Lue keskustelun säännöt.
Miksei muita satuta niin kovasti se, ettei kukaan rakasta?
04.10.2026 |
Kohauttavat olkiaan ja toteavat, että sellaista se on, ja täyttävät elämänsä muilla asioilla. Itse en näe elämää elämisen arvoisena ja haluan kuolla.
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Olisikin vain miehestä kyse, mutta kun on ollut vanhemmista lähtien jokaikinen ihminen... Enää en jaksa.
Sama täällä mutta olen oppinut arvostamaan ja rakastamaankin itseäni ja ymmärrän nykyään lähiympäristöön pääsevän vain ihmisiä jotka eivät ole itselle haitaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koska rakkauden mukana tulee mahdollisesti parisuhde ja ajatuskin siitä kuvottaa. Rakkaushan on sinällään jonkin aikaa ihan mukavaa.
Parisuhde on syöpää. Jos yhtäkkiä sellainen ihme tapahtuu että rakastuu niin mitään yhteenmuuttoshaibaa tai sormussyöpää ei tule missään nimessä. On oltava omat kämpät ja toinenkin on salee introvertti ja järkevä ihminen eikä mikään ekstrovertti energiavampyyri tuhannen askareen kanssa trombina himassa ja satoine kamuineen sätkimässä hilavitkutin menoineen. En oo tulossa enkä tutustumassa. Tavataan max kerran viikossa. Eikä soitella tai viestitellä joka päivä ainakaan 24/7. Eikä silti hypitä joka vuoteeseen vaan ollaan uskollisesti ja luotettavasti kimpassa. Aika utopistista, joten yksin jatketaan.
Kumma kyllä joidenkin parisuhde kestää aikaa. Tasapainoisten ihmisten.
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä joidenkin parisuhde kestää aikaa. Tasapainoisten ihmisten.
Ihmisten jotka tyytyvät ja hyväksyvät asian.
Se auttaa tosi paljon kun tutustuu tarpeeksi moneen ihmiseen. Suurin osa ihmisistä on täysiä mänttejä, joilta en ole kyllä vailla mitään. Enkä aio tuhlata aikaani jonkun neulan etsimiseen heinäsuovasta. Kuvittelet ap, että tuolla on jotain ihania ihmisiä, siksi kaipaat heiltä jotain. Koita vaan ymmärtää ettei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakasta itseäsi. Ei tarvitse pelätä ja kokea pettämistä, luopumista.. En ole koskaan ollut rakastunut. En osaa kaivata sellaista, mitä ei ole koskaan ollut. Näin on hyvä.
Pitäisikö sitä vatvoa terapeuttien voimin ja juosta junan alle, vai yksinkertaisesti hyväksyä se tosiasiana ja jatkaa eteenpäin. Aina on muitakin asioita elämässä. Toki, jos tämä on elämässäsi kynnyskysymys, niin tee asialle jotain. Hommaa sinä se terapeutti ja osta vaikka rahalla se puoliso tai välittävä henkilö ulkomailta.
Hyvää syksyä ja sen jatkoa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikin vain miehestä kyse, mutta kun on ollut vanhemmista lähtien jokaikinen ihminen... Enää en jaksa.
Sinulla on vain huono tuuri ihmissuhteissa. Älä luovuta tai elä nyt ainakin itseäsi varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska rakkauden mukana tulee mahdollisesti parisuhde ja ajatuskin siitä kuvottaa. Rakkaushan on sinällään jonkin aikaa ihan mukavaa.
Parisuhde on syöpää. Jos yhtäkkiä sellainen ihme tapahtuu että rakastuu niin mitään yhteenmuuttoshaibaa tai sormussyöpää ei tule missään nimessä. On oltava omat kämpät ja toinenkin on salee introvertti ja järkevä ihminen eikä mikään ekstrovertti energiavampyyri tuhannen askareen kanssa trombina himassa ja satoine kamuineen sätkimässä hilavitkutin menoineen. En oo tulossa enkä tutustumassa. Tavataan max kerran viikossa. Eikä soitella tai viestitellä joka päivä ainakaan 24/7. Eikä silti hypitä joka vuoteeseen vaan ollaan uskollisesti ja luotettavasti kimpassa. Aika utopistista, joten yksin jatketaan.
Ei se mitään utopiaa ole, katsos ainakin meissä miehissä on paljonkin niitä, jotka toivovat parisuhteelta aivan samaa kuin sinäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisikin vain miehestä kyse, mutta kun on ollut vanhemmista lähtien jokaikinen ihminen... Enää en jaksa.
Sinulla on vain huono tuuri ihmissuhteissa. Älä luovuta tai elä nyt ainakin itseäsi varten.
Joka kolmannella naisella käy huono tuuri miesten kanssa, näin sanoo tilasto.
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä mitä rakkaus on. Olen tottunut olemaan yksin lemmikkieni kanssa, nuorena tapailin miehiä, mutta ei siitä saanut kuin mielipahaa. Joten lopetin.
Joo, kyllä sitä jokainen varmasti unelmoi jostain ihanasta kumppanista, mutta miksi pilata ainutkertainen elämänsä jonkun yksisarvisen miettimiseen?
Itselläni on kokemusta parisuhteista, mutta ei rakkaudesta. Olen ollut vaan se joku, joka on nyt ollut saatavilla.
En näe parisuhdetta tavoittelemisen arvoisena, vaan keskityn mieluummin muihin asioihin. Se elokuvamaisen rakkauden löytäminen on mielestäni samaa todennäköisyysluokkaa kuin loton päävoitto, joten en hirveästi asialle uhraa ajatusta.
Jostain syystä tätä pidetään surullisena. Mutta tosiasiassa, voin yksinollessa paremmin kuin parisuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä joidenkin parisuhde kestää aikaa. Tasapainoisten ihmisten.
Kaikissa tietämissäni pitkissä liitoissa vähintään toinen hautoo eroa, mutta koska perhe ja asuntolaina, niin jääty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kumma kyllä joidenkin parisuhde kestää aikaa. Tasapainoisten ihmisten.
Ihmisten jotka tyytyvät ja hyväksyvät asian.
Tai rakastavat toisiaan pyyteettömästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska olen tottunut siihen, miksi turhaan kaivata jonkun hyväksyntää ja rakkautta jos ei sitä ikinä saa? Ihmiset ovat petoja toisilleen ja pahantahtoisia loppupelissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koska en tiedä mitä rakkaus on. Olen tottunut olemaan yksin lemmikkieni kanssa, nuorena tapailin miehiä, mutta ei siitä saanut kuin mielipahaa. Joten lopetin.
Joo, kyllä sitä jokainen varmasti unelmoi jostain ihanasta kumppanista, mutta miksi pilata ainutkertainen elämänsä jonkun yksisarvisen miettimiseen?
Itselläni on kokemusta parisuhteista, mutta ei rakkaudesta. Olen ollut vaan se joku, joka on nyt ollut saatavilla.
En näe parisuhdetta tavoittelemisen arvoisena, vaan keskityn mieluummin muihin asioihin. Se elokuvamaisen rakkauden löytäminen on mielestäni samaa todennäköisyysluokkaa kuin loton päävoitto, joten en hirveästi asialle uhraa ajatusta.
Jostain syystä tätä pidetään surullisena. Mutta tosiasiassa, voin yksinollessa paremmin kuin parisuhteessa.
Sama täällä, ei ole olemassa mielestäni tosirakkautta kuin harvalla eli justiinsa lottovoittoon verrattavissa, nykyäänhän on tämä kertakäyttökulttuuri jossa vaihdetaan lennosta kumppania ja pahimmillaan viedään taas kerran omat lapset vieraaseen ympäristöön leikkimään "uusioperhettä".
Pitää olla jollain tapaa tasapainossa että saa rakkautta ap ei vaikuta siltä jos sen takia ettei kukaan kaksilahkeinen rakastu siihen on valmis sen takia kuolemaan (mitä en kyllä usko että oikeasti toteuttaa).
Tässäkin eräät sekoittaa keskenään kaksi aivan eri käsitettä: Rakastaminen ja rakastuminen. Rakastuminen tai ihastuminen, on spontaani, jonkin aikaa kestävä dopamiiniryöppy, ja yhtenä aamuna huomaa, että valkoisten hevosten vetämä valjakko on muuttunut takaisin kurpitsaksi, ja unelmaprinssi olikin vaan ihan tavallinen perusvirtanen. Rakastaminen taas on taitolaji, rakastaa toista silloinkin, kun ei siltä tunnu, tai toinen ei ole sitä ansainnut. Se taas on elämän mittainen maratoni, joka palkitsee pitkän ajan kuluessa. Mutta ei siis mikään rusinat-pullasta- pikavoitto.
Vankilat esim.on täynnä ihmisiä jotka ei oo saanu rakkautta ja ovat kääntyneet vihaan että et sinä ihan yksin kyllä ole.
Riittävästi kun näkee ihmisten parisuhdeongelmia niin on yhtäkkiä hyvin tyytyväinen elämäänsä.
Erittäin hyvin sanottu. Olen samaa mieltä. Viihdyn nykyään yksin, koska miehen kanssa oleminen on aina laskenut elämänlaatuani.