Suhteessa toinen haluaa lapsia, mutta toinen ei - lapsia haluava yrittää käännyttää toista
Mitä mieltä olette tällaisesta tilanteesta, että toista henkilöä yritetään suhteessa painostaa kohti lapsen hankkimista, vaikka ei haluaisi?
Oletteko itse olleet tällaisessa tilanteessa ja mitä teitte/tekisitte?
Kommentit (170)
Ero. Ei kai tuossa muutakaan voi.
Sen lapsia haluavan kannattaa vaihtaa kumppania ja sanoa syyksi tuon, että sinä et halua lapsia, minä haluan, joten heippa. Tuollainen suhde on tuhoontuomittu alusta alkaen, se lapsia haluava menettää tarkoituksella lapsettoman kanssa ison osan elämästään.
Painostaminen lapsiin on henkistäväkivaltaa.
Ero. Ja ei kannata tuhlata päivääkään kummankaan aikaa.
Ihan mikä tahansa painostaminen on väärin, mutta niin on lisääntyminenkin ilman tahtoa ja sen jälkeen oman osuutensa laiminlyöminen sillä perusteella, että toinen painosti.
Eli ero on ainoa ratkaisu.
Olen vela, kerron sen heti ja kerron myös, että jos toiselle tulee lapsihaaveita, niin sitten se tilanne ratkaistaan erolla. Lapsiasia ei ole sellainen, mistä tehdään kompromissia, eikä ketään saa alkaa käännyttämään. Ystäväni erosi miehestään kun mies alkoi haluamaan lasta.
Ette sovi yhteen. Jos lasta haluava saa hetkellisesti "käännytettyä" toisen, niin sitä auvoa ei kauan kestä ja ero tulee hyvin pian, katkeruus seuranaan.
Jos lasta haluava ei ole oman itsekkyytensä läpikyllästämä, niin ymmärtää ajatella lapsen parasta ja hankkii sen lapsen toisen lasta haluavan kanssa.
Tuollaisia suhteita ei ole tarkoitettu kestämään, kumpikin sen tietää. Kun lapsia haluava löytää itsensä kaltaisen kumppanin, päättyy lapsettoman ehdoilla eletty suhde.
Lapsetonta ei saa painostaa vanhemmaksi, siitä ei hyvää seuraa, mutta jos ei lapsia halua, niin pitää oivaltaa, että toisella on oikeus jatkaa elämäänsä ja päätyä vanhemmaksi, vaikka miten tätä rakastaisi.
Vierailija kirjoitti:
Painostaminen lapsiin on henkistäväkivaltaa.
Myös lupaus lapsesta myöhemmin ilman mitään aikomustakaan, on henkistä väkivaltaa ja itse asiassa pahempi asia koska aikaa hukkaantuu. Lapsiin painostettava voi poistua suhteesta HETI.
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia suhteita ei ole tarkoitettu kestämään, kumpikin sen tietää. Kun lapsia haluava löytää itsensä kaltaisen kumppanin, päättyy lapsettoman ehdoilla eletty suhde.
Lapsetonta ei saa painostaa vanhemmaksi, siitä ei hyvää seuraa, mutta jos ei lapsia halua, niin pitää oivaltaa, että toisella on oikeus jatkaa elämäänsä ja päätyä vanhemmaksi, vaikka miten tätä rakastaisi.
Eikö tuossa aapeen esimerkissä juuri lapsia haluava ole se joka ei ole oivaltanut toisen valinnanvapautta?
Olen kuuden vuoden taivuttelun tulos. Isäni ei lasta halunnut, mutta hän halusi pitää äitini. Isäni sentään älysi jättää minut rauhaan, mutta äitini oli katkera läpi lapsuuteni isäni tempusta, kun tämä häipyi minun ollessa neljän. Lapsi ei tee mitään vanhemmalla joka ei aidosti halua olla vanhempi.
Vierailija kirjoitti:
Olen vela, kerron sen heti ja kerron myös, että jos toiselle tulee lapsihaaveita, niin sitten se tilanne ratkaistaan erolla. Lapsiasia ei ole sellainen, mistä tehdään kompromissia, eikä ketään saa alkaa käännyttämään. Ystäväni erosi miehestään kun mies alkoi haluamaan lasta.
Kuulostaa loogiselta ja järkevältä
Painostaminen missään asiassa ei ikinä ole ok, ei varsinkaan näin ison asian ollessa kyseessä. Mielestäni lastenhankinta on yksi niitä harvoja asioita, jossa ei kannata eikä saa tehdä kompromissia. Jos toinen haluaa ja toinen ei, on parasta lähteä eri teille. Kypsät ja parisuhdekelpoiset ihmiset ymmärtävät tämän sanomattakin.
Vierailija kirjoitti:
Sen lapsia haluavan kannattaa vaihtaa kumppania ja sanoa syyksi tuon, että sinä et halua lapsia, minä haluan, joten heippa. Tuollainen suhde on tuhoontuomittu alusta alkaen, se lapsia haluava menettää tarkoituksella lapsettoman kanssa ison osan elämästään.
Se on juuri näin. Itse olisin halunnut lapsia, exä ei. Eron jälkeen minä sain 2 ja exä 3. Syy? Ei vaan uskaltanut erota ajoissa, vaan vältteli. En jäänyt kaipaamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia suhteita ei ole tarkoitettu kestämään, kumpikin sen tietää. Kun lapsia haluava löytää itsensä kaltaisen kumppanin, päättyy lapsettoman ehdoilla eletty suhde.
Lapsetonta ei saa painostaa vanhemmaksi, siitä ei hyvää seuraa, mutta jos ei lapsia halua, niin pitää oivaltaa, että toisella on oikeus jatkaa elämäänsä ja päätyä vanhemmaksi, vaikka miten tätä rakastaisi.
Eikö tuossa aapeen esimerkissä juuri lapsia haluava ole se joka ei ole oivaltanut toisen valinnanvapautta?
Eikös se joka kokee toisen toiminnan loukkaavan rajojaan yleensä lähde? Nyt mulle riitti.
Vai pitääkö siitä lähtemisestäkin tehdä kiista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia suhteita ei ole tarkoitettu kestämään, kumpikin sen tietää. Kun lapsia haluava löytää itsensä kaltaisen kumppanin, päättyy lapsettoman ehdoilla eletty suhde.
Lapsetonta ei saa painostaa vanhemmaksi, siitä ei hyvää seuraa, mutta jos ei lapsia halua, niin pitää oivaltaa, että toisella on oikeus jatkaa elämäänsä ja päätyä vanhemmaksi, vaikka miten tätä rakastaisi.
Eikö tuossa aapeen esimerkissä juuri lapsia haluava ole se joka ei ole oivaltanut toisen valinnanvapautta?
Eikös se joka kokee toisen toiminnan loukkaavan rajojaan yleensä lähde? Nyt mulle riitti.
Vai pitääkö siitä lähtemisestäkin tehdä kiista?
Toki kannattaa lähteä, mutta hassusti vain käänsit asian niin että lapseton olisi se jolla olisi vaikeuksia ymmärtää että toinen saa jatkaa elämäänsä toisaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painostaminen lapsiin on henkistäväkivaltaa.
Myös lupaus lapsesta myöhemmin ilman mitään aikomustakaan, on henkistä väkivaltaa ja itse asiassa pahempi asia koska aikaa hukkaantuu. Lapsiin painostettava voi poistua suhteesta HETI.
Olen "aina" halunnut lasta, niitä ikään kuin kuuluu haluta että elämä menee eteen päin. Kun aloin tuntemaan itseäni paremmin mieleni muuttui myös tässä lapsia asiassa, enkä halua lasta. Parikymppisenä sitä tekee päätöksiä sellaisen ihminen puolesta, jota ei itsekään vielä tunne kunnolla. Sitä joutuu aika pitkän pätkän kulkemaan, että tietää mitä loppujen lopuksi siltä elämältään haluaan.
Eroaisin. Tuossa on sovittamaton ristiriita. Ei missään nimessä ole kumpaakaan kohtaan oikein ja varsinkaan sitä lasta kohtaan, jos se hankitaan vastoin toisen tahtoa. Painostaja ei tunnu ymmärtävän, ettei lapsi ole mikään esine.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Painostaminen lapsiin on henkistäväkivaltaa.
Myös lupaus lapsesta myöhemmin ilman mitään aikomustakaan, on henkistä väkivaltaa ja itse asiassa pahempi asia koska aikaa hukkaantuu. Lapsiin painostettava voi poistua suhteesta HETI.
Redditissä oli hauska kertomus parista, jossa nainen halusi lapsia ja mies ei, mutta vedätti, että "sitten parin kolmen vuoden päästä". Mies otti salaa vasektomian ja nainen lopetti salaa ehkäisyn käyttämisen ennen vasektomiaa, tuli raskaaksi, mutta sai keskenmenon, jonka salasi myös. Näillä oli ystäväpariskunta, jossa tämän unelmaparin mies uskoutui ystävä-miehelle ja nainen uskoutui ystävä-naiselle. Ystäväpariskunta puhui näistä keskenään, kupletin koko juoni paljastui, ja he saivat tämän unelmaparin puhumaan asiasta keskenään. Erohan siitä tuli unelmaparille.
Varmaan keksitty juttu, mutta eipä tuollaiset temppuilut loppuviimeksi oikein kannata. Ne paljastuu ennemmin tai myöhemmin jotain kautta.
Olen pari kertaa ollut tilanteessa, jossa ei ikinä lapsia missään nimessä-mies muutti mielensä nopeasti, ja molemmat pitivät itsestäänselvänä että lapsia myös tehdään. Erohan siitä tuli, tuossa asiassa ei voi tehdä kompromissia.
Painostaminen on k u si p äin en temppu missä tahansa asiassa.