Lue keskustelun säännöt.
Anni Polvan Tiina-kirjat
Kommentit (133)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tykännyt Tiina-kirjoista yhtään. Jokusen luin mutta mikään ei kolahtanut. En pystynyt samaistumaan tai viihdyttymään tai mitään.
Lotta-kirjat olivat suosikkejani tuon tyylisistä kirjoista. Ja joku Ursula Ames joka halusi sairaanhoitajaksi.
Lotasta tuli myös sairaanhoitaja!
Ursula ei vain halunnut sairaanhoitajaksi, vaan pari ekaa kirjaa opiskeli ja loppukirjat, niitä oli noin 20, seikkaili töissä siellä täällä. Koulussa, laivalla, tavaratalossa, sodassa. Hänen kaksoisveljensä Charles oli lentäjänä sodassa.
Ja Ursulan englanninkielinen nimi oli Cherry...
Muistaakseni Lotasta tuli toimittaja?
Tykkäsin itsekin enemmän Lotta-kirjoista niiden hauskan ja kevyen tyylin vuoksi, Tiinat tuntuivat monesti turhan ankeilta. Mutta minunkin suosikkejani niistä olivat ne, joissa Tiina matkusti maalle. Ja myös joku niistä ensimmäisistä kirjoista, jossa hän meni aputytöksi johonkin rikkaaseen perheeseen.
Tiina aputytöksi rikkaaseen perheeseen? No ei mennyt.
No kyllä vain meni. Tarkistin ja kirjan nimi on "Tiina toimii". Jos et usko, niin googlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista niistä oikein mitään, mutta mun on täytynyt niitä lukea koska joskus kirjoitin päiväkirjaan, että yksi Tiinan luokkatoveri (Sylvi?) oli kuollut, se järkytti minua ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!
Osa Tiinoista löytyy äänikirjoina, kuuntelin niitä yhden pahan unettomuusjakson aikana. Minusta niissä ei niin hirveästi korostettu kuitenkaan naisen paikkaa, tulokulma oli enemmän sellainen feministinen että miksei muka tytötkin voi tehdä sitä tai tätä. Mikä on itse asiassa aika yllättävä seikka kun kyse on 50-luvun tyttökirjoista. Ja se mikä jäi lapsena 90-luvulla huomaamatta, niin loppujen lopuksi äiti ymmärsi aika hyvin Tiinaa eikä hänen ankaruutensa johtunut kuin osittain Tiinan sukupuolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!
Osa Tiinoista löytyy äänikirjoina, kuuntelin niitä yhden pahan unettomuusjakson aikana. Minusta niissä ei niin hirveästi korostettu kuitenkaan naisen paikkaa, tulokulma oli enemmän sellainen feministinen että miksei muka tytötkin voi tehdä sitä tai tätä. Mikä on itse asiassa aika yllättävä seikka kun kyse on 50-luvun tyttökirjoista. Ja se mikä jäi lapsena 90-luvulla huomaamatta, niin loppujen lopuksi äiti ymmärsi aika hyvin Tiinaa eikä hänen ankaruutensa johtunut kuin osittain Tiinan sukupuolesta.
Ja nämä pitää aina ymmärtää aikansa tuotteina.
Jossain vastaavassa ketjussa täällä kiukuteltiin miksi tuon ajan kirjoissa naiset menivät naimisiin eivätkä vaikka muuttaneet ulkomaille!
Ei silloin muutettu ulkomaille. Se ei olisi ollut lainkaan samaistuttava ja pako arjesta -hetki sen ajan lukijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!
Osa Tiinoista löytyy äänikirjoina, kuuntelin niitä yhden pahan unettomuusjakson aikana. Minusta niissä ei niin hirveästi korostettu kuitenkaan naisen paikkaa, tulokulma oli enemmän sellainen feministinen että miksei muka tytötkin voi tehdä sitä tai tätä. Mikä on itse asiassa aika yllättävä seikka kun kyse on 50-luvun tyttökirjoista. Ja se mikä jäi lapsena 90-luvulla huomaamatta, niin loppujen lopuksi äiti ymmärsi aika hyvin Tiinaa eikä hänen ankaruutensa johtunut kuin osittain Tiinan sukupuolesta.
Siis nimenomaan Tiinahan oli poikatyttö. Tarkoitin lähinnä sitä, että naisen asema nyt vaan oli erilaknen 50-luvulla ja kauhistelu poikamaisista tavoista erilaista kuin nykyään. Mutta hyvin sanottu. Ja aika hauska että olet löytänyt nuo äänikirjana. Toivottavasti unettomuus on takanapäin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiina erehtyy nuuhkaisemaan Juhaa
Tiina nousee väärään pakettiautoon
Nyt on leikit leikitty, Tiina
Tiina jää kiinni tupakanpoltosta
Tiina juo viinaa
Nää on niin typeriä heittoja. Tupakanpoltosta kyllä on kirja. Juha halusi kokeilla tupakanpolttoa ja he kiipesivät Liisankalliolle salaa kokeilemasn. Tiinankin teki mieli kokeilla, mutta Juha sanoi, ettei se sovi tytöille. Muistaako joku missä kirjassa se oli?
Tiina aloittaa oppikoulun, ehkä? Joku niistä alkupään kirjoista kuitenkin, sillä muistan että luin pari-kolme ensimmäistä muutama vuosi sitten uudelleen, jotain opiskeluaikojen kirjallisuuskurssia varten.
Inhosin kaikkia Tiina-kirjoja. Ärsytti, kun Tiina oli sellainen koheltaja. Nykyään hänelle annettaisiinkin ADHD-diagnoosi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!
Luin Tiinoja myös 80- luvulla ja jo oli kyllä se naiskuva jo silloin jostain ihan menneestä ajasta.
Olen lukenut sen Juha Hurmeen kirjan ja pidin siitä. Kirjan parasta antia ovat hänen hulvattomat luonnehdintansa viihderomaaneista. Niitä olen lukenut enemmän kuin Tiinoja. Huumori on omanlaistaan, mutta koin kirjan olevan kunnianosoitus ilmeisen rempseälle Polvalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin koko Tiina-sarjan varmaan pariin kolmeen kertaan n. 8-12-vuotiaana 80-90-luvun taitteessa. En hirveästi muista yksittäisten kirjojen tapahtumia, mutta muistan, että minusta oli kiehtovaa se kirjojen vanhanaikaisuus ja sijoittuminen menneille vuosikymmenille. Nythän tuosta 80-90-luvun taitteestakin on jo yli 30 vuotta, mutta jo silloin Tiina-kirjojen maailma tuntui hyvin vanhanaikaiselta. Mikä siis itselleni oli vain plussaa.
Kuinka paljon kirjat sijoittuvat todellisiin paikkoihin Tampereella? Oliko Liisankallio siinä missä on nykyään Kalevan kirkko? Tietääkö joku?
Vierailija kirjoitti:
En tykännyt Tiina- kirjoista.. Muutaman luin..Sukupuoliroolit olivat tosi vanhanaikaiset.
Niin olivat, mutta ne olivat oman aikansa kuvausta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!
Osa Tiinoista löytyy äänikirjoina, kuuntelin niitä yhden pahan unettomuusjakson aikana. Minusta niissä ei niin hirveästi korostettu kuitenkaan naisen paikkaa, tulokulma oli enemmän sellainen feministinen että miksei muka tytötkin voi tehdä sitä tai tätä. Mikä on itse asiassa aika yllättävä seikka kun kyse on 50-luvun tyttökirjoista. Ja se mikä jäi lapsena 90-luvulla huomaamatta, niin loppujen lopuksi äiti ymmärsi aika hyvin Tiinaa eikä hänen ankaruutensa johtunut kuin osittain Tiinan sukupuolesta.
Ja nämä pitää aina ymmärtää aikansa tuotteina.
Jossain vastaavassa ketjussa täällä kiukuteltiin miksi tuon ajan kirjoissa naiset menivät naimisiin eivätkä vaikka muuttaneet ulkomaille!
Ei silloin muutettu ulkomaille. Se ei olisi ollut lainkaan samaistuttava ja pako arjesta -hetki sen ajan lukijalle.
Muutettiin jo paljon ennen sitä..Amerikkaan, Australiaan, Pietariin piikomaan..Historiantuntemus hoi!
Vierailija kirjoitti:
Luin koko Tiina-sarjan varmaan pariin kolmeen kertaan n. 8-12-vuotiaana 80-90-luvun taitteessa. En hirveästi muista yksittäisten kirjojen tapahtumia, mutta muistan, että minusta oli kiehtovaa se kirjojen vanhanaikaisuus ja sijoittuminen menneille vuosikymmenille. Nythän tuosta 80-90-luvun taitteestakin on jo yli 30 vuotta, mutta jo silloin Tiina-kirjojen maailma tuntui hyvin vanhanaikaiselta. Mikä siis itselleni oli vain plussaa.
Kuinka paljon kirjat sijoittuvat todellisiin paikkoihin Tampereella? Oliko Liisankallio siinä missä on nykyään Kalevan kirkko? Tietääkö joku?
Juu, Kalevan kirkko on rakennettu Liisankalliolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiina-kirjat olivat liian ohuita, joten aloin 8-9-vuotiaana lukemaan Tarzan-kirjoja ja Mars-sarjaa.
N65
Olin 60/70-lukujen vaihteessa Tiina-kirjaiässä ja ne kirjat tuntuivat tosi vanhanaikaisilta vanhoine sukupuolirooleineen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!
Osa Tiinoista löytyy äänikirjoina, kuuntelin niitä yhden pahan unettomuusjakson aikana. Minusta niissä ei niin hirveästi korostettu kuitenkaan naisen paikkaa, tulokulma oli enemmän sellainen feministinen että miksei muka tytötkin voi tehdä sitä tai tätä. Mikä on itse asiassa aika yllättävä seikka kun kyse on 50-luvun tyttökirjoista. Ja se mikä jäi lapsena 90-luvulla huomaamatta, niin loppujen lopuksi äiti ymmärsi aika hyvin Tiinaa eikä hänen ankaruutensa johtunut kuin osittain Tiinan sukupuolesta.
Ja nämä pitää aina ymmärtää aikansa tuotteina.
Jossain vastaavassa ketjussa täällä kiukuteltiin miksi tuon ajan kirjoissa naiset menivät naimisiin eivätkä vaikka muuttaneet ulkomaille!
Ei silloin muutettu ulkomaille. Se ei olisi ollut lainkaan samaistuttava ja pako arjesta -hetki sen ajan lukijalle.
Muutettiin jo paljon ennen sitä..Amerikkaan, Australiaan, Pietariin piikomaan..Historiantuntemus hoi!
Mun molemmat tädit olivat 50-luvulla au pairina, toinen Ranskassa ja toinen Englannissa.
Moneen kertaan aikanaan luettu, hyviä olivat, mutta mikään ei jäänyt erityisesti mieleen.
Merri Vikin Lotta-kirjat upposi itselleni paremmin, näitä löytyy hyllystäkin.
Vierailija kirjoitti:
Tiina vetäs vtun päähänsä ja pakeni vuorille
Mt-ongelmiin kannattaa hankkia ajoissa apua, M.
Näissä tehtiin hirveä numero tiskaamisesta. Sekö yritti olla jotenkin kuuliainen tyttölapsi, ja epäonnistuttuaan rankaisi itseään tiskaamalla? Muistan että toi ärsytti mua lapsena, ajattelin vaan että "no älä tiskaa, stana".
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!