Lue keskustelun säännöt.
Miksi toiset lapset saavat asua samassa perheessä, mutta toiset eivät?
23.06.2026 |
Ehkä pysyvää sijaisperhettä ei aina ole mahdollista löytää heti, mutta miksi toisia sijoitetaan uudelleen eri laitoksiin tai perheisiin, samalla kun toiset saavat asua samassa perheessä alusta alkaen?
Kommentit (90)
Ehkä sijaisperheen tilanne voi muuttua ja heillä ei ole enää mahdollisuutta toimia sijaisperheenä.
Varmaan joissain tapauksissa sijoitettu lapsi voi olla niim haastava ettei tavallinen perhe pysty vastaamaan hänen tarvitsemaansa tukeen.
En tiedä mutta voiko biologiset vanhemnat vaikuttaa siihen, että lapsi sijoitetaan uuteen paikkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Esimerkiksi käytösongelmaisia lapsia on vaikeampaa sijoittaa, kun eivät pärjää perheissä.
Riippuu siitäkin tarvitaanko arviointijaksoa lastensuojelulaitoksessa, esimerkiksi orvoksi jääneet voidaan asettaa huostaan pantavaksi.
Kaikki lapset eivät voi asua samassa perheessä, koska mikään asunto ei ole niin iso, että kaikki lapset asuisivat samassa perheessä. Muista vanhemmista tulisi lapsettomia, jos heidänkin lapset asuisivat samassa perheessä, poissa kodistaan.
Sehän on hyvä että lapsi on samassa perheessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on surullista. Ei lasta pitäisi heitellä paikasta toiseen. Ei biologiselle vanhemmallekkaan sitten kun lapsi on kiintynyt sijaisvanhempiin.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tytön joka on asunut samassa perheessä 2-vuotiaasta aikuiseksi, ei kuulemma ole edes ollut lastenkodissa tai vastaanottoperheessä ennen tätä. Minut taas sijoitettiin ensin lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen, uudelleen vastaanottokotiin ja sieltä toiseen sijaisperheeseen, mistä lopulta perhekotiin.
Sijoitus riippuu aina tilanteesta, kun vanhemmat ovat elossa ja edelleen huoltajia mutta lapsesta tehty kiireellinen sijoitus tai huostaanottopäätös, voi tilanne olla ihan erilainen, eikä pysyvää sijoituspaikkaa, saati perhettä, ole välttämättä mahdollistakaan hankkia heti. Toki on ikävää jos lapsi joutuu kokemaan useamman siirron laitokseen tai sijaisperheeseen.
Itse en sellaista onneksi kokenut. Toinenkin vanhempani kuoli kun olin alle kouluikäinen, minusta huolehti välittömästi tämän jälkeen perhetuttu, joka oli ollut tuossa tilanteessa mukana työnsä puolesta poliisina. Heistä vaimonsa kanssa tuli huoltajiani ja myöhemmin vanhempiani myös juridisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki eivät tule kaikkien kanssa toimeen. Lapsi on se, joka siirretään jos kemiat ei kohtaa.
Miksi joillekin huostaanottoperheille ei kelpaa mikään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niitä sijaisperheitä ei vain riittävästi ole. Yhtä perhettä kohden olisi useampi lapsi tulossa ja vain sovittu määrä voidaan sijoittaa ja yleensä perusteena kiireellisyys, kun siellä laitoksessakaan ei ole tilaa.
Sijoitettujen lasten tilanne on todella huone.
Vierailija kirjoitti:
Niitä sijaisperheitä ei vain riittävästi ole. Yhtä perhettä kohden olisi useampi lapsi tulossa ja vain sovittu määrä voidaan sijoittaa ja yleensä perusteena kiireellisyys, kun siellä laitoksessakaan ei ole tilaa.
Sijoitettujen lasten tilanne on todella huone.
Kokonaistilanne on aina se mikä ratkaisee, sijaisperheeseen sijoitetaan lapsi joka on sopivin perhesijoitukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi joillekin huostaanottoperheille ei kelpaa mikään?
Se luetun ymmärtäminen. Nyt ei ole kysymys kelpaamisesta, vaan niitä paikkoja ei vain ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä sijaisperheitä ei vain riittävästi ole. Yhtä perhettä kohden olisi useampi lapsi tulossa ja vain sovittu määrä voidaan sijoittaa ja yleensä perusteena kiireellisyys, kun siellä laitoksessakaan ei ole tilaa.
Sijoitettujen lasten tilanne on todella huone.
Kokonaistilanne on aina se mikä ratkaisee, sijaisperheeseen sijoitetaan lapsi joka on sopivin perhesijoitukseen.
Kyllä sijoituksessa lähtee siiitä, mikä lapselle on sopivin, eikä sijaisvanhemmille. Kyllä se lapsen etu menee edellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Veikkaan, että tässä on myös paljon tuuria, että löytyy jo varhaisessa vaiheessa sijaisperhe johon lapsi sopii ja jonka olosuhteet pysyvät vakaina.
Minulle ei löytynyt koskaan pysyvää sijaisperhettä, vaan elin ikävuodet 9-18 sellaisessa pallottelukierteessä. Huostaanoton aikoihin olin sen verran huonossa kunnossa, ettei minulle valikoituneet sijaisperheet oikein jaksaneet minua. Pallottelu taas aiheutti sen, ettei tullut mitään pysyvyyttä, mitä olisin ehkä tarvinnut ja aika pian olin "toivoton tapaus" kategoriassa. Sen sijaan yhdelle tutulle löytyi heti sopiva sijaisperhe ja hän eli siellä kuin perheen omat lapset ja on edelleen heidän kanssaan läheisissä väleissä, kutsuu vanhemmikseen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niitä sijaisperheitä ei vain riittävästi ole. Yhtä perhettä kohden olisi useampi lapsi tulossa ja vain sovittu määrä voidaan sijoittaa ja yleensä perusteena kiireellisyys, kun siellä laitoksessakaan ei ole tilaa.
Sijoitettujen lasten tilanne on todella huone.
Kokonaistilanne on aina se mikä ratkaisee, sijaisperheeseen sijoitetaan lapsi joka on sopivin perhesijoitukseen.
Kyllä sijoituksessa lähtee siiitä, mikä lapselle on sopivin, eikä sijaisvanhemmille. Kyllä se lapsen etu menee edellä.
Niinhän tuossa just sanottiinkin, lapai joka sopii parhaiten perhesijoitukseen eli lapsi jolle sopii parhaiten just se sijaisperhe.
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että tässä on myös paljon tuuria, että löytyy jo varhaisessa vaiheessa sijaisperhe johon lapsi sopii ja jonka olosuhteet pysyvät vakaina.
Minulle ei löytynyt koskaan pysyvää sijaisperhettä, vaan elin ikävuodet 9-18 sellaisessa pallottelukierteessä. Huostaanoton aikoihin olin sen verran huonossa kunnossa, ettei minulle valikoituneet sijaisperheet oikein jaksaneet minua. Pallottelu taas aiheutti sen, ettei tullut mitään pysyvyyttä, mitä olisin ehkä tarvinnut ja aika pian olin "toivoton tapaus" kategoriassa. Sen sijaan yhdelle tutulle löytyi heti sopiva sijaisperhe ja hän eli siellä kuin perheen omat lapset ja on edelleen heidän kanssaan läheisissä väleissä, kutsuu vanhemmikseen jne.
Kouluikäisen tai esiteinin sijoittaminen on aika erilaista kuin pikkulapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen tytön joka on asunut samassa perheessä 2-vuotiaasta aikuiseksi, ei kuulemma ole edes ollut lastenkodissa tai vastaanottoperheessä ennen tätä. Minut taas sijoitettiin ensin lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen, uudelleen vastaanottokotiin ja sieltä toiseen sijaisperheeseen, mistä lopulta perhekotiin.
Sijoitus riippuu aina tilanteesta, kun vanhemmat ovat elossa ja edelleen huoltajia mutta lapsesta tehty kiireellinen sijoitus tai huostaanottopäätös, voi tilanne olla ihan erilainen, eikä pysyvää sijoituspaikkaa, saati perhettä, ole välttämättä mahdollistakaan hankkia heti. Toki on ikävää jos lapsi joutuu kokemaan useamman siirron laitokseen tai sijaisperheeseen.
Itse en sellaista onneksi kokenut. Toinenkin vanhempani kuoli kun olin alle kouluikäinen, minusta huolehti välittömästi tämän jälkeen perhetuttu, joka oli ollut tuossa tilanteessa mukana työnsä puolesta poliisina. Heistä vaimonsa kanssa tuli huoltajiani ja myöhemmin vanhempiani myös juridisesti.
Ei varmasti ole totta, kyllä huostaanotto tehdään kaikille ja sijoitus lastenkotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Veikkaan, että tässä on myös paljon tuuria, että löytyy jo varhaisessa vaiheessa sijaisperhe johon lapsi sopii ja jonka olosuhteet pysyvät vakaina.
Minulle ei löytynyt koskaan pysyvää sijaisperhettä, vaan elin ikävuodet 9-18 sellaisessa pallottelukierteessä. Huostaanoton aikoihin olin sen verran huonossa kunnossa, ettei minulle valikoituneet sijaisperheet oikein jaksaneet minua. Pallottelu taas aiheutti sen, ettei tullut mitään pysyvyyttä, mitä olisin ehkä tarvinnut ja aika pian olin "toivoton tapaus" kategoriassa. Sen sijaan yhdelle tutulle löytyi heti sopiva sijaisperhe ja hän eli siellä kuin perheen omat lapset ja on edelleen heidän kanssaan läheisissä väleissä, kutsuu vanhemmikseen jne.
Kouluikäisen tai esiteinin sijoittaminen on aika erilaista kuin pikkulapsen.
Tietenkin on, kuten myös kahden saman ikäisen, mutta täysin erilaisista taustoista tulevien lasten.
Silti uskon, että kyseessä on paljon sattumaa. Kaverini löysi heti sijaisperheen, missä osattiin vastata tämän haasteisiin ja tarpeisiin, mutta minä en, vaikka ihan saman ikäisiä olimme sijoitusten aikaan. Hänellä kävi vain tuuri, minulla ei, eikä se ole yhdenkään lastensuojelun työntekijän, sijaisperheen tai ehkä minunkaan vikani.
Vaiettu asia näissä on myös se, että osalle sijaisvanhemmista sijaislapset ovat vain ansaintakeino. Kun lapsia on joka tapauksessa enemmän kuin sijaisperheitä, miksi katsella vähän haastavampaa tapausta, kun samaan rahaan saa helpommankin.
Tunnen tytön joka on asunut samassa perheessä 2-vuotiaasta aikuiseksi, ei kuulemma ole edes ollut lastenkodissa tai vastaanottoperheessä ennen tätä. Minut taas sijoitettiin ensin lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen, uudelleen vastaanottokotiin ja sieltä toiseen sijaisperheeseen, mistä lopulta perhekotiin.