Lue keskustelun säännöt.
HS: Saako lapsi harrastaa, jos ei pysty olemaan ryhmässä?
08.09.2026 |
HS kolumnissa toimittaja kirjoittaa, kuinka vaikeaa on, kun hyvin vilkas 5-vuotias ei tule hyväksytyksi harrastuksissa. Perheessä on neljä lasta, ja yhteensä vähintään kymmenen harrastusmenoa viikossa. Nuorimmaisen kanssa on ollut vaikeaa, koska hänet on jo käännytetty käytöksensä vuoksi useammasta ryhmästä. Lapsi on saanut "viimeisen varoituksen" sekä lähikirjastossa että jalkapallokerhossa. Vilkas lapsi ei kuuntele ohjeita eikä keskity, ja äiti pohtii, mitä seurauksia sillä on, jos hyvin pienenä jää harrastuksista ulkopuolelle. "Hyvin vilkkaille lapsille opetetaan harrastuksissa, etteivät he kuulu joukkoon", äiti kirjoittaa.
Kommentit (99)
Vierailija kirjoitti:
Enemmän pitäisi puuttua tähän, että lapsilla on turvallinen olo harrastuksessa. Ja ne häiriköt pitää poistaa heti. Olen itsekin mukana lapsen jalkapalloharrastuksessa ja harva se kerta irrotan tappelupukareita toisistaan. Yksi tyyppi tappelee joka kerta, ärsyttää ja kiusaa muita. Osa menee mukaan. Tämä vie turhaa aikaa muilta pois. Itse jos saisin päättää niin tämä yksi tyyppi ainakin olisi jo ulkona ryhmästä. On puhuttelussa joka kerta, mutta ei auta.
En ymmärrä miksei näi eroteta? Jos ei pärjää, sitten ei ryhmään kuulu. Ei mikään laki pakota ottamaan kaikkia mukaan harrastukseen. Se on harrastus, ei päivähoito tai koulu, joita on kaikille tarjottava. Eikä siinä ole mitään syrjivää, että poistetaan oman huonon käytöksen takia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun ystävällä on lapsi, joka tarvitsee paljon tukea. Ystävä kysyi valmentajalta, voiko tulla mukaan harjoituksiin, ja se sopi hyvin. Lapsi pystyy toimimaan, kun vanhempi on mukana. Kaikki saavat treenata.
Suomessa on outo kulttuuri missä lapsella on pakko olla "harrastus" ja missä "harrastus" tarkoittaa ohjatusti toimivaa ryhmää. Minkäänlainen omatoimiharrastaminen esimerkiksi perhepiirissä ei ole lapselle hyväksyttyä.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on outo kulttuuri missä lapsella on pakko olla "harrastus" ja missä "harrastus" tarkoittaa ohjatusti toimivaa ryhmää. Minkäänlainen omatoimiharrastaminen esimerkiksi perhepiirissä ei ole lapselle hyväksyttyä.
Miten niin ei ole hyväksyttyä? Miten olet päätynyt ajatukseen, että harrastaminen olisi jotenkin vain suomalaisten juttu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on outo kulttuuri missä lapsella on pakko olla "harrastus" ja missä "harrastus" tarkoittaa ohjatusti toimivaa ryhmää. Minkäänlainen omatoimiharrastaminen esimerkiksi perhepiirissä ei ole lapselle hyväksyttyä.
Miten niin ei ole hyväksyttyä? Miten olet päätynyt ajatukseen, että harrastaminen olisi jotenkin vain suomalaisten juttu?
No sehän on lähtökohta tässäkin jutussa. Eli yleisen mielipiteen mukaan lapsella ei sitten ole mitään harrastusta jos hän ei saa olla mukana ohjatuissa treeniryhmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama kokemus, vilkas lapseni jäi kaikesta ulkopuolelle. Hänellä on paljon energiaa, mutta suomi ehkä sitten haluaa mielummin hitaasti ja vähemmän tekeviä ihmisiä. Joten ollaan ehkä synnytty väärään valtioon ja oltaisiin oikeasti kuuluttu muualle.
Perheen neljällä lapsella on 10 harrastusta viikossa? Vanhemmat siis toimivat taksikuskeina töiden jälkeen. Ehkä 3,2 lasta olisi ollut sopivampi määrä? Tuo sähläys varmistaa sen ettei se ylivilkas eli kuriton kuopus koskaan opikaan rauhoittumaan ja käyttäytymään ryhmässä sääntöjen mukaan. Ehkä hän tarvitsisi enemmänkin oman vanhempansa huomiota?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun ystävällä on lapsi, joka tarvitsee paljon tukea. Ystävä kysyi valmentajalta, voiko tulla mukaan harjoituksiin, ja se sopi hyvin. Lapsi pystyy toimimaan, kun vanhempi on mukana. Kaikki saavat treenata.
Näin sen pitäisi mennäkin. Harrastaa voi, jos osaa olla tai jos vanhempi on mukana varmistamassa oman lapsensa sekä muiden turvallisuutta siinä tapauksessa, ettei se ilman vanhempaa mukana oleminen onnistu. Liian monta kertaa vaan se tahtoo olla niin, että lapsi menee harrastukseen ja vanhempi saa "omaa aikaa" (vaikka ihan vaan kauppareissun ajaksi), eikä se sitten ole ollenkaan kiva, jos pitäisikin olla mukana siellä lapsen harrastuksessa. Asia erikseen, jos harrastus on vaikka kouluikäisen iltapäivätoiminnan aikana, kun vanhempi on vielä töissä.
Kai se osuu myös johonkin huono vanhempi -hermoon, eikä toiset ole valmiita myöntämään, että tässä voisi nyt olla sellainen tilanne, ettei se harrastaminen vaan onnistu omalta lapselta vielä, vaikka muilta onnistuisikin. Joutuisi myös ottamaan lapselta vastaan sen pettymyksen ja suuttumuksen, kun harrastus pitää lopettaa, vaikka siellä "kaverit" vielä saa jatkaa.
Kaikille tasavertaisesti kaikkea, vaikka ei osattaisi olla. Lopputulos, kaikki saa vähemmän.
Samahan se on sosialismissakin. Kaikki saa vähemmän. Jos tätä ei tajua, niin kannattaa pitäö mielessä jos sittenkin on vähän yksinkertainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus, vilkas lapseni jäi kaikesta ulkopuolelle. Hänellä on paljon energiaa, mutta suomi ehkä sitten haluaa mielummin hitaasti ja vähemmän tekeviä ihmisiä. Joten ollaan ehkä synnytty väärään valtioon ja oltaisiin oikeasti kuuluttu muualle.
Tosi ymmärrettävää, että harmittaa. Mutta mitä sä sanoisit esimerkiksi minulle, joka yksinhuoltajana raavin jostain lapsen kalliit harrastusmaksut joka vuosi, ja sitten lapsen saama ohjaus jää tosi vähäiseksi, koska ryhmän vilkas vaatii opettajan huomion koko ajan? Vilkas lapsi juoksee, huutaa, ei kykene kuuntelemaan tai noudattamaan ohjeita, ja 14 muuta lasta katselevat, kun opettajalla kuluu jopa yli puolet tunnista siihen, että vilkas pystyy jotenkin olemaan.
Onko se sitten oikea paikka vilkkaalle lapselle? Onko se jokaisen harrastusryhmän tehtävä muuttua erityisryhmäksi, vai olisiko se vanhemman tehtävä koittaa etsiä itse lapselleen sellaista tekemistä, ettei se ole muilta pois?
Mä haluaisin kysyä tuolta avautuvalta äidiltä, että eikö missään kilkata hälytyskellot? Pienestä lapsesta tulee toistuvasti, eri yhteyksissä, eri ihmisiltä palautetta ja "viimeisiä varoituksia". Missä vaiheessa olisi viimeistään syytä mylntää, että vika on lapaen käytöksessä?
Lisäksi: miksi häirikön pitäisi voida toistuvasti saada pilata muiden harrastus?
Sekä tärkein: kauanko tämä äiti aikoo jatkaa lapsensa huonon käytöksen mahdollistamista? Tuollaisen lapsen on hyvä oppia, että huonolla käytöksellä on seurauksia. Vanhempien vastuulla opettaa, eikä opettaa uhriutumista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä se kuulostaa aika pahasti kurinpito-ongelmalta (ja vakavalta sellaiselta) jos 5-vuotias meinaa saada porttikiellon kirjastoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus, vilkas lapseni jäi kaikesta ulkopuolelle. Hänellä on paljon energiaa, mutta suomi ehkä sitten haluaa mielummin hitaasti ja vähemmän tekeviä ihmisiä. Joten ollaan ehkä synnytty väärään valtioon ja oltaisiin oikeasti kuuluttu muualle.
Tosi ymmärrettävää, että harmittaa. Mutta mitä sä sanoisit esimerkiksi minulle, joka yksinhuoltajana raavin jostain lapsen kalliit harrastusmaksut joka vuosi, ja sitten lapsen saama ohjaus jää tosi vähäiseksi, koska ryhmän vilkas vaatii opettajan huomion koko ajan? Vilkas lapsi juoksee, huutaa, ei kykene kuuntelemaan tai noudattamaan ohjeita, ja 14 muuta lasta katselevat, kun opettajalla kuluu jopa yli puolet tunnista siihen, että vilkas pystyy jotenkin olemaan.
Onko se sitten oikea paikka vilkkaalle lapselle? Onko se jokaisen harrastusryhmän tehtävä muuttua erityisryhmäksi, vai olisiko se vanhemman tehtävä koittaa etsiä itse lapselleen sellaista tekemistä, ettei se ole muilta pois?
Millä oikeudella se sinun lapsi saa olla harrastuksessa ja minun vilkkaan lapsen pitäisi olla vain yksin kotona ja ulkopuolelle jätettynä, ihan samalla tavalla minäkin olen maksanut veroja ja tehnyt töitä, ja maksanut myös siitä harrastuksesta. Et ole ainoa. Jos lapselle ei ole mitään harrastusta niin lapsi joutuu olemaan yksin kotona tai joutuu huonoon seuraan eikä ketään pidä sysätä tahallaan huonoon seuraan. Toivon sinulle ja perheellesi samaa, karmaa ehkä opit jotakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sama kokemus, vilkas lapseni jäi kaikesta ulkopuolelle. Hänellä on paljon energiaa, mutta suomi ehkä sitten haluaa mielummin hitaasti ja vähemmän tekeviä ihmisiä. Joten ollaan ehkä synnytty väärään valtioon ja oltaisiin oikeasti kuuluttu muualle.
Tosi ymmärrettävää, että harmittaa. Mutta mitä sä sanoisit esimerkiksi minulle, joka yksinhuoltajana raavin jostain lapsen kalliit harrastusmaksut joka vuosi, ja sitten lapsen saama ohjaus jää tosi vähäiseksi, koska ryhmän vilkas vaatii opettajan huomion koko ajan? Vilkas lapsi juoksee, huutaa, ei kykene kuuntelemaan tai noudattamaan ohjeita, ja 14 muuta lasta katselevat, kun opettajalla kuluu jopa yli puolet tunnista siihen, että vilkas pystyy jotenkin olemaan.
Onko se sitten oikea paikka vilkkaalle lapselle? Onko se jokaisen harrastusryhmän tehtävä muuttua erityisryhmäksi, vai olisiko se vanhemman tehtävä koittaa etsiä itse lapselleen sellaista tekemistä, ettei se ole muilta pois?
Ihan samalla tavalla ne sinun mainitsemat "muut" osaa välillä käyttäytyä huonosti, eivät ne sinunkaan lapsesi täydellisiä ole, mutta olet tottunut itse saamaan vastaavasti etuoikeuden siihen, että silloin kun sinun lapsi tekee virheitä hän saa anteeksi ja mahdollisuuksia, mutta jos lapsi on vilkas niin hän ei saa mitään armoa. Millä oikeudella sinun lapsi saa parempaa kohtelua ja anteeksi ja minun ei?
Se, että lapsi ei käy jossain tietyssä harrastuksessa pilaamassa sitä harrastusta muilta ei tarkoita sitä, että hän on ulkopuolella ja yksin kotiin jätetty. Maailma on täynnä tekemistä, ja vanhempi etsii lapselleen sopivat puuhat myös muita kunnioittaen.
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on outo kulttuuri missä lapsella on pakko olla "harrastus" ja missä "harrastus" tarkoittaa ohjatusti toimivaa ryhmää. Minkäänlainen omatoimiharrastaminen esimerkiksi perhepiirissä ei ole lapselle hyväksyttyä.
Mä kyllä tunnen paljonkin ihmisiä, joiden lapsilla ei ole harrastuksia, ja jotka elävät oikein hyvää elämää. Enemmänkin ongelmana ovat nämä harrastavien lasten vanhemmat, jotka pyrkivät kaikin keinoin antamaan kuvaa, että jos et 7-vuotiaaksi mennessä ole mukana, ei sinua oteta myöhemminkään.
Pianonsoitto tai muu musiikkiharrastus on hyvä tapa opetella rauhoittumista ja keskittymistä. Jos asuu kerrostalossa niin kannattaa hankkia sähköpiano jotta naapurien korvat säästyvät pahimmalta. Kun koulu alkaa on joka tapauksessa osattava istua hiljaa paikoillaan.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se kuulostaa aika pahasti kurinpito-ongelmalta (ja vakavalta sellaiselta) jos 5-vuotias meinaa saada porttikiellon kirjastoon.
No tämäpä. Kirjasto jos mikä on paikka, jossa on totuttu lapsiasiakkaisiin, joten siellä on varmasti aika korkea kynnys antaa porttikieltoja 5-VUOTIAALLE...
Ei voi, jos häiritsee muiden edistymistä ja opetusta