Lapsi 6v yrittää provosoida minua kokoajan
Esim. oltiin äsken uimahallissa niin tahallaan hinkkasi käsiä lattiaan ja kun kielsin niin ei lopettanut ja tunki sormet suuhun vaikka tietää että se on epähygieenistä. Ja sitten kun mentiin junalla kotiin niin tahallaan juoksi siinä asemalaiturin valkoisella alueella missä ei saa olla kun se on liian lähellä reunaa. Vaikka siitäkin ollaan puhuttu ehkä noin sata kertaa. Jos kiellän niin tyttö katsoo vaan eikä välitä.
Kommentit (95)
Kaverin lapsi on samanlainen. Ihan helvetin rasittava. Ei usko mitään, kun häntä yritetään kieltää, tekee silti ja nauraa päälle. Yrittää tahallaan ärsyttää ja jopa lyö äitiään. En suoraan sanoen ole mielelläni tuon pennun kanssa tekemisissä.
Semmosia lapset jossain vaiheessa ovat, testaavat ja provosoivat.
Raskasta on, mutta menee ohi.
Vierailija kirjoitti:
Semmosia lapset jossain vaiheessa ovat, testaavat ja provosoivat.
Raskasta on, mutta menee ohi.
No miten siihen pitäisi reagoida?
Vierailija kirjoitti:
Semmosia lapset jossain vaiheessa ovat, testaavat ja provosoivat.
Raskasta on, mutta menee ohi.
Eikä ole!
Nimim 30v kasvattanut, harvoin moisia tullut vastaan!
Lapsi hakee huomiota! Kun ei saa hyvällä, hakee pahalla.
Nämä on niitä sillankaiteella ja junanradan yli oikojia, liian kovaa ajavia, koska millään ei ole mitään väliä!
Luokaa yhteyksiä niihin lapsiin, pitäkää sylissä, jutelkaa ja sillee,
Anna sen nuolla sitä lattiaa. Itsehän tekee itsestään tyhmän syömällä toisten jalkasilsoja.
Kannattaa viedä lastenpsykiatrille jotta saa kunnon diagnoosit ja lääkkeet ennenkuin alkaa oireet paheta. Pian tyttö on fyysisestikin jo mahdoton hallita ja silloin olet todella pulassa.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi hakee huomiota! Kun ei saa hyvällä, hakee pahalla.
Nämä on niitä sillankaiteella ja junanradan yli oikojia, liian kovaa ajavia, koska millään ei ole mitään väliä!
Luokaa yhteyksiä niihin lapsiin, pitäkää sylissä, jutelkaa ja sillee,
Vaikka mitä tehdään yhdessä ja syliin pääsee aina kun haluaa mutta ei näköjään mikään riitä.
Eihän tuo nyt millään lailla normaalia ole, eikä taatusti "kuulu" mihinkään ikäkauteen. Taitaa tulla aikamoinen ongelma murrosiässä..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosia lapset jossain vaiheessa ovat, testaavat ja provosoivat.
Raskasta on, mutta menee ohi.No miten siihen pitäisi reagoida?
Kurilla.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa, ei olla paras kaveri.
Jos pentu juoksee liian lähellä junaradan reunaa, potkaise perseeseen. Ehkä oppii jotain, kun ei pääsekään sieltä ylös.
Harvinaisen surkea lapamato pitää olla, jos ei saa 6-vuotiasta kuriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Semmosia lapset jossain vaiheessa ovat, testaavat ja provosoivat.
Raskasta on, mutta menee ohi.No miten siihen pitäisi reagoida?
Kurilla.
Vanhemman tehtävä on kasvattaa, ei olla paras kaveri.
Tuntuu olevan erittäin vaikea tehtävä nykyajan kaverivanhemmille.
Noin käy kun tottelemattomuudella ei ole seurauksia.
Uimahallissa jos temppuilee niin yhden kiellon jälkeen kädestä kiinni ja fyysisesti ohjataan pukemaan ja ulos.
Sama joka kerta jos ei muuten tottele niin kädestä kiinni ja ohjataan fyysisesti pois pahanteosta ja kaikki kiva loppuu siihen.
Huomaan itsekin oman eskarilaiseni alkaneen käyttäytyä huonommin heti kun olen höllännyt tuosta säännöstä, olen ollut laiska, on helpompi antaa periksi kuin kestää pettymysraivareita mutta lupaan ryhdistäytyä taas.
Vierailija kirjoitti:
Kaverin lapsi on samanlainen. Ihan helvetin rasittava. Ei usko mitään, kun häntä yritetään kieltää, tekee silti ja nauraa päälle. Yrittää tahallaan ärsyttää ja jopa lyö äitiään. En suoraan sanoen ole mielelläni tuon pennun kanssa tekemisissä.
Mun tytär on lähes täysi-ikäinen ja aina ollut tuollainen. On sitten raivostuttava helposti kun kasvaa. Yleensä ovat siis ilkeitä hyville vanhemmille ja aggressiivisia. Tietävät että ovat turvassa niin on helppo uhota, vaarana vain on se että saattavat käydä ihan päälle koska eivät arvosta ja kunnioita pätkääkään eikä heille saa sanoa mistään käytöksestä. Kaikki ottaa koville ja voivat olla pelottavia. Jaksamista vain kaikille.
Anna nuolla vaikka koko allasosaston lattia puhtaaksi ja odottelet vain provosoitumatta rauhassa , ei lapsi tuota kauaa tee jos et tee siitä numeroa.
Voi olla huominhakua. Kokeile huomioida POSITIIVISESTI enemmän. Toki tuo myös kuuluu lapsuuteen.
Vierailija kirjoitti:
Semmosia lapset jossain vaiheessa ovat, testaavat ja provosoivat.
Raskasta on, mutta menee ohi.
Menee ohi jos oppii tai ainakin helpottaa. Riippuu hieman ja kasvatustyyli vaikuttaa kuten perheenjäsenten käytöskin tietysti.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi hakee huomiota! Kun ei saa hyvällä, hakee pahalla.
Nämä on niitä sillankaiteella ja junanradan yli oikojia, liian kovaa ajavia, koska millään ei ole mitään väliä!
Luokaa yhteyksiä niihin lapsiin, pitäkää sylissä, jutelkaa ja sillee,
Kyll mutta uhmakas temperamentti on silti mitä on ja jos on ilkeä niin se pahentaa itse lasta eikä valitettavasti siihen auta mikään.
Täältä saat tietysti lähinnä ikäviä vastauksia, mutta täältä pesee vertaistukea. Mulla on 6v eskarin aloittanut tytär, joka muuttui 6v-päivää lähestyessään melkein sietämättömän nenäkkääksi, uhmakkaaksi ja tottelemattomaksi. Tuon ikäinen tietää jo mistä napeista painaa jos haluaa ärsyttää vanhempaa, kuten hyvin aloituksessa kuvasit. Mutta, on olemassa sellainen asia kuin kuuden vuoden uhma. Lapsi alkaa olla jo iso ja itsenäinen mutta samalla kaipaa hoivaa ja rajoja, ja hakee niitä idioottimaisillakin tavoilla. Mielipiteitä ja mielihaluja riittää, mutta muiden huomiointi on välillä ihan nollissa kuin teini-ikäisellä konsanaan. Meillä on mielestäni auttanut kaksi asiaa, joista toinen on aika. Toinen on se, että olen pari kertaa tosi napakasti joutunut asettamaan rajat ja lapsi on "tajunnut kuka on pomo". Eli lapsi on hakenut rajoja ja saanut niitä. Erityisesti olen rajannut sitä, miten minua kohtaan saa käyttäytyä. Äiti ei ole likasanko, jolle voi puhua ikävästi ja mielivaltaisesti purkaa harmitusta. Tsemppiä teille.
Spare the rod, spoil the child.
- Joku jenkki, joskus