Lue keskustelun säännöt.
Anni Polvan Tiina-kirjat
Kommentit (64)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi olla orastavaa miesvihaa sen Juhan vuoksi.
Kirjailijan oma mies oli hankala ja mustis.
Ei ollut Unto lainkaan hankala eikä mustis. Unto tuki vaimoaan ja pysyi mielellään taka-alalla.
Miksi sitten väitetään muuta?
Kuka niin väittää? Ei ainakaan yksikään Annin lapsista eikä lapsenlapsista.Journalisti, jonka nimen olen unohtanut.
Journalisti ei mitä todennäköisemmin ole vaivautunut haastattelemaan Annin lapsia eikä lapsenlapsia, joiden väitän tietävän asian paremmin.
Eihän tämä herra tietokirjailija Juha Hurmekaan vaivautunut moiseen vaan teki elämänkertakirjansa Annista pohjaamalla ne niihin Annin omaelämänkerrallisiin, joissa faktaa ja fiktiota sekaisin, sekä omat että lastensa muistot tapahtumista.
Annin tytär olisi mielellään korjannut hyvissä ajoin ennen tuon kirjan julkaisua ne muutamat misinformaatiot, joita siellä tietokirjailija Hurme lateli luennollaan, mutta ehkä olisi Annin tyttären pitänyt ensin esitellä itsensä ja kertoa olevansa Annin tytär, sillä tietokirjailija Hurme oli hänelle vain tylysti todennut:" Minä olen tavannut Annin." ja lampsinut pois.
Journalisteilla on tapana kirjailla mitä sattuu ja värikynän käyttökin on heille tuttua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi olla orastavaa miesvihaa sen Juhan vuoksi.
Kirjailijan oma mies oli hankala ja mustis.
Ei ollut Unto lainkaan hankala eikä mustis. Unto tuki vaimoaan ja pysyi mielellään taka-alalla.
Miksi sitten väitetään muuta?
Kuka niin väittää? Ei ainakaan yksikään Annin lapsista eikä lapsenlapsista.Journalisti, jonka nimen olen unohtanut.
Journalisti ei mitä todennäköisemmin ole vaivautunut haastattelemaan Annin lapsia eikä lapsenlapsia, joiden väitän tietävän asian paremmin.
Eihän tämä herra tietokirjailija Juha Hurmekaan vaivautunut moiseen vaan teki elämänkertakirjansa Annista pohjaamalla ne niihin Annin omaelämänkerrallisiin, joissa faktaa ja fiktiota sekaisin, sekä omat että lastensa muistot tapahtumista.
Annin tytär olisi mielellään korjannut hyvissä ajoin ennen tuon kirjan julkaisua ne muutamat misinformaatiot, joita siellä tietokirjailija Hurme lateli luennollaan, mutta ehkä olisi Annin tyttären pitänyt ensin esitellä itsensä ja kertoa olevansa Annin tytär, sillä tietokirjailija Hurme oli hänelle vain tylysti todennut:" Minä olen tavannut Annin." ja lampsinut pois.
Journalisteilla on tapana kirjailla mitä sattuu ja värikynän käyttökin on heille tuttua.
Toisaalta lapset ei aina nää vanhempiaan objektiivisesti ja ovat ulkopuolisia taipuvaisempia kaunistelemaan asioita.. Lapsille jätetään myös asioita kertomatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiina erehtyy nuuhkaisemaan Juhaa
Tiina nousee väärään pakettiautoon
Nyt on leikit leikitty, Tiina
Tiina jää kiinni tupakanpoltosta
Tiina juo viinaa
Nää on niin typeriä heittoja. Tupakanpoltosta kyllä on kirja. Juha halusi kokeilla tupakanpolttoa ja he kiipesivät Liisankalliolle salaa kokeilemasn. Tiinankin teki mieli kokeilla, mutta Juha sanoi, ettei se sovi tytöille. Muistaako joku missä kirjassa se oli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla alkoi olla orastavaa miesvihaa sen Juhan vuoksi.
Kirjailijan oma mies oli hankala ja mustis.
Ei ollut Unto lainkaan hankala eikä mustis. Unto tuki vaimoaan ja pysyi mielellään taka-alalla.
Miksi sitten väitetään muuta?
Kuka niin väittää? Ei ainakaan yksikään Annin lapsista eikä lapsenlapsista.Journalisti, jonka nimen olen unohtanut.
Journalisti ei mitä todennäköisemmin ole vaivautunut haastattelemaan Annin lapsia eikä lapsenlapsia, joiden väitän tietävän asian paremmin.
Eihän tämä herra tietokirjailija Juha Hurmekaan vaivautunut moiseen vaan teki elämänkertakirjansa Annista pohjaamalla ne niihin Annin omaelämänkerrallisiin, joissa faktaa ja fiktiota sekaisin, sekä omat että lastensa muistot tapahtumista.
Annin tytär olisi mielellään korjannut hyvissä ajoin ennen tuon kirjan julkaisua ne muutamat misinformaatiot, joita siellä tietokirjailija Hurme lateli luennollaan, mutta ehkä olisi Annin tyttären pitänyt ensin esitellä itsensä ja kertoa olevansa Annin tytär, sillä tietokirjailija Hurme oli hänelle vain tylysti todennut:" Minä olen tavannut Annin." ja lampsinut pois.
Journalisteilla on tapana kirjailla mitä sattuu ja värikynän käyttökin on heille tuttua.Toisaalta lapset ei aina nää vanhempiaan objektiivisesti ja ovat ulkopuolisia taipuvaisempia kaunistelemaan asioita.. Lapsille jätetään myös asioita kertomatta.
Kyllä Annin lapset olivat hyvin perillä mitä perheessä tapahtui. Ei siellä mitään tarvinnut salailla. Mutta usko toki mitä ja ketä haluat. Minä uskon Annin perheenjäseniä, jotka hänet todella tunsivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tykännyt Tiina-kirjoista yhtään. Jokusen luin mutta mikään ei kolahtanut. En pystynyt samaistumaan tai viihdyttymään tai mitään.
Lotta-kirjat olivat suosikkejani tuon tyylisistä kirjoista. Ja joku Ursula Ames joka halusi sairaanhoitajaksi.
Lotasta tuli myös sairaanhoitaja!
Ursula ei vain halunnut sairaanhoitajaksi, vaan pari ekaa kirjaa opiskeli ja loppukirjat, niitä oli noin 20, seikkaili töissä siellä täällä. Koulussa, laivalla, tavaratalossa, sodassa. Hänen kaksoisveljensä Charles oli lentäjänä sodassa.
Ja Ursulan englanninkielinen nimi oli Cherry...
Muistaakseni Lotasta tuli toimittaja?
Tykkäsin itsekin enemmän Lotta-kirjoista niiden hauskan ja kevyen tyylin vuoksi, Tiinat tuntuivat monesti turhan ankeilta. Mutta minunkin suosikkejani niistä olivat ne, joissa Tiina matkusti maalle. Ja myös joku niistä ensimmäisistä kirjoista, jossa hän meni aputytöksi johonkin rikkaaseen perheeseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiina epäilee Juhaa. Mua ärsytti se ankeuttaja-äiti, isänsä oli kiva.
Joo se äiti oli tosi tiukkis. Muistan kun aina oli heti tyrkyttämässä vilustumiseen mustaherukkamehua, jos Tiina vaikka kerran aivasti. Ja Tiina inhosi sitä mehua. Miksiköhän tämä on jäänyt mieleen? 😊
Kukapa ei vihaisi mustaherukkamehua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tykännyt Tiina-kirjoista yhtään. Jokusen luin mutta mikään ei kolahtanut. En pystynyt samaistumaan tai viihdyttymään tai mitään.
Lotta-kirjat olivat suosikkejani tuon tyylisistä kirjoista. Ja joku Ursula Ames joka halusi sairaanhoitajaksi.
Lotasta tuli myös sairaanhoitaja!
Ursula ei vain halunnut sairaanhoitajaksi, vaan pari ekaa kirjaa opiskeli ja loppukirjat, niitä oli noin 20, seikkaili töissä siellä täällä. Koulussa, laivalla, tavaratalossa, sodassa. Hänen kaksoisveljensä Charles oli lentäjänä sodassa.
Ja Ursulan englanninkielinen nimi oli Cherry...
Muistaakseni Lotasta tuli toimittaja?
Tykkäsin itsekin enemmän Lotta-kirjoista niiden hauskan ja kevyen tyylin vuoksi, Tiinat tuntuivat monesti turhan ankeilta. Mutta minunkin suosikkejani niistä olivat ne, joissa Tiina matkusti maalle. Ja myös joku niistä ensimmäisistä kirjoista, jossa hän meni aputytöksi johonkin rikkaaseen perheeseen.
Tiina aputytöksi rikkaaseen perheeseen? No ei mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiina erehtyy nuuhkaisemaan Juhaa
Tiina nousee väärään pakettiautoon
Nyt on leikit leikitty, Tiina
Tiina jää kiinni tupakanpoltosta
Tiina juo viinaa
Nää on niin typeriä heittoja. Tupakanpoltosta kyllä on kirja. Juha halusi kokeilla tupakanpolttoa ja he kiipesivät Liisankalliolle salaa kokeilemasn. Tiinankin teki mieli kokeilla, mutta Juha sanoi, ettei se sovi tytöille. Muistaako joku missä kirjassa se oli?
Muistan tuon tapahtuman, mutta en sitä mistä kirjasta se oli. Toisessa kirjassa Tiina kokeili itsekin tupakkaa naapurin Ninan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tykännyt Tiina-kirjoista yhtään. Jokusen luin mutta mikään ei kolahtanut. En pystynyt samaistumaan tai viihdyttymään tai mitään.
Lotta-kirjat olivat suosikkejani tuon tyylisistä kirjoista. Ja joku Ursula Ames joka halusi sairaanhoitajaksi.
Lotasta tuli myös sairaanhoitaja!
Ursula ei vain halunnut sairaanhoitajaksi, vaan pari ekaa kirjaa opiskeli ja loppukirjat, niitä oli noin 20, seikkaili töissä siellä täällä. Koulussa, laivalla, tavaratalossa, sodassa. Hänen kaksoisveljensä Charles oli lentäjänä sodassa.
Ja Ursulan englanninkielinen nimi oli Cherry...
Muistaakseni Lotasta tuli toimittaja?
Tykkäsin itsekin enemmän Lotta-kirjoista niiden hauskan ja kevyen tyylin vuoksi, Tiinat tuntuivat monesti turhan ankeilta. Mutta minunkin suosikkejani niistä olivat ne, joissa Tiina matkusti maalle. Ja myös joku niistä ensimmäisistä kirjoista, jossa hän meni aputytöksi johonkin rikkaaseen perheeseen.
Tiina aputytöksi rikkaaseen perheeseen? No ei mennyt.
No kyllä vain meni. Tarkistin ja kirjan nimi on "Tiina toimii". Jos et usko, niin googlaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En muista niistä oikein mitään, mutta mun on täytynyt niitä lukea koska joskus kirjoitin päiväkirjaan, että yksi Tiinan luokkatoveri (Sylvi?) oli kuollut, se järkytti minua ilmeisesti.
Vierailija kirjoitti:
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!
Osa Tiinoista löytyy äänikirjoina, kuuntelin niitä yhden pahan unettomuusjakson aikana. Minusta niissä ei niin hirveästi korostettu kuitenkaan naisen paikkaa, tulokulma oli enemmän sellainen feministinen että miksei muka tytötkin voi tehdä sitä tai tätä. Mikä on itse asiassa aika yllättävä seikka kun kyse on 50-luvun tyttökirjoista. Ja se mikä jäi lapsena 90-luvulla huomaamatta, niin loppujen lopuksi äiti ymmärsi aika hyvin Tiinaa eikä hänen ankaruutensa johtunut kuin osittain Tiinan sukupuolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!
Osa Tiinoista löytyy äänikirjoina, kuuntelin niitä yhden pahan unettomuusjakson aikana. Minusta niissä ei niin hirveästi korostettu kuitenkaan naisen paikkaa, tulokulma oli enemmän sellainen feministinen että miksei muka tytötkin voi tehdä sitä tai tätä. Mikä on itse asiassa aika yllättävä seikka kun kyse on 50-luvun tyttökirjoista. Ja se mikä jäi lapsena 90-luvulla huomaamatta, niin loppujen lopuksi äiti ymmärsi aika hyvin Tiinaa eikä hänen ankaruutensa johtunut kuin osittain Tiinan sukupuolesta.
Ja nämä pitää aina ymmärtää aikansa tuotteina.
Jossain vastaavassa ketjussa täällä kiukuteltiin miksi tuon ajan kirjoissa naiset menivät naimisiin eivätkä vaikka muuttaneet ulkomaille!
Ei silloin muutettu ulkomaille. Se ei olisi ollut lainkaan samaistuttava ja pako arjesta -hetki sen ajan lukijalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!
Osa Tiinoista löytyy äänikirjoina, kuuntelin niitä yhden pahan unettomuusjakson aikana. Minusta niissä ei niin hirveästi korostettu kuitenkaan naisen paikkaa, tulokulma oli enemmän sellainen feministinen että miksei muka tytötkin voi tehdä sitä tai tätä. Mikä on itse asiassa aika yllättävä seikka kun kyse on 50-luvun tyttökirjoista. Ja se mikä jäi lapsena 90-luvulla huomaamatta, niin loppujen lopuksi äiti ymmärsi aika hyvin Tiinaa eikä hänen ankaruutensa johtunut kuin osittain Tiinan sukupuolesta.
Siis nimenomaan Tiinahan oli poikatyttö. Tarkoitin lähinnä sitä, että naisen asema nyt vaan oli erilaknen 50-luvulla ja kauhistelu poikamaisista tavoista erilaista kuin nykyään. Mutta hyvin sanottu. Ja aika hauska että olet löytänyt nuo äänikirjana. Toivottavasti unettomuus on takanapäin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiina erehtyy nuuhkaisemaan Juhaa
Tiina nousee väärään pakettiautoon
Nyt on leikit leikitty, Tiina
Tiina jää kiinni tupakanpoltosta
Tiina juo viinaa
Nää on niin typeriä heittoja. Tupakanpoltosta kyllä on kirja. Juha halusi kokeilla tupakanpolttoa ja he kiipesivät Liisankalliolle salaa kokeilemasn. Tiinankin teki mieli kokeilla, mutta Juha sanoi, ettei se sovi tytöille. Muistaako joku missä kirjassa se oli?
Tiina aloittaa oppikoulun, ehkä? Joku niistä alkupään kirjoista kuitenkin, sillä muistan että luin pari-kolme ensimmäistä muutama vuosi sitten uudelleen, jotain opiskeluaikojen kirjallisuuskurssia varten.
Inhosin kaikkia Tiina-kirjoja. Ärsytti, kun Tiina oli sellainen koheltaja. Nykyään hänelle annettaisiinkin ADHD-diagnoosi.
Vierailija kirjoitti:
Loistava keskustelunavaus! Kaikki Tiinat on tullut luettua pikkulikkana 80-luvulla, ysärillä siirryin Polvan aikuistuotantoon ennen vähän rohkeampia Tuija Lehtisen tarinoita :) Oi niitä aikoja! Tiinoista en muista yhtäkään, mutta voisin kuvitella että jos nyt lukisi uudestaan niin saattaisi naisen paikan korostaminen hiukan ärsyttää...ajankuvaa kumminkin.
Polvan rakkausromaaneita olen lukenut vielä aikuisenakin, joka kesä riippukeinussa mansikoita syöden. Ihania tarinoita reippaista naisista, jotka löytävät elämänsä rakkauden. Kunnon pakomatka todellisuudesta siis!
Luin Tiinoja myös 80- luvulla ja jo oli kyllä se naiskuva jo silloin jostain ihan menneestä ajasta.
Olen lukenut sen Juha Hurmeen kirjan ja pidin siitä. Kirjan parasta antia ovat hänen hulvattomat luonnehdintansa viihderomaaneista. Niitä olen lukenut enemmän kuin Tiinoja. Huumori on omanlaistaan, mutta koin kirjan olevan kunnianosoitus ilmeisen rempseälle Polvalle.
Yh, muistan jo 9-vuotiaana kirjoja lukiessani ajatelleeni, että ihme äksyilijä se Juha. Kilahteli ihan turhista. Muistelenko oikein, että kävi joskus käsiksikin Tiinaan?