Tunnetko ihmisiä joilla ei ole elämää?

Mulla on, vanha luokkakaveri. Mukava ja fiksu ihminen, mutta jotenkin ihan hyytävän elämätön. Tietää tarkasti kaikkien luokkakavereiden tekemiset: osoitteet, uudet sukunimet, lasten nimet ja lukumäärän, miehet/vaimot, ammatit. Tällaiselle ihmiselle Facebook on tietysti varsinainen aarreaitta ja Eniro myös, sieltä voi stalkata loput. On kiusallista kun hän juoruaa näitä varsin jokapäiväisiä luokkakaverien juttuja ihan innoissaan, ikäänkuin hänelle ei oikeasti olisi yläasteen jälkeen tapahtunut juuri mitään.

Ystävä on myös jollain tavoin infantiili, monessa suhteessa lapsenomainen. Pukeutuu lapsekkaasti, kuuntelee intohimoisesti ja fanittaen musiikkia jonka minä luokittelen nuorisomusiikiksi, sisustaa kotinsa lähes samalla tavalla kuin lapsuudessamme, tykkää karkinmakuisista huulikiilloista ja söpöistä pastellivärisistä asioista. On kuin hän olisi jäänyt elämältä osattomaksi, ikuiseen fanitus-stalkkaus-ihastus -vaiheeseen.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 23:06"]

Mulla on, vanha luokkakaveri. Mukava ja fiksu ihminen, mutta jotenkin ihan hyytävän elämätön. Tietää tarkasti kaikkien luokkakavereiden tekemiset: osoitteet, uudet sukunimet, lasten nimet ja lukumäärän, miehet/vaimot, ammatit. Tällaiselle ihmiselle Facebook on tietysti varsinainen aarreaitta ja Eniro myös, sieltä voi stalkata loput. On kiusallista kun hän juoruaa näitä varsin jokapäiväisiä luokkakaverien juttuja ihan innoissaan, ikäänkuin hänelle ei oikeasti olisi yläasteen jälkeen tapahtunut juuri mitään.

Ystävä on myös jollain tavoin infantiili, monessa suhteessa lapsenomainen. Pukeutuu lapsekkaasti, kuuntelee intohimoisesti ja fanittaen musiikkia jonka minä luokittelen nuorisomusiikiksi, sisustaa kotinsa lähes samalla tavalla kuin lapsuudessamme, tykkää karkinmakuisista huulikiilloista ja söpöistä pastellivärisistä asioista. On kuin hän olisi jäänyt elämältä osattomaksi, ikuiseen fanitus-stalkkaus-ihastus -vaiheeseen.

[/quote]

Noin tarkka kuvaus ystävästäsi kertoo että sinussakin taitaa olla hieman stalkkerin vikaa..

Tiedän itseni jolla ei ole elämää, raskauden loppuvaiheilla ja jatkuvien kovien supistusten takia vuodelevossa. Kaiken lisäksi raskauden aikana tuntuneet vähäisetkin ne "ystävät" kaikonneen....Joku päivä harmittaa ja joku toinen päivä ei, mutta olen onnellinen että huomasin nyt että nämä ystävät ei todellisia ystäviä ollutkaan, en aio ottaa takaisin elämääni tällaisia ihmisiä. Miesystäväkään ei enää halua olla mies ystävä, koska on ihastunut toiseen ja harrastukseni on olleet kovin liikuntapainoitteisia yleensä joten ne loppui suppareiden takia..... En halua silti sääliä, elämässä on tilanteita...

Isäni, joka on alkoholisti. Hän ei ole ollut töissä sen jälkeen kun pääsi vankilasta joskus 20 vuotta sitten, on sairaseläkkeellä. Hänellä oli vaimo (myös alkoholisti) joka kuoli hiljattain. Heidän elämänsä oli joko taistelua alkoholia vastaan tai ryyppäämistä. Olihan heillä se oma elämä, mutta normaalia elämää se ei ollut edes vaimon eläessä.

Kun olivat juomatta, kävivät AA:ssa ja helluntailaisten kokouksissa. Isä juo vaan kahvia päivät pitkät kun ei juo viinaa, ottaa aamulla lääkeet että pääsee ylös, ja illalla unilääkkeet että saa nukuttua. Telkkaria vähän katsoo, tietokonetta ei ole, eikä pahemmin muitakaan mukavuuksia. Ruoka on hyvin yksipuolista ja halpaa. Isälle tärkeintä on ollut aina viinan jälkeen auto, on jopa lähetellyt vuosien varrella kuvia autoistaan joita on vaihtanut aika usein. Vaikka on auto, ei käy kuin lääkärissä, sossussa ja kaupassa, edes ainoan tyttärensä luo ei voi ajaa parinkymmenen kilometrin päähän, ei uskalla tai osaa suunnistaa niin kaukana kotoa.

Vierailu isän luona on vaivautuneisuuden huippu, mitään puheenaiheita ei ole. Korkeintaan jostain autoon liittyvästä, tai politiikasta voi pikkuisen puhua. Lapsista ei paljoa voi puhua, koska isältäni meni jo minun lapsuuteni ohi, eikä tajua lapsista mitään.

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 23:15"]

[quote author="Vierailija" time="02.04.2013 klo 23:06"]

Mulla on, vanha luokkakaveri. Mukava ja fiksu ihminen, mutta jotenkin ihan hyytävän elämätön. Tietää tarkasti kaikkien luokkakavereiden tekemiset: osoitteet, uudet sukunimet, lasten nimet ja lukumäärän, miehet/vaimot, ammatit. Tällaiselle ihmiselle Facebook on tietysti varsinainen aarreaitta ja Eniro myös, sieltä voi stalkata loput. On kiusallista kun hän juoruaa näitä varsin jokapäiväisiä luokkakaverien juttuja ihan innoissaan, ikäänkuin hänelle ei oikeasti olisi yläasteen jälkeen tapahtunut juuri mitään.

Ystävä on myös jollain tavoin infantiili, monessa suhteessa lapsenomainen. Pukeutuu lapsekkaasti, kuuntelee intohimoisesti ja fanittaen musiikkia jonka minä luokittelen nuorisomusiikiksi, sisustaa kotinsa lähes samalla tavalla kuin lapsuudessamme, tykkää karkinmakuisista huulikiilloista ja söpöistä pastellivärisistä asioista. On kuin hän olisi jäänyt elämältä osattomaksi, ikuiseen fanitus-stalkkaus-ihastus -vaiheeseen.

[/quote]

Noin tarkka kuvaus ystävästäsi kertoo että sinussakin taitaa olla hieman stalkkerin vikaa..

[/quote]

Oi miten nerokas psykologinen silmä sinulla onkaan! Voi olla että olen stalkkeri, tai sitten kyse on siitä että olen tuntenut tämän ihmisen melkein koko elämäni ajan ja tavatessamme nämä vanhojen luokkakaverien miehet ja vaimot ovat oikeastaan ainoa aihe josta hän puhuu. Taisi nyt osua pikkasen omaan nilkkaan tuo kuvaus? Ei kannattaisi, pidän toki tästä ihmisestä. Joskus vaan vähän ihmettelen.

En tunne. Sen sijaan joillakin se elämä on esimerkiksi lähes vain töissä tai netissä. Elämää sekin. Joillekin toisten elämä ei ole elämää ja päinvastoin.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2012 klo 13:51"]

Ja usein "jää kiinni" toisten kyttäämisestä, tietää tasan tarkkaa kuinka monta kaveria kenelläkin on facebookissa, ketä on alkanut kenekin kaveriksi yms. Tutkii enirosta osoitetietoja, sukulaissuhteita ja rekisterinumeroita yms.

Aika surullista minusta :(

[/quote]

Surullista? Mielestäni tuo kuulostaa aika hauskalta. Amatöörisalapoliisitoimintaa, joka ei vahingoita ketään.

Ihan oman terveytensä takia tuon ihmisen kannattaisi kyllä välillä sulkea tietokone ja vaikka harrastaa liikuntaa tai lukea kirjaa, mutta kyllä minun mielestäni kotonakin voi viettää ihan täysipainoista, onnellista elämää.

Määrittele elämä!

Kysymys oikeassa muodossa: Tunnetko ihmisiä joilla ei ole samanlaista elämää kuin minulla?

Eli sinun mielestäsi kaikkien ihmisten pitäisi elää vain tietyllä kaavalla niinkuin sinä haluat ja koet hyväksi?

Esim. minulla on elämä ja hyvä elämä onkin mutta varmasti ihan erilainen kuin sinun hyvä elämäsi mutta emmehän ole muutenkaan samanlaisia niin miksi eläisin sinun odotustesi mukaan!

Jokaisella, jolla henki pihisee, on käsittääkseni elämä.

Satunnaisesti minä itse. Välillä vain en saa itseäni liikkeelle, ja saatan roikkua kaiken vapaa-aikani netissä tai telkkarin ääressä, ja siinä kyllä aika kuluu niin, että se jää elämättä.  Sellaiset päivät, kun jätän netin ja telkkarin avaamatta, ovat ainakin minulla selvästi täydempänä elämää kuin ruudun ääressä kököttäminen.

Anoppi. Jäi työttömäksi miehensä kanssa  vähän yli 50v:nä ja sen jälkeen on vain pyöritellyt peukaloitaan. Me olemme vieneet heitä lomille, huolehtineet ja elättäneet lähes 20 vuotta. He vain istuivat kotona, polttivat tupakkaa ja lipittivät viiniä.

Sitten appi sairastui ja anoppi hoiti häntä (meidän avullamme) kotona n 4 vuotta. Manasi kun oli niin sidottu kotiin ettei edes kauppaan päässyt. Itse on vielä 70+ vetreässä kunnossa. No appi kuoli pari vuotta sitten ja mitä tekee anoppi?? Istuu kotona odottamassa että me tulemme kylään, viemme reissuun ja lomille (ja maksamme myös) ja käymme kaupassa.

Ehkä kerran viikossa poistuu autolla 800m päähän kauppaan tai meille syömään 3 km päähän.

Ampukaa minut jos minusta joskus tulee samanlainen!!

No omasta mielestäni mulla ei ole elämää- ei ainakaan sosiaalista elämää. En käy missään. Eikä ole ystiksiä. Työ-koti-kauppa-lenkki tai sali- nukkumaan. Toisena päivänä työ-koti-äidin luona- kauppa-nukkumaan.

En tunne ketään joka ei käy töissä, ei opiskele, ei harrasta mitään itsekseen tai toisten kanssa, kuten lukemista tai piirtämistä, käsitöitä. Elämätön henkilö lähinnä tuijottaa seinään ja odottaa että aika kuluisi.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 12:37"]

Anoppi. Jäi työttömäksi miehensä kanssa  vähän yli 50v:nä ja sen jälkeen on vain pyöritellyt peukaloitaan. Me olemme vieneet heitä lomille, huolehtineet ja elättäneet lähes 20 vuotta. He vain istuivat kotona, polttivat tupakkaa ja lipittivät viiniä.

Sitten appi sairastui ja anoppi hoiti häntä (meidän avullamme) kotona n 4 vuotta. Manasi kun oli niin sidottu kotiin ettei edes kauppaan päässyt. Itse on vielä 70+ vetreässä kunnossa. No appi kuoli pari vuotta sitten ja mitä tekee anoppi?? Istuu kotona odottamassa että me tulemme kylään, viemme reissuun ja lomille (ja maksamme myös) ja käymme kaupassa.

Ehkä kerran viikossa poistuu autolla 800m päähän kauppaan tai meille syömään 3 km päähän.

Ampukaa minut jos minusta joskus tulee samanlainen!!

[/quote]

Mun anoppi on samanlainen,tosin ei lipitä sitä viiniä. Ei halua harrastaa mitään,kyttää lasista mitä naapurit tekee,koskaa menevät ja tulevat. Anoppini on 70v ja täysin terve,mutta on täysin MÖKKIYTYNYT. Olen ehdottanut lukuisia eläkeläisjärjestöjä,seurakunnan retkiä yms. ei mihinkään halua osallistua kotona kotona kotona ja ainut sisällöntuottaja on meidän perhe. Se on tosi raskasta. Omat vanhempani ovat 76-vuotiaita terveitä ja meneviä. Käyvät eläkeläisjärjestönretkillä,eläkeläistansseissa,teatterissa ja konserteissa. Anoppi on jatkuvasti masentunut ja valittaa. Vanhemmilla on selkeästi oma elämä ja mikä tärkeintä he nauttivat siitä. Pysyy mieli ja aivot virkeänä kun jaksaa harrastaa.

Minäpä kirjoitan meistä tanssivista senioreista mitä me olemme. Miten vielä tälläiset 70+ ikäisetkin siellä tanssipaikoilla valitsevat vieläkin tanssittajiaan. 70+ ikäiseltä saattaa vielä räpsähtää pakit eli ei lähdetä tanssimaan suunilleen saman tasoisen ja ikäisen miehen kanssa. Mummu saattaa sitten noköttää seinäkoristeena puoli iltaa, koska häntä ei kukaan tanssita. Mutta meillä papoilla ja Mummuilla on hyvät luulot itsestämme, vaikka olemme jo toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Meille ei enää ainakaan kaikille tule sitä nuorta prinsessaa, enemmän kuin nuorta prinssiäkään, varsinkaan jos ei meillä ole ylimääräistä kyhnyä. Meistä senioreista joitten naama alkaa jo muistuttaa auringossa kuivunutta vanhaa lapikas nahkaa, niin me pidämme itseämme hyvän näköisinä, emmekkä luovu tuosta mielikuvasta itsestämme, kuin vasta sitten kun madot muotoilevat meidät uusiksi. Olen pappa ja lopen kyllästynyt tähän tyyliin mitä näillä tanssipaikoilla meillä, hautaan kaatuvilla on. Joukko viihdyntä välineet antavat paljon sisältöä elämään. Esm iskelmät ja seniori nettiin kirjoittelu. Kyllästyin seniori tanseissa juuri näihin pakkien antajiin huomasin että viihdyn hyvin yksinkin. Valitkoot vaan mummut minun puolesta tanssittajansa.

[quote author="Vierailija" time="19.05.2013 klo 10:20"]

Minäpä kirjoitan meistä tanssivista senioreista mitä me olemme. Miten vielä tälläiset 70+ ikäisetkin siellä tanssipaikoilla valitsevat vieläkin tanssittajiaan. 70+ ikäiseltä saattaa vielä räpsähtää pakit eli ei lähdetä tanssimaan suunilleen saman tasoisen ja ikäisen miehen kanssa. Mummu saattaa sitten noköttää seinäkoristeena puoli iltaa, koska häntä ei kukaan tanssita. Mutta meillä papoilla ja Mummuilla on hyvät luulot itsestämme, vaikka olemme jo toinen jalka haudassa ja toinen haudan partaalla. Meille ei enää ainakaan kaikille tule sitä nuorta prinsessaa, enemmän kuin nuorta prinssiäkään, varsinkaan jos ei meillä ole ylimääräistä kyhnyä. Meistä senioreista joitten naama alkaa jo muistuttaa auringossa kuivunutta vanhaa lapikas nahkaa, niin me pidämme itseämme hyvän näköisinä, emmekkä luovu tuosta mielikuvasta itsestämme, kuin vasta sitten kun madot muotoilevat meidät uusiksi. Olen pappa ja lopen kyllästynyt tähän tyyliin mitä näillä tanssipaikoilla meillä, hautaan kaatuvilla on. Joukko viihdyntä välineet antavat paljon sisältöä elämään. Esm iskelmät ja seniori nettiin kirjoittelu. Kyllästyin seniori tanseissa juuri näihin pakkien antajiin huomasin että viihdyn hyvin yksinkin. Valitkoot vaan mummut minun puolesta tanssittajansa.

[/quote]

Voi pappa sinua,ihanaa että olet lähtenyt tansseihin. Oma äitini on ihan jämähtänyt neljän seinän sisuksiin. Minun perheeni on hänen elämänsisältönsä.

[quote author="Vierailija" time="16.01.2012 klo 13:51"]

Minulla on eräs tuttu jolla ei ole oikeasti mitään elämää. Käy töissä 8 tuntia päivässä, lopun aikaa istuu kotona KONEELLA, facebookissa. ON SIELLÄ AINA.
Ei harrasta mitään, ei ole ystäviä, tai oikeita ystäviä siis..ei käy kylässä, ei shoppailemassa, ei kirjastossa...ei MISSÄÄN KOSKAAN.
Ja usein "jää kiinni" toisten kyttäämisestä, tietää tasan tarkkaa kuinka monta kaveria kenelläkin on facebookissa, ketä on alkanut kenekin kaveriksi yms. Tutkii enirosta osoitetietoja, sukulaissuhteita ja rekisterinumeroita yms.

Aika surullista minusta :(

[/quote]

Minä varmaan olen itse tuollainen. En kyllä ole facessakaan, erakko mikä erakko. Harrastuksia on, mutta ei sellaisia missä nyt olisi kenellekään mitään kertoiltavaa. Inhoan shoppailua. Erona sekin, että en ole kiinnostunut muiden elämästä esim. yhtä paljon kuin ap.

[quote author="Vierailija" time="03.04.2013 klo 15:32"]

Näitä on aika paljon, jotka istuu kotona ja odottaa että jotakin tapahtuisi tai joku kävisi. Vanhempani nyt esimerkkinä. Itse ovat sitten ihan pöyristyneitä, kun joku on joskus pyytänyt käymään kylässä. "Herrajumala, mitä me nyt sinne mentäis"...

Isän siskostakin voivottelevat aina sellaiseen syyllistävään sävyyn, että "ei ole nekään käyneet... voi voi kun eivät viitsi".  Itse eivät ikinä ole käyneet isän siskon luona.

Onko tämä jotenkin maalaisille tyypillistä? Niiden kaupunkilaissukulaisten odotetaan lomillaan kyläilevän, mutta missään nimessä "sinne Helsingin humuun" ei lähdetä itse, ihan naurettava ajatuskin.

[/quote]

Mun vanhemmat ovat juuri tälläisiä,olemme asuneet pääkaupunkiseudulla 15 vuotta,eivät ole montaa kertaa käyneet. Mutta meidän pitäisi käydä ihan joka lomalla. Appikset asuu lapissa ja he käyvät 2 krt vuodessa ovat siis eläkkeellä kuten minunkin vanhemmat. Appikset ovat paljon enemmän reissaavia ja aktiivisempia ja ovat iäkkäämpiä. Mun vanhemmat ovat niin jumiutuneita siihen pieneen kuvioonsa että se tosiaan ärsyttää välillä aika kovasti.

Minusta ja miehestäni varmaan ajatellaan noin, ettei meillä ole mitään elämää. Mutta kyllä tämä elämä meille kelpaa :)

Mielestäni se elämättömyyden määritelmä on, tunteeko ihminen itse elävänsä jollain lailla mielekkäästi. Ei välttämättä että onko hän onnellinen, mutta tuntuuko hänestä että päivillä on jotain tarkoitusta jollakin tavalla.

Jos ihminen nauttii siitä että saa olla itsekseen ja katsella telkkaria niin onhan se elämää. Jos ihminen makaa telkkarin edessä ajatellen että hänen elämänsä valuu hukkaan kun tämä on niin typerää ja turhaa ja masentavaa ja elämätöntä, niin siinä on ihminen jolla tavallaan "ei ole elämää". Tai jos ihminen raataa mielestään kamalassa työssä ja kestää mielestään kamalassa avioliitossa, koska haluaa tehdä parhaansa lastensa takia, se on haastavaa ja ikävänpuoleista mutta elämää. Kun taas ihminen joka ei näe mitään mieltä missään, ei tavallaan koe elävänsä.

(Se perusviisastelu että jokaisella on elämä joka ei ole kuollut on tässä keskustelussa esitetty moneen kertaan eikä nyt tuo keskusteluun yhtään mitään uutta.)