Lue keskustelun säännöt.
Ystävä, jolla on aina asiat huonosti.
26.09.2026 |
Olen tuntenut ystäväni nyt jo kohta 30 vuotta, tutustuttiin teini-ikäisinä. Ihan sieltä nuoresta saakka hänellä on aina ollut "ongelmia", lainausmerkeissä siksi, että suurin osa ongelmistaan on sellaisia joita hän kuvittelee/pelkää tapahtuvaksi, ja osa ongelmista taas tulee siitä, että hän on ihan älyttömän herkkä kaikelle, loukkaantuu, suuttuu ja stressaa sellaisista asioista, jotka moni muu kuittaisi naurahtamalla tai olankohautuksella. Hän saattaa jäädä vatvomaan viikkokausiksi jotain aivan mitätöntä pikkuasiaa.
Toki, tiedän, että toisen tunteita ja kokemuksiahan ei voi kieltää tai mitätöidä, eli kun hän kokee jonkun itselleni mitättömän pikkuasian isona ongelmana itselleen, niin silloinhan se ON hänen iso ongelma, eikä siinä minun mielipiteeni asiasta muuta sitä suuntaan tai toiseen.
Tämän pitkän alustuksen jälkeen asiaan. Eli, hän on ihan mahdottoman raskasta seuraa. Ollut aina, mutta viime vuosina kestän häntä yhä vähemmän. Olen tietenkin jo vähentänyt tapaamisiaan, aiemmin näimme monta kertaa viikossa, nykyään suostuin ("ehdin") tapaamaan hänet esim. kesän aikana vain kerran.
Sekin tapaaminen meni siihen, että hän puhui koko ajan ongelmistaan, ja itki. Kuuntelin empaattisesti, mutta pidin sitten taas taukoa yhteydenpidossa. Eilen hän sitten soitti ja tällä kertaa vastasin, mutta kaduin sitä samantien, koska taas puhuimme vain hänen asioistaan ja ongelmistaan ja hän itki puhelimessa.
Ystävyytemme ei ole ikinä ollut vastavuoroista. Nuoresta saakka hän on ollut se, joka puhuu monologejaan näistä "ongelmistaan" ja itkee, ja minä kuuntelen.
Tiedän myös, etten suinkaan ole ainoa, hän on itse maininnut minulle nyt tähän mennessä jo kolmen ystävänsä hylänneen hänet, kertoen suoraan syyksi, etteivät jaksa hänen jatkuvaa negatiivisuuttaan, tai olla hänelle terapeutteina.
Kaverini itse ei ymmärrä asiaa, hän on vaan syvästi loukkaantunut, että "hänet jätetään kun hänellä on vaikeaa". Ei tunnu ymmärtävän, että ulkopuolisten silmissä hänellä ei mitään muuta koskaan olekaan, kuin vaikeaa.
Tämän lisäksi hän on erittäin huono kuuntelemaan muita tai keskittymään muiden asioihin. Ei ilkeyttään, mutta hänellä on mm. tiettyjä nepsydiagnooseja, jotka selittävät asiaa, ja osin luulen että hän on vaan niin syvällä omissa "ongelmissaan", ettei yksinkertaisesti kykene miettimään ketään muuta ihmistä. Hänellä ei ole siihen osaamista eikä voimavaroja.
No mitähän tällä nyt hain. Lähinnä puran omaa mieltäni. Huomaan että nämä vuosikymmenet hänen pitkäaikaisimpana "terapeuttinaan" alkavat tehdä minusta katkeran häntä kohtaan. Inhoan, ja vihaan häntä, ja olen katkera, koska ikinä ei tullutkaan sitä "mun vuoroa", jolloin hän olisi viimein joskus keskittynyt vuorostaan minuun. Koko ajan on kyse vain hänestä.
Ja sitten toisaalta tunnen empatiaa ja sääliä häntä kohtaan, ja ymmärrän, ettei hän ole tahallaan tuollainen kuin on. Eikä ole ilkeä, paha eikä epäluotettava. Kärsii paljon, vaikkakin ongelmat ovat enimmäkseen hänen omassa päässään. On myös kertonut, että välillä hänellä on jopa itsetuhoisia ajatuksia yksinäisyytensä vuoksi. Miten minäkin hänet sitten muka hylkäisin...
Ps. Kyllä, hän käy terapiassa nykyään ja hänellä on myös aloitettu lääkitys. Onneksi. Mutta eihän sekään ihmeisiin pysty eikä luonnetta muuta.
Kommentit (34)
Mullakin on samantyyppinen kaveri. Ei oikein mitään vastavuoroisuutta. Hän valittaa ja ruikuttaa aina jostain ja kerää ongelmia ympärilleen tahtomattaankin. Muiden juttuja ei jaksa kuunnella kovin pitkään ja esimerkiksi viestit ignooraa jos eivät liity häneen vaan esim mun kuulumisia. Ihmettelee kun ihmiset ei viihdy hänen seurassaan ja itsekin lähinnä nykyään säälistä vaikka on hän jollain tapaa symppis eikä tahallaan ilkeä ja ikävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä jos sanoisit hänelle suoraan tunteesi. Kerro että teidän ystävyys ei ole koskaan ollut vastavuoroista ja ettei hän koskaan kuuntele sinun asioitasi tai kiinnostu niistä. Kerro millaista vastavuoroisuutta kaipaat ihmissuhteelta ja kysy millaisena hän näkee teidän ystävyyssuhteenne. Sano ettet halua satuttaa häntä mutta kerro etteivät ystävät ole terapeutteja. Sano esim. että miltä hänestä tuntuisi jos sinä puhuisit koko ajan vain omista ongelmistasi etkä kuuntelisi hänen juttujaan. Mulla on myös yksi samanlainen kaveri, viimeisimmässä viestissä hänelle kerroin suoraan mitä ajattelen. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta jatkaa terapeuttina oloa vaikka hän loukkautuisi.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä kirjoitus, mutta palstan porukalle todennäköisesti "tldr".
Ai too long to read? Se tuosta tulee mieleen. No ei ollut.
Tuo taitaa olla oikeasti sitä aakkosdiagnoosia vailla eikä mikään wannabee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on samantyyppinen kaveri. Ei oikein mitään vastavuoroisuutta. Hän valittaa ja ruikuttaa aina jostain ja kerää ongelmia ympärilleen tahtomattaankin. Muiden juttuja ei jaksa kuunnella kovin pitkään ja esimerkiksi viestit ignooraa jos eivät liity häneen vaan esim mun kuulumisia. Ihmettelee kun ihmiset ei viihdy hänen seurassaan ja itsekin lähinnä nykyään säälistä vaikka on hän jollain tapaa symppis eikä tahallaan ilkeä ja ikävä.
Toikin on niin tuttua, että viestit ignoorataan täysin. Selailin juuri minun ja ystäväni viestejä, niin viimesimpänäkin usea viesti koskien hänen asioitaan, ja sitten viimeisempään viestiin kirjoitin mukaan omia kuulumisiani, niin siihen ei tullut mitään vastausta, ei edes reagointia peukulla...
Ja ei tosiaankaan ole ensimmäinen kerta.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap kirjoitti itsestään.
Miksi pilaat ketjun tyhmällä lässytyksellä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue uhriutumisesta ja usko omia tuntemuksia <3
Vierailija kirjoitti:
Tuo taitaa olla oikeasti sitä aakkosdiagnoosia vailla eikä mikään wannabee...
Hänellä on ainakin yksi sellainen. Sai sen muutama vuosi sitten. Selittää joo käytöstään, olinkin jo pitkään ennen sitä epäillyt hänellä jotain tällaista.
Mutta se, että dg selittää käytöstään, ei silti tee hänestä yhtään sen helpompaa tai parempaa ystävää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mullakin on samantyyppinen kaveri. Ei oikein mitään vastavuoroisuutta. Hän valittaa ja ruikuttaa aina jostain ja kerää ongelmia ympärilleen tahtomattaankin. Muiden juttuja ei jaksa kuunnella kovin pitkään ja esimerkiksi viestit ignooraa jos eivät liity häneen vaan esim mun kuulumisia. Ihmettelee kun ihmiset ei viihdy hänen seurassaan ja itsekin lähinnä nykyään säälistä vaikka on hän jollain tapaa symppis eikä tahallaan ilkeä ja ikävä.
Toikin on niin tuttua, että viestit ignoorataan täysin. Selailin juuri minun ja ystäväni viestejä, niin viimesimpänäkin usea viesti koskien hänen asioitaan, ja sitten viimeisempään viestiin kirjoitin mukaan omia kuulumisiani, niin siihen ei tullut mitään vastausta, ei edes reagointia peukulla...
Ja ei tosiaankaan ole ensimmäinen kerta.
Ap
Jeps. Joskus mainitsin hänelle että tuntuu siltä ettei häntä yhtään kiinnosta mun asiat kun ei vastaa eikä jaksa kuunnella. Hän vaan että aijaa no täytyy koittaa jatkossa skarpata ja yrittää. Mutta eipä se tilanne siitä miksikään oo muuttunu. Hän on autisti ja tosiaan ei tahallaan ole inhottava mutta jäytää silti.
hän on vaan syvästi loukkaantunut, että "hänet jätetään kun hänellä on vaikeaa". Ei tunnu ymmärtävän, että ulkopuolisten silmissä hänellä ei mitään muuta koskaan olekaan, kuin vaikeaa.
On maita, jossa ihmisillä on koko ajan vaikeaa. Ihan hyvä, että olette (sinä ja ne muut kyllästyneet) syntyneet tänne kultapossulaan, koska olette kyllä pirun rajallisia, mitä tulee vaikeuksien kohtaamiseen. Jotkut ihmiset lähtevät ehdoin tahdoin auttamaan ihmisiä tämmöisiin maihin, joissa liki kaikilla on vaikeaa. Tai auttavat työkseen ihmisiä täällä kultapossulassa. Koska kaikilla ei todellakaan elämä ole hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskityt nyt vain kaverisi ongelmiin, vaikka et selvästi itse osaa vetää omia rajojasi ja pitää niistä kiinni. Et myöskään osaa puhua omista tunteista kaverisi kanssa. Kaveriasi et voi muuttaa, itseäsi voit.
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sanoisit hänelle suoraan tunteesi. Kerro että teidän ystävyys ei ole koskaan ollut vastavuoroista ja ettei hän koskaan kuuntele sinun asioitasi tai kiinnostu niistä. Kerro millaista vastavuoroisuutta kaipaat ihmissuhteelta ja kysy millaisena hän näkee teidän ystävyyssuhteenne. Sano ettet halua satuttaa häntä mutta kerro etteivät ystävät ole terapeutteja. Sano esim. että miltä hänestä tuntuisi jos sinä puhuisit koko ajan vain omista ongelmistasi etkä kuuntelisi hänen juttujaan. Mulla on myös yksi samanlainen kaveri, viimeisimmässä viestissä hänelle kerroin suoraan mitä ajattelen. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta jatkaa terapeuttina oloa vaikka hän loukkautuisi.
En näe tässä mitään järkeä. Tiedän, että ainakin kaksi näistä hänet hylänneestä ystävästään on jo koittanut selittää asiaa hänelle. Eikä ole mennyt perille. Ystäväni on vaan verisesti loukkaantunut.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kaksi tapaa menettää kaikki ystävänsä. Toinen on olla täysi mulkku ja toinen jatkuvaa monologia pitävä 'ystävä' jolle muiden tehtävänä on toimia itkumuurina tai poliittisen agitaation kohteena. Molempia on tullut nähtyä, ei kiitos enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä jos sanoisit hänelle suoraan tunteesi. Kerro että teidän ystävyys ei ole koskaan ollut vastavuoroista ja ettei hän koskaan kuuntele sinun asioitasi tai kiinnostu niistä. Kerro millaista vastavuoroisuutta kaipaat ihmissuhteelta ja kysy millaisena hän näkee teidän ystävyyssuhteenne. Sano ettet halua satuttaa häntä mutta kerro etteivät ystävät ole terapeutteja. Sano esim. että miltä hänestä tuntuisi jos sinä puhuisit koko ajan vain omista ongelmistasi etkä kuuntelisi hänen juttujaan. Mulla on myös yksi samanlainen kaveri, viimeisimmässä viestissä hänelle kerroin suoraan mitä ajattelen. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta jatkaa terapeuttina oloa vaikka hän loukkautuisi.
En näe tässä mitään järkeä. Tiedän, että ainakin kaksi näistä hänet hylänneestä ystävästään on jo koittanut selittää asiaa hänelle. Eikä ole mennyt perille. Ystäväni on vaan verisesti loukkaantunut.
Ap
Ja lisään, että viimeksi vuosi sitten kyllä kerroin hänelle, että koen ettei hän kuuntele minua ja mm. puhuu päälle ja vaihtaa aihetta lennosta, kun olen kertomassa jotain. Kysyi tätä, koska terapeuttinsa oli käskenyt kysyä.
Ystäväni tämän vastaukseni kuultuaan alkoi itkemään ja sääli itseään, ettei voi asialle/itselleen mitään, kun hänellä on diagnoosi sejase. Eikä mikään muuttunut.
Ap
Pystyn samaistumaan. Pahinta on se kun en pysty ystävää mitenkään auttamaan. Hänellä on useimmiten talouteen liittyviä murheita. En häntä ole pystynyt auttamaan kun tuloni ovat samaa luokkaa. Osakseni on jäänyt olla se kuunteli, jolle hän asiansa vuodattaa. Minä en voi valittaa elämästäni, koska hän on aina kovempia kokenut ja hänellä on aina kurjempaa.
Minunkin ystäväni katsoi parhaakseen jättää tapaamisemme, kun hänellä alkoi nousukiito omassa elämässä, mutta minulla jatkui laskusuhdanne. Onhan se tavattoman ankeaa, jos elinpiiristä löytyy joku, joka vetää omaa flowta alaspäin vaikeuksillaan.
Toivottavasti ymmärtäjiä löytyy sitten, kun se nousukäyrä ystävälläni kääntyy joskus laskusuuntaan. Koska niin käy varmasti ennen pitkää. Enkä ajatellut olla paikalla siinä vaiheessa olkapäänä, jota vasten itkeä. Jos hän ei halunnut minun pilaavan nousuelämänvaihettaan, niin en minäkään halua, että hän pilaa omaani, kun se tästä joskus alkaa.
Miten hitossa sä ylipäätään YSTÄVYSTYIT noin raskaan ihmisen kanssa??? En ikimaailmassa suostu pilaamaan elämään viettämällä omasta tahdostani aikaa tuollaisten ongelmatapausten kanssa
Vierailija kirjoitti:
Keskityt nyt vain kaverisi ongelmiin, vaikka et selvästi itse osaa vetää omia rajojasi ja pitää niistä kiinni. Et myöskään osaa puhua omista tunteista kaverisi kanssa. Kaveriasi et voi muuttaa, itseäsi voit.
No, lienet osin oikeassa, rajaton olen ollut, varsinkin nuorena. Kuunnellut, lohduttanut ja loputtomasti tukenut, vaikken olisi oikeasti jaksanut.
Viime vuosina kyllä oppinut paremmaksi. Kirjoitinhan jo aloitukseen, että aiemmin näimme ystäväni kanssa monta kertaa viikossa (tämä oli rajatonta minulta) mutta nykyään suostuin tapaamaan hänet esim. viime kesän aikana vain kerran.
Minusta olen siis kyllä kehittynyt rajojeni pitämisessä, huomattavasti.
Ap
Hyvä kirjoitus, mutta palstan porukalle todennäköisesti "tldr".