Anni Polvan Tiina-kirjat
Kommentit (130)
Sain isotädiltä Tiina- kirjoja lahjaksi. Lempparini olivat Tiinalle otetaan pikkusisko ja Tiina saa suukon.
Tiinan kotielämä oli ankeaa. Äiti oli kamala. En pitänyt oikein isästäkään, koska tämä ei puolustanut Tiinaa. Velikin oli muistaakseni ikävä. Mummosta pidin.
Kirjoissa puhuttiin paljon hienostelevan tytön ylväästä roomalaisesta nenästä ja Tiinan nykerönenästä. Jotkin vanhahtavat sanat hämmensivät ysärin lopussa, esimerkiksi farmarihousut jotka Tiina kulutti tahallaan koska se oli muodikasta.
Vierailija kirjoitti:
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!
Minä olin sairaalloinen pikkutyttö 70-luvun puolivälissä ja Rauman aluesairaalan lastenosasto tuli tutuksi. Ikävähän siellä oli viettää aikaa, mutta onneksi sairaalajaksojen aikana siellä oli kirjoja luettavaksi. Olen aina viihtynyt missä vain, jos vain minulla on jotain luettavaa. Lastenosastolla oli tietysti lastenkirjoja, mutta viimeisellä kerralla sain jostain syystä pari Anni Polvan aikuisille kirjoittamaa kirjaa käsiini. Voi mutta ne olivat tylsiä! Muistaakseni jonnekin leirintäalueellekin mentiin ja siellä vähän mökötettiin, mutta se meni äkkiä ohi ja sitten pussailtiin, eli kirjassa ei tapahtunut juuri mitään. Minä olin jo silloin 11-vuotiaana kasvanut tuollaisten yli, ja enimmäkseen siihen aikaan luinkin Christien dekkareita ja muuta hieman enemmän "älyllistä" matskua kuin Anni Polvaa. Toki Annat, Runotytöt ja Seljan tytöt olivat vielä mielestäni ihania
Mitenkään en tässä halua dissata Anni Polvasta pitävien kirjamakua, kerroinpahan vain oman kokemukseni Annin aikuisten kirjoista. Tuossa aikaisemmin sanoinkin, että Tiinojen kerrostaloelämä oli minulle vähän vierasta eivätkä Tiinat muutenkaan oikein minulle kolahtaneet. Anni Polva ei siis ole kuulunut lempikirjailijoihini. Rauha S. Virtanen, Hellevi Salminen ja Margareta Keskitalo olivat niitä, joiden tyttökirjoja mielelläni tyttönä luin.
Vierailija kirjoitti:
Millainen äiti Tiinasta tuli? Varmaan aika paljon sallivampi kuin oma äitinsä?
Haist v..Kuka sanoo että tuli.
Vierailija kirjoitti:
Hassua minusta lapsena oli, että Tiinan veli oli nimeltään Veli.
Erityisen omituista että perheen esikoinen on nimetty noin. Tyypillisesti Veli ja Sisko oli niitä nimiä joita annettiin nuoremmille lapsille, ei suinkaan perheen ainoalle lapselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua minusta lapsena oli, että Tiinan veli oli nimeltään Veli.
Erityisen omituista että perheen esikoinen on nimetty noin. Tyypillisesti Veli ja Sisko oli niitä nimiä joita annettiin nuoremmille lapsille, ei suinkaan perheen ainoalle lapselle.
Aa, joku ehtikin jo kommentoida saman.
Vierailija kirjoitti:
Sain isotädiltä Tiina- kirjoja lahjaksi. Lempparini olivat Tiinalle otetaan pikkusisko ja Tiina saa suukon.
Tiinan kotielämä oli ankeaa. Äiti oli kamala. En pitänyt oikein isästäkään, koska tämä ei puolustanut Tiinaa. Velikin oli muistaakseni ikävä. Mummosta pidin.
Kirjoissa puhuttiin paljon hienostelevan tytön ylväästä roomalaisesta nenästä ja Tiinan nykerönenästä. Jotkin vanhahtavat sanat hämmensivät ysärin lopussa, esimerkiksi farmarihousut jotka Tiina kulutti tahallaan koska se oli muodikasta.
Muistan nuo nenäjutut ja ihmettelin, omassa suvussa on isoja neniä ja nykeronenät oli mielestäni kivempia 😅
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen äiti Tiinasta tuli? Varmaan aika paljon sallivampi kuin oma äitinsä?
Haist v..Kuka sanoo että tuli.
Hyvin todennäköisesti tuli äidiksi, mikäli ei kärsinyt lapsettomuudesta, toki varmaan olisi ollut valmis adoptoimaankin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Juha oli juuri sen oloinen poika josta tulee isona vaimonhakkaaja jolle Tiina joutuu hakemaan oikeuden päätöksellä lähestysmiskiellon.
Ennemmin näkisin aikuisen Juhan henkisen väkivallan käyttäjänä.
En tiedä kuuluuko tuohon aikakauteen vai kuinka yleistä, että mustasukkaisuutta pidetään rakkauden osoituksena. Jopa kontrollointia siihen mustasukkaisuuteen liitettynä.
Melkein jokaisessa kirjassa oli jotain sellaista Tiinan ja Juhan välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo Juha oli juuri sen oloinen poika josta tulee isona vaimonhakkaaja jolle Tiina joutuu hakemaan oikeuden päätöksellä lähestysmiskiellon.
Ennemmin näkisin aikuisen Juhan henkisen väkivallan käyttäjänä.
En tiedä kuuluuko tuohon aikakauteen vai kuinka yleistä, että mustasukkaisuutta pidetään rakkauden osoituksena. Jopa kontrollointia siihen mustasukkaisuuteen liitettynä.
Melkein jokaisessa kirjassa oli jotain sellaista Tiinan ja Juhan välillä.
Taisi ennen aikaan olla ylipäätään tavallista, että rakkauteen ja romantiikkaan yhdistettiin kaikkea sellaista, mitä nykyisin pidetään toksisena. Mustasukkaisuuden lisäksi esimerkiksi manipulaatiota (emotionaalista ja muutakin), toisen ärsyttämistä ja nimittelyä, suutelua ja muuta koskemista ilman toisen suostumusta ja jopa fyysistä väkivaltaa. Kun lukee vanhempia romanttisia kirjoja tai katsoo romanttisia elokuvia, niin moni asia niissä on aika jaiks.
Mä ihmettelin samaa. Varsinkin koska silloin kun Veli on syntynyt, hän ei ole ollut mikään veli. Eli tuntuu tyhmältä, kun ainoalle lapselle annetaan nimeksi Veli.