Miksei muita satuta niin kovasti se, ettei kukaan rakasta?

Vierailija kirjoitti:

On hyvin kapea käsitys rakkaudesta jos ajattelee sen liittyvän vain parisuhteeseen!  Itse en ole koskaan kokenut olevani rakastettu kenenkään miehen taholta,  mutta perheeni ja lasteni taholta kyllä.

Mulla ei oo lapsia mut kiinnyn helposti ihmisiin. Tunnen sellaista välittämistä ja kiintymystä vaikkei se olisi romanttista. Sellaista hyvään ihmisyyteen uskomista tarvitaan aina vaikka olosuhteet olisivat mitkä. 

En oo ikinä ajatellut et rakkauden pitäisi löytyä x-ikään mennessä enkä oo koskaan kiirehtinyt sitä. Asiat tapahtuu kun aika on oikea eikä silloin enää mieti et miksi siihen meni sen ja sen verran aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Sattui aikanaan ihan älyttömästi ja yritin jopa t appaa itseni, nyt lääkitys enkä tunne enää mitään ja olen sujut asian kanssa. Ei vaan ollut rakkautta tarkoitettu mulle tässä elämässä ja meneehän tämä elämä yksinkin. N37

Kuin omaa tekstiäni lukisin.

Mitään en tunne mutta toivon.

Surku on siitä, että kukaan ei välitä.

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattui aikanaan ihan älyttömästi ja yritin jopa t appaa itseni, nyt lääkitys enkä tunne enää mitään ja olen sujut asian kanssa. Ei vaan ollut rakkautta tarkoitettu mulle tässä elämässä ja meneehän tämä elämä yksinkin. N37

Kuin omaa tekstiäni lukisin.

Mitään en tunne mutta toivon.

Surku on siitä, että kukaan ei välitä.

N40

Mä taas haluan tuhota toivon lopullisesti. Se ajoi tähän loputtomaan itseni korjaamiseen ja toisen ihmisen etsimiseen. Ei enää ikinä. - ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska heillä on rakkaus sisimmässään ja sinulla ei. Olet läheisriippuvana altis hyväksikäytölle.

Olipa ylimielinen kommentti.

Vihantäyteisessä maailmassa syyllistetään yhtä ainokaista yksilöä, ettei hänellä ole tarpeeksi rakkautta sisällään, kuten muka muilla on.

Ei kommentissa ollut lainkaan vihaa vaan se oli totta. Sinä sensijaan projisoit omat tunteesi kommentoijaan. Rakkaus on tahtotila ja päätös, oma valinta. Halu ja pyrkimys tehdä ihmisille hyvää, ei pahaa. Sinulta puuttuu se, joten ei sinulla ole mitään oikeutta myöskään vaatia rakkautta muilta.

"Minkä te tahdotte toisten teille tekevän, tehkää samoin heille"

-Jeesus N.

Perus lähimmäisenrakkaus on tietty ok (välittää ympäristöstään ja läheisistään ja kokee empatiaa toisia kohtaan ja pyrkii elämään hyvää elämää hyviä tekoja tehden, ei kiusaa eikä syrji, ei käytä hyväksi) mutta romanttista rakkautta on turha vuodattaa, jos ei saa samalla mitalla takaisin.

Maailma on täynnä pahoja, hyväksikäyttäviä ihmisiä, joiden aikeet ovat huonot. Rakkaus tulee kohdistaa ennemmin itseen, kuin että haaskaisi sitä vääriin ihmisiin.

Vierailija kirjoitti:

Riittävästi kun näkee ihmisten parisuhdeongelmia niin on yhtäkkiä hyvin tyytyväinen elämäänsä.

Tämä!

Ja avioerokin on niin stressaava prosessi ettei mitään järkeä. Siihen päälle stalkkaava ex niin soppa on valmis. Koettu.

Lähestymiskielto ei auta mitään. Sivusta seurattua.

Kyllä meillä on asiat vaan hyvin kun nainen voi valita yksinelämisen. Suurimmassa osassa maailmaa naiset voivat vain haaveilla yksinolemisesta. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjun otsikko voisi olla

"Lyödään lyötyä, me paremmat, jalommat ja ylevämmät ihmiset, joilla on rakkaus sisällämme".

 

Btw "se joka ylentää itsensä, alennetaan. Ja joka alentaa itsensä, ylennetään". Sanaa bibliasta. 

No täähän se olis. Olen oman elämäni aikana kulkenut mystikon polkua sen verran, että olen kokenut suorastaan pakahduttavaa rakkautta olemassaoloa, ihmisyyttä ja tätä maailmaa kohtaan. Hetkittäin olen ollut yhtä kaiken kanssa. Olen rakastanut luontoa, eläimiä ja tehnyt työtä sen eteen, että rakastan myös lähimmäisiäni ja annan heille tilaa olla sellaisina kuin ovat, puutteineen, vikoineen ja kaikkineen. Ei aina ole itsestäänselvä rasti, ja myötätunto on helpompaa aina etäisyyden päästä. 

Mutta se, että rakastaa itseään, elämää, kaikkeutta ei ole sama asia kuin tulla kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi toisen ihmisen taholta, ja kyllä rakastetuksi. Minä en väitä tietäväni, miksi tuo kokemus joillekin suodaan ja toisille ei. Sen verran kuitenkin tiedän, että tässä maailmassa pahat monesti porskuttaa ja hyvät kiilataan tieltä. Joten olisin hyvin varovainen jakaessani tuomiota kanssaihmisille aiheesta, kuka ansaitsee rakkautta ja kuka ei. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattui aikanaan ihan älyttömästi ja yritin jopa t appaa itseni, nyt lääkitys enkä tunne enää mitään ja olen sujut asian kanssa. Ei vaan ollut rakkautta tarkoitettu mulle tässä elämässä ja meneehän tämä elämä yksinkin. N37

Kuin omaa tekstiäni lukisin.

Mitään en tunne mutta toivon.

Surku on siitä, että kukaan ei välitä.

N40

Mä taas haluan tuhota toivon lopullisesti. Se ajoi tähän loputtomaan itseni korjaamiseen ja toisen ihmisen etsimiseen. Ei enää ikinä. - ap

Olisi olo ja elo helpompaa, jos ei toivoisi, että olisi rakastettu. Välillä sitä syyttää itseään, koska asia vaivaa ja haluaisi kumppanin.

Miten tappaa toivo niin, ettei se tule heti takaisin? Kauanko voi elää toivomatta pelkällä automaatilla?

N40

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun otsikko voisi olla

"Lyödään lyötyä, me paremmat, jalommat ja ylevämmät ihmiset, joilla on rakkaus sisällämme".

 

Btw "se joka ylentää itsensä, alennetaan. Ja joka alentaa itsensä, ylennetään". Sanaa bibliasta. 

No täähän se olis. Olen oman elämäni aikana kulkenut mystikon polkua sen verran, että olen kokenut suorastaan pakahduttavaa rakkautta olemassaoloa, ihmisyyttä ja tätä maailmaa kohtaan. Hetkittäin olen ollut yhtä kaiken kanssa. Olen rakastanut luontoa, eläimiä ja tehnyt työtä sen eteen, että rakastan myös lähimmäisiäni ja annan heille tilaa olla sellaisina kuin ovat, puutteineen, vikoineen ja kaikkineen. Ei aina ole itsestäänselvä rasti, ja myötätunto on helpompaa aina etäisyyden päästä. 

 

Mutta se, että rakastaa itseään, elämää, kaikkeutta ei ole sama asia kuin tulla kohdatuksi, nähdyksi ja kuulluksi toisen ihmisen taholta, ja kyllä rakastetuksi. Minä en väitä tietäväni, miksi tuo kokemus joillekin suodaan ja toisille ei. Sen verran kuitenkin tiedän, että tässä maailmassa pahat monesti porskuttaa ja hyvät kiilataan tieltä. Joten olisin hyvin varovainen jakaessani tuomiota kanssaihmisille aiheesta, kuka ansaitsee rakkautta ja kuka ei. 

Ehkä pahat porskuttaa, koska eivät välitä. Ehkä olisi parempi opetella välittämään vähemmän. - ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattui aikanaan ihan älyttömästi ja yritin jopa t appaa itseni, nyt lääkitys enkä tunne enää mitään ja olen sujut asian kanssa. Ei vaan ollut rakkautta tarkoitettu mulle tässä elämässä ja meneehän tämä elämä yksinkin. N37

Kuin omaa tekstiäni lukisin.

Mitään en tunne mutta toivon.

Surku on siitä, että kukaan ei välitä.

N40

Mä taas haluan tuhota toivon lopullisesti. Se ajoi tähän loputtomaan itseni korjaamiseen ja toisen ihmisen etsimiseen. Ei enää ikinä. - ap

Olisi olo ja elo helpompaa, jos ei toivoisi, että olisi rakastettu. Välillä sitä syyttää itseään, koska asia vaivaa ja haluaisi kumppanin.

Miten tappaa toivo niin, ettei se tule heti takaisin? Kauanko voi elää toivomatta pelkällä automaatilla?

N40

Mä pilasin elämäni roikkumalla kiinni toivossa 40 vuotta. Ainakin opetti vihaamaan koko v*tun toivoa niin syvästi, etten halua sitä enää. - ap

Kyllä rakastetaan.

Kreikkalainen filosofi Platon jakoi rakkauden kolmeen tyyppiin: eroottinen rakkaus (eros), veljellinen rakkaus (filia) ja jumalallinen rakkaus (agape).

Haluaisit varmaan myös eroottista eros-rakkautta ja romanttista rakkautta sekä veljellistä filia rakkautta?

Vähintään yhtä tärkeää, että on joku, jota rakastaa.

Paitsi kyynistyneille ja katkeroituneille. Se näkyy, kuuluu ja tuntuu, tälläkin palstalla.

Voit rakastaa muita pyyteettömästi, mutta älä vaadi samaa takaisin.

Jokaisen on itse täällä onnensa etsittävä. Naisena on tietysti helpompaa kun saa satunnaista yöseuraa milloin vain. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska en tiedä mitä rakkaus on. Olen tottunut olemaan yksin lemmikkieni kanssa, nuorena tapailin miehiä, mutta ei siitä saanut kuin mielipahaa. Joten lopetin. 

 

Joo, kyllä sitä jokainen varmasti unelmoi jostain ihanasta kumppanista, mutta miksi pilata ainutkertainen elämänsä jonkun yksisarvisen miettimiseen?  

Valitettavasti totta...Se oli raskas hetki kun tajus että ne prinsessasadut mitä lapsena luin ja mihin uskoin on fantasiaa. Siis edes se että mies olis kunnollinen (siis että ei petä, en tunne yhtäkään jätkää joka ei petä)

Ei ne ole fantasiaa. Moni elää harlekiinipokkaritasoisessa parisuhteessa saman miehen kanssa hautaan saakka, minäkin jo 20 vuotta.

Tutkitusti noin kolmannes miehistä pettää suhteessa, eli suurin osa ei todellakaan petä.

Jos tahtoo hyvän parisuhteen, täytyy olla hyvä ihmistuntija - ja toisaalta sellainen ihminen, jonka kanssa hyvää parisuhdemateriaalia oleva ihminen tahtoo pariutua. 

Koska elämällä on itseisarvo, se ei ole vain ulkoisessa validaatiossa elämistä. Miksi tarvitsisin väistämättä jonkun toisen tai varsinkin jonkun tietyn kohteen rakkautta, jos rakastan itse? Voin rakastaa elämää, pitää huolta muista, pitää huolta itsestäni ja tällä tavoin kultivoida ja kokea rakkautta.

Ainoastaan pitkällisen väkivallan, siis todella todella rajun ja hirveän väkivallan seurauksena oli vaikeaa löytää rakkautta itseään ja elämää kohtaan, mutta sieltä se kuitenkin sitten löytyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sattui aikanaan ihan älyttömästi ja yritin jopa t appaa itseni, nyt lääkitys enkä tunne enää mitään ja olen sujut asian kanssa. Ei vaan ollut rakkautta tarkoitettu mulle tässä elämässä ja meneehän tämä elämä yksinkin. N37

Kuin omaa tekstiäni lukisin.

Mitään en tunne mutta toivon.

Surku on siitä, että kukaan ei välitä.

N40

Mä taas haluan tuhota toivon lopullisesti. Se ajoi tähän loputtomaan itseni korjaamiseen ja toisen ihmisen etsimiseen. Ei enää ikinä. - ap

Olisi olo ja elo helpompaa, jos ei toivoisi, että olisi rakastettu. Välillä sitä syyttää itseään, koska asia vaivaa ja haluaisi kumppanin.

Miten tappaa toivo niin, ettei se tule heti takaisin? Kauanko voi elää toivomatta pelkällä automaatilla?

N40

Mä pilasin elämäni roikkumalla kiinni toivossa 40 vuotta. Ainakin opetti vihaamaan koko v*tun toivoa niin syvästi, etten halua sitä enää. - ap

Paritteluhalu on eri kuin rakkaus. Rakkautta on esimerkiksi lähimmäisenrakkaus ja naapurista huolen pitäminen, eläimistä ja luonnosta huolen pitäminen. Joku voi rakastaa ihmiskuntaa työnsä kautta, jne. Alapäänsä himojen rakkaudeksi nimittäminen on rakkauden alentamista.

Että varmaan sen alapäänsä räplääminen ja stimulointi voisi auttaa hyväksymään sen ettei kukaan muu räplää sitä. Pornon katselun lopettaminen ja sen tyyppisistä asioista fantasioimisen lopettaminen. Itsensä omistaminen korkeammille rakkauden muodoille. Vain sitä kautta voi saada perheenkin ja sitä alapään rakkautta, mutta tuo ei ole myöskään hyvä motiivi alkaa harjoittamaan korkeampia rakkauden muotoja, että pääsisi sitä kautta räpläämään alapäätään jonkun kanssa. Kyllä se alapään räpläämisen addiktio pitää voittaa ihan kokonaan ensin.

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen on itse täällä onnensa etsittävä. Naisena on tietysti helpompaa kun saa satunnaista yöseuraa milloin vain. 

Satunnainen tunteeton genitaalienhinkkaus ventovietaan kanssa ei merkitse yhtään mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokaisen on itse täällä onnensa etsittävä. Naisena on tietysti helpompaa kun saa satunnaista yöseuraa milloin vain. 

Satunnainen tunteeton genitaalienhinkkaus ventovietaan kanssa ei merkitse yhtään mitään. 

Siinä jos mikä on romantiikka kaukana.