HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?

Seula kaikkiin paikkoihin. Päiväkoteihin, kouluihin, harrastuksiin. Sanktiot: häiriköi mistä heitetään ulos pysyvästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana? 

Eemi aloitti liian myöhään. 

Mut joo, tämä lumihuitale voi vaikka soittaa viulua. Tosin on senkin aloittamiseen jo liian vanha.

Kauankohan tuollaisen käsissä viulu pysyisi ehjänä?

Pari vuotta käytöskoulua äidille ja lapselle, sitten uusi yritys harrastuksiin muiden ihmusten kanssa!

Olen ollut seuraamassa sivusta uimakoulua, jossa yhdelle lapselle sanottiin kerran, että lopeta muiden painaminen veden alle  ja toisesta kerrasta uimaopettaja ilmoitti, että uimakoulu ei jatku, jos lapsi ei poistu altaasta, hän ei hyväksy muiden kiusaamista. Lapsihan ei poistunut, vaan lällätti, että en mene mihinkään ja uimakoulu päättyi siihen. Opettaja pyysi anteeksi paikallaolevilta vanhemmilta ja totesi, että koska hän ei voi taata turvallisuutta yhden lapsen kieltäytyessä yhteistoiminnasta, ei hän voi uimakoulua jatkaa.

Kyseisen lapsen vanhempi oli kuin tuo jutun kirjoittanut toimittaja: lastani ei saa poistaa harrastuksesta, miten hän muuten oppii olemaan toisten kanssa, jos ei saa harjoitella. Uimaopettaja oli vakava ja ilmoitti, että hänen uintitunnillaan ei yhdelläkään lapsella saa olla hengenvaaraa toisen lapsen typeryyden takia.

Neurologin tutkimukset tuolla edessä ja diagnooseja.

Vierailija kirjoitti:

Tietenkin saa harrastaa. Se harrastus voi olla vaikka pianonsoittoa, jota ei tarvitse tehdä ryhmässä.

Pianonsoittohan se varmaan keskittymiskyvyttömälle sopii. Tuon ikäinen puistoon purkamaan energiaa.

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana? 

Tämähän se näissä ongelmana usein on. Ne, jotka vievät lapsen aikaisin harrastamaan, usein ajattelevat että siten pääsee tavoitteellisten harrastajien junaan, ja energisen lapsen tulevaisuus on turvattu pitkälle teini-ikään.

Ongelma on vain siinä, että viisivuotiaana harrastuksissa menestyvät ne fyysisesti ja psyykkisesti aikaisin kypsyneet yksilöt. Lapsen itsensä kannalta parempi olisi viettää aikaa vanhempien kanssa monipuolisesti eri harrastuksia kokeillen.

Miten ihmeessä se lapsi pystyisi harrastamaan jos ei pysty keskittymään ja kuuntelemaan ohjeita? Sitäpaitsi harrastusryhmissä on muitakin kuin vain keskittymiskyvytön. Eihän mikään ryhmä voi toimia vain yhden ehdoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut seuraamassa sivusta uimakoulua, jossa yhdelle lapselle sanottiin kerran, että lopeta muiden painaminen veden alle  ja toisesta kerrasta uimaopettaja ilmoitti, että uimakoulu ei jatku, jos lapsi ei poistu altaasta, hän ei hyväksy muiden kiusaamista. Lapsihan ei poistunut, vaan lällätti, että en mene mihinkään ja uimakoulu päättyi siihen. Opettaja pyysi anteeksi paikallaolevilta vanhemmilta ja totesi, että koska hän ei voi taata turvallisuutta yhden lapsen kieltäytyessä yhteistoiminnasta, ei hän voi uimakoulua jatkaa.

Kyseisen lapsen vanhempi oli kuin tuo jutun kirjoittanut toimittaja: lastani ei saa poistaa harrastuksesta, miten hän muuten oppii olemaan toisten kanssa, jos ei saa harjoitella. Uimaopettaja oli vakava ja ilmoitti, että hänen uintitunnillaan ei yhdelläkään lapsella saa olla hengenvaaraa toisen lapsen typeryyden takia.

Aah, enemmän tällaista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen ottanut lähestymisen valmentajana, että jos joku ei häiritse muiden tekemistä, niin olkoon sivussa. Rahoilleen lapsen vanhemmat ei toki saa vastinetta, mutta en halua muiden kärsivän yhden takia.

Varmasti toimii joissain tilanteissa, mutta vilkas pieni lapsi saattaa myös esim karata, huutaa niin, ettei kukaan kuule ohjeita tai kertakaikkiaan riehumisellaan estää sen tekemisen, jota harrastuksessa pitäisi tehdä. Ohjaaja saattaa joutua fyysisesti estämään lasta tekemästä sellaisia asioita, jotka ovat vaarallisia hänelle itselleen tai muille lapsille. Silloin muut lapset jäävät vaille ohjausta ja ovat oman onnensa nojassa.

Ihmettelen itse asiassa, miksi seuroilla, kerhoilla yms ei ole selkeämmin asetettu sääntöjä: "Tämä harrastus sopii lapselle, joka osaa jo kuunnella ohjeita ja toimia niiden mukaan", esim.

Seurassa, jossa oma lapseni valmentaa, tekee jokainen joukkue (en tiedä pallokerhosta, joka on siis alle kouluikästen ryhmä) itse pelisääntönsä. Siis pelaajat ovat mukana laatimassa niitä sääntöjä valmentajien ja joukkueenjohtajan kanssa. Ja näitä sitten noudatetaan tai ei tarvitse tulla treeneihin.

On se vähän hankalaa, jos 15 - 20 lasta keskittyy hienosti pallotteluun, mutta kolme roikkuu pää alaspäin puolapuissa eri puolilla koulun liikuntasalia. Saa siinä olla aika monena nämä valmentajat.

Jos lapsi ei osaa käyttäytyä, ei kuulu ryhmäharrastukseen. Olen itse ohjannut lapsille kerhoja, kuten kokkikerhoa. Yksikin häirikkö tuollaisessa harrastuksessa vie ohjaajan huomion, vaikka ryhmässä voi samaan aikaan olla monta muuta apua tarvitsevaa ja täytyy käyttää hellaa, veitsiä, sähkölaitteita.

Näiden kanssa monet pienemmät arkailevat pitkäänkin ja haluavat ohjaajan viereen levyt tarkistamaan tai laittamaan uunin päälle.

Samaan aikaan joku "vilkas" ehtii tukkia viemärin taikinalla, käydä vääntämässä toisen ryhmän hellan täysille ja polttaa heidän ruokansa ja riehua keittiöveitsen kanssa pitkin käytäviä. Juu ei, "vilkas" lapsi ei ole tervetullut ryhmäharrastukseen ennen kuin käytöstavat ovat hallussa.

Keskiluokkaiset vanhemmat ajattelevat, että on hyvää vanhemmuutta, kun pienelläkin lapsella on harrastuksia. Toteutetaan yksilöprojektia nimeltään "Meidän lapsemme optimaalinen kehitys". Samalla unohdetaan, että ohjatut harrastukset eivät sovi läheskään kaikille (pikku)lapsille, ja niihin osallistuakseen myös tiettyjen kehityksellisten edellytysten tulee täyttyä ainakin silloin, kun lapsella ei ole omaa tukihenkilöä mukana.

Vierailija kirjoitti:

Onhan se yhden vilkkaan ja keskittymiskyvyttömän lapsen kaitseminen pois niiden muiden, oppimaan halukkaiden ja hienosti keskittyvien lasten ajasta pois.

Aikamoista härväystä se viisivuotiaiden ryhmäharrastaminen ylipäätään on. Vanhemmat varmaan mielellään kuvittelevat muuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sitten meidän Eemistä tulee huippujalkapalloilija, jos ei aloita viisivuotiaana? 

Eemi aloitti liian myöhään. 

Mut joo, tämä lumihuitale voi vaikka soittaa viulua. Tosin on senkin aloittamiseen jo liian vanha.

Viisivuotias on kyllä oikeasti pikemminkin liian nuori aloittamaan viulun. Valtaosa aloittaa kouluikäisenä.

Vierailija kirjoitti:

Miten ihmeessä se lapsi pystyisi harrastamaan jos ei pysty keskittymään ja kuuntelemaan ohjeita? Sitäpaitsi harrastusryhmissä on muitakin kuin vain keskittymiskyvytön. Eihän mikään ryhmä voi toimia vain yhden ehdoilla. 

Mutku minun lapsi on erityinen ja muiden täytyy mukautua minun lumihiutaleen tapoihin....

Enemmän pitäisi puuttua tähän, että lapsilla on turvallinen olo harrastuksessa. Ja ne häiriköt pitää poistaa heti.  Olen itsekin mukana lapsen jalkapalloharrastuksessa ja harva se kerta irrotan tappelupukareita toisistaan. Yksi tyyppi tappelee joka kerta, ärsyttää ja kiusaa muita. Osa menee mukaan. Tämä vie turhaa aikaa muilta pois. Itse jos saisin päättää niin tämä yksi tyyppi ainakin olisi jo ulkona ryhmästä. On puhuttelussa joka kerta, mutta ei auta. 

Vierailija kirjoitti:

Ai mitä seurauksia siitä on, että lapselle asetetaan rajat harrastuksessa? Siitä seuraa se, että äiti ihmettelee, miksi lapseni ei saa pilata muiden lasten harrastusta ja hakee hyväksyntää sille, että ei ole opettanut lapselleen peruskäytöstapoja. Jos lapsi on erityinen, lapsi voi harrastaa erityisryhmässä, mutta se on monelle vanhemmalle ikävä asia, koska se "leimaa" lapsen.

Harrastustenvetäjät ovat yleensä vapaaehtoisia aikuisia, joilla ei ole mitään intoa ryhtyä järjestämään uniikille lumihiutaleelle ohjelmaa muiden kustannuksella. Eikä tarvitsekaan, koska on vanhempien tehtävänä  varmistaa, että lapsi on riittävän kypsä ryhmäharrastukseen.

Tämä on taas tätä medikalisaatiota. Viisivuotias erityisryhmään siksi ettei vielä osaa keskittyä!

Miksei vain todettaisi, että harrastuksen aika onkin pari vuotta myöhemmin?

Varmaan tämän tyyppisellä lapsella tulee ihan tarpeeksi niitä epäonnistumisen kokemuksia ja nuhteita siellä päiväkodissa jo. Ehkä niitä ei tarvitse enää vapaa-aikana mennä hakemaan lisää harrastuksista, joissa oleminen ei onnistu.

Kokkikerhon ohjaaja jatkaa vielä, ohjasin myös eläinkerhoa ja lapset toivoivat, että joskus ohjaajat toisivat lemmikkinsä mukaan kerhoon ja voisimme olla tekemisissä oikeiden eläinten kanssa. Ei valitettavasti voitu sellaista järjestää, koska häirikkölapsi olisi ollut lemmikkejä kohtaan aggressiivinen. Kerran jouduin odottamaan yhden lapsen kanssa luokkatilassa vanhempaa hakemaan, kun muu ryhmä kierteli katsomassa lehmiä pihalla ja tämä lumihiutale heitteli lehmien aitaukseen käpyjä ja yritti tähdätä pieniin vasikoihin ja selosti ryhmän herkille tytöille, että lehmät joutuvat lihoiksi.

Toinen ohjaaja joutui lohduttamaan itkeviä tyttöjä ja kiersi heidän kanssaan aitausta. :(

En tiedä, mutta mitään transfobiaa ei ole olemassa - eikä ole koskaan ollutkaan. Täysin keksitty juttu.

Harrastus ei ole mikään automaattinen ja ehdoton oikeus kuten oppivelvollisuus/koulupaikka mihin on kaikki kelpuutettava, vaan ylimääräistä extraa. Jos ei suju, sitten ulos ryhmästä. Ei valmentajilla ole mitään velvollisuutta pitää ryhmässä häiritsevää lasta pilaamassa muiden harrastamista.

Erityisryhmiä on ja jos ei nekään käy, vanhempi garrastakoot itse lapsen kanssa.