Lue keskustelun säännöt.
Vaiettu aihe: jättikokoiset perheet, joissa lapsilla pahoja käytöshäiriöitä ja luonnevikoja siksi
25.06.2026 |
koska jokainen joutuu sellaisessa laumassa ja kaoottisessa kodissa jonkinasteisen laiminlyönnin kohteeksi ellei pahemmankin kaltoinkohtelun kohteeksi, kun ei ole jokaiselle tarpeeksi aikaa ja voimia. Eli huomiota ja hoivaa, hyvää johdonmukaista kasvatusta ja vahtimista ettei mennä huonoille teille ja pahuuksia tehtailemaan, hyvää omaa esimerkkiä, eli kaikkea sitä mitä tasapainoisissa ja mukavissa perheissä luontevasti on. Ja se näkyy kun sitä on, aivan kuten sekin ikävä kyllä näkyy ja tulee esille, kun sitä ei ole.
Kommentit (92)
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun jälkeen muuttavat usein omilleen.
Äitille on ihan fine, että 15-16v tyttö muuttaa poikakaverin kanssa 50km päähän.
Tässä nyt varmaan viitattiin wt:hin eikä vl:iin?
Toki aikoinaan osa lestadiolaistytöistä meni 17-vuotiaana naimisiin "presidentin luvalla".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun jälkeen muuttavat usein omilleen.
Äitille on ihan fine, että 15-16v tyttö muuttaa poikakaverin kanssa 50km päähän.
Tässä nyt varmaan viitattiin wt:hin eikä vl:iin?
Toki aikoinaan osa lestadiolaistytöistä meni 17-vuotiaana naimisiin "presidentin luvalla".
Samoin ihan kaikista perheistä sai luvan,
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkas kasvatus on kuitenkin ennen onnistunut suurperheissä pääsääntöisesti ihan hyvin?
Ei ole, tai hyvin harvoin. Siitähän ne suomalaisten mt-ongelmat, syrjäytyminen ja muut ikävyydet johtuu.
Ei johdu. Hakuat mollata Vanhapiika. Mistä sinun mt eläke johtuu.
Vierailija kirjoitti:
Olen suurperheen kasvatti ja hyvin pitkälti allekirjoitan aloittajan ajatukset.
Et ole. Haluat vaan mollata. Mistä johtuu???
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun jälkeen muuttavat usein omilleen.
Äitille on ihan fine, että 15-16v tyttö muuttaa poikakaverin kanssa 50km päähän.
Viimeistään kun lapsilisän maksu loppuu, on aika suurperheen lapsen muuttaa pois kotoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kehittele parempaa:))))))
Ööö tekee taas mieli haukkua toisten lapsia ja vanhempia olem mt sika 🐖
Sinut tunnetaan joka ketjussa missä liikut. Eikö yhtään hävetä , aikuinen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun jälkeen muuttavat usein omilleen.
Äitille on ihan fine, että 15-16v tyttö muuttaa poikakaverin kanssa 50km päähän.
Viimeistään kun lapsilisän maksu loppuu, on aika suurperheen lapsen muuttaa pois kotoa.
Ei meillä ainakaan. Jokainen on kotoakäsin valmistuneet kouluissaan ammattiin. Joten älä puhu paskaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelmalapsia ja rikollisia tulee yleensä sellaisista lapsista, joiden vanhemmilla on alkoholi- tai huumeongelma. Lapsista ei välitetä ja heidät sijoitetaan jo nuorena laitoksiin tai sijaisperheisiin. Viina ja huumeet ovat vanhemmille lapsia tärkeämpiä eikä rahaa ole heidän tarpeisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläkoulun jälkeen muuttavat usein omilleen.
Äitille on ihan fine, että 15-16v tyttö muuttaa poikakaverin kanssa 50km päähän.
Tässä nyt varmaan viitattiin wt:hin eikä vl:iin?
Toki aikoinaan osa lestadiolaistytöistä meni 17-vuotiaana naimisiin "presidentin luvalla".
Samoin ihan kaikista perheistä sai luvan,
Muuta en ole väittänytkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahinta oli meidän perheessä, ettei satu käydä kouluja. Ja eihän siitä mitään tullut, kun seitsemän lapsinen perhe eli pienessä rintamamiestalossa 2 h + keittiö. Ei meillä ollut mitään mahdollisuutta tehdä läksyjä. Kaikkien koulumenestys oli umpisurkea. Mulla on myös keskittymisvaikeuksia kun lapsena ei ikinä ollut yhtään rauhallista hetkeä tehdä mitään. En saa nukuttua, jos ei ole radio tai tv päällä. Enkä ole koskaan elämässäni lukenut yhtäkään kirjaa kokonaan ja oon 59 vuotta. Ei vaan kärsivällisyys riitä. Mulle joku tuli sanoon et ehkä sulla on adhd mut tiedän että nämä johtuu lapsuuden kodista. Pahinta on kun mun äiti koko elämänsä halusin kunniaa ja tunnustusta siitä että oli kasvattanut niin ison perheen. Kyllä se hänen kasvatus oli sitä perunan keittoa ja lapsille huutamista.
Vierailija kirjoitti:
Heh, näitä sanottiin Herran haltuun -perheiksi mun nuoruudessani. Lapsia tuli niin monta ku tuli, mutta hoito ja kasvatus oli vähän niin ja näin. Lapset olivat pitkin pihoja keskenään ja tästä aiheutui, että keksivät virikkeitä itselleen milloin naapurien pihoilta milloin linnunpesiltä yms.
Vanhempia ei näkynyt missään, todennäköisesti äiti raatoi kotona loputtomia kotitöitä pienten kanssa ja isä oli aina töissä.
Joskus joku ihan pieni oli hukassakin ja häntä etsittiin lähialueilta. Olispa ollu lasut käytössä.
Mielenkiintoista kulttuuria, alkaa olla jo häviämään päin.
-oulunsalolainen
No onhan teillä siellä lestaperheitä suurin osa että mihin se nyt on häviämässä? Ei kukaan tervepäinen synnytä 10-20 lasta siksi että haluaa vaan aina on joko uskonnollinen pakko tai jokin muu päävika. Kukaan ei taatusti pysty antamaan isolle lapsijoukolle tasapuolisesti huomiota ja hoivaa, ei taatusti vaikka kuinka väittäisi että kaikki ovat iloisia ja avuliaita, käyttäytyvät hyvin, koulu sujuu ja ovat oma-aloitteisia, pärjääviä ym. Monilla lapsilla se iloisuus ja muu positiivinen piirre on vain suojakuori tai rooli jota esittää kaikille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä asiasta pitäisi voida puhua monesta näkökulmasta. Mutta varmasti asia on tunteita herättävä kun suurperhearki on monelle omakohtaista arkea. Näissä pitäisikin muistaa, että tämäKIN on todella monitahoinen asia, jossa yksi kommentti ei kerro koko totuutta. Se että on hyviä kokemuksia, ei sulje pois sitä että tällaista ei kaikille suurperheen lapsena eläminen tarjoa - ja päinvastoin. Ajattelen myös, että silläkin on eroa, elääkö ison perheen lapsuutta nyt vaiko vaikkapa 30 vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Ongelmalapsia ja rikollisia tulee yleensä sellaisista lapsista, joiden vanhemmilla on alkoholi- tai huumeongelma. Lapsista ei välitetä ja heidät sijoitetaan jo nuorena laitoksiin tai sijaisperheisiin. Viina ja huumeet ovat vanhemmille lapsia tärkeämpiä eikä rahaa ole heidän tarpeisiinsa.
Myös rikollisten lapsilla on huonot mahdollisuudet normaaliin elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä käy kylässä aina silloin tällöin perhe ( toki ei kaikki ole mukana , koska osa on jo opiskelemassa jne) , jossa on yli 10 lasta. Lapset ovat avoimia ,iloisia ja vilkkaita. Isommat katsoo pienten perään. Kukaan ei koskaan marise ,itke tai kiukuttele muutenkaan. Ihailen vanhempien hermoja, siinä iloisessa metelissä.
Ja lapset tottelevat aina vanhempiaan.
Ihania ovat. Ruoka ja illalla uni maistuu, ei tarvi herutella.
Meillä on vain kaksi lasta.
Isoissa perheissä on "kärpästen herra" meininki.
Vanhemmat tykkäävät vaan p*nna. Ja mamma putkauttelee raostaan jälkeläisiä harva se vuosi
Tämä on nähtävissä jopa pa ko lais leireillä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä käy kylässä aina silloin tällöin perhe ( toki ei kaikki ole mukana , koska osa on jo opiskelemassa jne) , jossa on yli 10 lasta. Lapset ovat avoimia ,iloisia ja vilkkaita. Isommat katsoo pienten perään. Kukaan ei koskaan marise ,itke tai kiukuttele muutenkaan. Ihailen vanhempien hermoja, siinä iloisessa metelissä.
Ja lapset tottelevat aina vanhempiaan.
Ihania ovat. Ruoka ja illalla uni maistuu, ei tarvi herutella.Meillä on vain kaksi lasta.
Miksi isommat lapset katsoo pienempien perään? Eiväthän he ole heidän lapsiaan.
Olen itse kahdeksanlapsisen perheen toiseksi nuorin ja mieheni on ainoa lapsi. Ollaan synnytty molemmat 60-luvun alussa. Kyllä se lapsuuden kokemusten ero on valtava ja näkyy luonteissamme. Mieheni on harkitseva, rauhallinen ja aina ystävällinen. Minä olen äkkipikainen ja taipuvainen masennukseen. En osaa käsitellä tunteitani ja pukea niitä sanoiksi. En ole hyvä keskustelija, enkä osaa asettua toisen asemaan. Kärsin näistä asioista valtavasti. Olen opiskellut aikuisena lukion ja hankkinut ammatin, miehen kannustamana. Kotona ei koskaan kannustettu mihinkään eikä koskaan kehuttu ettei tultaisi ylpeiksi. Minulla on huono itsetunto sen takia.
Meillä on kaksi lasta ja minun on vaikeaa osoittaa kiintymystäni. Se surettaa minua kovasti. Lapsillemme isä on minua läheisempi, samoin lastenlapsille. Myös suhde sisaruksiini on etäinen. Yhden siskon kanssa olen tekemisissä, koska asumme lähekkäin. Kaksi veljeä eivät pitäneet mitään yhteyttä meihin muihin.
Kun mietin mieheni lapsuutta ja vertaan sitä omaani, en voi kuin ihmetellä vanhempieni saamattomuutta ja harkintakyvyn puutetta. Miksi he eivät ollenkaan miettineet asioita vaan lapsia putkahti maailmaan käytännössä heti kun se oli biologisesti mahdollista. He eivät olleet uskonnollisia, päinvastoin. Sitten vielä kummallakin oli yksi suosikki, enkä minä ollut kumpikaan niistä. Muistan hyvin ne harvat kerrat kun isäni jutteli kanssani. Niitä oli ehkä viisi tai kuusi niiden 18 vuoden aikana, jotka asuin kotona. Parhaiten muistan sen, kun isä otti minut mukaansa hakemaan polttopuita kirkolta vesikelkalla. Perillä se isäntä tarjosi isälle ryypyn viinaa lämmikkeeksi ja emäntä laittoi minulle kaakaota. Minulla oli veljen vanhat hiihtohousut ja monot niinkuin yleensä talvella. Kotimatkalla isä kertoi että hänen lapsuudessaan vain hienoilla naisilla oli hiihtohousut ja monot jalassa, ei tavallisilla tytöillä. Tunsin suurta ylpeyttä, ja kerroinkin tämän äidille kotona. Äiti vaan tuhahti että isä puhuu ihan turhia ja pitikö siellä ryypiskellä. Että ei kannata noille puheille lotkauttaa korvaansakaan. Sitten äiti mökötti monta päivää kun isä oli juonut viinaa.
Hei, päiväkotiryhmissä on 21 lasta. Meno on juuri sellaista. Huomiota ei ehdi antaa. Lapset hoidossa 6.30-18, kotona ainoa piltti laitetaan nukkumaan 19.30. Huimat 1,5h vanhempien kanssa. Viikonloppuisin mummolaan. Ei jakseta kasvattaa edes sitä yhtä.
Valtion lapsia kaikki tyynni🤣🤣
Että pää pois perseestä kaikki. Varhaiskasvatus on yhtälailla paskaa.
Helpoimmat lapset päiväkodissa on (pääsääntöisesti) ison perheen lapsia. Osaavat ottaa toisetkin huomioon, neuvotella, toimia ilman aikuisen jatkuvaa huomiota, ovat itseohjautuvia ja mielikuvitusta löytyy.
T.alalla 25v.
Minulla on kuusi sisarusta, ja jokaisella meillä on erityyppisiä traumoja jäänyt lapsuudesta. En voi sisarusteni puolesya puhua, mutta itsellä ollut kiintymyssuhteiden kanssa ongelmia ja paljon ongelmia siitä, kun joutui pärjäämään niin monen asian kanssa ihan yksin. Meillä oli myös talousvaikeuksia lapsimäärästä johtuen.
Hyväkäytöksisiä ja ystävällisiä olemme me kaikki, useat meistä ovat vaan kärsineet masennuksesta tai muista mt-onglemista aikuisiällä. Olen ainoa terapian läpi käynyt, muut löytäneet muita tapoja käsitellä menneitä.
En ison perheen lapsena suosittele sitä kenellekkään, hankkikaa vain muutama lapsi jotta jaksatte antaa huomiota ja rakkautta heille myös haastavina aikoina.
Ei ole, tai hyvin harvoin. Siitähän ne suomalaisten mt-ongelmat, syrjäytyminen ja muut ikävyydet johtuu.