HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

1. Miksi 5-vuotiaalla pitää olla harrastus? Varsinkaan silloin, jos lapsen kehityskohde on selvästi vielä rauhoittuminen, ryhmässä toimiminen ja ohjeiden kuuntelu, onko hänelle todella tarpeellista mennä ryhmiin, joissa oleminen ei onnistu, ja tulee paljon negatiivista palautetta ja kokemusta? Jos lapsi on jo vaikka 10-vuotias, silloin voisi jo ehkä ajatella, että hänellä on "oikeus" harrastukseen, mutta 5-vuotiaat ovat aivan nappuloita vielä, eikä heitä pidä viedä harrastuksiin, jos homma ei suju.

2. Jos on pakko harrastaa, sitten varmaan pitäisi olla sellainen harrastus, jossa vanhempi on mukana katsomassa lapsensa perään.

3. Harrastukset ovat todella kalliita nykyään. Jos ryhmässä yhdeksän muksua jää vaille maksettua opetusta siksi, että yhden pitää saada olla sellainen kuin on, se on ihan yksiselitteisesti väärin. Lapsi on väärässä paikassa.

Ei pysty lukemaan kun maksumuuri, mutta kuulostaa äidin pikku lumihiutaletilanteelta.

Syy ei ole omassa lapsessa, vaan kaikissa muissa. Kyllähän se vaan valitettavasti on että jos lapsi häiritsee kaikkia muita lapsia ja tekee muiden harrastamisen vaikeaksi, niin ei se mahdu joukkoon.

Harmittaahan se vanhempaa ymmärrättävästi, mutta ei sekään ole oikein että mennään yhden lapsen ehdoilla ja kaikki muut porukasta kärsii.

Tietenkin saa harrastaa. Se harrastus voi olla vaikka pianonsoittoa, jota ei tarvitse tehdä ryhmässä.

Pitäisikö sille vilkkaalle lapselle opettaa, että joukossa ei voi olla maailman napa?

Lyhyt vastaus: Ei saa harrastaa, jos ei tule muiden kanssa toimeen. 

Ärsyttää eniten tuollaiset äidit, jotka vaativat kohtuuttomia kullannupulleen.

Mikä hitto siinä on, ettei lapsia hankkineet naaraat osaa tunnistaa oman lapsensa kpäistä käytöstä vaan aina pitää syyttää muita?!

Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana? 

Varmaan pitäisi olla harrastuksissa omat vilpertti-ryhmät niille, jotka tarvitsevat enemmän tukea. Jos itse maksan pienistä rahoistani omalle lapselleni jonkun kalliin harrastuksen, en todellakaan suostu siihen, että joku toinen lapsi käytöksellään sen pilaa. Ja tämä ihan kaikella empatialla haastavasti käyttäytyvien vanhemmille, voin kuvitella, että rankkaa on. Mutta ei se toisten vika ole.

Onhan se yhden vilkkaan ja keskittymiskyvyttömän lapsen kaitseminen pois niiden muiden, oppimaan halukkaiden ja hienosti keskittyvien lasten ajasta pois.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana? 

Eemi aloitti liian myöhään. 

Mut joo, tämä lumihuitale voi vaikka soittaa viulua. Tosin on senkin aloittamiseen jo liian vanha.

Jos sillä lapsella ei nämä kyseiset harrastukset edes kiinnosta,siksi ei kuuntele ohjeita ja hyörii ja pyörii. Kun jos vanhempi vaan laittaa erilaisiin harrastuksiin, koska lapsella nyt pitäis olla joku harrastus. Lapsi voi vaikka harrastaa vanhemman kanssa sämpylän tekoa kun muut lapset on muissa harrastuksissa. Jos nyt siis sekään onnistuu,kun ei kuuntele ohjeita ja hyörii ja pyörii. Siinä se vanhempi varmaan huomaa itsekkin,miksi lapsi on useista harrastuksista lähetetty pois.

Mikä sen nyt estää ? Voi sitä vaikka ulkoilla tai uida, mitä sitten lapsi tekeekään, yksin tai mieluummin toisen vanhemman kanssa turvallisuuden vuoksi. Mäkään en, 50 v nainen, oikein viihdy ryhmissä, kaiken kokoisissa. Mitä vähemmän väkeä, sitä parempi. 

Onhan niitä erityislasten harrastusryhmiä.

Voi harrastaa, jos vanhempi on valmis tulemaan mukaan lapsensa henkilökohtaiseksi avustajaksi ja ohjaajaksi. 

Olen itse vetänyt lasten harrastusryhmää. Jos on kyse ryhmätoiminnasta, ei vanhemmat voi ajatella että oma haastavaati käyttäytyvä lapsi saa tarvitsemaansa yksilöllistä tulea kaikkien muiden kustannuksella. Joten joko vanhempi mukaan tai lapselle yksilöharrastus. 

Jos harrastaa ryhmäharrastusta, pitää sopeutua ja noudattaa ohjeita/sääntöjä. Ei ryhmässä voi jokainen häseltää omiaan

Jutussa vanhempi nostaa vielä erityisesti esiin uimakoulun opettajan tiukan palautteen lapsen käytöksestä. Opettaja käski vanhempaa pitämään lapselle kunnon puhuttelun kotona. Tämä tietenkin tuntui vanhemmasta hyvin loukkaavalta.

Siellä on yhdellä opettajalla altaan täydeltä naperoita vedessä! Onhan se nyt hengenvaarallista, jos yksi siellä sekoilee menemään, ja opettajan huomio menee tähän lapseen. Ajattelisin, että VARSINKAAN uimakouluun ei voi tuoda lasta, joka ei tottele ohjeita eikä kykene rauhoittumaan. Tai varmasti on uimakouluja, joissa vanhempi voi olla mukana, tai vanhempi voi selittämällä tilanteen saada luvan tulla mukaan avustamaan lastaan. Mutta tällä tavalla toteutettuna vanhempi asettaa myös muiden lasten turvallisuuden vaaraan.

Ai mitä seurauksia siitä on, että lapselle asetetaan rajat harrastuksessa? Siitä seuraa se, että äiti ihmettelee, miksi lapseni ei saa pilata muiden lasten harrastusta ja hakee hyväksyntää sille, että ei ole opettanut lapselleen peruskäytöstapoja. Jos lapsi on erityinen, lapsi voi harrastaa erityisryhmässä, mutta se on monelle vanhemmalle ikävä asia, koska se "leimaa" lapsen.

Harrastustenvetäjät ovat yleensä vapaaehtoisia aikuisia, joilla ei ole mitään intoa ryhtyä järjestämään uniikille lumihiutaleelle ohjelmaa muiden kustannuksella. Eikä tarvitsekaan, koska on vanhempien tehtävänä  varmistaa, että lapsi on riittävän kypsä ryhmäharrastukseen.

Itse olen ottanut lähestymisen valmentajana, että jos joku ei häiritse muiden tekemistä, niin olkoon sivussa. Rahoilleen lapsen vanhemmat ei toki saa vastinetta, mutta en halua muiden kärsivän yhden takia.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ottanut lähestymisen valmentajana, että jos joku ei häiritse muiden tekemistä, niin olkoon sivussa. Rahoilleen lapsen vanhemmat ei toki saa vastinetta, mutta en halua muiden kärsivän yhden takia.

Varmasti toimii joissain tilanteissa, mutta vilkas pieni lapsi saattaa myös esim karata, huutaa niin, ettei kukaan kuule ohjeita tai kertakaikkiaan riehumisellaan estää sen tekemisen, jota harrastuksessa pitäisi tehdä. Ohjaaja saattaa joutua fyysisesti estämään lasta tekemästä sellaisia asioita, jotka ovat vaarallisia hänelle itselleen tai muille lapsille. Silloin muut lapset jäävät vaille ohjausta ja ovat oman onnensa nojassa.

Ihmettelen itse asiassa, miksi seuroilla, kerhoilla yms ei ole selkeämmin asetettu sääntöjä: "Tämä harrastus sopii lapselle, joka osaa jo kuunnella ohjeita ja toimia niiden mukaan", esim.

Ei kai vilkkaus ole perusteltu syy pilata muiden harrastusta?

Mä taas toivoisin näkeväni tätä enemmänkin, että "vilkkaat" (=ilman käytöstapoja olevat) pistetään ryhmästä pois, jos muut kärsivät. Joo, 5-vuotiaat ovat vielä pieniä, eikä sotilaallinen kuri ole tarkoituksenmukaista. Ne rauhallisemmat kyllä kärsivät, jos porukassa on joku, jonka kanssa säätämiseen menee koko aika eikä esim jalkapallon pelaamisesta tule mitään. 

Tiedän tapauksen, vähän isompia lapsia olivat. Pikkukoululaisia. Sählyporukassa oli häirikkö, joka sattui olemaan hyvä pelaamaan. Tämän jatkuvaa suunsoittoa ja epäasiallista, välillä väkivaltaistakin käytöstä katsottiin läpi sormien, koska oli taitava pelaaja. Puoli vuotta myöhemmin ei enää ollut joukkuetta, kun muut lopettivat kokonaan tai etsiytyivät toiseen joukkueeseen. Ihan oli turvallusuuskysymyskin tässä tapauksessa. Lapsen äiti vain naureskeli "pojat on poikia", kun vaaratilanteista kerrottiin. Ikinä ei tämä äiti jäänyt katsomaan, miten treenit menivät.