Miksi toiset lapset saavat asua samassa perheessä, mutta toiset eivät?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se on myös niin että jos on erittäin hankala tapaus, niin  ei  voi olettaa että ihan tavallinen sijaisperhe jaksaisi esim jatkuvaa perseilyä, raivoamista, omien lasten altistumista väkivallalle tai muuta hyvin poikkeavaa käytöstä. Ei se silloin ole "tuuria", kyllä nämä erittäin hankalat lapset kuuluu silloin laitokseen jossa on useita ammattilaisia, jotka ovat tottuneet hoitamaan näitä vaikeita tapauksia. Kyllä perheen kärsivällisyydelläkin on rajansa, se onihan inhimillistä.

Noille tuollaisille lapsillehan on ns. omat sijaisperheet, jotka ovat erikoistuneet todella vaikeista oloista tuleviin lapsiin. Se paras paikkahan tuollaiselle lapselle on juurikin osaava sijaisperhe, kuin kylmä laitos.

Noita perheitä on kuitenkin sen verran vähän, että kyllä se on aikalailla tuuripeliä, että tuollainen paikka löytyy.

Käytännössä perhesijoitus ei enää toimi kun nuori käyttää väkivaltaa. Siinä kohtaa kyseessä on myös yleensä aineiden käyttö ja hoitamattomat mt-ongelmat, ja tavan kotioloissa ei voida rajoittaa nuorta millään tavalla. Tällöin myöskään ei voida häntä auttaa.

Kaikki vakavat oireet ei ilmene väkivaltana, en ymmärrä miksi jankutat siitä. Lisäksi on myös niitä perheitä, joilla on osaamista (ja puitteet) jopa väkivaltaisten lasten/nuorten kanssa.

Muutenkin aika kylmä näkemys sulla, että jo alaikäisen kohdalle lyödään leima, ettei voi auttaa.

Käytännössä tällöin kyse on ns. ammattimaisista perhekodeista.

Tavallinen perhehoitaja ei saa rajoittaa lasta millään tavalla, ei ottaa/pitää kiinni eikä esimerkiksi estää poistumasta ovesta ulos.

Halu auttaa ei ole sama kuin kyky auttaa.

Niinhän tuossa lainaamassasi viestissä juuri sanottiin, että on niitä paikkoja joissa on osaamista. Ei puhuttu mistään halusta auttaa, vaan nimenomaa siitä kyvystä.

Näinhän se tosiaan on, termistö kuntoon.

Sijaisperhe ei välttämättä voi auttaa mutta ammatillinen perhekoti saattaa siihen kyetä. 

Kyllä meitä "ihan tavallisiakin" sijaisperheitäkin on, joissa on osaamista erittäin haastavien lasten kanssa. Meitä on vaan tosi vähän tarpeeseen nähden, kuten joku tuossa aiemmin jo kirjoittikin.

Olen eri, mutta tavallisessa sijaisperheessä ei ihan juridisesti ole oikeutta käyttää sellaisia rajoittamiskeinoja, joita vaikeasti ongelmainen aikuisen kokoinen nuori tarvitsee. En tajua miksi tästä pitää jankuttaa. Kukaan ei väheksy kenenkään kokemusta tai osaamista, vaan käytettävissä oleva laillinen keinovalikoima ei vaan yksinkertaisesti kaikkien tarpeisiin riitä. Eri asia kuin vaikka ala-asteikäinen lapsi, joka kokonsa puolesta on vielä 1(-2) aikuisen kiinnipidettävissä.

Eihän täällä jankuta ketkään muut kuin te, jotka ette ymmärrä ettei vaikeasti oireileva lapsi tarkoita läheskään aina aikuisen kokoista väkivaltaista nuorta.

Vai oletteko itse niitä vanhempia, joiden kasvatukseen jokatapauksessa kuuluu fyysiset pakkotoimenpiteet, kun jankutatte noista kiinnipitämisistä ja fyysisistä rajoittamisista?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tytön joka on asunut samassa perheessä 2-vuotiaasta aikuiseksi, ei kuulemma ole edes ollut lastenkodissa tai vastaanottoperheessä ennen tätä. Minut taas sijoitettiin ensin lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen, uudelleen vastaanottokotiin ja sieltä toiseen sijaisperheeseen, mistä lopulta perhekotiin.

Sijoitus riippuu aina tilanteesta, kun vanhemmat ovat elossa ja edelleen huoltajia mutta lapsesta tehty kiireellinen sijoitus tai huostaanottopäätös, voi tilanne olla ihan erilainen, eikä pysyvää sijoituspaikkaa, saati perhettä, ole välttämättä mahdollistakaan hankkia heti. Toki on ikävää jos lapsi joutuu kokemaan useamman siirron laitokseen tai sijaisperheeseen. 

Itse en sellaista onneksi kokenut. Toinenkin vanhempani kuoli kun olin alle kouluikäinen, minusta huolehti välittömästi tämän jälkeen perhetuttu, joka oli ollut tuossa tilanteessa mukana työnsä puolesta poliisina. Heistä vaimonsa kanssa tuli huoltajiani ja myöhemmin vanhempiani myös juridisesti.

Ei varmasti ole totta, kyllä huostaanotto tehdään kaikille ja sijoitus lastenkotiin.

Ei niitä lapsia väkisin aleta mihinkään lastenkotiin laittamaan jos lähipiiristä löytyy heti paikka, jonka lasu-viranomaisetkin arvioivat sopiviksi.

En ole ihan varma siitä että miten tuo virallisesti meni, mutta vanhemmat hakivat huoltajuutta ja saivat sen. Heillä kuitenkin olin ensimmäisestä päivästä alkaen, isän kertoman mukaan hän päätti kysyä voinko olla heillä koska sukulaisiakaan ei ollut, ja hän oli tuntenut vanhempani, eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan. Lastensuojelun asiakas en ilmeisesti ole ollut, koska minusta ei ole olemassa mitään papereita.

Olet sä varmaan ollut lastensuojelun asiakas tuolloin (käsittääkseni ihan virallisesti täytyykin tuossa tilanteessa olla), mutta ei siitä välttämättä sinulle itsellesi oli dokumentteja jäänyt.

Halutessaan paperit voi kyllä itselleen tilata, mutta tuskin se viraomaisteksti tuollaisessa tilanteessa mitään lisäarvoa antaa.

Nimenomaan noita mahdollisia papereita kysyin, mutta lastensuojelussa ei ollut mitään tietoja minusta, joten ei papereitakaan. Huoltajuushakemus ja päätös huoltajuuden myöntämisestä löytyi, mutta se oli oikeuden tekemä, eikä siinäkään ollut liitteenä mitään. Samoin aikanaan tehty adoption vahvistaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vaiettu asia näissä on myös se, että osalle sijaisvanhemmista sijaislapset ovat vain ansaintakeino. Kun lapsia on joka tapauksessa enemmän kuin sijaisperheitä, miksi katsella vähän haastavampaa tapausta, kun samaan rahaan saa helpommankin.

Tämä on totta, vaikka sitä ei halutakaan myöntää.

Mun ja veljen ensimmäinen sijoituspaikka oli just tällainen. Me oltiin vaan tulonlähde, ei mitään muuta. Meille katettiin käytännössä perustarpeet ja muuten me ei oltais saatu näkyä ja kuulua arjessa mitenkään. Esim. jouluna meidän piti istua hiljaa meidän huoneessa, kun sijaisvanhemmat oikeiden lasten kanssa juhlivat joulua jne.

Pyydettiin päästä toiseen paikkaan ja sijaisperhe syytti meitä valehtelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tytön joka on asunut samassa perheessä 2-vuotiaasta aikuiseksi, ei kuulemma ole edes ollut lastenkodissa tai vastaanottoperheessä ennen tätä. Minut taas sijoitettiin ensin lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen, uudelleen vastaanottokotiin ja sieltä toiseen sijaisperheeseen, mistä lopulta perhekotiin.

Sijoitus riippuu aina tilanteesta, kun vanhemmat ovat elossa ja edelleen huoltajia mutta lapsesta tehty kiireellinen sijoitus tai huostaanottopäätös, voi tilanne olla ihan erilainen, eikä pysyvää sijoituspaikkaa, saati perhettä, ole välttämättä mahdollistakaan hankkia heti. Toki on ikävää jos lapsi joutuu kokemaan useamman siirron laitokseen tai sijaisperheeseen. 

Itse en sellaista onneksi kokenut. Toinenkin vanhempani kuoli kun olin alle kouluikäinen, minusta huolehti välittömästi tämän jälkeen perhetuttu, joka oli ollut tuossa tilanteessa mukana työnsä puolesta poliisina. Heistä vaimonsa kanssa tuli huoltajiani ja myöhemmin vanhempiani myös juridisesti.

Ei varmasti ole totta, kyllä huostaanotto tehdään kaikille ja sijoitus lastenkotiin.

Ei niitä lapsia väkisin aleta mihinkään lastenkotiin laittamaan jos lähipiiristä löytyy heti paikka, jonka lasu-viranomaisetkin arvioivat sopiviksi.

En ole ihan varma siitä että miten tuo virallisesti meni, mutta vanhemmat hakivat huoltajuutta ja saivat sen. Heillä kuitenkin olin ensimmäisestä päivästä alkaen, isän kertoman mukaan hän päätti kysyä voinko olla heillä koska sukulaisiakaan ei ollut, ja hän oli tuntenut vanhempani, eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan. Lastensuojelun asiakas en ilmeisesti ole ollut, koska minusta ei ole olemassa mitään papereita.

Olet sä varmaan ollut lastensuojelun asiakas tuolloin (käsittääkseni ihan virallisesti täytyykin tuossa tilanteessa olla), mutta ei siitä välttämättä sinulle itsellesi oli dokumentteja jäänyt.

Halutessaan paperit voi kyllä itselleen tilata, mutta tuskin se viraomaisteksti tuollaisessa tilanteessa mitään lisäarvoa antaa.

Nimenomaan noita mahdollisia papereita kysyin, mutta lastensuojelussa ei ollut mitään tietoja minusta, joten ei papereitakaan. Huoltajuushakemus ja päätös huoltajuuden myöntämisestä löytyi, mutta se oli oikeuden tekemä, eikä siinäkään ollut liitteenä mitään. Samoin aikanaan tehty adoption vahvistaminen.

Mistä kysyit?

Lastensuojelun asiakkuus ei tuossa tilanteessa, vanhempien kuollessa, ole mikään ehdottomuus, mutta käytännössä lastensuojelun asiakkaaksi yleensä päädytään. Se riippuu ihan tilanteesta. Mikäli tarvitaan esimerkiksi sosiaalipäivystystä, sosiaaliviranomaisia kartoittamaan lapsen tilannetta tai lastensuojelun tai sosiaalitoimen selvityksiä tai lausuntoja sijoituspäätöksen tueksi on kyseessä yleensä lastensuojelun asiakkuus.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelun asiakkuus ei tuossa tilanteessa, vanhempien kuollessa, ole mikään ehdottomuus, mutta käytännössä lastensuojelun asiakkaaksi yleensä päädytään. Se riippuu ihan tilanteesta. Mikäli tarvitaan esimerkiksi sosiaalipäivystystä, sosiaaliviranomaisia kartoittamaan lapsen tilannetta tai lastensuojelun tai sosiaalitoimen selvityksiä tai lausuntoja sijoituspäätöksen tueksi on kyseessä yleensä lastensuojelun asiakkuus.

Ei kai se nyt niin voi mennä, että oikeuslaitos vaan vahvistaa päätöksen, eikä kukaan selvitä millaiset ihmiset lapsen huoltajuutta ovat hakeneet?

Vierailija kirjoitti:

Ladtnesuojelu on kovaa bisnestä. Yrityksinä pyöriville lastenkodeille on aina parempi mitä useampi perheeseen sijoitus epäonnistuu. Kun tämän faktan hyväksyy, ymmärtää paremmin miksi jotkut lapset aina palautetaan laitokseen. 

Kunta tai nykyään hyvinvointialue maksaa ja myös etsii sijoituspaikat. Se on kallista. Erityisesti laitoksessa asuminen. Se ei ole bisnes vaan suuri kuluerä jonka maksaa kunta jossa lapsi on kirjoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ladtnesuojelu on kovaa bisnestä. Yrityksinä pyöriville lastenkodeille on aina parempi mitä useampi perheeseen sijoitus epäonnistuu. Kun tämän faktan hyväksyy, ymmärtää paremmin miksi jotkut lapset aina palautetaan laitokseen. 

Kunta tai nykyään hyvinvointialue maksaa ja myös etsii sijoituspaikat. Se on kallista. Erityisesti laitoksessa asuminen. Se ei ole bisnes vaan suuri kuluerä jonka maksaa kunta jossa lapsi on kirjoilla. 

Näin. Sijoituksia lykätään ja tehdään aivan äärimmäisessä pakossa, koska kaikenlainen avohuollon tuki tulee paljon halvemmaksi. Miettikää vaikka se Milo-pojan tapaus, ei huostaanottoa vaikka lastensuojeluilmoituksia tehtiin yhtenään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tytön joka on asunut samassa perheessä 2-vuotiaasta aikuiseksi, ei kuulemma ole edes ollut lastenkodissa tai vastaanottoperheessä ennen tätä. Minut taas sijoitettiin ensin lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen, uudelleen vastaanottokotiin ja sieltä toiseen sijaisperheeseen, mistä lopulta perhekotiin.

Sijoitus riippuu aina tilanteesta, kun vanhemmat ovat elossa ja edelleen huoltajia mutta lapsesta tehty kiireellinen sijoitus tai huostaanottopäätös, voi tilanne olla ihan erilainen, eikä pysyvää sijoituspaikkaa, saati perhettä, ole välttämättä mahdollistakaan hankkia heti. Toki on ikävää jos lapsi joutuu kokemaan useamman siirron laitokseen tai sijaisperheeseen. 

Itse en sellaista onneksi kokenut. Toinenkin vanhempani kuoli kun olin alle kouluikäinen, minusta huolehti välittömästi tämän jälkeen perhetuttu, joka oli ollut tuossa tilanteessa mukana työnsä puolesta poliisina. Heistä vaimonsa kanssa tuli huoltajiani ja myöhemmin vanhempiani myös juridisesti.

Ei varmasti ole totta, kyllä huostaanotto tehdään kaikille ja sijoitus lastenkotiin.

Ei niitä lapsia väkisin aleta mihinkään lastenkotiin laittamaan jos lähipiiristä löytyy heti paikka, jonka lasu-viranomaisetkin arvioivat sopiviksi.

En ole ihan varma siitä että miten tuo virallisesti meni, mutta vanhemmat hakivat huoltajuutta ja saivat sen. Heillä kuitenkin olin ensimmäisestä päivästä alkaen, isän kertoman mukaan hän päätti kysyä voinko olla heillä koska sukulaisiakaan ei ollut, ja hän oli tuntenut vanhempani, eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan. Lastensuojelun asiakas en ilmeisesti ole ollut, koska minusta ei ole olemassa mitään papereita.

Olet sä varmaan ollut lastensuojelun asiakas tuolloin (käsittääkseni ihan virallisesti täytyykin tuossa tilanteessa olla), mutta ei siitä välttämättä sinulle itsellesi oli dokumentteja jäänyt.

Halutessaan paperit voi kyllä itselleen tilata, mutta tuskin se viraomaisteksti tuollaisessa tilanteessa mitään lisäarvoa antaa.

Nimenomaan noita mahdollisia papereita kysyin, mutta lastensuojelussa ei ollut mitään tietoja minusta, joten ei papereitakaan. Huoltajuushakemus ja päätös huoltajuuden myöntämisestä löytyi, mutta se oli oikeuden tekemä, eikä siinäkään ollut liitteenä mitään. Samoin aikanaan tehty adoption vahvistaminen.

Mistä kysyit?

Sieltä mistä niitä papereita tilataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tytön joka on asunut samassa perheessä 2-vuotiaasta aikuiseksi, ei kuulemma ole edes ollut lastenkodissa tai vastaanottoperheessä ennen tätä. Minut taas sijoitettiin ensin lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen, uudelleen vastaanottokotiin ja sieltä toiseen sijaisperheeseen, mistä lopulta perhekotiin.

Sijoitus riippuu aina tilanteesta, kun vanhemmat ovat elossa ja edelleen huoltajia mutta lapsesta tehty kiireellinen sijoitus tai huostaanottopäätös, voi tilanne olla ihan erilainen, eikä pysyvää sijoituspaikkaa, saati perhettä, ole välttämättä mahdollistakaan hankkia heti. Toki on ikävää jos lapsi joutuu kokemaan useamman siirron laitokseen tai sijaisperheeseen. 

Itse en sellaista onneksi kokenut. Toinenkin vanhempani kuoli kun olin alle kouluikäinen, minusta huolehti välittömästi tämän jälkeen perhetuttu, joka oli ollut tuossa tilanteessa mukana työnsä puolesta poliisina. Heistä vaimonsa kanssa tuli huoltajiani ja myöhemmin vanhempiani myös juridisesti.

Ei varmasti ole totta, kyllä huostaanotto tehdään kaikille ja sijoitus lastenkotiin.

Ei niitä lapsia väkisin aleta mihinkään lastenkotiin laittamaan jos lähipiiristä löytyy heti paikka, jonka lasu-viranomaisetkin arvioivat sopiviksi.

En ole ihan varma siitä että miten tuo virallisesti meni, mutta vanhemmat hakivat huoltajuutta ja saivat sen. Heillä kuitenkin olin ensimmäisestä päivästä alkaen, isän kertoman mukaan hän päätti kysyä voinko olla heillä koska sukulaisiakaan ei ollut, ja hän oli tuntenut vanhempani, eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan. Lastensuojelun asiakas en ilmeisesti ole ollut, koska minusta ei ole olemassa mitään papereita.

Olet sä varmaan ollut lastensuojelun asiakas tuolloin (käsittääkseni ihan virallisesti täytyykin tuossa tilanteessa olla), mutta ei siitä välttämättä sinulle itsellesi oli dokumentteja jäänyt.

Halutessaan paperit voi kyllä itselleen tilata, mutta tuskin se viraomaisteksti tuollaisessa tilanteessa mitään lisäarvoa antaa.

Nimenomaan noita mahdollisia papereita kysyin, mutta lastensuojelussa ei ollut mitään tietoja minusta, joten ei papereitakaan. Huoltajuushakemus ja päätös huoltajuuden myöntämisestä löytyi, mutta se oli oikeuden tekemä, eikä siinäkään ollut liitteenä mitään. Samoin aikanaan tehty adoption vahvistaminen.

Mistä kysyit?

Sieltä mistä niitä papereita tilataan.

Eli et ole kysynyt yhtään mitään.

Syitä on yhtä monia kuin tapauksiakin. Voi olla, että lapsen haasteet ovat olleet odotettua suuremmat, eikä hän ole lopulta soveltunut valitulle sijaisperheelle tai sijaisperheessä itsessään on tapahtunut joku iso elämäntilanteet muutos.  Ei näistä voi koskaan vetää mitään yleistystä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen tytön joka on asunut samassa perheessä 2-vuotiaasta aikuiseksi, ei kuulemma ole edes ollut lastenkodissa tai vastaanottoperheessä ennen tätä. Minut taas sijoitettiin ensin lastenkotiin ja sieltä sijaisperheeseen, uudelleen vastaanottokotiin ja sieltä toiseen sijaisperheeseen, mistä lopulta perhekotiin.

Sijoitus riippuu aina tilanteesta, kun vanhemmat ovat elossa ja edelleen huoltajia mutta lapsesta tehty kiireellinen sijoitus tai huostaanottopäätös, voi tilanne olla ihan erilainen, eikä pysyvää sijoituspaikkaa, saati perhettä, ole välttämättä mahdollistakaan hankkia heti. Toki on ikävää jos lapsi joutuu kokemaan useamman siirron laitokseen tai sijaisperheeseen. 

Itse en sellaista onneksi kokenut. Toinenkin vanhempani kuoli kun olin alle kouluikäinen, minusta huolehti välittömästi tämän jälkeen perhetuttu, joka oli ollut tuossa tilanteessa mukana työnsä puolesta poliisina. Heistä vaimonsa kanssa tuli huoltajiani ja myöhemmin vanhempiani myös juridisesti.

Ei varmasti ole totta, kyllä huostaanotto tehdään kaikille ja sijoitus lastenkotiin.

Ei niitä lapsia väkisin aleta mihinkään lastenkotiin laittamaan jos lähipiiristä löytyy heti paikka, jonka lasu-viranomaisetkin arvioivat sopiviksi.

En ole ihan varma siitä että miten tuo virallisesti meni, mutta vanhemmat hakivat huoltajuutta ja saivat sen. Heillä kuitenkin olin ensimmäisestä päivästä alkaen, isän kertoman mukaan hän päätti kysyä voinko olla heillä koska sukulaisiakaan ei ollut, ja hän oli tuntenut vanhempani, eikä kenelläkään ollut mitään sitä vastaan. Lastensuojelun asiakas en ilmeisesti ole ollut, koska minusta ei ole olemassa mitään papereita.

Olet sä varmaan ollut lastensuojelun asiakas tuolloin (käsittääkseni ihan virallisesti täytyykin tuossa tilanteessa olla), mutta ei siitä välttämättä sinulle itsellesi oli dokumentteja jäänyt.

Halutessaan paperit voi kyllä itselleen tilata, mutta tuskin se viraomaisteksti tuollaisessa tilanteessa mitään lisäarvoa antaa.

Nimenomaan noita mahdollisia papereita kysyin, mutta lastensuojelussa ei ollut mitään tietoja minusta, joten ei papereitakaan. Huoltajuushakemus ja päätös huoltajuuden myöntämisestä löytyi, mutta se oli oikeuden tekemä, eikä siinäkään ollut liitteenä mitään. Samoin aikanaan tehty adoption vahvistaminen.

Mistä kysyit?

Sieltä mistä niitä papereita tilataan.

Eli et ole kysynyt yhtään mitään.

Kun lastensuojelun papereita ei ole, niin ei ole. Kyllä ne paperit varmasti olisivat edelleen olemassa, jos lastensuojelun asiakkuus olisi ollut, varsinkin tämä kun tapahtui vasta vuosituhannen vaihteessa.

Kaikki lapset eivät kykene olemaan perheissä 

Pienet on huolet jos tuostakin pitää olla kateellinen

Olisiko kannattanut tulla toimeen

Meillä oli 2 sijoitettua lasta, kun olin itse kouluikäinen. Tai siis 2 paikkaa. Ensimmäinen henkilö kärsi viiltelystä, mitä oli kai mahdoton estää tavallisessa kodissa, olihan meillä veitsiä keittiössä ja saksia askarteluun. Se oli niin surullista, kun hän joutui lähtemään. Aivan ihana tyttö, kiltti ja ystävällinen. Hän joutui oman turvallisuutensa takia lukkojen taakse pieneen lastenkotiin, missä pystyvät vahtimaan kaikki teräesineet. Kun hän lähti, meille tuli sisarukset. He aloittivat molemmat koulun meillä asuessaan. Myöhemmin he lähtivät oman äitinsä luo, mutta kävivät meillä yhden viikonlopun kuukaudessa. Se oli sellaista tukiperhetoimintaa, en tiedä, onko sitä enää olemassa. Mutta ihan täysi-ikäiseksi asti kävivät, omasta tahdostaan. Ja kun sisarukset lähti, meille tuli eräs henkilö, joka ei puhunut suomea. Traaginen juttu. Oli ollut paljon ulkomailla ja Suomessa taas ei ollut vanhempiensa kanssa. En ymmärrä, miten voi olla Suomen kansalainen, joka ei puhu suomea. Minä opetin häntä paljon, ja kuvia käytettiin myös. Hänen kanssaan samoihin aikoihin meille muutti teini, joka oli hyvin hiljainen, mutismia, ja kehitysviive, ilmeisesti äitinsä raskaudenaikaisen alkoholinkäytön seurauksena. Kiltti ihminen oli hänkin, pidin kovasti, ja vakka oli jo teini, leikki ja pelasi mielellään. Hän asui meillä pitkäån. Se toinen, joka opetteli meillä suomen, muutti kai 14-15-vuotiaana lähemmäs sukulaisiaan, omasta tahdostaan. Hän ei meillä voinut käyttåå äidinkieltään juurikaan, joten olihan se puute, mutta toisaalta sai hyvän kodin meiltä. Kun olin jo ammattiin valmistunut, sijaisperhetoiminta loppui, ikä tuli vastaan.

Lapsesta se riippuu pitääkö sijoittaa uudestaan

Ei kukaan voi ymmärtää mitä huostaanotetut ja sijaisperheisiin joutuneet lapset ja nuoret on joutuneet kokemaan. Se on pahempaa kuin mikään kohtalo lapselle.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan voi ymmärtää mitä huostaanotetut ja sijaisperheisiin joutuneet lapset ja nuoret on joutuneet kokemaan. Se on pahempaa kuin mikään kohtalo lapselle.

Sijoitukseen kokeneena olen vahvasti eri mieltä.

Ainoa mikä ihmetyttää on se, miksei sijoitusta tehty jo vuosia aiemmin.

Vierailija kirjoitti:

Ei kukaan voi ymmärtää mitä huostaanotetut ja sijaisperheisiin joutuneet lapset ja nuoret on joutuneet kokemaan. Se on pahempaa kuin mikään kohtalo lapselle.

Yksi päiväkotikaveri joutui perhesurman uhreiksi, eiköhän hänellä ole ollut vähän rankempi kohtalo kuin joku huostaanotto.