Lue keskustelun säännöt.
Haluan erota vauvavuonna
28.06.2026 |
Esikoinen, eikä ole mitenkään erityisen vaikea vauva. Ainoa vaikea on isänsä, jonka kanssa ei mitään voida keskustella enää, joka luulee tekevänsä ison osan vauvaan liittyvistä asioista eikä näe totuutta edes silloin, kun on ollut vauvan kanssa kaksin, jolloin olen jo helpottanut tilannetta järjestelemällä asiat puolivalmiiksi, ja mies on näiden hetkien jälkeen ihan poikki ja sekaisin uupumuksesta. Kuvittelee että minulle vauva on jotenkin helpompi. Sitten esiintyy jonkinlaisena vauvaguruna, vaikkei ota edes selvää mistään vauvoihin liittyvästä. En tiedä mistä kuvittelee tietävänsä asioita, mutta jo pikainen googletus yleensä paljastaa että eipä tiennyt. Olen niin kyllästynyt ja väsynyt ja haluaisin vaan erota ja olla rauhassa hänen päsmäröinniltään. Poika on ihana, ikää nyt 8kk. Aina sanotaan ettei vauvavuonna saa erota. Mutta entä jos tuntuu että silmät aukesivat vasta lapsen myötä toisen luonteelle? Ollaan oltu yhdessä kuitenkin yli viisi vuotta mistä asuttu yhdessä valtaosa. En tiedä mitä haen aloituksella. Vertaistukea ja kokemuksia varmaan.
Kommentit (71)
Feministi hullu nykynainen ei ymmärrä asioiden juurisyitä. Kaikki on nykyään niin kallista, ettei yhden tehdastyölãisen tuloilla elä koko perhe.
Siksi teidät on huiputettu itsenäisyyteen voimaantumiseen ja työssäkäymiseen. Kaikella todennäköisyydellä teidän mummot hoiti lapset ja kodin ja vaarit teki tyõt ja kotona odotti 3 lämmintä ruokaa. Niin sen kuuluu mennä. Tämä on se miten minä elän Suomen ulkopuolella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli ero lähellä vauvavuonna pariin otteeseen ihan vain väsymyksen takia. Mies on ollut hyvä ja osallistuva isä koko ajan. Olemme hoitaneet lapsen synnäriltä asti about 50/50. Riideltiin välillä paljon, koska olimme tosi väsyneitä ja pinna kireällä siksi. Meillä ei ole suhteessa tai toisen asenteissa tai persoonallisuudessa ongelmia ja silti oli raskasta. Sun pitää keskustella miehesi kanssa hänen käytöksestään ja myös teidän odotuksista vanhemmuudelle ja vauva-arjelle. Jos mitään muutosta ei tapahdu ja olet oikeasti onneton parisuhteessa ja mies ei ole sinulle sopiva kumppani niin sitten eroaisin. Puhukaa puhukaa ja puhukaa! Menkää vaikka pariterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi perättäisinä vuosina syntynyttä lasta, mies ei vaihtanut vaippoja mutta tuttipullojen keitossa oli hyvä.
Ja tietenkin erosit?
En todellakaan, mehän jaoimme tehtävät.
Ulkoilun suhteen viikonloppuna mies sai valita ulkoileeko lasten kanssa vai imuroiko. Ei mitään ongelmaa, mies imuroi.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ero lähellä vauvavuonna pariin otteeseen ihan vain väsymyksen takia. Mies on ollut hyvä ja osallistuva isä koko ajan. Olemme hoitaneet lapsen synnäriltä asti about 50/50. Riideltiin välillä paljon, koska olimme tosi väsyneitä ja pinna kireällä siksi. Meillä ei ole suhteessa tai toisen asenteissa tai persoonallisuudessa ongelmia ja silti oli raskasta. Sun pitää keskustella miehesi kanssa hänen käytöksestään ja myös teidän odotuksista vanhemmuudelle ja vauva-arjelle. Jos mitään muutosta ei tapahdu ja olet oikeasti onneton parisuhteessa ja mies ei ole sinulle sopiva kumppani niin sitten eroaisin. Puhukaa puhukaa ja puhukaa! Menkää vaikka pariterapiaan.
Sama
Vierailija kirjoitti:
Noh vuoden vanhan kanssa mielelläni leikin ja touhuan, mutta 1-8 kuukautinen on täysin tissin ja äidin sylin tarpeessa kaikki muu on sille ihan yhtä tyhjän kanssa. Terveellä miehellä ei ole mitään hoivaviettiä, miten tätä on niin mahdoton tajuta. Ihmisarvoa alentavaa miehelle vaihtaa jotain paskasia vaippoja. Ei kuulu mun hommiin.
Tämmöisen ajatusmaailman omaava keskenkasvuinen henkilö (ei voi nimittää edes mieheksi) ei houkuta kyllä lisääntymään hänen kanssaan. Lastaan (sekä puolisoa) hoitava ja hoivaava mies taas on todella haluttava ja kuuma, niiden kans ei sänkyelämä ja lapsentekovietti hyydy, let me tell you.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten osallistaminen äitiyteen on aikamoinen virhe. Ihminen on nisäkäs ja miehen rooli tuossa on olla maksimissaan apupiika, ei emo eikä varsinkaan naisen johtaja.
Tehkää asiasta omat päätelmänne mutta näin se on ja itse en lisääntyisi miehen kanssa joka ei tätä ymmärrä.
Kannattiko ottaa vauvasiemen emättimeen mmm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi perättäisinä vuosina syntynyttä lasta, mies ei vaihtanut vaippoja mutta tuttipullojen keitossa oli hyvä.
Ja tietenkin erosit?
En todellakaan, mehän jaoimme tehtävät.
Ei meilläkään vielä silloin erottu, vaikka tuttipulloja ei tarvinnutkaan keittää, koska minä imetin vauvat eivätkä he saaneet maitoa pullosta. Muut hommat lasten isäkin osasi tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko ottaa vauvasiemen emättimeen mmm
Kysy samaa äidiltäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hulluinta on että miehet haluaa olla siellä synnytys huoneessa näkemässä kun vaimon vagina räjähtää ja kärsimyksissään puskee verisen lapsen eritteineen tiskiin. Miksi nämä asiat pitää valehdella ja sokerikuorruttaa jotenkin "ihaniksi" kun mitään sellaista niissä ei oikeasti ole.
Hyi miten rumana näät lapsen syntymä. Oli tosi tarpeen että kummallakin kertaa rakas mieli oli tukenani synnytyksessä. Siisti nainen suusi!!!🌹🌹
Ei ole nainen, kyllä tuo on mies, jolla on lisäksi vaginakateus. Nainen pystyy luomaan ihmisiä, eli on jumalan kaltainen verrattuna mieheen.
Tein tuon virheen, että tein kaiken valmiiksi, että mies voi "hoitaa" vauvaa.
Olisi pitänyt vaan lähteä töihin, eikä katsoa, että on vaatteet valmiina, vaipat ostettu, maidot lypsetty jääkaappiin...
Ja olisi pitänyt olettaa, että kun tulen raskaan työpäivän jälkeen kotiin, olisin päässyt valmiin ruuan ääreen.
Tienasin enemmän kuin mies, maksoin käytännössä kaiken, ja mies otti kunnian kaikesta, myös siitä, kuinka uhrautui ja oli kotona lapsen kanssa muutaman kuukauden.
Edelleen minua muistutetaan siitä, kuinka ex oli niin hyvä isä ja uhrasi aikaansa lapselle.
Joo. Ei itsenäisesti muistanut edes viedä lasta neuvolaan, vaan minun piti muistuttaa siitä moneen kertaan. Minun piti suunnitella heidän päivänsä, kun mies ei viitsinyt edes sitä miettiä. Saati että olisi pessyt pyykkiä, tiskannut, siivonnut. Hänhän oli urheasti vauvan kanssa kotona!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko nyt vaan istua miehen kanssa alas, keskustella, ja elää elämä myötä- ja vastoinkäymisissä. Ei se eron jälkeen ole sen auvoisempaa.
Juu ymmärrän ettei se onnistu. Äijä luulee että nyt on nainen omistettu kun on vauva ja kaikki. Sun pitää tehdä selväksi että tässä ollaan tosissaan.
Tämä neuvo tulee (monesti) eronneelta mieheltä. Me itse kukin opimme kuitenkin tästä elämästä.
Koko ajan täällä hehkutetaan, kuinka eron jälkeen kaikki on paremmin kun ei ole mies-sikaa kuvioissa.
Vierailija kirjoitti:
Paljonkohan esim. Mr. Harlin tai esimerkiksi Mr. Ecclestone osallistuivat näihin hommiin.
Niinpä niin
Harlinin perheellä on lastenhoitaja myös yöllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko ottaa vauvasiemen emättimeen mmm
Siksi meillä menee vauvanesteet peppureikään
Vierailija kirjoitti:
Äidin osa on eittämättä raskaampi mikäli lapsen kannoit ja synnytit ja mahdollisesti siis imetät ja vastaat enemmän lapsenhoidosta/arjesta? Kaikki rispekti siitä ja ketuttaisi itseäkin se jos toinen ylpeilee jollain mitä ei edes ymmärrä ja sitten kun pitäisi oikeasti tehdä jotain niin ei kyetäkään. Raivostuttaahan se. Haluaisin kuitenkin sanoa että muutos ja vastuu on iso miehellekin ja hän opettelee myös. Miesten pitäisi ehdottomasti arvostaa naisen osuutta ja sen vuoksi ymmärtää huolehtia lapsestaan Mutta samalla kun itse seuraan ystävien perheitä, mietin että miesten isäksitulosta ei kauheasti puhuta - miehen kuuluisi olla se joka suojelee ja on tuki ja turva äidille. Entä jos mies onkin itse turvaton ja epävarma? Mistä hän saa tukea? Ja miten se näkyy arjessa, ei välttämättä aikuisena käytöksenä koska stressi ja väsymys tuo ihmisistä esiin ei-toivottuja puolia. Voi näkyä niin että esittää itsevarmaa ja torjuu omat vaikeat tunteet ja kun totuus kolahtaa päin näköä (ei osaakaan hoitaa vauvaa tai kokee vaikeita tunteita) niin ei jaksa käsitellä asiaa vaan ulkoistaa syyn vauvaan ajattelemalls että se on sinulle helpompi tai osaat paremmin tai mitä ikinä. Who knows. Olisiko jokin ulkopuolinen keskusteluapu tässä hyvä kokeilla, että tota dynamiikkaa pääsis käsitteleen ja jos ei mies sua usko niin ehkä avautus ulkopuolisen sanomana? En osaa sanoa eroamiseen, mutta sen haluaisin sanoa että voisiko asia ehkä kuitenkin vielä muuttua ja suhdetta päästä korjaamaan, tuo 8 kk on tosi lyhyt aika vanhemmuutta ja parisuhdetta kuitenkin pitkässä juoksussa. Vaikka se ei tietty tossa kohtaa tunnu siltä. Tsemppiä! Ja onnea vauvasta!
Vässykkämies heti ulisemassa jotain tukea ja turvaa kun nainen hoitaa vauvan ja kodin.
Onneksi ei ole tuommoista riippakiveä.
T. Feministi
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli ero lähellä vauvavuonna pariin otteeseen ihan vain väsymyksen takia. Mies on ollut hyvä ja osallistuva isä koko ajan. Olemme hoitaneet lapsen synnäriltä asti about 50/50. Riideltiin välillä paljon, koska olimme tosi väsyneitä ja pinna kireällä siksi. Meillä ei ole suhteessa tai toisen asenteissa tai persoonallisuudessa ongelmia ja silti oli raskasta. Sun pitää keskustella miehesi kanssa hänen käytöksestään ja myös teidän odotuksista vanhemmuudelle ja vauva-arjelle. Jos mitään muutosta ei tapahdu ja olet oikeasti onneton parisuhteessa ja mies ei ole sinulle sopiva kumppani niin sitten eroaisin. Puhukaa puhukaa ja puhukaa! Menkää vaikka pariterapiaan.
Mikä oli raskasta?
Vierailija kirjoitti:
Ei kandee erota, vaan koittaa löytää edes jonkinmoinen keskusteluyhteys. Mä kun tulin iskäksi parikymppisenä jäbänä, neuvojia riitti joka sormelle tyyliin, että "Et sä mitään osaa, ku et oo koskaan vauvaa nähnytkään". Mä tuumasin siihen, et duunaan tään tenavan kaa niinku mun järki sanoo ja hyvin on mennyt. Mun ohje siis on, et anna sällin hoitaa skidiä omaan tapaansa. Jos hän kovasti huokailee, et onpa työläs lapsi, sano siihen, et on kai tullut isäänsä ja iske sällille silmää;)
M27
Ei miehet osaa mitään lastenhoitoa
Pitää mikromanageroida kaikki asiat ja nimenomaan painottaa, että lapsi on äidin, ei isän. Isä on vaan sellainen puutarhatonttu, joka tekee mitä äiti käskee, ja jos ei tee niin huutoraivarit toimii tosi hyvin.
Esim. jos tietty energiakristalli jää pois hoitolaukusta tai vauvan ruokarytmi heittää 2 minuuttia kun se otti päiväunet -> heitä miehen tavarat ikkunasta ulos viestiksi.
Ja odotas kun lapsi tukee päiväkoti-ikään ja on 159 erilaista kausivaatetta. Siitä se riemu vasta repeääkin kun on alkuvälikauden eikä loppuvälikauden haalari ja Polarnin rukkasia ei käytetä Didriksonin hatun kanssa!
No, arvaatte varmaan, että asutaan nykyään eri osoitteissa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä kaksi perättäisinä vuosina syntynyttä lasta, mies ei vaihtanut vaippoja mutta tuttipullojen keitossa oli hyvä.
Ja tietenkin erosit?
En todellakaan, mehän jaoimme tehtävät.
Ei meilläkään vielä silloin erottu, vaikka tuttipulloja ei tarvinnutkaan keittää, koska minä imetin vauvat eivätkä he saaneet maitoa pullosta. Muut hommat lasten isäkin osasi tehdä.
Imetys ei onnistunut kummankaan kohdalla, siksi pullot alusta alkaen.
Paljon on tässäkin ketjussa taas näitä isänsä hylkäämä poikia/miehiä.
Ei ole kunnollista isä mallia saatu lapsena