Vaiettu aihe: jättikokoiset perheet, joissa lapsilla pahoja käytöshäiriöitä ja luonnevikoja siksi
koska jokainen joutuu sellaisessa laumassa ja kaoottisessa kodissa jonkinasteisen laiminlyönnin kohteeksi ellei pahemmankin kaltoinkohtelun kohteeksi, kun ei ole jokaiselle tarpeeksi aikaa ja voimia. Eli huomiota ja hoivaa, hyvää johdonmukaista kasvatusta ja vahtimista ettei mennä huonoille teille ja pahuuksia tehtailemaan, hyvää omaa esimerkkiä, eli kaikkea sitä mitä tasapainoisissa ja mukavissa perheissä luontevasti on. Ja se näkyy kun sitä on, aivan kuten sekin ikävä kyllä näkyy ja tulee esille, kun sitä ei ole.
Kommentit (10)
Tunsin yhden tällaisen perheen. Yksi toisensa jälkeen on vetäytynyt omien lastensa kanssa heistä etäälle, leikit loppuu ja ymmärrettävästä syystä; ovat pahimpia kiusaajia ja ilkimyksiä mitä seudulla on. Se häijyys ja suoraan sanottuna pahuus on järkyttävää. Toimivan omatunnon ja empatian puutetta on heillä pahasti. Jostainhan se tulee sieltä kotoa, ei pelkkä haastava luonnekaan mitä tahansa selitä, eikä missään katraassa kaikki ole samasta puusta luonteenkaan puolesta.
Heh, näitä sanottiin Herran haltuun -perheiksi mun nuoruudessani. Lapsia tuli niin monta ku tuli, mutta hoito ja kasvatus oli vähän niin ja näin. Lapset olivat pitkin pihoja keskenään ja tästä aiheutui, että keksivät virikkeitä itselleen milloin naapurien pihoilta milloin linnunpesiltä yms.
Vanhempia ei näkynyt missään, todennäköisesti äiti raatoi kotona loputtomia kotitöitä pienten kanssa ja isä oli aina töissä.
Joskus joku ihan pieni oli hukassakin ja häntä etsittiin lähialueilta. Olispa ollu lasut käytössä.
Mielenkiintoista kulttuuria, alkaa olla jo häviämään päin.
-oulunsalolainen
Vierailija kirjoitti:
Heh, näitä sanottiin Herran haltuun -perheiksi mun nuoruudessani. Lapsia tuli niin monta ku tuli, mutta hoito ja kasvatus oli vähän niin ja näin. Lapset olivat pitkin pihoja keskenään ja tästä aiheutui, että keksivät virikkeitä itselleen milloin naapurien pihoilta milloin linnunpesiltä yms.
Vanhempia ei näkynyt missään, todennäköisesti äiti raatoi kotona loputtomia kotitöitä pienten kanssa ja isä oli aina töissä.
Joskus joku ihan pieni oli hukassakin ja häntä etsittiin lähialueilta. Olispa ollu lasut käytössä.
Mielenkiintoista kulttuuria, alkaa olla jo häviämään päin.
-oulunsalolainen
Kyllä tänä päivänäkin on, ei kaikkialla mutta on monia paikkoja missä on.
Todellakin asia mistä pitäisi voida keskustella siinä missä muistakin asiallisista aiheista.
Kulkeeko nämä sitten jotenkin eri säännöillä kuin muut ihmiset? Jos lapset esinmerkiksi vaeltelevat missä sattuu pahanteossa, ovat jopa yötä myöten ulkona omin päin missä lie, vailla osallistuvaa vanhemmuutta, niin eikö se ole lasun paikka?
Yleensä kyllä toisin päin. Ne oppii toisiltaan toisten huomioimista ja asioiden jakamista. Mutta nää ainoat kullannuput ja lellikit jotka luulee kaikkien palvovan äidin lisäksi....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, näitä sanottiin Herran haltuun -perheiksi mun nuoruudessani. Lapsia tuli niin monta ku tuli, mutta hoito ja kasvatus oli vähän niin ja näin. Lapset olivat pitkin pihoja keskenään ja tästä aiheutui, että keksivät virikkeitä itselleen milloin naapurien pihoilta milloin linnunpesiltä yms.
Vanhempia ei näkynyt missään, todennäköisesti äiti raatoi kotona loputtomia kotitöitä pienten kanssa ja isä oli aina töissä.
Joskus joku ihan pieni oli hukassakin ja häntä etsittiin lähialueilta. Olispa ollu lasut käytössä.
Mielenkiintoista kulttuuria, alkaa olla jo häviämään päin.
-oulunsalolainen
Kyllä tänä päivänäkin on, ei kaikkialla mutta on monia paikkoja missä on.
Missä niitä paikkoja on?
Vierailija kirjoitti:
Hysss, ei tästä saa puhua.!!
Vaan: Iso perhe on rikkaus ja yhtään en pois antaisi ja niin ovat sisarukset aina vauvaa ihastelleet jne.
Vauvaa ei saisi ihastella?
Hysss, ei tästä saa puhua.!!
Vaan: Iso perhe on rikkaus ja yhtään en pois antaisi ja niin ovat sisarukset aina vauvaa ihastelleet jne.