Ystävä, jolla on aina asiat huonosti.

Vierailija kirjoitti:

hän on vaan syvästi loukkaantunut, että "hänet jätetään kun hänellä on vaikeaa". Ei tunnu ymmärtävän, että ulkopuolisten silmissä hänellä ei mitään muuta koskaan olekaan, kuin vaikeaa. 

On maita, jossa ihmisillä on koko ajan vaikeaa. Ihan hyvä, että olette (sinä ja ne muut kyllästyneet) syntyneet tänne kultapossulaan, koska olette kyllä pirun rajallisia, mitä tulee vaikeuksien kohtaamiseen. Jotkut ihmiset lähtevät ehdoin tahdoin auttamaan ihmisiä tämmöisiin maihin, joissa liki kaikilla on vaikeaa. Tai auttavat työkseen ihmisiä täällä kultapossulassa. Koska kaikilla ei todellakaan elämä ole hyvää.

Teetkö itse paljonkin auttaaksesi muita ihmisiä? 

Vierailija kirjoitti:

Miten hitossa sä ylipäätään YSTÄVYSTYIT noin raskaan ihmisen kanssa??? En ikimaailmassa suostu pilaamaan elämään viettämällä omasta tahdostani aikaa tuollaisten ongelmatapausten kanssa

Oltiin nuoria. Alaikäisiä. Ei sitä silloin ymmärrä asioita samalla tavalla, kuin aikuisena. 

Eikä ollut kristallipalloa että olisin tajunnut, että ryhtymällä ystäväksi vähän syrjityn ja yksinäisen oloisen nuoren luokkakaverini kanssa, hänestä tulisi loppuelämäni riippa...

Ao

Vierailija kirjoitti:

Miten hitossa sä ylipäätään YSTÄVYSTYIT noin raskaan ihmisen kanssa??? En ikimaailmassa suostu pilaamaan elämään viettämällä omasta tahdostani aikaa tuollaisten ongelmatapausten kanssa

Monella suunta valitettavasti huononee iän myötä. Raskaat luonteenpiirteet eivät usein todellakaan parane kun ikää tulee lisää. Olen nähnyt myös tapauksia joissa ennen reilusta kaverista on tullut pikkuhiljaa pahenevan päihderiippuvuden vuoksi aivan täysi mulkku.

Tuttua on. Minullakin on eräs tällainen ystävä, joka nuorempana saattoi ihan sanoakin minun kuulumisiini hätäisesti "joojoo, takas muhun".

Hän ei puhu ongelmistaan, vaan enimmäkseen hurjasta deittielämästään ja muusta sellaisesta. Ikinä ei pahemmin kiinnosta muiden kuulumiset tai asioista keskusteleminen. Laittaa myös hyvin pitkiä, jopa 5 minuutin ääniviestejä. 

Ilmeisesti tällaisia henkilöitä riittää, sillä minullakin on samanlainen ystävä, sillä erotuksella, että hän kyllä kysyy mitä minulle kuuluu, vaikka ei niille kuulumisille juurikaan aikaa yleensä jää. 

Tunnen muutaman samoin käyttäytyvän henkilön, käyvät jonkinlaisissa keskustelu-  tai terapiajutuissa. Kumpaakin on sieltä kehotettu tukeutumaan ystäviin ja " terapioitumaan" sitä kautta. Ihmetyttää kenellä taviksella on kykyä ja voimia jatkuvasti pohtia ja tukea  näitä oman napansa ympärillä pyöriviä.

  Yhden asian selvittyä, on jo rivissä uusia, kun kaikki ahdistaa ja on niin kamalan vaikeaa. Kassa katsoi kummasti, hissiin tuli joku samalla, autokin kaasutteli juuri hänen ikkunansa alla, kaikki on elämää suurempaa ja jotenkin merkittävästi kohtalokasta.

Mistään vainoharhaisuudesta ei ole kyse.

En minäkään oikein tahdo jaksaa tuollaisia.

Ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista.

Itse painin vähän samantyyppisen aiheen parissa. Minulla on yksi ystävä, jolle tapahtuu tämän tästä haastavia asioita. Hänen omasta mielestään niin ikäviä asioita vaan tippuu ns. taivaasta hänen niskaansa, mutta itse olen vähän toista mieltä. Suurimmassa osassa tapahtumia hänellä itsellään on iso rooli. Monesti olen yrittänyt lempeästi varoittaa mahdollisesta lopputulemasta, jos toimii tietyllä tavalla. Nyttemmin olen väsynyt varoittelemaan ja varsinkin kuuntelemaan niitä lohduttomia selostuksia milloin mistäkin aiheesta. Huomaan, että kanssakäyminen hänen kanssaan käy tosi raskaaksi, kun aina on yksi tai monesti useampi akuutti tilanne ns. päällä. Hän ei myöskään näytä oppivan, vaan tekee samoja virheitä yhtä uudestaan ja uudestaan. 

Tämä ystäväni kuuntelee kyllä myös minun huoliani, mutta en jaksaisi näitä huolipuheluja, varsinkin kun iloisemmat tai keveämmät aiheet ovat jääneet melkein täysin purkupuhelujen jalkoihin. En tiedä keveneekö hänen olonsa purkamisen jälkeen, mutta itsellä niistä tulee raskas olo. Ne vievät omaa energiaa tosi paljon ja oma elämä tuntuu raskaammalta taapertaa. Yritin sanoittaa hänelle ajatuksiani ja tuntui siinä hetkessä ymmärtävän, mutta pian oli taas uusia ongelmia ja vanhojen aktivoitumista hän palasi vanhoille, tutuille raiteille. 

En ole keksinyt ratkaisuiksi muuta, kuin sen että vastaan puhelimeen, jos itsellä on voimia kuunnella tai kääntää keskustelua ratkaisuun tai keveämmille teille ja, jos ei niin en vastaa enkä selitettele vastaamattomuuttani sen enempiä. Pakko suojella omia voimia. 

Mä haluaisin tuollaisen ystävän kenellä on asiat aina huonosti kun itsellänikin on. Ärsyttää yltiö positiiviset tutut ketä vaan hehkuttaa miten hyvin heillä menee. Ei masennukselle mitään voi. Ymmärrän ystävääsi hän varmaan ihmettlee jos kaverit hylkäävät hänet kun hänellä on vaikeaa. Mulla oli teini-ikäisenä jo masennusta ja jossain vaiheessa meni jo vähän paremmin mutta nyt taas olen masentunut. En saanut edes lääkkeitä masennukseen kun kävin lääärissä, läheisen kuoltua sain hetkeksi lääkkeet ahdistukseen.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen muutaman samoin käyttäytyvän henkilön, käyvät jonkinlaisissa keskustelu-  tai terapiajutuissa. Kumpaakin on sieltä kehotettu tukeutumaan ystäviin ja " terapioitumaan" sitä kautta. Ihmetyttää kenellä taviksella on kykyä ja voimia jatkuvasti pohtia ja tukea  näitä oman napansa ympärillä pyöriviä.

  Yhden asian selvittyä, on jo rivissä uusia, kun kaikki ahdistaa ja on niin kamalan vaikeaa. Kassa katsoi kummasti, hissiin tuli joku samalla, autokin kaasutteli juuri hänen ikkunansa alla, kaikki on elämää suurempaa ja jotenkin merkittävästi kohtalokasta.

Mistään vainoharhaisuudesta ei ole kyse.

Joo, kuulostaa niin tutulta. Ystäväni saattaa miettiä, kauhistella, stressata ja vatvoa pitkään esimerkiksi sellaista asiaa, että joku naapuri pihalla oli katsonut "oudosti" tai "liian pitkään", tai älyttömän suuret mittasuhteet saa myös esim jos on lähettänyt jollekin tutullekin viestin, mutta tämä ei ole lukenut sitä, tai vastannut siihen heti. Tämä on erityisen outoa, koska itsekin jättää vastaamatta minun viesteihini...

Toisaalta tämä on juuri tyypillistä käytöstä hänelle, ahdistuu ja stressaa jos joku ei tervehdi häntä, mutta itse ei tervehdi koskaan ketään ensimmäisenä, ja välillä jättää vastaamatta hänelle sanottuihin tervehdyksiin, kävelee vain ilmeettömänä ohi. Eli häneltä ei heru ymmärrystä muille, edes niissä samoissa "oudoissa" asioissa, joita tekee itse. 

Pelkää myös koko ajan sairastuvansa johonkin vakavaan sairauteen, tarkkailee jokaista oirettaan, eikä oireen tarvitse olla kuin esim. tavallinen syksyinen kurkkukipu, niin on jo varannut itselleen lääkäriin ajan, kun on varma että jotain on pahemminkin vialla eikä saa rauhaa, ennenkuin lääkäri on todennut kaiken olevan aivan normaalia. Voi kuinka monta kymmentä kertaa olen rauhoitellut häntä, kun on kauhuissaan itkenyt ja pelännyt sairastavan milloin mitäkin syöpää (mitään ei ole koskaan löytynyt). 

Jne...

Ap

Vierailija kirjoitti:

Mä haluaisin tuollaisen ystävän kenellä on asiat aina huonosti kun itsellänikin on. Ärsyttää yltiö positiiviset tutut ketä vaan hehkuttaa miten hyvin heillä menee. Ei masennukselle mitään voi. Ymmärrän ystävääsi hän varmaan ihmettlee jos kaverit hylkäävät hänet kun hänellä on vaikeaa. Mulla oli teini-ikäisenä jo masennusta ja jossain vaiheessa meni jo vähän paremmin mutta nyt taas olen masentunut. En saanut edes lääkkeitä masennukseen kun kävin lääärissä, läheisen kuoltua sain hetkeksi lääkkeet ahdistukseen.

Kaikki masentuneet ja ongelmaiset ei hukuta ystäviään ongelmiinsa ja käytä ilmaisena terapeuttina tai likasankona. Minulla on masentunut ystävä joka ei vie voimiani yhtään ja ymmärrämme toisiamme. Hän osaa kertoa asioistaan ilman että kuormitun. Kun taas jotkut muut saattavat jopa syyllistää kavereitaan siitä että heillä menee huonosti ja kiukuta ja kadehtia ym. 

Mulle kävi niin että tällainen ystävä laittoi sitten itse minuun välit poikki. Syytteli mua kaikesta ja keitteli draamaa. Pelkäsin oikeasti että mihin hän ryhtyy. Nostin vain kädet pystyyn ja olin että selvä, se on kerrasta poikki sit. Ei tartte myöhemminkään yrittää. Siitä on jo 10v ja varmasti parempi näin. Vieläkin muistan sen ahdistuneisuuden siitä että hän otti yhteyttä ja/tai että oli vaikka tulossa käymään, silloin kun oltiin vielä tekemisissä..

Olet jo sanonut ja muut ovat sanoneet ja käytös ei muutu. Myös autistiset ihmiset kykenevät muuttamaan käytöstään, kaverisi ei ole siihen halukas. Siirry siis elämässä eteenpäin, kerro jämäkästi mutta ystävällisesti, että et halua enää pitää yhteyttä. 

Tiedän, mistä puhun. Olen ollut samassa tilanteessa. Se oli vaikeaa ja koin syyllisyyttä, mutta elämästäni poistui jatkuva harmitus ja kuorma. Autistisen ihmisen voi olla vaikeaa tarkastella käytöstään aidosti objektiivisesti ja sen tähden hän syyttää pienistäkin asioista usein muita ja jää kantamaan kaunaa ja vihaa.  Se sinun pitää vain kestää. Tiedät itse kuitenkin mikä on tilanteessa totuus. Tuollaisten autistien kanssa ei ole muuta ratkaisua. Keskustelu asiasta on turhaa, kuten itsekin jo olet huomannut. 

Tsemppiä ja rohkeutta ystävyyssuhteen päättämiseen. 

Onko muilla 'ystävä' joka kertoo vain huolet ja ketutukset? Muille näytellään tekopirteää ja 'fiksua'...

:D olin itse samanlainen ja lopetin olemasta oksennusämpäri

Suurin osa ihmisistä velloo vain omissa ongelmissaan. En jaksa näitä yhtään. Nuorempana kaveerasin ihan kenen kanssa vain ja pelkäsin yksin jäämistä, mutta en enää. Mulla oli kaverina sisaruspari, jotka olivat helkatin kipeitä aina. Oli sitä tätä ja tota, masennusta, migreeniä, syömishäiriö (lihavia molemmat, mutta oli kuulemma anoreksia), kaksisuuntainen ja aina joku paikka kipeä. No, pelasivat yökaudet, ryyppäsivät ja rälläsivät, eivät opiskelleet. Suuri osa ongelmistaan olisi hoitunut säännöllisellä unirytmillä. 

Itse olin ja olen kroonisesti sairas. En silti lähtenyt kilpailemaan näiden kanssa, sillä sitä kilpailua ei olisi voinut voittaa tai edes tulla kuulluksi. 

Enää en suostuisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mullakin on samantyyppinen kaveri. Ei oikein mitään vastavuoroisuutta. Hän valittaa ja ruikuttaa aina jostain ja kerää ongelmia ympärilleen tahtomattaankin. Muiden juttuja ei jaksa kuunnella kovin pitkään ja esimerkiksi viestit ignooraa jos eivät liity häneen vaan esim mun kuulumisia. Ihmettelee kun ihmiset ei viihdy hänen seurassaan ja itsekin lähinnä nykyään säälistä vaikka on hän jollain tapaa symppis eikä tahallaan ilkeä ja ikävä. 

Toikin on niin tuttua, että viestit ignoorataan täysin. Selailin juuri minun ja ystäväni viestejä, niin viimesimpänäkin usea viesti koskien hänen asioitaan, ja sitten viimeisempään viestiin kirjoitin mukaan omia kuulumisiani, niin siihen ei tullut mitään vastausta, ei edes reagointia peukulla... 

 

Ja ei tosiaankaan ole ensimmäinen kerta. 

 

Ap

Seuransa saa vapaasti valuta. Ja ystävänsä ja kaverinsa ja tuttavansa. Ei ole pakko eikä velvoite olla tekemisissä, jos ei hakua. Voi vaihtaa kadun toiselle puolelle vastaan tullessa jos haluaa, voi estää somessa ja puhelimessa. Voi sanoa, että älä ota yhteyttä ja mene pois Kanssakäyminen on totaalisen vapaaehtoista, siitä ei kannata luoda itselleen rasitetta.

Ystäväsi tarvitsee ammattiterapeutin apua. Sun ei kuulu olla terapeutti. Ei ole sun velvollisuus jaksaa tätä henkilöä hänen velloessaan negatiiviudessaan. Vinkiksi voin vielä kertoa että kun hän on hankkinut itselleen terapeutin niin sitten voitte nähdä mutta suosittelen että niin että käytte jossain tapahtumissa, elokuvissa, teatterissa, bändin keikalla jne josta voitte puhua sen jälkeen. Tuolloin hänelle ei jää aikaa vaan käyttää sinua terapeuttina vaan vietätte yhteistä aikaa. Jis teidän tapaamiset on aina kahvikupposen äärellä niin se helposti lipsahtaa sinne terapeutin puolelle. Tämä jos siis haluat vielä olla yhteydessä häneen. Ne muut hänen kaverit jotka hylkäsivät niin ylittivät sen pisteen etteivät jaksaneet enää tai ymmärsivät ettei tämä henkilö aio hakea ammattia apua jota hän tarvitsee. En pitäisi sinua mitenkään huonona ihmisenä jos et myöskään jaksa tätä ystävääsi. Mutta pyri siihen että in hakee oman terapeutin ja kaato mihin tilanne sitten menee. Voit tämän jälkeen myös sitten suoraan sanoa että et ole terapeutti vaan että ystäväsi kertoo nämä jutut sille hänen terapeutilleen.

Auttakaa ystäviä rahalla. Lohdutus.

Tiedän tasan tarkkaan tunteen. On yksi kaveri, joka vain valittaa, valittaa ja valittaa. Viimeksi parituntinen kävelymme meni siihen, että hän puhui taukoamatta, kun häntä ärsyttää ihan kaikki normaaliakin asiat. On jo varmaan 10 vuotta paasannut tulevasta elämännuutoksestaan, että aikoo muuttaa korpeen omavaraiseksi, mutta olen oppinut tuntemaan hänet, että hän on vain kova puhumaan. Valittaa työttömyyttään, kun Suomella ei ole hänelle enää mitään tarjota, mutta ei edes yritä. Oli hetken samassa firmassa kanssani, mutta lopetti, koska kaikki ärsytti. On tullut myöhemmin työpaikkoja tarjolle kuin hopeatarjottimella, mutta on monia asioita, jotka eivät sovellu hänen herkälle hipiälleen. Olen näyttänyt monia työpaikkailmoituksia, mutta niissä on kuulemma monta kohtaa, jotka ärsyttävät häntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos sanoisit hänelle suoraan tunteesi. Kerro että teidän ystävyys ei ole koskaan ollut vastavuoroista ja ettei hän koskaan kuuntele sinun asioitasi tai kiinnostu niistä. Kerro millaista vastavuoroisuutta kaipaat ihmissuhteelta ja kysy millaisena hän näkee teidän ystävyyssuhteenne. Sano ettet halua satuttaa häntä mutta kerro etteivät ystävät ole terapeutteja. Sano esim. että miltä hänestä tuntuisi jos sinä puhuisit koko ajan vain omista ongelmistasi etkä kuuntelisi hänen juttujaan. Mulla on myös yksi samanlainen kaveri, viimeisimmässä viestissä hänelle kerroin suoraan mitä ajattelen. Sinulla ei ole mitään velvollisuutta jatkaa terapeuttina oloa vaikka hän loukkautuisi. 

En näe tässä mitään järkeä. Tiedän, että ainakin kaksi näistä hänet hylänneestä ystävästään on jo koittanut selittää asiaa hänelle. Eikä ole mennyt perille. Ystäväni on vaan verisesti loukkaantunut. 

 

Ap

Olen ollut nuorempana ystävä useammalle nepsylle ja valitettavasti siinä kävi aina juuri noin kuin kuvailet: palaute käytöksestä otettiin henkilökohtaisena loukkauksena ja pahimmillaan häiritsevä käytös eskaloitui entisestään. Ikään kuin kostoksi siitä, että "kehtasin" ottaa omat tuntemukseni puheeksi, vaikka he itse olivat aina vaatimassa suorapuheisuutta ja asioiden esiin nostamista.

Se, että tunnet inhoa ja vihaa ystävääsi kohtaan on hälytysmerkki siitä, että rajojasi on tallottu jo liian monta kertaa. Yksipuolinen ja epätasapainoinen ystävyyssuhde ei ole ystävyyssuhde lainkaan. Minkään diagnoosin taakse ei voi paeta loputtomiin mutta ilmeisesti ystäväsi ei tätä tiedosta tai ei ehkä haluakaan tiedostaa. Sinun ainoa velvollisuutesi on olla nyt itsesi puolella ja katkaista tämä ystävyyssuhde välittömästi. Ystäväsi olo ei siitä tule paranemaan, että hän saa loputtomiin kaataa pahaa oloaan sinun niskaasi ilman vastavuoroisuuden hiventäkään. Niin ilkeältä kuin tämä tuntuukin sanoa, niin ystäväsi saattaa herätä  sitten, kun kaikki hänen ystävänsä ovat kaikonneet hänen elämästään. Itselleen sokea ja siinä sivussa muita kohtuuttomasti kuormittava ihminen havahtuu monesti vasta silloin, kun huomaa, että kukaan ei enää halua olla hänen kanssaan tekemisissä.