Lue keskustelun säännöt.
Haluan erota vauvavuonna
28.06.2026 |
Esikoinen, eikä ole mitenkään erityisen vaikea vauva. Ainoa vaikea on isänsä, jonka kanssa ei mitään voida keskustella enää, joka luulee tekevänsä ison osan vauvaan liittyvistä asioista eikä näe totuutta edes silloin, kun on ollut vauvan kanssa kaksin, jolloin olen jo helpottanut tilannetta järjestelemällä asiat puolivalmiiksi, ja mies on näiden hetkien jälkeen ihan poikki ja sekaisin uupumuksesta. Kuvittelee että minulle vauva on jotenkin helpompi. Sitten esiintyy jonkinlaisena vauvaguruna, vaikkei ota edes selvää mistään vauvoihin liittyvästä. En tiedä mistä kuvittelee tietävänsä asioita, mutta jo pikainen googletus yleensä paljastaa että eipä tiennyt. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt ja haluaisin vaan erota ja olla rauhassa hänen päsmäröinniltään. Poika on ihana, ikää nyt 8kk. Aina sanotaan ettei vauvavuonna saa erota. Mutta entä jos tuntuu että silmät aukesivat vasta lapsen myötä toisen luonteelle? Ollaan oltu yhdessä kuitenkin yli viisi vuotta mistä asuttu yhdessä valtaosa. En tiedä mitä haen aloituksella. Vertaistukea ja kokemuksia varmaan.
Kommentit (186)
Eka lapsi on suurin mullistus ja opettaa kumpaakin vanhempaa. Jos ärsyttää, venytä pinnaa, yritä puhua positiivisen kautta, älä anna periksi. Kyllä miehesi oppii. Älä passaa liikaa vaan anna hänen tehdä itse niin oppii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ero lähellä vauvavuonna pariin otteeseen ihan vain väsymyksen takia. Mies on ollut hyvä ja osallistuva isä koko ajan. Olemme hoitaneet lapsen synnäriltä asti about 50/50. Riideltiin välillä paljon, koska olimme tosi väsyneitä ja pinna kireällä siksi. Meillä ei ole suhteessa tai toisen asenteissa tai persoonallisuudessa ongelmia ja silti oli raskasta. Sun pitää keskustella miehesi kanssa hänen käytöksestään ja myös teidän odotuksista vanhemmuudelle ja vauva-arjelle. Jos mitään muutosta ei tapahdu ja olet oikeasti onneton parisuhteessa ja mies ei ole sinulle sopiva kumppani niin sitten eroaisin. Puhukaa puhukaa ja puhukaa! Menkää vaikka pariterapiaan.
Mikä oli raskasta?
Valvominen. Lapsi oli huono nukkuja. Piti ajella välillä öisin autolla, sinne nukahti hetkeksi. Monta yötä meni jumppapallolla pomppiessa kun vauva suostui nukkumaan vain sillä tavalla. Se on raskasta kun ei kuukausiin saa nukuttua kuin pari tuntia yössä. Yliväsyneenä saa riitaa aikaiseksi vaikka mistä. Nykyään ei juurikaan riidellä ja saadaan nukkua yöt rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
"Noh vuoden vanhan kanssa mielelläni leikin ja touhuan, mutta 1-8 kuukautinen on täysin tissin ja äidin sylin tarpeessa kaikki muu on sille ihan yhtä tyhjän kanssa. Terveellä miehellä ei ole mitään hoivaviettiä, miten tätä on niin mahdoton tajuta. Ihmisarvoa alentavaa miehelle vaihtaa jotain paskasia vaippoja. Ei kuulu mun hommiin."
Kun sä ulkoistat itsesi heti alkuun, en mä lottoais sen suhteen, et sä oot vuoden iskä jatkossakaan. Korkeintaan sä ihmettelet sitä samassa taloudessa elelevää pikku tappii, joka vieroksuu sua ja jonka kaa sul ei oo mitään yhteistä. Näin se vaan menee.
M27
Se paskavaippojen vaihtaminen ja vauvan kylvettäminen on just parasta. Vauvat yleensä tykkää lämpimästä vedestä ja itselläni on pelkästään hyviä muistoja. Tai siitä kun vauva oppii käymään potalla ja on ihan fiiliksissä kun kakka meni pottaan.
Se ei ole kivaa kun niskapaskat räjähtää johonkin turvaistuimeen, vaunuun, tms., mutta se on yleensä kahden aikuisen operaatio.
En oikein tajua, että mistä nuo miehet isän mallin saivat. Jostain Afganistanista vai? Maksaisin aika paljon, jos saisin viettää lasteni kanssa yhden päivän vielä niin, että je olisivat vauvoja. Nyt he ovat jo isompia ja eri tavalla palkitsevia, mutta ei sitä kuolaavaa hymynaamaa, jossa kaksi hammasta voita mikään.
En tiedä, onko kulttuurikysymys vai jokin biologinen seikka. Jos vauva lähinnä inhottaa, en ehkä menisi väkisin hoitamaan. Mietin vaan, että mistä moinen vieroksunta omia jälkeläisiä kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kandee erota, vaan koittaa löytää edes jonkinmoinen keskusteluyhteys. Mä kun tulin iskäksi parikymppisenä jäbänä, neuvojia riitti joka sormelle tyyliin, että "Et sä mitään osaa, ku et oo koskaan vauvaa nähnytkään". Mä tuumasin siihen, et duunaan tään tenavan kaa niinku mun järki sanoo ja hyvin on mennyt. Mun ohje siis on, et anna sällin hoitaa skidiä omaan tapaansa. Jos hän kovasti huokailee, et onpa työläs lapsi, sano siihen, et on kai tullut isäänsä ja iske sällille silmää;)
M27
Ei miehet osaa mitään lastenhoitoa
Pitää mikromanageroida kaikki asiat ja nimenomaan painottaa, että lapsi on äidin, ei isän. Isä on vaan sellainen puutarhatonttu, joka tekee mitä äiti käskee, ja jos ei tee niin huutoraivarit toimii tosi hyvin.
Esim. jos tietty energiakristalli jää pois hoitolaukusta tai vauvan ruokarytmi heittää 2 minuuttia kun se otti päiväunet -> heitä miehen tavarat ikkunasta ulos viestiksi.
Ja odotas kun lapsi tukee päiväkoti-ikään ja on 159 erilaista kausivaatetta. Siitä se riemu vasta repeääkin kun on alkuvälikauden eikä loppuvälikauden haalari ja Polarnin rukkasia ei käytetä Didriksonin hatun kanssa!
No, arvaatte varmaan, että asutaan nykyään eri osoitteissa :D
Lisäännyit sitten ihka aidon pirttihirmun kanssa! Itse valitsen mieluummin karhun kuin pirttihirmun, t. osallistuva isä.
Ja kristallit on aina iso red flag!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosin vauvavuoden lopuksi ja se oli oikea päätös. "Vauvavuonna ei saa erota" sanonta tarkoittaa lähinnä että univaje kiristää hermoja ja tuoe eroajatukset helpommin mieleen. Ei se tarkoita ettei niissä ajatuksissa voisi olla perää. Sinä tunnet itsesi ap ja tiedät pystytkö tekemään oikeita päätöksiä univajeessa. Miehesi kuulostaa raivostuttavalta.
Olisi pitänyt erota vauvavuonna, koska rakastin olla lapsen kanssa, mutta lapsen isä käytännössä syytti lasta siitä, että kaikki menee päin pärsettä. Ei koskaan hoitanut tai vahtinut, ruokkinut, syöttänyt, pessyt, edes leikkinyt. Hän vain riiteli kanssani syyttäen minua elämän pilaamisesta. Olin vain liian väsynyt mitään eroa tekemään, ja toisaalta mies oli harvoin kotona, joten oltiin paljon kaksin.
Lapsi kun täytti kolme vuotta, saattoi isä kerran viikossa leikiä 15 minuuttia kerrallaan ja vähän ottaa kontaktia. Lapsi alkoi sitten kuitenkin jo kysellä, että niin kuka tuo mies on, ja siitä tajusin, että lapsi ei edes isäänsä tunnistanut ja ihmekös, kun ei isä mitenkään ollut lapsen kanssa. Niimpä muuta vaihtoehtoa ei ollut kuin ero.
Isälle tarjosin, että voisimme vanhemmuuden jakaa 50/50. Olisi ollut liian vastuullista, joten riitti vähempikin, eli kerran kuussa kahvilla jossain abc:llä tunnin verran. Ei edes lapsen syntymäpäivää muista, mutta maksaa kyllä osan kuluista ihan omasta tahdostaan.
Toivon, että joskus vielä syntyisi heidän välille aito suhde.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta on että miehet haluaa olla siellä synnytys huoneessa näkemässä kun vaimon vagina räjähtää ja kärsimyksissään puskee verisen lapsen eritteineen tiskiin. Miksi nämä asiat pitää valehdella ja sokerikuorruttaa jotenkin "ihaniksi" kun mitään sellaista niissä ei oikeasti ole.
miks jätkä saa vaavin teossa vain nannaa- mut ei kärsimystä- toihan on yhteinen projekti- hyvässä ja pahassa.
ehkä äijä luo voimakkaamman siteen vauvaan kun näkee alusta sen tulon.
mut usein sex loppuu kyllä- menee maku siitä ton jälkeen
Miten häiriintyneitä miehiä täälläkin nykyään pyörii.
Ymmärrän tosi hyvin tuon tunteen, vauvan tulo on iso muutos ja siinä myös sukupuolten konkreettiset erot realisoituvat. Yhteinen lapsi on kuitenkin niin iso asia, että koettakaa päästä pariterapiaan käsittelemään näitä asioita. Jos ette muuten pääse, maksakaa itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten häiriintyneitä miehiä täälläkin nykyään pyörii.
Ymmärrän tosi hyvin tuon tunteen, vauvan tulo on iso muutos ja siinä myös sukupuolten konkreettiset erot realisoituvat. Yhteinen lapsi on kuitenkin niin iso asia, että koettakaa päästä pariterapiaan käsittelemään näitä asioita. Jos ette muuten pääse, maksakaa itse.
Ei kaikkeen auta pariterapia. Joskus totuus on siinä jo olemassa ja todellinen luonne tulee esiin kun vauva syntyy
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei täällä taida nykyään pyöriä ku hulluja. Jos joku normaaliälyinen näkee tämän viestin, niin vinkkaa ihmeessä jos tiedät jonkun keskustelufoorumin, missä muut normaalit käy. Ap
Ajatella että jo toisessa viestissäsi ensimmäiselle vastajaalle luokittelet täällä kaikki palstalaiset hulluksi, niin kertoo sinusta kaiken. Heippa !! Hyi mikä äiti.!
ERI: täällä on suhde 10 mt pahasti sairasta- se 1 voi olla koulutettu, terve tai perusmalli aivoista. jos et tätä hoksaa- olet syvä- MT
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten häiriintyneitä miehiä täälläkin nykyään pyörii.
Ymmärrän tosi hyvin tuon tunteen, vauvan tulo on iso muutos ja siinä myös sukupuolten konkreettiset erot realisoituvat. Yhteinen lapsi on kuitenkin niin iso asia, että koettakaa päästä pariterapiaan käsittelemään näitä asioita. Jos ette muuten pääse, maksakaa itse.
Ei kaikkeen auta pariterapia. Joskus totuus on siinä jo olemassa ja todellinen luonne tulee esiin kun vauva syntyy
No silloin ei ainakaan auta, jos ei edes yritä. Todellinen luonne tosiaankin voi paljastua tuolloin, samoin kuin kotoa perityt tai jostain muualta omaksutu asenteet. Mutta jos tuo ap:n mies on valmis myös muuttumaan suhteen säilymisen vuoksi, se on mahdollista.
Toinen asia: aika usein ne äidit, joita syytetään mikromanageeraamisesta, todella tietävät ihan omasta kokemuksesta, miten asiat kannattaa tehdä. Esimerkiksi mitä siitä seuraa, jos jotkin päiväunet ovat liian aikaisin tai liian myöhään tai jäävät väliin. Tai jos jokin ruoka on väärään aikaan. Mieskin ne sitten kantapään kautta kyllä oppisi, mutta paljon helpommalla pääsisi, jos ylpeys antaisi myöten kuunnella lapsen äitiä, vaikka tämä on "vain nainen".
Vierailija kirjoitti:
Voisitko eron jälkeen jättää lapsen joka toiseksi viikoksi isän hoitoon rauhallisin mielin?
Noin pienille lapsille ei laiteta mitään vuoroviikkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ap:n ole mikään pakko antaa mahdollisuutta pariterapiaa ja muutokseen. Jos vauvavuonna osoittautuu huonoksi kumppaniksi niin se on ihan validi syy erota ilman uusia mahdollisuuksia vaikka täällä jotkut yrittävät määrätä terapiaan
Vierailija kirjoitti:
Noh vuoden vanhan kanssa mielelläni leikin ja touhuan, mutta 1-8 kuukautinen on täysin tissin ja äidin sylin tarpeessa kaikki muu on sille ihan yhtä tyhjän kanssa. Terveellä miehellä ei ole mitään hoivaviettiä, miten tätä on niin mahdoton tajuta. Ihmisarvoa alentavaa miehelle vaihtaa jotain paskasia vaippoja. Ei kuulu mun hommiin.
Tuollaisten kommenttien jälkeen ei ihmetytä, miksi Suomessa syntyvyys laskee. Yksikään nainen ei halua lapsilleen tuollaista isää.
Älä enää helpota sen miehen vauva-arkea, se aika oli ja meni. Nyt mies voi tehdä kaikki asiat alusta loppuun vauvan kanssa täysin itsekseen. Anna miehen tehdä vahinkoja ja kaiken ei tarvitse mennä täydellisesti. Mies oppii ja rupeaa ymmärtämään ettei ole helppoa. Ota itsellesi lomaa esim pumppaa maidot pulloon ja ota päivä itsellesi lähtemällä päiväksi jonnekkin rentoutumaan tai jopa yöksi esim sukulaisten luokse. Mies voi hoitaa lapsen tällä välin.
Kauheeta lukea miesnaisten nynnerö juttuja. Nykynuoriso on niin pehmeetä eihän sille voi mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan esim. Mr. Harlin tai esimerkiksi Mr. Ecclestone osallistuivat näihin hommiin.
Niinpä niin
Yksi vaihtoehto on tietysti ratkaista käytännön asiat rahalla. Kyllä palveluita saa rahalla.
Lastenhoitajia on. ruuat kotiinkuljetuksella. siivoja käy vaikka joka pv. puutarhuri hoitaa ulkotyöt. kaverilla just noin. äiti saa nukkua 10-12- hoitaa itseään, lenkkeillä. herra päästää piian himaan aamulla 7. silloin kun piltti oli hyvin pieni- oli jooo- o yöhoitaja. tuli himaan kello 23- ja osat vaihtui päivähoitajan kanssa- joka oli 7- n 12- iltapäivällä vauvan emo hoiti iltaan. mies ns moikkasi vauvaa kun tuli duunista. toimi.
se, että jääkä isi -lapsi suhde etäiseksi- ehkä
Terapia kulttuuri ja kaiken te teette ittellenne mahdollisimman vaikeaksi. Naisen tehtävä on olla kodinhengetär huolehtia lapsista ja siitä että on siistiä ja tehdä ruokaa. Miehen tehtävä on tehdä töitä ja mahdollistaa hyvä elämä sitä kautta kaikille. Näin elää suurinosa maapallon asukkaista sori nyt vaan.
"Noh vuoden vanhan kanssa mielelläni leikin ja touhuan, mutta 1-8 kuukautinen on täysin tissin ja äidin sylin tarpeessa kaikki muu on sille ihan yhtä tyhjän kanssa. Terveellä miehellä ei ole mitään hoivaviettiä, miten tätä on niin mahdoton tajuta. Ihmisarvoa alentavaa miehelle vaihtaa jotain paskasia vaippoja. Ei kuulu mun hommiin."
Kun sä ulkoistat itsesi heti alkuun, en mä lottoais sen suhteen, et sä oot vuoden iskä jatkossakaan. Korkeintaan sä ihmettelet sitä samassa taloudessa elelevää pikku tappii, joka vieroksuu sua ja jonka kaa sul ei oo mitään yhteistä. Näin se vaan menee.
M27