaikka katsomaan telkkaa aamu yöstä jolloin kaikki kunnon ihmiset nukkuu. Jos pierettää niin pieret sitten. Jos tälläinen ei ole elämää niin mikä sitten. Meillä senioreilla on ihan toisenlaiset elämän asenteet kuin työssä käyvillä. Käyn tanssimassa kyllä myöskin, ja Seniori naiset suhtautuvat minuun hyvin. Mutta ei se tanssiminen ole välttämättä kaikille elämää.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 12:37"]

Anoppi. Jäi työttömäksi miehensä kanssa  vähän yli 50v:nä ja sen jälkeen on vain pyöritellyt peukaloitaan. Me olemme vieneet heitä lomille, huolehtineet ja elättäneet lähes 20 vuotta. He vain istuivat kotona, polttivat tupakkaa ja lipittivät viiniä.

Sitten appi sairastui ja anoppi hoiti häntä (meidän avullamme) kotona n 4 vuotta. Manasi kun oli niin sidottu kotiin ettei edes kauppaan päässyt. Itse on vielä 70+ vetreässä kunnossa. No appi kuoli pari vuotta sitten ja mitä tekee anoppi?? Istuu kotona odottamassa että me tulemme kylään, viemme reissuun ja lomille (ja maksamme myös) ja käymme kaupassa.

Ehkä kerran viikossa poistuu autolla 800m päähän kauppaan tai meille syömään 3 km päähän.

Ampukaa minut jos minusta joskus tulee samanlainen!!

[/quote]

Minun äitini on jämähtänyt neljän seinän sisälle ja ikää vasta 66. Anoppi on juuri täyttänyt 80-vuotta ja painii ihan eri sarjassa. Anoppi harrastaa kuorolaulua,kansalaisopiston vesijumppaa ja käsityöpiirejä. Kuuluu myös eläkeliittoon ja heillä on ohjattua toimintaa läpi vuoden ja puuhakkaat vetäjät järjestävät kesäretkiä erilaisiin kohteisiin. Anoppi osallistuu niihin todella mieluusti. Hänellä eläke ei ole iso mutta ollaan sponssattu noissa retkissä. Ja se ei ole meidän perheelle mikään ongelma. Äitini joka on tosiaan anoppia 14 vuotta nuorempi on välillä ihan sietämätön. Siinä missä anoppi soittaa kerran viikossa,rupattelee kuulumisia tai pyytää siivousapua niin äitini soittaa joka ikinen päivä ja voi sitä kitinän määrää. Hän on yksinäinen mutta kun sieltä kotoa ei kukaan tule hakemaan. Olen ehdottanut ties mitä,mutta mikään ei kelpaa. Istuu vaan kaiken päivät telkkarin ääressä ja odottaa koska meidän perhe tulee häntä viihdyttämään.

Minä koen sellaisiksi entisajan juoruämmät. Eli nykyään kai ne ihmiset, jotka juoruaa ja stalkkaa muiden elämää ja siinä sivussa unohtavat olla läsnä omassa elämässään, kun aika menee pahansuovasti kytäten muiden elämää ja tekemisiä.

Siksi ihmettelen, kun täälläkin näkyy niin moni ilmoittautuvan ylpeänä ei elämää-tyypiksi. kannattais varmaan tehdä sille jotain ja kiinnostua siitä omasta elämästä niin, että olis läsnä itselleen ja lapsilleen

[quote author="Vierailija" time="16.01.2012 klo 15:11"]

Kertoisiko joku sitten mitä se on kun ei ole 'elämää'? Ihan konkreettisia esimerkkejä.
Ja miksi on niin tavoiteltavaa että on 'elämää'?
Minulla on elämässäni monen näköistä tekemistä ja tapahtumaa, mutta silti tiedän että suurin osa sanoisi ettei minulla ole 'elämää'. Eli mistä sen tietää.

Nii joo, vastatakseni kysymykseen. En tunne henkilöitä joilla ei ole 'elämää'. Omasta elämästäni en oikein tiedä.

[/quote]

Näitä on aika paljon, jotka istuu kotona ja odottaa että jotakin tapahtuisi tai joku kävisi. Vanhempani nyt esimerkkinä. Itse ovat sitten ihan pöyristyneitä, kun joku on joskus pyytänyt käymään kylässä. "Herrajumala, mitä me nyt sinne mentäis"...

Isän siskostakin voivottelevat aina sellaiseen syyllistävään sävyyn, että "ei ole nekään käyneet... voi voi kun eivät viitsi".  Itse eivät ikinä ole käyneet isän siskon luona.

Onko tämä jotenkin maalaisille tyypillistä? Niiden kaupunkilaissukulaisten odotetaan lomillaan kyläilevän, mutta missään nimessä "sinne Helsingin humuun" ei lähdetä itse, ihan naurettava ajatuskin.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 15:32"]

Näitä on aika paljon, jotka istuu kotona ja odottaa että jotakin tapahtuisi tai joku kävisi. Vanhempani nyt esimerkkinä. Itse ovat sitten ihan pöyristyneitä, kun joku on joskus pyytänyt käymään kylässä. "Herrajumala, mitä me nyt sinne mentäis"...

Isän siskostakin voivottelevat aina sellaiseen syyllistävään sävyyn, että "ei ole nekään käyneet... voi voi kun eivät viitsi".  Itse eivät ikinä ole käyneet isän siskon luona.

Onko tämä jotenkin maalaisille tyypillistä? Niiden kaupunkilaissukulaisten odotetaan lomillaan kyläilevän, mutta missään nimessä "sinne Helsingin humuun" ei lähdetä itse, ihan naurettava ajatuskin.

[/quote]

Kuulostaa tutulta.... ollaan niin jymähdetty siihen oman riihen nurkalle ettei uskalleta/osata sieltä enään mihinkään lähteä....

Auttaisiko verenpaine-ongelmassasi se jos kertoisin, että tuttusi ei kerro sinulle kaikkea. Lähes aina näiden "pummien" pintaa kuin hieman raaputtaa löytyy jotakin muuta kuin mitä he sinulle kertovat. Psyykkisiä ongelmia, jotka johtuvat jostakin mistä et tiedä mitään.

Voin kertoa, että minuakin raivostuttaa kaltaisesi puusilmät, mutta en suutu niin paljon, että pilaisin omaa hyvää päivääni. Voin vain kertoa, että olet onnekas, jos sinulla ei ole psyykkisten häiriöiden painolastia ja jos sinulla on hyvä, mielekäs työ.

[quote author="Vierailija" time="16.06.2013 klo 20:24"]

Mua kummastuttaa kaikki vastaukset joissa kerrotaan, ettei käydä töissä koska työelämällä ei ole heille mitään annettavaa. No tuota olisiko vaikka..... raha!! Sitä kuitenkin ainakin minä tarvitsen vuokran maksuun, sähköön, ruokaan, lääkkeisiin, vaatteisiin ym välttämättömään ihan joka kuukausi tietyn summan. On törkeää kertoa kuinka työelämällä ei ole mitään annettavaa ja kuinka on muut intressit elämässä, jos se kustannetaan yhteiskunnan varoista. Jos ettei mitään muuta ole niin saatanan itsekkäitä ainakin.

Mulla on yksi tällainen tuttu, ei tahdo tehdä mitään työtä, koska se on niin kovin rankkaa herätä aikaisin jne. Valittaa myös jatkuvasti, miten sosiaalituki on liian pieni, koko ajan on tiukkaa ja kuinka muilla on asiat paremmin kun on varaa matkustella ja touhuta. Hänellä myös intressit muualla, eikä näe toiminnassaan mitään vikaa.

Tämä oli täysin off topic, mulla vaan nousee verenpaine  tästä asiasta....

[/quote]

Minä! Joku voisi sanoa, että minulla ei ole elämää, kun viihdyn aika paljon omissa oloissani, lueskelen ja pohdiskelen. Minulla on harvoja hyviä kavereita, mutta ne ovat sellaisia, joiden seurassa todella viihdyn. En halua viettää aikaa ihmisten kanssa, joita en koe hengenheimolaiseksini, joten olen vähän erakko. Tai tekemällä asioita, joista en nauti. Pidän luonnosta ja sienestämisestä, jotka varmaan olisivat jostakin ihmisestä todisteita todella tylsästä elämästä. Mutta pidän tylsästä elämästäni.

Eihän tässä teidä sivulla ole muuta vikaa ku te

Mulla ei ole elämää. Tai en ainakaan koe että mulla on. Olen töissä arkisin klo 7-15, töiden jälkeen käyn lenkillä, kerran-pari viikossa kaupassa, katson jotain sarjaa dvd:ltä, syön ja otan päikkärit ja sitten menenkin jo nukkumaan. Viikonloppuisin katson telkkaa, lenkkeilen, syön, makaan sängyssä. Sosiaalinen elämä 0. Miestä ei ole koskaan ollut ja kaveritkin kaikki tippuneet pois yksi toisensa jälkeen tässä vuosien varrella. En osaa enää edes kaivata ystäviä/ihmisiä ympärilleni. Olen täysin erakoitunut. N28

Tunsin.

( ...tämä pitää siis todeta,ikävä kyllä, imperfektissä )

Niitä ovat näet vain ne nyt jo kuolleet ihmiset.

Kaikilla muillahan ON se oma elämänsä, tai oikeampaa olisi kyllä sanoa: kaikki muut elävät, eli siis ovat vielä elossa.

Hengittävät siis,  mikä on jokaisen perustoiminto ,eli sananmukaisesti ovat hengissä.

Kaikki muu täällä oman elämänsä suhteen onkin sitten  suurinpiirtein vain valintakysymyksiä.

Joillakin tosin on enemmän sitä valinnanvaraa kuin toisilla , muttei se onneksi voi olla kenenkään elämästä sentään  aivan täysin poissuljettu mahdollisuutena.

Mahdollisuutena esim. yrittää mahdollisuuksiensa mukaan muuttaa omaa elämäänsä tyydyttävämpään suuntaa,mikäli on huomannut,ettei se jotain syystä itseä miellytäkään.

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole elämää. Tai en ainakaan koe että mulla on. Olen töissä arkisin klo 7-15, töiden jälkeen käyn lenkillä, kerran-pari viikossa kaupassa, katson jotain sarjaa dvd:ltä, syön ja otan päikkärit ja sitten menenkin jo nukkumaan. Viikonloppuisin katson telkkaa, lenkkeilen, syön, makaan sängyssä. Sosiaalinen elämä 0. Miestä ei ole koskaan ollut ja kaveritkin kaikki tippuneet pois yksi toisensa jälkeen tässä vuosien varrella. En osaa enää edes kaivata ystäviä/ihmisiä ympärilleni. Olen täysin erakoitunut. N28

Missä päin asut? Kuulostat ihan naispuoliselta kopioltani kun itse olen mies, liikunta on ainut elämä töiden lisäksi..

Ei elämää kenenkään mitään tarvitse 'hankkia', sillä sehän jokaisella jo (...ja huom myös : vielä)   on.

Sitä on vain havahduttava elämään niinkuin mielestään on oikein .

Moniakin, he ovat kuolleet.

Oon 14 v ja 8lk mun luokalla on monia nuoria joiden koko elämä uhkaa mennä hukkaan ku vaikka onki älyä päässä nii tuhlataan se vaan puhelimen läpräämiseen🍾🥂🍺🍺🍺🍺🍺🍺🍫 itselläni henkilö kohtaisesti on yksi nimeltä mainitsematon Jenni kaveri jonka älykkyys osamäärä on tutkitusti. Normaalia alhaisempi joten rakas Jennuuuuiii jos luet tätä nii muista likee. Ja sitten tietysti sofkuli joka nyt on vaan todella tyhmä