Onko aborttioikeus perusteltu?

Hyvä teksti.

- Elämän ja vastuun puolella.

Niin kauan kun naisiin kohdistetaan seksuaalista ja lisääntymisväkivaltaa ja elämää tuotetaan väärämoraalisesti, niin silloin on aborttikin perusteltu. Edes aviossa naisen kehoa ei saa käyttää vastoin tämän tahtoa.

Abortinvastustajille suosittelen käymään vaikkapa jonkun avioliittokurssin ja ottamaan selvää, yleisesti ja erityisesti yksilötasolla sen naisen kanssa, kenen lapsia haluaa, mitä tämä toivoo ja odottaa aviomieheltä sekä millaisiin olosuhteisiin ja järjestelyyn hän ylipäätään haluaa lapsia synnyttää.

Minusta naisella on aina oikeus tehdä abortti.

Näin se nyt vaan menee.

Naisen keho kuuluu vain ja ainoastaan hänelle itselleen. Niin kauan kuin alkiota ei voida ottaa pois elimistöstä kasvamaan keinotekoisessa kohdussa loppuun tai tuleva äiti ei voi olla varma, että hänestä ja lapsestaan huolehditaan, on aborttioikeus välttämätön. Vähintään se on pienempi paha kuin se, että nainen joutuu kantamaan ja synnyttämään lapsen, jota ei halua, joka mahdollisesti vaarantaa hänen terveytensä ja jolla on riski joutua elämään hylkiönä ja vanhemmilla, jotka eivät välitä tai voi huolehtia hänestä.

Aborttioikeuden vastustajat voisivat joskus lobata äitien ja vauvojen turvallisuuden puolesta, ei vain kieltää asioita.

Jos abortit kielletään silloin vasektomiatkin pitää kieltää. 

Tai väitetään että äidin oikeudet syrjäyttää lapsen oikeuden elämään, joka ei ole loogisesti mahdollista. Jos ymmärrämme mitä negatiiviset ja positiiviset ihmisoikeudet ovat. Negatiivinen oikeudet ovat sitä mitä meille EI PIDÄ TEHDÄ. Kuten meitä ei saa puukoittaa tai pahoinpidellä. Siihen kuuluu myös vapaus mm. sananvapaus ja vapaus uskontoon sillä lailla ettei noita saa estää muuta kuin tilanteissa, joissa ne rikkovat toisia tärkeämpiä oikeuksia. Positiiviset oikeudet ovat sitä MITÄ meille PITÄÄ TEHDÄ, kuten terveydenhuolto ja koulutus. 

Abortin puolustamisessa käytetään usein näitä väärin päin ja jopa mahdottomina yhtälöinä. Raskauden jatkamisen 'pakottamista' sanotaan usein rikkovan äidin negatiivista oikeutta kehon itsemäärämisoikeutta, koska häntä 'pakoitetaan ylläpitämään' lapsen elämää. Jos näin olisi niin silloin, Suomen laki rikkoo vakavasti ihmisoikeuksia. 20 viikon jälkeen aborttia ei saa tehdä, kuin vain sikiöpoikkeevuuden vuoksi. Raskautta ei saisi tämän logiikan mukaan 'pakottaa' jatkamaan, koska äiti ei halua. Tämä 'pakottaminen' kuitenkin sallitaan jopa 24 viikon ajaksi (synnytys käynnistetään erityisesti ennenaikaiset synnytykset lääketieteellisin perusteluin, ei silloin kuin äiti haluaa). Miksi se ei sitten ole negatiivinen oikeus ja mikä oikeus se on? Abortti (eli raskauden keskeyttäminen) on positiivinen oikeus lääketieteelliseen toimenpiteeseen. Abortin kieltäminen voi olla positiivisen vapauden rajoittamista tai rikkomista, kuitenkin positiivista vapautta rajoitetaan lähes aina kun se on vaaraksi itselleen tai toisille tai rikkoo tärkempiä oikeuksia. Raskaus ei itsessään kykene rikkomaan tai rajoittamaan mitään oikeuksia tai yksilön vapauksia. Tämä on siksi, koska raskaus ei ole teko ja sitä ei voi aloittaa teolla, mutta abortti on teko ja aloitetaan teolla. Raskaus on kehollinen tila ja biologinen prosessi. Toisinaan väitetään että alkion/sikiön oikeus elämään on positiivinen. Tämä kuitenkaan ei ole mahdollista, koska raskaus ei ole teko, eikä voida aloittaa teolla, se ei ole jotakin mitä sikiölle tulee tehdä. Raskauden aloittaa alkion kiinnittyminen kohdunseinämään. Tämä on biologinen prosessi, ei teko. Teot, kuten seksi, keinosiemennys ja alkionsiirto tekevät raskauden mahdolliseksi, mutta eivät sitä aloita. Jos sikiöllä on oikeus elämään, se on tässä ristiriidassa negatiivinen eli hänelle ei pidä tehdä mitään, mikä päättää teon kautta heidän elämänsä, esim. abortin kautta. Toteutettavaa negatiivista oikeutta elämään ei pysty syrjäyttämään millään muulla kuin toisella negatiivisella oikeudella elämään tai muulla äärimmäisen tärkeällä oikeudella. Se on vahvin oikeus ihmisillä, mutta ei absoluuttinen. Kun rikotaan ihmisen toteutettavissa olevaa negatiivista oikeutta elämään perusteettomasti (perusteita on mm. itsepuolustus ja hätävarjelu), erityisesti ilman tämän omaa suostumusta, puhumme lähes aina henkirikoksesta tai kuolemantuottamisesta. Toteuttamattomissa oleva (ihmisen ei voi selvitä hengissä, mm. kohdun ulkopuolinen raskaus) tai positiivinen oikeus elämään (esim. keisarinleikkaus) voidaan rajoittaa vähemmillä perusteilla kuten itsemääräämisoikeudella tai jopa resurssien puuttumidella, ja tällöin ei ole kyse henkirikoksesta.

Tosin ymmärrän parhaiten argumentin siitä, että ihmisoikeudet annettaan syntyessä, koska tällöin on helppo todistaa, havaita ja dokumentoida yksilö. Kuitenkaan tämä ei päde nykypäivänä, kun raskaus on helposti todennettavissa raskaustestillä. Sitä on helppo havaita testillä, ultraäänillä ja muilla lääketieteellisillä välineillä. Raskaudet useimmiten dokumentoidaan maissa, jossa se on mahdollista, mukaan lukien Suomessa. Kuitenkaan mikään näistä ei anna meille oikeuksia, ne tekevät niiden suojelemisesta mahdollisen. 

Vierailija kirjoitti:

Niin kauan kun naisiin kohdistetaan seksuaalista ja lisääntymisväkivaltaa ja elämää tuotetaan väärämoraalisesti, niin silloin on aborttikin perusteltu. Edes aviossa naisen kehoa ei saa käyttää vastoin tämän tahtoa.

Kyse ei ole enää elämän 'tuottamisesta' vaan elämän suojelusta. Raskaus ei ole naisen kehon 'käyttöä': tämä selitän seitsemännessä kommentissa, lue sieltä. Seksuaalinen väkivalta mukaan lukien ehkäisyn käyttämättä jättäminen ilman lupaa on vakava. Naiselle kuten miehelläkin on oikeus ottaa itselleen sopiva riski raskautumisesta tai raskauttamisesta. Tämä ei ole pieni oikeus. Meidän täytyy myös ymmärtää riskin arvo ja riskin toteutuessa ottaa vastuu (kenelle se kuuluu, eli jos seksuaalirikos niin silloin tekijälle) siitä, kuitenkin vain mitä lapsen omien oikeuksien ja biologian asettamissa rajoissa. Meillä jokaisella on oikeus lisääntyä milloin haluamme tai olla lisääntymättä. Mutta raskauden päättämisestä eli abortista ei ole enää tästä kyse, lisääntymisen yhteidessä on jo tullut uusi yksilö, jonka oikeuksia emme voi riistää muulla tavalla kuin väittämällä että oikeus aborttiin on vahvempi kuin negatiivinen oikeus elämään tai tekemällä universaaleista oikeuksista ehdollisia. Tai osoittaa ettei lapsi ole vielä henkilö ja siksi ei antsaitse nauttia universaaleista oikeuksista.

Abortin voisi kieltää hyvin lailla, meillä on paljon luotettavia ehkäisykeinoja valittavana. Aina toki vedotaan siihen että entäpäs jos ehkäisy pettää? Tosiassia 99,9% tapauksista ei sitä ole vain huvittanut käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Abortinvastustajille suosittelen käymään vaikkapa jonkun avioliittokurssin ja ottamaan selvää, yleisesti ja erityisesti yksilötasolla sen naisen kanssa, kenen lapsia haluaa, mitä tämä toivoo ja odottaa aviomieheltä sekä millaisiin olosuhteisiin ja järjestelyyn hän ylipäätään haluaa lapsia synnyttää.

Toki nämä toiveet tulee täyttää, kuitenkin vain biologian ja muiden ihmisten oikeuksien rajoilla. En kiellä mitään näistä. Naisella on oikeus lisääntyä sen ihmisen kanssa, jonka kanssa haluaa lisääntyä. Hänellä sekä hänen seksi kumppanillaan on oikeus ottaa heille sopiva riski raskautumisesta tai raskauttamisesta. Kuitenkin vain biologian ja muiden ihmisten oikeuksien rajoilla kuten rikkomatta kehon itsemäärämisoikeitta tai lapsen oikeutta elämään. On ymmärrettävä, että seksin biologinen päätarkoitus on raskautuminen ja siksi otamme vastuun siitä riski toteutuu. Saamme toivoa ja odottaa aviomieheltä tai aviovaimolta tai kumppanilta ja millaisiin järjestelyihin ja olosuhteisiin haluaa omat lapsensa. Kuitenkin vain rajoilla, jotka ovat mahdollista toteuttaa. Molemmilla vanhemmilla on oikeus kasvattaa lapsi, joka on saanut alkunsa suostumuksellisessa seksissä. Tällöinkin lapsen oman terveyden, kehityksen ja turvallisuuden rajoissa ja molempien vanhempien terveyden ja turvallisuuden rajoissa, kunnioittaen toteutettavia toiveita. Mikään näistä ei kumoudu, jos nostamme esille lapsen negatiivisen oikeuden elämään.

Mikä oikeuttaa naisen aborttiin? Millä ehdoilla tai perusteilla lapsen oikeutta elämään ei ole tai voidaan ylittää?

Naisen keho kuuluu naiselle. Naisella on oikeus keholliseen itsemääräämisoikeuteen. Kuitenkaan tämä oikeus EI ole absoluuttinen, kuten ei mikään oikeus, ja tässä tilanteessa se ei ole negatiivinen. Jos se olisi negatiivinen niin silloin Suomen laki ja terveydenhuollon käytännöt rikkoisivat vakavasti ihmisoikeuksia ks. kirjoittamani seitsemäs kommentti. Lapsen negatiivinen oikeus elämään on vahvin oikeus mitä ihmisellä on (kuitenkaan ei absoluuttinen). Lapsen ja äidin terveyttä, turvallisuutta sekä kehitystä tulee tukea ja tarpeen vaatiessa ja oikeuksien salliessa, tämä voi tarkoittaa pakkohoitoa tai pakko huostaanottoa/adoptiota. Löydät lisää perusteluja seitsemännestä kommentista.

Vierailija kirjoitti:

Jos abortit kielletään silloin vasektomiatkin pitää kieltää. 

Millä perusteella vasektomia voitaisiin kieltää? Rikkooko se mahdollisesti jonkun toisen oikeuksia?

Vierailija kirjoitti:

Abortin voisi kieltää hyvin lailla, meillä on paljon luotettavia ehkäisykeinoja valittavana. Aina toki vedotaan siihen että entäpäs jos ehkäisy pettää? Tosiassia 99,9% tapauksista ei sitä ole vain huvittanut käyttää.

Meillä on oikeus valita meille sopiva riski raskautumiseen tai raskauttamiseen. Täytyy muistaa että mikään ehkäisykeino ei ole 100% varma, siksi ainoat keinot, joilla ei ole mitään riskiä lisääntymiselle on seksistä pidättäytyminen tai täydellinen ja pysyvä hedelmättömyys. Mikään näistä ei kuitenkaan oikeuta aborttiin, eikä tarkoita ettei kukaan tekisi seksuaalirikoksia.

Jos naisen ja alkion oikeus on ristiriidassa, naisen oikeus menee edelle.

Vedä ap tsygootti päähäsi ja hyppää järveen.

Onneksi asun yhteiskunnassa, jossa kukaan ei kyseenalaistanut aborttiani. Tai ei nyt muut tienneetkään paitsi terveydenhuollossa tietenkin. En nähnyt sitä minään "oikeutena aborttiin" vaan ihan luonnollisena päätöksenä.

On perusteltua. Jos ei hyvitakaan niin mössöt takavasemmalle.

Tämmöinen tilanne, jossa kahden ihmisen oikeudet ovat keskenään ristiriidassa, on tyypillisesti harvoin ihan mustavalkoinen ja siksi kannattaa suhtautua pienellä varauksella hyvin simppeleihin linjauksiin "abortti on aina väärin". Ylimalkaan tällaisessa asiassa pitää osata ajatella suhteellisesti, ongelman ratkaisu voi olla yhtä aikaa oikea ja väärä ja näiden keskinäinen suhde ratkaisee. Siksi just noilla viikoilla on merkitystä; on ihan eri asia, joutuuko äiti esim havaitessaan raskauden myöhään odottamaan jostain viikolta 26 siihen asti, että lapsi syntyy (mikä käsittääkseni on nykyinen käytäntö; sosiaalisin perustein ei niillä viikoilla saa aborttia, käynnistyksen hieman ennen la:ta toki voinee saada äidin hyvinvoinnin perusteella). Vai pitääkö sama odotus ja synnytyksen riskit pakottaa rv 5 plussatestin tekevälle? Tai hyvin vaikeasti rakennevikaisen, elinkelvottoman lapsen äidille? 

Suhteellinen ajattelu on monesti kyllä vaikeaa, jos oma maailmankuva on vahvasti dualistinen, siksi ehkä fundamentalistikristityt on niin tuskassa tän asian kanssa.

Niin kauan kun yksikään abortin vastustaja sitoudu ihan virallisesti adoptoimaan sitä syntymätöntä lasta itselleen huollettavakseen ja elätettäväkseen, jos ja kun, aborttia suunnitteleva lapsen synnyttävä äiti ei pysty eikä kykene lapsesta huolehtimaan, ne abortin vastustajat voivat pitää turpansa kiinni ja olla puuttumatta toisten ihmisten asioihin. 
Moista tuskin tapahtuu, sillä pakkomielle ja uskonnollinen aivopesu edesautettuine mielenterveysongelmineen suorastaan vaatii päästä alistamaan muita siihen samaan, mihin ehkä heidät itsensä on aikoinaan alistettu ja aivopesty jne.