Anni Polvan Tiina-kirjat

Vierailija kirjoitti:

Luin koko Tiina-sarjan varmaan pariin kolmeen kertaan n. 8-12-vuotiaana 80-90-luvun taitteessa. En hirveästi muista yksittäisten kirjojen tapahtumia, mutta muistan, että minusta oli kiehtovaa se kirjojen vanhanaikaisuus ja sijoittuminen menneille vuosikymmenille. Nythän tuosta 80-90-luvun taitteestakin on jo yli 30 vuotta, mutta jo silloin Tiina-kirjojen maailma tuntui hyvin vanhanaikaiselta. Mikä siis itselleni oli vain plussaa.

Kuinka paljon kirjat sijoittuvat todellisiin paikkoihin Tampereella? Oliko Liisankallio siinä missä on nykyään Kalevan kirkko? Tietääkö joku?

Joskus on järjestetty opastettuja Tiina-kävelyitäkin kirjojen tapahtumapaikoille (ja Anni Polvan lapsuuden paikkoihin). 

Juha Hurme on teatteriohjaaja, ei mikään tietokirjailija.

Vierailija kirjoitti:

Juha Hurme on teatteriohjaaja, ei mikään tietokirjailija.

Kirjoittaa myös olemassaolevista henkilöistä ym. kirjoja eikä pelkästään pyöri teatterissa. Tuo Anni-kirja on siltä vain yksi monista. Luulee olevansa jonkinlainen tietokirjailija, vaikka onkin vain "tietokirjailija". 

Muistan osan hauskoja nimiä, vaikka "Tiina ei ymmärrä Tinttamaria" ja juuri toi "Tiina epäilee Juhaa".

Sitten broidi väänsi joistain "Tiina toimii" - kuka sen pisti käyntiin

"Tiina sai ehdot" - no kumma se valitsi      .... jne

Kiva jos näitä Tiinoja tosiaan sais äänikirjoina kirjastosta, lainaan heti!

Oi, Tiina-kirjat! Oisko paha ottaa näitä äänikirjoina kuunteluun näin viisikymppisenä? Voisi viedä hetkeksi pois murheista ja nostalgisesti matkustaa menneeseen ennen nukahtamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.

Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!

Osa Tiinoista löytyy äänikirjoina, kuuntelin niitä yhden pahan unettomuusjakson aikana. Minusta niissä ei niin hirveästi korostettu kuitenkaan naisen paikkaa, tulokulma oli enemmän sellainen feministinen että miksei muka tytötkin voi tehdä sitä tai tätä. Mikä on itse asiassa aika yllättävä seikka kun kyse on 50-luvun tyttökirjoista. Ja se mikä jäi lapsena 90-luvulla huomaamatta, niin loppujen lopuksi äiti ymmärsi aika hyvin Tiinaa eikä hänen ankaruutensa johtunut kuin osittain Tiinan sukupuolesta.

Muistaakseni Anni Polva kertoi muistelmissaan kirjoittaneensa Tiina-kirjoissa vanhempien luonteet päinvastaisiksi kuin millaisia hänen omat vanhempansa olivat - isä oli tiukka/jämäkkä, äiti lempeä.

Vierailija kirjoitti:

Oi, Tiina-kirjat! Oisko paha ottaa näitä äänikirjoina kuunteluun näin viisikymppisenä? Voisi viedä hetkeksi pois murheista ja nostalgisesti matkustaa menneeseen ennen nukahtamista.

Aina kannattaa kokeilla. 

Luulin että pojat pitävät sellaisista kuin Tiina. Varsinkin kun pojat kiinnostuivat Tiinasta kirjoissa ja hienostelevat tytöt jäivät varjoon. Kesti hyvin pitkään huomata että tosielämässä se ei pätenytkään, vaan oli juuri päinvastoin.

En tykännyt Tiina-kirjoista enkä Neiti Etsivästä. Olin mahdoton lukutoukka, aina nenä kiinni kirjassa. Olin 80-luvun lapsi ja vanhemmista kirjasarjoista suosikkeja olivat Viisikot, Ursulat ja myöhemmin Hilja Valtosen vauhdikkaat romaanit. 

Vierailija kirjoitti:

Luulin että pojat pitävät sellaisista kuin Tiina. Varsinkin kun pojat kiinnostuivat Tiinasta kirjoissa ja hienostelevat tytöt jäivät varjoon. Kesti hyvin pitkään huomata että tosielämässä se ei pätenytkään, vaan oli juuri päinvastoin.

Kyllä on pätenyt..Miehet haluaa just Tiinan kaltaisen naisen, joka ottaa tehtäväkseen kontrolloida heitä ja on sovinnainen.

Voivat mennä naisen selän taa ja sanoa et "no kun hallitus määräsi" tai "emäntä käski".

Se, jossa Tiina aloittaa oppikoulun. 

Ohis: se talo, jossa Tiinan kuviteltiin asuvan, on Tampereen Tammelassa. Monen perheen kaksikerroksinen puutalo. Niitä on siinä monta samanlaista. En muista, onko Tiinan talo vielä tallella. Mun isoäidin vanhemmat asui yhdessä noista taloista. Isoisovanhemmollani taisi olla huone ja keittiö. 

Tiina kulki hissillä huvikseen (yhdessä kirjassa) Kalevan kirkon vieressä olevissa tornitaloissa ja leikki kallioilla, jota on vielä vähän jäljellä Kalevan kirkon vieressä. 

Luin Tiinat lapsena 2000-luvun alussa. Mutta siis kuuntelin muutaman pari vuotta sitten juuri unettomuusjakson aikana.

Minua kiehtoi lapsena se mennyt kuvaus maailmasta, vaikka oli siinä paljon asioita, jotka eivät menneet minulle jakeluun. Erityisesti monien kirjan aikuisten käytös ihmetytti, että miksi piti olla sellainen äksyilijä ja vaatia asioita, joissa ei ollut mitään järkeä. Se äiti on paitsi raivostuttavan tiukka myös ilmeisen yksinkertainen - ei suostu ottamaan järkevää tietoa vastaan, jos se on vastoin hänen tottumuksiaan. Okei, moni ihminen on oikeasti sellainen, mutta tuona aikana lapset eivät ilmeisesti saaneet haastaa aikuisia, vaikka aikuinen olisi kuinka kujalla.

Ja tuo Juha. Ihme kyllä, en lapsena tajunnut, miten kauhea hahmo se on. Olin tosi romanttisissa fiiliksissä, kun Tiina ja Juha lopussa päätyvät yhteen. Nyt kun aikuisena kuuntelin niitä, niin en voi olla ajattelematta, että Juha taitaa pilata Tiinan elämän. Itsellä nyt aikuisena yksi traumaattinen parisuhde taustalla, enkä huomioinut alussa varoitusmerkkejä. Onneksi pääsin lopulta eroon, mutta tiukkaa teki ja arvet jäi.

Eniten minulle on jäänyt mieleen se, jossa Tiinan adoptiopikkusisko sairastuu diabetekseen. Pelkäsin lapsena diabetesta (luokkalaisia oli sairastunut), joten minua ahdisti se oirekuvaus.

Vierailija kirjoitti:

Ohis: se talo, jossa Tiinan kuviteltiin asuvan, on Tampereen Tammelassa. Monen perheen kaksikerroksinen puutalo. Niitä on siinä monta samanlaista. En muista, onko Tiinan talo vielä tallella. Mun isoäidin vanhemmat asui yhdessä noista taloista. Isoisovanhemmollani taisi olla huone ja keittiö. 

Tiina kulki hissillä huvikseen (yhdessä kirjassa) Kalevan kirkon vieressä olevissa tornitaloissa ja leikki kallioilla, jota on vielä vähän jäljellä Kalevan kirkon vieressä. 

Kiinnostavaa. Tuota hissijuttua en muistakaan.

Olikohan Tiinan mummola jossain Teiskon suunnalla?

En muista Tiina-kirjoista paljoakaan. Minulle Tiinan kodin ilmapiiri oli liian tiukka, elettiin sääntöjen mukaan tarkasti, jos oikein muistan. 

Muistan että lapsena minua kummastutti kirjoissa se, miten moni Tiinan ensitapaaminen jonkun henkilöhahmon kanssa alkoi konfliktilla (pojat härnäsivät, tytöt ilkeilivät tai nimittelivät). Toki yleensä ystävystyi heidän kanssaan lopulta, mutta itseäni ihmetytti, miksi monet uudet hahmot esitettiin aluksi niin vihamielisinä.

kaikki. kuului usein kesäaamuun- aamu alkoi noilla. loppupäänkirjen sisällöstä kuulisin- ne jäi saamatta-

miten tiinalle kävi- menikö lukioon, riijastiko juhan kanssa, ammatti, entäs vanhemmat elikö yhä jne.

voiko joku kertoa. miettinyt jopa hakeeko kirjastosta- onko edes noita loppupään kirjoja-

joo aloituskija- siitä tiina aloittaa oppikoulun- tinttamari- tiina seikkailee- oliko joku muistanko oikein tiina rakastuu--vai... oliko tiinan uusi ystävä,  tiina lomailee-oliko sellaista, entäs tiina seikkailee...

lukeeko kukaan nykytyttö noita-sun lähipiiristä, entäs lukeeko  anna-kirjoja , anni swanin kirjoja...

Tiina kirjat kun luin niin tuli tilalle suosikeiksi Lotta kirjat. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä kamala se kirja oli jossa Tiina löysi jonkun miehen halvaantuneena mökistään ja hän alkoi pestä sen kuivuneita kakkakikkareita

ei kai se noin mennyt- tarkoitatko ihan siisti,mutaa ontuva  romujuuso, joka keräsi romuloita vain ja häntä kiusattiin ja tiina piti sen puolia.

Vierailija kirjoitti:

Suhde Juhaan oli aika toksinen. Karmeinta kun Tiina jätti menemättä kauan odotetulle luokkaretkelle kun Juha oli niin mustasukkainen. 

pliis- avaa lisää- tuota koko kirjaako en ole lukenut vaikka niitä paljon luinkin.

mikä oli tuon kirjan nimi.

tuliko heistä isona pari- mitä muille pihan lapsille tapahtui isona,  elvi, kalle, sitten oli joku lääkärin poika- mikä sen nimi oli--eikös tiina ollut vastaanottoapulainenkin ala-ikäisenä  sen isälle....  täytäkkö mun muistiaukot.

 mikä tiinasta tuli isona- ammatiltaan mm- elikö yhä vanhempansa- saiko omia lapsia- mihin aikakauteen loppui tiinan tarina...

viitsisitkö avata