Lue keskustelun säännöt.
Vaiettu aihe: jättikokoiset perheet, joissa lapsilla pahoja käytöshäiriöitä ja luonnevikoja siksi
25.06.2026 |
koska jokainen joutuu sellaisessa laumassa ja kaoottisessa kodissa jonkinasteisen laiminlyönnin kohteeksi ellei pahemmankin kaltoinkohtelun kohteeksi, kun ei ole jokaiselle tarpeeksi aikaa ja voimia. Eli huomiota ja hoivaa, hyvää johdonmukaista kasvatusta ja vahtimista ettei mennä huonoille teille ja pahuuksia tehtailemaan, hyvää omaa esimerkkiä, eli kaikkea sitä mitä tasapainoisissa ja mukavissa perheissä luontevasti on. Ja se näkyy kun sitä on, aivan kuten sekin ikävä kyllä näkyy ja tulee esille, kun sitä ei ole.
Kommentit (92)
Jep. Muistan nuoruudesta sellaisen perheen, 8 vai 9 lastako oli, joista tunsin pari niistä jotka oli samassa peruskoulussa kuin itse olin ysärillä. Tuli käytyä niiden kotona useamman kerran. Koti oli kuin ankea hävityksen kauhistus, siellä penskat eli kuin pellossa. Siellä käymisestä tuli lähinnä ankea fiilis, ja sellainen, "uskomatonta, tällaistakin on olemassa". Ja ne peruskouluikäiset oli jo vankkoja pikku-häiriköitä ja nuorisorikollisiahan niistä tuli. Heidän kumpaakaan vanhempaa en koskaan tavannut, vaikka heidän kotona tuli useamman kerran käytyä. Joku kodinhoitaja / avustaja (ilmeisesti kunnan/sossun lähettämä) siellä oli joskus puuroa keittämässä, yksi penska kainalossa ja toisella kädellä vuorotteli puurokauhan ja toisen penskan ojentamista.
Tuli jo ala-aste ikäisenä se ajatus heti mieleen, että mitä järkeä on tehdä tällainen määrä lapsia jos ei niitä ehdi edes kasvattaa? Osaa niistäkin kasvatti sitten poliisi ja oikeuslaitos myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin asia mistä pitäisi voida keskustella siinä missä muistakin asiallisista aiheista.
Joo, mutta jossain muualla kuin av:lla. Täällä ei pysy mikään aihe asiallisena. Anna esimerkki asiallisesta keskustelusta.
Lapsuudessa tunsin joitain isojen perheiden lapsia. Lapsilukumäärä n. 15 kaikissa. Parissa perheessä tosi mukavan ja tasapainoisen oloisia lapsia sekä tytöt että pojat, sitten parissa perheessä aivan kamalia koulukiusaajia ja häiriköitä ainakin poikalapset, tytöt olivat ystävällisempiä. Toki kun lapset ovat syntyneet jopa lähes 30 vuoden janalla niin onhan tuommoisen sisaruskatraan lapsuudet erilaisia, riippuu missä kohtaa sisarussarjaa olet ja monesta muusta. Muuttujia piisaa. En siis osaa sanoa millaisia saman perheen lapset ovat olleet, kokemusta vain niistä suurinpiirtein oman ikäisistä.
Esim. somaliperheissä nuoremmat lapset ovat peräisin siitä, kun isä tai teini-ikäiset nuorukaiset 9ovat panneet perheen teini-ikäisiä tyttäriä. Tämä on täysin luonnollista ja hyväksyttävää somalikulttuurissa.
Olen suurperheen kasvatti ja hyvin pitkälti allekirjoitan aloittajan ajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen siis 50-60 luvuilla suurperheen lapsista kasvoi kunnon kansalaisia 1990-2010- luvuilla suunta on ollut täysin päinvastainen.
Noissa kulttuureissa tienestit perustuvat lisääntymiseen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt vl- vaiko wt-perheistä? En ymmärtänyt.
Puhutaan sun puutteessa olevasta kusilörtsystä.
Siinä teille esimerkki asiallisesta keakustelusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puhutaanko nyt vl- vaiko wt-perheistä? En ymmärtänyt.
Puhutaan sun puutteessa olevasta kusilörtsystä.
Siinä teille esimerkki asiallisesta keakustelusta.
Mutta tuohan on kovin arvokas ajatelma
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heh, näitä sanottiin Herran haltuun -perheiksi mun nuoruudessani. Lapsia tuli niin monta ku tuli, mutta hoito ja kasvatus oli vähän niin ja näin. Lapset olivat pitkin pihoja keskenään ja tästä aiheutui, että keksivät virikkeitä itselleen milloin naapurien pihoilta milloin linnunpesiltä yms.
Vanhempia ei näkynyt missään, todennäköisesti äiti raatoi kotona loputtomia kotitöitä pienten kanssa ja isä oli aina töissä.
Joskus joku ihan pieni oli hukassakin ja häntä etsittiin lähialueilta. Olispa ollu lasut käytössä.
Mielenkiintoista kulttuuria, alkaa olla jo häviämään päin.
-oulunsalolainen
Kyllä tänä päivänäkin on, ei kaikkialla mutta on monia paikkoja missä on.
Missä niitä paikkoja on?
Itä-Helsingissä ja leviämään päin
Vierailija kirjoitti:
Ennen siis 50-60 luvuilla suurperheen lapsista kasvoi kunnon kansalaisia 1990-2010- luvuilla suunta on ollut täysin päinvastainen.
Näinpä. Nyt jos ajatellaan, että mikä on muuttunut, niin ainakin kuri.
Kaikki vapaan kasvatuksen hyysärit ja vas.mädättäjät, sanokaapa onko nyt sitten hyvä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Todellakin asia mistä pitäisi voida keskustella siinä missä muistakin asiallisista aiheista.
No onko joku estänyt? Koko ajan keskustelemme.
Mielenkiintoinen aihe, minkä asiattomat kommentoijat lahjakkaasti pilaavat! Olen aidosti säälinyt näitä suurperheiden lapsia siitä, että vanhempien huomio jää heille niin vähäiseksi. Itse olen nelilapsisen perheen vanhin ja muistan, miten kadehdin pikkusiskon saamaa huomiota vanhemmiltani. Jouduin liian nopeasti olemaan se reipas isosisko, joka hoitaa ja vahtii pienempiään kun vanhemmat on muualla. Hellyyden ja huomion kaipuu jäi päälle ja se kostautui myöhemmissä ihmissuhteissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Omassa lähipiirissä on vain kaaosperheitä kun lapsiluku on iso. Useat ystävät ja kaverit kieltäytyvät kutsuista nähdä näitä perheitä kun sitä menoa ei vain jaksa. Tunnen tästä huonoa omaatuntoa koska lapsille tekisi hyvää nähdä paljon erilaisia ihmisiä mutta omakaan jaksaminen ei riitä näihin kanssakäymisiin.
Tunnen yhden tällaisen perheen. Lapsia pitänyt hankkia liuta, mutta rahaa ei tietenkään ole lasten tarpeisiin. Pieni, pimeä koti, jossa sähkön käyttöä seurataan tarkasti. Kaikki vaatteet kierrätetään sisaruksilta loppuun saakka, oli pieniä ja risoja käyttäjälleen tai ei. Lapset ovat jo teinejä ja esiteinejä, haluaisivat jotain harrastaa, mutta harrastukset maksaa, joten ei käy. Viereisen koulun pihalla juokseminen saa riittää. Autoa ei ole, eikä sinne kaikki mahtuisikaan, joten missään kotipihaa kauempana ei koskaan voi käydä. Jäävät ulkopuolelle. Kaikkia lapsia ei ehdi huomioida, ja sisaruksiin vertaillaan koko ajan.
Ja kun lapset sitten ehkä kerran vuodessa pääsevät kotipihaa kauemmas jonkun kaverin mukana, niin käsistähän se lähtee täysin. Ovat kuin vankilasta vapautuneita.
Mutta onhan se iso perhe rikkaus juu.
Vierailija kirjoitti:
Olen tuntenut kolme tuollaista suurperhettä, olivat tasapainoisia sekä vanhemmat että lapset. Lapsista varttui kunnon kansalaisia, tiedän sen sillä olen seurannut heidän elämäänsä koko ikäni.
Miksi tälle kertomalleni asialle alapeukutettiin? Onko paha asia, että on tasapainoisia suurperheitä ja niistä kerrotaan? En ymmärrä.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä kyllä toisin päin. Ne oppii toisiltaan toisten huomioimista ja asioiden jakamista. Mutta nää ainoat kullannuput ja lellikit jotka luulee kaikkien palvovan äidin lisäksi....
Pötyä. Kaikkein empatiakyvyttömämpiä ovat olleet he, jotka ovat eläneet suuressa sisarusparvessa. Ei paljon toisten paha mieli ja tunteet paina. Minä minä minä!
Minua on ihmetyttänyt lapseni kaveri, jolla on 10 sisarusta. Erehdyin kerran tarjoamaan ruokaa ja nyt hän ilmestyy aina ruoka-aikaan norkoilemaan. Pari ensimmäistä kertaa söi kun hevonen ja kolmen kukkuralautasellisen jälkeen piti sanoa, että muillekin pitää jättää ruokaa.
Jos on karkkia tms. tarjolla, niin tyhjentää koko astian, kun tunkee taskuihin tai reppuihin.
Joka kerta kysyy, onko karkkia ja on pitänyt kieltää kaivelemasta kaappeja.
Haluaisi myös usein jäädä yöksi. Sen sijaan oma lapseni ei ole koskaan saanut käydä heillä edes sisällä.
Yläkoulun jälkeen muuttavat usein omilleen.
Äitille on ihan fine, että 15-16v tyttö muuttaa poikakaverin kanssa 50km päähän.
Pohjois-Pohjanmaan lestadiolaisalueilla.