Lue keskustelun säännöt.
Haluan erota vauvavuonna
28.06.2026 |
Esikoinen, eikä ole mitenkään erityisen vaikea vauva. Ainoa vaikea on isänsä, jonka kanssa ei mitään voida keskustella enää, joka luulee tekevänsä ison osan vauvaan liittyvistä asioista eikä näe totuutta edes silloin, kun on ollut vauvan kanssa kaksin, jolloin olen jo helpottanut tilannetta järjestelemällä asiat puolivalmiiksi, ja mies on näiden hetkien jälkeen ihan poikki ja sekaisin uupumuksesta. Kuvittelee että minulle vauva on jotenkin helpompi. Sitten esiintyy jonkinlaisena vauvaguruna, vaikkei ota edes selvää mistään vauvoihin liittyvästä. En tiedä mistä kuvittelee tietävänsä asioita, mutta jo pikainen googletus yleensä paljastaa että eipä tiennyt. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt ja haluaisin vaan erota ja olla rauhassa hänen päsmäröinniltään. Poika on ihana, ikää nyt 8kk. Aina sanotaan ettei vauvavuonna saa erota. Mutta entä jos tuntuu että silmät aukesivat vasta lapsen myötä toisen luonteelle? Ollaan oltu yhdessä kuitenkin yli viisi vuotta mistä asuttu yhdessä valtaosa. En tiedä mitä haen aloituksella. Vertaistukea ja kokemuksia varmaan.
Kommentit (272)
Ei täällä taida nykyään pyöriä ku hulluja. Jos joku normaaliälyinen näkee tämän viestin, niin vinkkaa ihmeessä jos tiedät jonkun keskustelufoorumin, missä muut normaalit käy. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna miehellesi vapaus hoitaa lasta, älä tuputa kaikkea puolivalmiina. Molemmilla on opettelemista vielä pitkään.
Voisitko eron jälkeen jättää lapsen joka toiseksi viikoksi isän hoitoon rauhallisin mielin?
Voisitteko nyt vaan istua miehen kanssa alas, keskustella, ja elää elämä myötä- ja vastoinkäymisissä. Ei se eron jälkeen ole sen auvoisempaa.
Juu ymmärrän ettei se onnistu. Äijä luulee että nyt on nainen omistettu kun on vauva ja kaikki. Sun pitää tehdä selväksi että tässä ollaan tosissaan.
Tämä neuvo tulee (monesti) eronneelta mieheltä. Me itse kukin opimme kuitenkin tästä elämästä.
Miksi sen miehen pitää "hoitaa" pikkuvauvaa. Sehän on naisen tehtävä. En ole vaihtanut yhtään vaippaa tai tehnyt juurikaan mitään saati vaimoa kritisoinut tai neuvonut. Keskityn leivän tuomiseen pöytään ja olen tarvittaessa tukena. Niin se homma toimii omat roolit kaikilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi teet asiat puolivalmiiksi sen sijaan että teette ne yhdessä?
Meillä kaksi perättäisinä vuosina syntynyttä lasta, mies ei vaihtanut vaippoja mutta tuttipullojen keitossa oli hyvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hulluinta on että miehet haluaa olla siellä synnytys huoneessa näkemässä kun vaimon vagina räjähtää ja kärsimyksissään puskee verisen lapsen eritteineen tiskiin. Miksi nämä asiat pitää valehdella ja sokerikuorruttaa jotenkin "ihaniksi" kun mitään sellaista niissä ei oikeasti ole.
Vierailija kirjoitti:
tyypillinen uhriutuja. miehen rahat kyllä kelpaa kotonamakaavalle mammalle.
Mamma laskelmoi että eron jälkeen saa sekä yhteiskunnan tuet että elatusmaksut. Siksihän nykyään kaikki uusfeministinen voimaantumispaska kantaa hedelmää kun heti kun vähänkin toisen naama, tekeminen tai tekemättömyys ärsyttää voi hakea erosympatiat foorumeilta, somesta tai naistenlehdistä ja paskoa ydinperheen tuosta noin vaan. Monille se on jopa taloudellisesti kannattavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi perättäisinä vuosina syntynyttä lasta, mies ei vaihtanut vaippoja mutta tuttipullojen keitossa oli hyvä.
Ja tietenkin erosit?
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä taida nykyään pyöriä ku hulluja. Jos joku normaaliälyinen näkee tämän viestin, niin vinkkaa ihmeessä jos tiedät jonkun keskustelufoorumin, missä muut normaalit käy. Ap
Keksit taas tämän lapsi aloituksen. Niin läpi paistaa etten viitsi enempää vastata. 😝😝😝😝😝
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos olisin nainen synnyttäisin jokaisen lapsen mieluiten yksin ja apuna vain ammattilaisia, vaimo ollut samoilla linjoilla.
Vierailija kirjoitti:
Miksi sen miehen pitää "hoitaa" pikkuvauvaa. Sehän on naisen tehtävä. En ole vaihtanut yhtään vaippaa tai tehnyt juurikaan mitään saati vaimoa kritisoinut tai neuvonut. Keskityn leivän tuomiseen pöytään ja olen tarvittaessa tukena. Niin se homma toimii omat roolit kaikilla.
Joo mutta kato nykyään se ei riitä. Tänä päivänä sinun pitää käydä töissä, tuoda elanto perheelle, aloittaa lasten- ja kodinhoito välittömästi töiden jälkeen jotta mamma saa vapaata omaa aikaa, ja muutenkin sinun tulee olla 24/7 apupoika. Mutta jos joku sinussa tai tekemisissäsi ärsyttää tai ei muuten täytä mamman vaatimuksia, niin palkkionasi on ero ja elatusmaksujen makselu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidin osa on eittämättä raskaampi mikäli lapsen kannoit ja synnytit ja mahdollisesti siis imetät ja vastaat enemmän lapsenhoidosta/arjesta? Kaikki rispekti siitä ja ketuttaisi itseäkin se jos toinen ylpeilee jollain mitä ei edes ymmärrä ja sitten kun pitäisi oikeasti tehdä jotain niin ei kyetäkään. Raivostuttaahan se. Haluaisin kuitenkin sanoa että muutos ja vastuu on iso miehellekin ja hän opettelee myös. Miesten pitäisi ehdottomasti arvostaa naisen osuutta ja sen vuoksi ymmärtää huolehtia lapsestaan Mutta samalla kun itse seuraan ystävien perheitä, mietin että miesten isäksitulosta ei kauheasti puhuta - miehen kuuluisi olla se joka suojelee ja on tuki ja turva äidille. Entä jos mies onkin itse turvaton ja epävarma? Mistä hän saa tukea? Ja miten se näkyy arjessa, ei välttämättä aikuisena käytöksenä koska stressi ja väsymys tuo ihmisistä esiin ei-toivottuja puolia. Voi näkyä niin että esittää itsevarmaa ja torjuu omat vaikeat tunteet ja kun totuus kolahtaa päin näköä (ei osaakaan hoitaa vauvaa tai kokee vaikeita tunteita) niin ei jaksa käsitellä asiaa vaan ulkoistaa syyn vauvaan ajattelemalls että se on sinulle helpompi tai osaat paremmin tai mitä ikinä. Who knows. Olisiko jokin ulkopuolinen keskusteluapu tässä hyvä kokeilla, että tota dynamiikkaa pääsis käsitteleen ja jos ei mies sua usko niin ehkä avautus ulkopuolisen sanomana? En osaa sanoa eroamiseen, mutta sen haluaisin sanoa että voisiko asia ehkä kuitenkin vielä muuttua ja suhdetta päästä korjaamaan, tuo 8 kk on tosi lyhyt aika vanhemmuutta ja parisuhdetta kuitenkin pitkässä juoksussa. Vaikka se ei tietty tossa kohtaa tunnu siltä. Tsemppiä! Ja onnea vauvasta!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi perättäisinä vuosina syntynyttä lasta, mies ei vaihtanut vaippoja mutta tuttipullojen keitossa oli hyvä.
Ja tietenkin erosit?
En todellakaan, mehän jaoimme tehtävät.
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta on että miehet haluaa olla siellä synnytys huoneessa näkemässä kun vaimon vagina räjähtää ja kärsimyksissään puskee verisen lapsen eritteineen tiskiin. Miksi nämä asiat pitää valehdella ja sokerikuorruttaa jotenkin "ihaniksi" kun mitään sellaista niissä ei oikeasti ole.
Hyi miten rumana näät lapsen syntymä. Oli tosi tarpeen että kummallakin kertaa rakas mieli oli tukenani synnytyksessä. Siisti nainen suusi!!!🌹🌹
Niin siksi perustinkin perheen ihan muualle... ei tartte kärsiä tollasesta paskasta.
Vierailija kirjoitti:
tyypillinen uhriutuja. miehen rahat kyllä kelpaa kotonamakaavalle mammalle.
Sanoo mies joka luulee, että rahalla voi ostaa kaiken ja mihinkään ei tarvitse itse osallistua.
Vierailija kirjoitti:
Äidin osa on eittämättä raskaampi mikäli lapsen kannoit ja synnytit ja mahdollisesti siis imetät ja vastaat enemmän lapsenhoidosta/arjesta? Kaikki rispekti siitä ja ketuttaisi itseäkin se jos toinen ylpeilee jollain mitä ei edes ymmärrä ja sitten kun pitäisi oikeasti tehdä jotain niin ei kyetäkään. Raivostuttaahan se. Haluaisin kuitenkin sanoa että muutos ja vastuu on iso miehellekin ja hän opettelee myös. Miesten pitäisi ehdottomasti arvostaa naisen osuutta ja sen vuoksi ymmärtää huolehtia lapsestaan Mutta samalla kun itse seuraan ystävien perheitä, mietin että miesten isäksitulosta ei kauheasti puhuta - miehen kuuluisi olla se joka suojelee ja on tuki ja turva äidille. Entä jos mies onkin itse turvaton ja epävarma? Mistä hän saa tukea? Ja miten se näkyy arjessa, ei välttämättä aikuisena käytöksenä koska stressi ja väsymys tuo ihmisistä esiin ei-toivottuja puolia. Voi näkyä niin että esittää itsevarmaa ja torjuu omat vaikeat tunteet ja kun totuus kolahtaa päin näköä (ei osaakaan hoitaa vauvaa tai kokee vaikeita tunteita) niin ei jaksa käsitellä asiaa vaan ulkoistaa syyn vauvaan ajattelemalls että se on sinulle helpompi tai osaat paremmin tai mitä ikinä. Who knows. Olisiko jokin ulkopuolinen keskusteluapu tässä hyvä kokeilla, että tota dynamiikkaa pääsis käsitteleen ja jos ei mies sua usko niin ehkä avautus ulkopuolisen sanomana? En osaa sanoa eroamiseen, mutta sen haluaisin sanoa että voisiko asia ehkä kuitenkin vielä muuttua ja suhdetta päästä korjaamaan, tuo 8 kk on tosi lyhyt aika vanhemmuutta ja parisuhdetta kuitenkin pitkässä juoksussa. Vaikka se ei tietty tossa kohtaa tunnu siltä. Tsemppiä! Ja onnea vauvasta!
Ja jatkan vielä viestiäni että tekemällä oppii, miehen vaan pitää opetella hoitamaan lasta ja olemaan hänen kanssaan, siitä se lapsielämän realiteetti sitten aukenee! Tämä jäi laittamatta vaikka oli tarkoitus pistää heti viestin alkuun :D
Hah. Tule tänne kuuntelemaan kuka uhriutuu. Voin näyttää meidän tilit myös, tai omani nyt ainakin, niin ymmärrät että sinun omituinen asenteesi ei päde joka tilanteessa. Jos nyt missään tilanteessa. Ap