Miksei muita satuta niin kovasti se, ettei kukaan rakasta?

Et kissaa ole ajatellut? 

Vierailija kirjoitti:

Että varmaan sen alapäänsä räplääminen ja stimulointi voisi auttaa hyväksymään sen ettei kukaan muu räplää sitä. Pornon katselun lopettaminen ja sen tyyppisistä asioista fantasioimisen lopettaminen. Itsensä omistaminen korkeammille rakkauden muodoille. Vain sitä kautta voi saada perheenkin ja sitä alapään rakkautta, mutta tuo ei ole myöskään hyvä motiivi alkaa harjoittamaan korkeampia rakkauden muotoja, että pääsisi sitä kautta räpläämään alapäätään jonkun kanssa. Kyllä se alapään räpläämisen addiktio pitää voittaa ihan kokonaan ensin.

Tässä on kyllä totuuden siemen. Alapäänsä riivaamat ihmiset sarjasuhteilevat kutsuen sitä rakkaudeksi. 

Oikeasti aitoja tunteita kaipaavat, harkitsevat ihmiset jäävät liian usein yksin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen on itse täällä onnensa etsittävä. Naisena on tietysti helpompaa kun saa satunnaista yöseuraa milloin vain. 

Satunnainen tunteeton genitaalienhinkkaus ventovietaan kanssa ei merkitse yhtään mitään. 

Yksinäinen mies ei saa sitäkään.

Vierailija kirjoitti:

Riittävästi kun näkee ihmisten parisuhdeongelmia niin on yhtäkkiä hyvin tyytyväinen elämäänsä.

Ja mieti jos vielä joutuu kolmanneksi pyöräksi toisten parisuhdesotkuihin vaikka haluaa vaan olla rauhassa eikä puuttua niiden järjettömiin riitoihin. 

Älä huoli, elämä miehen kanssa joka, kanki kovana juoksee ympäri kyliä ei ole ollenkaan loistokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että varmaan sen alapäänsä räplääminen ja stimulointi voisi auttaa hyväksymään sen ettei kukaan muu räplää sitä. Pornon katselun lopettaminen ja sen tyyppisistä asioista fantasioimisen lopettaminen. Itsensä omistaminen korkeammille rakkauden muodoille. Vain sitä kautta voi saada perheenkin ja sitä alapään rakkautta, mutta tuo ei ole myöskään hyvä motiivi alkaa harjoittamaan korkeampia rakkauden muotoja, että pääsisi sitä kautta räpläämään alapäätään jonkun kanssa. Kyllä se alapään räpläämisen addiktio pitää voittaa ihan kokonaan ensin.

Tässä on kyllä totuuden siemen. Alapäänsä riivaamat ihmiset sarjasuhteilevat kutsuen sitä rakkaudeksi. 

Oikeasti aitoja tunteita kaipaavat, harkitsevat ihmiset jäävät liian usein yksin.

Niin totta, kun monilta puuttuu aito henkinen, emotionaalinen yhteys toiseen. 

Miehet on pelottavia. Voi olla väkivaltaa, kaasuvalottamista, riehumista kännissä, romujen keruuta ympäri nurkkia jne. En tunne yhtäkään normaalia miestä.

Rakkaus on teoriassa ihana asia. Mutta käytännössä siitä seuraa kaikenlaisia velvotteita ja muita seurannaisilmiöitä, joista en niin perusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun otsikko voisi olla

"Lyödään lyötyä, me paremmat, jalommat ja ylevämmät ihmiset, joilla on rakkaus sisällämme".

 

Btw "se joka ylentää itsensä, alennetaan. Ja joka alentaa itsensä, ylennetään". Sanaa bibliasta. 

No täähän se olis. Olen oman elämäni aikana kulkenut mystikon polkua sen verran, että olen kokenut suorastaan pakahduttavaa rakkautta olemassaoloa, ihmisyyttä ja tätä maailmaa kohtaan. Hetkittäin olen ollut yhtä kaiken kanssa. Olen rakastanut luontoa, eläimiä ja tehnyt työtä sen eteen, että rakastan myös lähimmäisiäni ja annan heille tilaa olla sellaisina kuin ovat, puutteineen, vikoineen ja kaikkineen. Ei aina ole itsestäänselvä rasti, ja myötätunto on helpompaa aina etäisyyden päästä. 

 

Mutta se, että rakastaa itseään, elämää, kaikkeutta ei ole sama asia kuin tulla kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi toisen ihmisen taholta, ja kyllä rakastetuksi. Minä en väitä tietäväni, miksi tuo kokemus joillekin suodaan ja toisille ei. Sen verran kuitenkin tiedän, että tässä maailmassa pahat monesti porskuttaa ja hyvät kiilataan tieltä. Joten olisin hyvin varovainen jakaessani tuomiota kanssaihmisille aiheesta, kuka ansaitsee rakkautta ja kuka ei. 

No minä voin kertoa mistä se johtuu. Karmasta. Kun kohtaat toisen, sinutkin joku kohtaa. Jos lähestyy toista ihmistä muna edellä niin silloin ei kohtaa toista vaan käyttää toista ihmistä omien tarpeidensa välineenä ja kohteena. Tällaisesta lähtökohdasta on ihan turha odottaa että koskaan tulisi kohdatuksi omien tarpeidensa kautta, kun ei edes näe sitä miten yrittää välineellistää toiset ihmiset oman munansa tai muun sukuelimensä käytön kohteeksi.

Kun jättää omat tarpeensa sivuun - eikä tarvitse edes jättää kaikkia, esimerkiksi nälkäänsä saa syödä ja väsymykseen nukkua - niin pääsee lähemmäs sitä, että kohtaa muita avoimesti, ja pikku hiljaa sitä kautta karma alkaa korjaantumaan ja mahdollisuus sille, että joku joskus huomioi ne omatkin tarpeet, löytyy. Mutta se ei saa myöskään olla lähtökohta toisten kohtaamiselle, että minä kohtaan sinut niin sinä kohtaat minut (ja seksiaddiktioni). 

Suurin rakkaus voi olla sitä paitsi sitä, että joku auttaa eroon seksi- ja romanssiaddiktiosta, eikä sitä että saa hinkata ja nyhvätä jossakussa. Ei sitä voi tietää. 

Omiin haluihinsa kannattaa suhtautua hyvin varauksellisesti. Ihmisen keho on petollinen eikä ollenkaan tietoinen korkeammista ja paremmista nautinnoista, joita kohti ei koskaan pääse edes etenemään, jos joku ei kerro, ja miten voisi kertoa jos jahtaa vaan kohteita sukuelimensä nautintotarpeisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en tiedä mitä rakkaus on. Olen tottunut olemaan yksin lemmikkieni kanssa, nuorena tapailin miehiä, mutta ei siitä saanut kuin mielipahaa. Joten lopetin. 

 

Joo, kyllä sitä jokainen varmasti unelmoi jostain ihanasta kumppanista, mutta miksi pilata ainutkertainen elämänsä jonkun yksisarvisen miettimiseen?  

Valitettavasti totta...Se oli raskas hetki kun tajus että ne prinsessasadut mitä lapsena luin ja mihin uskoin on fantasiaa. Siis edes se että mies olis kunnollinen (siis että ei petä, en tunne yhtäkään jätkää joka ei petä)

Ei ne ole fantasiaa. Moni elää harlekiinipokkaritasoisessa parisuhteessa saman miehen kanssa hautaan saakka, minäkin jo 20 vuotta.

 

Tutkitusti noin kolmannes miehistä pettää suhteessa, eli suurin osa ei todellakaan petä.

 

Jos tahtoo hyvän parisuhteen, täytyy olla hyvä ihmistuntija - ja toisaalta sellainen ihminen, jonka kanssa hyvää parisuhdemateriaalia oleva ihminen tahtoo pariutua. 

Aika moni ns hyvä ihminen jää ilman kunnollista parisuhdetta.

Tässä hipaistaan taas tätä "oma vika kun olet noin viallinen ettet kelpaa"-osastoa.

Totuushan on se, että jos kelpaa kuka vaan ja on valmis alentamaan rimaa tarpeeksi alas(miksi ihmeessä), ei ole koskaan yksin. Aidon rakkauden kanssa tällä ei ole mitään tekemistä.

Vierailija kirjoitti:

Älä huoli, elämä miehen kanssa joka, kanki kovana juoksee ympäri kyliä ei ole ollenkaan loistokasta.

Tai vaikka juoksisi ihan ympäri omaa taloaankin. 

Olen Jumalan lapsi. Hän rakastaa minua. (Ja sinua, jos haluat.) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen on itse täällä onnensa etsittävä. Naisena on tietysti helpompaa kun saa satunnaista yöseuraa milloin vain. 

Satunnainen tunteeton genitaalienhinkkaus ventovietaan kanssa ei merkitse yhtään mitään. 

Yksinäinen mies ei saa sitäkään.

Et siis menetä yhtään mitään.

On silmiä avaavaa olla parisuhteessa. Näkee oikein aitiopaikalta miten lähes jokainen nainen suostuu ukkomiehen aluseksi.

Oikeasti aitoja tunteita kaipaavat, harkitsevat ihmiset jäävät liian usein yksin.

Ei ihmisellä ole oikeutta vaatia toista yhtymään hänen henkiseen tai emotionaaliseen kehoonsa yhtään sen enempää kuin fyysiseenkään. Pitää vaan hyväksyä se, että jumala antaa mitä antaa ja siihen asti keskittyä antamaan sitä muille, mitä he pyytävät ja mihin pystyy itse vastaamaan. Voi olla, että ilman yhteyttä toiseen ihmiseen menee vuosi, kaksi, kaksikymmentä. Ei ihminen itse tiedä omaa parastaan eikä oma halu ole ainakaan indikaattori siitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen on itse täällä onnensa etsittävä. Naisena on tietysti helpompaa kun saa satunnaista yöseuraa milloin vain. 

Satunnainen tunteeton genitaalienhinkkaus ventovietaan kanssa ei merkitse yhtään mitään. 

Yksinäinen mies ei saa sitäkään.

Niin, monetkaan ei tässä elämässä saa mitä haluaisi. Ei naiset eikä miehet. Sellaista se on. 

Vierailija kirjoitti:

Oikeasti aitoja tunteita kaipaavat, harkitsevat ihmiset jäävät liian usein yksin.

Ei ihmisellä ole oikeutta vaatia toista yhtymään hänen henkiseen tai emotionaaliseen kehoonsa yhtään sen enempää kuin fyysiseenkään. Pitää vaan hyväksyä se, että jumala antaa mitä antaa ja siihen asti keskittyä antamaan sitä muille, mitä he pyytävät ja mihin pystyy itse vastaamaan. Voi olla, että ilman yhteyttä toiseen ihmiseen menee vuosi, kaksi, kaksikymmentä. Ei ihminen itse tiedä omaa parastaan eikä oma halu ole ainakaan indikaattori siitä.

Ei ole väitettykään että olisi oikeus vaatia. On pelkästään todettu asian laita.

Vierailija kirjoitti:

On silmiä avaavaa olla parisuhteessa. Näkee oikein aitiopaikalta miten lähes jokainen nainen suostuu ukkomiehen aluseksi.

Totta, ei voi uskoa ennenkuin omin silmin näkee. Siinä karisee usko ihmisiin hyvin nopeasti. Harmi etten tiennyt tommosesta mitään aikasemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riittävästi kun näkee ihmisten parisuhdeongelmia niin on yhtäkkiä hyvin tyytyväinen elämäänsä.

Tämä!

Ja avioerokin on niin stressaava prosessi ettei mitään järkeä. Siihen päälle stalkkaava ex niin soppa on valmis. Koettu.

Lähestymiskielto ei auta mitään. Sivusta seurattua.

Kyllä meillä on asiat vaan hyvin kun nainen voi valita yksinelämisen. Suurimmassa osassa maailmaa naiset voivat vain haaveilla yksinolemisesta. 

Tämä. 

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen on itse täällä onnensa etsittävä. Naisena on tietysti helpompaa kun saa satunnaista yöseuraa milloin vain. 

En minä ainakaan halua satunnaista yöseuraa. Eihän tuosta ole mulle kuin negatiivisia seurauksia.