Miksi toiset lapset saavat asua samassa perheessä, mutta toiset eivät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tytön joka on asunut samassa perheessä 2-vuotiaasta aikuiseksi, ei kuulemma ole edes ollut lastenkodissa tai vastaanottoperheessä ennen tätä. Minut taas sijoitettiin ensin lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen, uudelleen vastaanottokotiin ja sieltä toiseen sijaisperheeseen, mistä lopulta perhekotiin.

Sijoitus riippuu aina tilanteesta, kun vanhemmat ovat elossa ja edelleen huoltajia mutta lapsesta tehty kiireellinen sijoitus tai huostaanottopäätös, voi tilanne olla ihan erilainen, eikä pysyvää sijoituspaikkaa, saati perhettä, ole välttämättä mahdollistakaan hankkia heti. Toki on ikävää jos lapsi joutuu kokemaan useamman siirron laitokseen tai sijaisperheeseen. 

Itse en sellaista onneksi kokenut. Toinenkin vanhempani kuoli kun olin alle kouluikäinen, minusta huolehti välittömästi tämän jälkeen perhetuttu, joka oli ollut tuossa tilanteessa mukana työnsä puolesta poliisina. Heistä vaimonsa kanssa tuli huoltajiani ja myöhemmin vanhempiani myös juridisesti.

Ei varmasti ole totta, kyllä huostaanotto tehdään kaikille ja sijoitus lastenkotiin.

Ei niitä lapsia väkisin aleta mihinkään lastenkotiin laittamaan jos lähipiiristä löytyy heti paikka, jonka lasu-viranomaisetkin arvioivat sopiviksi.

En ole ihan varma siitä että miten tuo virallisesti meni, mutta vanhemmat hakivat huoltajuutta ja saivat sen. Heillä kuitenkin olin ensimmäisestä päivästä alkaen, isän kertoman mukaan hän päätti kysyä voinko olla heillä koska sukulaisiakaan ei ollut, ja hän oli tuntenut vanhempani, eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan. Lastensuojelun asiakas en ilmeisesti ole ollut, koska minusta ei ole olemassa mitään papereita.

Olet sä varmaan ollut lastensuojelun asiakas tuolloin (käsittääkseni ihan virallisesti täytyykin tuossa tilanteessa olla), mutta ei siitä välttämättä sinulle itsellesi oli dokumentteja jäänyt.

Halutessaan paperit voi kyllä itselleen tilata, mutta tuskin se viraomaisteksti tuollaisessa tilanteessa mitään lisäarvoa antaa.

Nimenomaan noita mahdollisia papereita kysyin, mutta lastensuojelussa ei ollut mitään tietoja minusta, joten ei papereitakaan. Huoltajuushakemus ja päätös huoltajuuden myöntämisestä löytyi, mutta se oli oikeuden tekemä, eikä siinäkään ollut liitteenä mitään. Samoin aikanaan tehty adoption vahvistaminen.

Siinä tapauksessa et ole ollut lastensuojelun asiakas jos tilauspyyntöön on vastattu että mitään ei ole. Orvoksi jääneen lapsen kohdallahan huoltajuutta voi hakea myös omatoimisesti tuomioistuimelta, hakemukseen tarvitaan perustietojen lisäksi vapaamuotoinen selvitys tilanteesta. Tosin yleensä hakemukset tulee sosiaaliviranomaisten kautta, koska lapsen omaiset eivät välttämä omalta järkytylseltään ole kyenneet tekemään tätä itse tai sitten edes tienneet mitä tehdä, tai muista syistä on tarvittu lastensuojelun apua.

Miten niin saavat asia samassa perheessä? Kyllä siihen vaikuttaa moni muukin asia. Esimerkiksi lapsi tai nuori ei välttämättä viihdy. Sijaiskotien sijainti yksi syy, maalla niitä on huomattavasti enemmän kuin kaupungissa. Syykin on selvä: asumisen hinta. On helpompaa ja huomattavasti halvempaa ostaa iso talo maalta, jossa on huoneet kaikille ja tilaa, myös pihalla leikkimiseen. Lapsilla on myös omat vanhemmat, joita he yleensä tapaavat. Kaikille se on helpompaa, jos välimatkaa ei ole satoja kilometrejä. Sijaisperheitä on liian vähän, se on selvä. Aikoinaan 2000-luvun alkupuolella meillä kävi viikonloppuisin kehitysvammainen lapsi hoidossa. Siinä oli lastensuojelun asiakkuus, mutta ei huostaanottoa taustalla, vaan tukitoimia. Sopimus tehtiin vuodeksi ja sen jälkeen vielä toiseksi vuodeksi. Aika joustavasti me hänen kotinsa pyynnön mukaan otettiin meille, joskus kerran kuussa pe-su ja joskus 2 kertaa kuussa. Sopimuksessa taisi lukea, että enintään 15 viikonloppua sopimuskauden (vuoden) aikana. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen. Lapsi on se, joka siirretään jos kemiat ei kohtaa.

Niin,  vaikka lapsi jäisi samaan osoitteeseen ja asunnon omistajat/haltijat siirrettäisiin, niin silti siinä aikuiset vaihtuisivat.

Ei kai sijaishuoltopaikkojen ole tarkoituskaan olla mitään viihdekeskuksia vaan pitää lapsi turvassa vanhemmiltaan tai itseltään.

Perhesijoitus on nykyisin ensisijainen vaihtoehto, mutta toisinaan lasten ongelmat estävät sen. Perhesijoituksessa pitää pystyä asumaan yhdessä lapsen kanssa ilman, että voi käyttää rajoitustoimenpiteitä. Väkivalta, päihteet tai huono psyyke ovat esteenä perhesijoitukselle tästä syystä. Myös perheen sääntöihin pitää asettua, jos ei asetu, ei voi asua sijaisperheessä. Teini-iässä sijaisperheeseen muutto onnistuu harvoin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen. Lapsi on se, joka siirretään jos kemiat ei kohtaa.

Niin,  vaikka lapsi jäisi samaan osoitteeseen ja asunnon omistajat/haltijat siirrettäisiin, niin silti siinä aikuiset vaihtuisivat.

Mitä ihmettä? Ei lapsi ole osa asuntoa.

Vierailija kirjoitti:

Se on surullista. Ei lasta pitäisi heitellä paikasta toiseen. Ei biologiselle vanhemmallekkaan sitten kun lapsi on kiintynyt sijaisvanhempiin.

Ensi sijaisesti lapsia ei pitäisi sijoittaa kovin kevyin perustein, ei kuten nykyisin Suomessa tehdään. Suomessa lapsia sijoitetaan eniten maailmassa suhteessa lapsilukuun. Se kertoo ydinongelmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on surullista. Ei lasta pitäisi heitellä paikasta toiseen. Ei biologiselle vanhemmallekkaan sitten kun lapsi on kiintynyt sijaisvanhempiin.

Ensi sijaisesti lapsia ei pitäisi sijoittaa kovin kevyin perustein, ei kuten nykyisin Suomessa tehdään. Suomessa lapsia sijoitetaan eniten maailmassa suhteessa lapsilukuun. Se kertoo ydinongelmasta.

Anteeksi vaan, mutta meillä Suomessa tilastoidaan kodin ulkopuolelle sijoitukseksi myös sukulaissijoitus! Esim. itse olen asunut isovanhemmilla vanhempien erottua. Molemmat olivat pitkiä aikoja töissä muualla, isä kiersi Suomea, äiti teki työtä, jossa viikko töissä (reissussa, poissa kotoa) ja sen jälkeen muutaman päivän vapaat ja taas viikko töissä. Muissa maissa ei merkitä tilastoihin, että on kodin ulkopuolinen sijoitus, jos lapsi pääsääntöisesti asuu isovanhemmillaan tai muiden lähisukulaisten luona. Suomessa se tilastoidaan, ei ole huostaanotto eikä adoptio, vaan sijoitus kodin ulkopuolelle. Mikä tiwtysti on hassua, jos myös lapsen äiti asuu siellä isovanhempien luona silloin harvoin kun käy kotona.

Ainakin sijaisperheessä asunut lapsi siirrettiin lastenkotiin kun tuli ilminettä oli kiusannut koulussa, eivätkä huoltajansa tehneet mitään asialle.

Olen huomannut että meillä lapsuudessa sijoitetuilla on sellaista kokemusta elämästä mitä heillä ei ole jotka on asuneet vanhempiensa kanssa. On vahvuutta, herkkyyttä, ymmärrämme enemmän ja olemme olleet itsenäisempiä lapsesta asti. Nuorena ihmetytti, kun 19v hoidin itse kaikki asiat, muilla oli ne vanhemmat auttamassa esim asunnon hankinnassa, muutossa ja tukemassa taloudellisesti lapsiaan. Olen oppinut ajattelemaan että tämä elämän polkuni on antanut sellaista mitä en olisi muuten saanut, itsenäisyydestä olen erityisen ylpeä. Mieheni on samanlaisesta taustasta joten ymmärretään toisiamme erilailla kuin sellaiset jotka on eläneet vanhempiensa kanssa.