Ystävyys adhd-ihmisen kanssa
Millaista on ystävyys adhd-ihmisen kanssa? Pohdin, onko minussa jotain vikaa, kun koen yhteydenpidon adhd-ihmisen kanssa kuluttavana ja ailahtelevana?
Kommentit (80)
Ainakin impulssikontrollin ongelmat, tunnesäätelyn vaikeudet sekä taipumus "hurahtaa" uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin.
Minusta on reilumpaa jättää sellainen ihmissuhde väliin, jossa ei voi hyväksyä toista omana itsenään ja jos itsellä on vaikea olla toisen kanssa. Maailmassa on paljon tasaisia ja ennakoitavia ihmisiä ystäväksi, jos adhd ei nappaa.
Kai käytöstavat ja luotettavuus pitää olla ihan jokaisella. Ja innostun kyllä herkästi ja itkenkin herkästi ja hurahdan mielelläni uusiin projekteihin, erityisesti vaikeisiin kädentaitoa vaativiin. Ihmissuhteita pidän kuitenkin tärkeinpänä asiana, enkä koskaan pettäisi kenenkään luottamusta. Eli tuskin nyt tämä asia liittyi diagnoosiin. Itsellä diagnosoitu yhdistelmä aikuisena, akateeminen koulutus, ihana perhe, hyvä työ ja muutama hyvä ystävä. Ja tiedoksi vielä, että yleensä en itse halua ystävystyä ihan jokaisen kanssa, että kyllä tämä asia menee molempiin suuntiin.
Oma kokemus on ollut, että adhd-ihminen oli ystävänä haastava. Maalaili, mitä kaikkea tehtäisiin, mutta nuo asiat eivät toteutuneet. Kävi tuuliviirinä milloin missäkin, ei osannut rauhoittua ja levätä. Arjenhallinnassa haasteita, oli tukea vailla, mutta ei kiinnostanut muiden auttaminen vastavuoroisesti. Tunteissaan hyvin impulsiivinen. Saattoi vaikuttaa järkevältä, mutta esim. tulistuessaan vaati kiihkeästi, että asiat pitää selvittää heti ja hän haluaa puhua suunsa puhtaaksi.
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on ollut, että adhd-ihminen oli ystävänä haastava. Maalaili, mitä kaikkea tehtäisiin, mutta nuo asiat eivät toteutuneet. Kävi tuuliviirinä milloin missäkin, ei osannut rauhoittua ja levätä. Arjenhallinnassa haasteita, oli tukea vailla, mutta ei kiinnostanut muiden auttaminen vastavuoroisesti. Tunteissaan hyvin impulsiivinen. Saattoi vaikuttaa järkevältä, mutta esim. tulistuessaan vaati kiihkeästi, että asiat pitää selvittää heti ja hän haluaa puhua suunsa puhtaaksi.
Minä tajusin vasta ystävyyden loputtua, että ystävällä taisi olla diagnosoimaton adhd. Keski-ikäinen nainen, jonka jälkikasvulla oli adhd. Nainen itsekin oli hyvin ailahtelevainen. Ystäväpiiri eli jatkuvasti, kun otti aina uuden ystävän ja hylkäsi vanhat. Durasell-pupuna oli koko ajan menossa, vaikka valitti samalla väsymystä. Jatkuvasti piti olla ihmisten kanssa, ei osannut olla yksin. Kaikki oli niin intensiivistä. Piti intensiivisesti yhteyttä ja välillä taas oli ihan kylmä. Taustalla syömishäiriötä ja mt-ongelmia. Erottuaan kävi jatkuvasti treffeillä ja valikoi sitoutumiskyvyttömiä miehiä ihmetellen, miksi eivät ole kunnollisia. Koti sekainen ja hygienian suhteen välinpitämätön. Saattoi äkisti innostua jostakin, alkaa vaikka remontoimaan ilman suunnittelua.
Nainen itse ei tietenkään nähnyt omassa käytöksessään mitään vikaa. Kun muut valittivat hänelle esim. tuosta ystävien hylkäämisestä, ei yhtään ymmärtänyt, miksi häntä kritisoitiin.
Ihanaa, jos olet itsekin adhd. Raskasta, jos et itsekin ole.
Kyllä neurotyypillisistäkin yksittäisistä ihmisistä voisi kertoa, että ovat karseita ihmisiä ystävinä ja kumppaneina. Adhd-ihmisiä ystävinä on upeita yksilöitä, kuten neurotyypillisiäkin. Aika yksinkertaista yleistämistä.
Mielestäni riippuu paljon adhd:n vaikeustasosta ja siitä, miten ihminen omia tunteitaan/käytöstään on työstänyt ja osaa hallita niitä.
Aika monilla adhd on kortti, johon vedotaan. Käyttäydytään siis ikävästi, ei työstetä omia haasteita ja vedotaan siihen, että "mä nyt vaan olen tällainen".
Vierailija kirjoitti:
Ainakin impulssikontrollin ongelmat, tunnesäätelyn vaikeudet sekä taipumus "hurahtaa" uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin.
Kuulostaa enemmän epävakaalta.
Onko adhd ihmisillä tapana puhua mukamas Suoraan? Tällainen ns suorapuheinen tölvijä on töissä, on myös tosi valikoiva siinä mitä asioita huomaa ja mitä ei. Tulistuva myös. Hänen lapsellaan on adhd
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on ollut, että adhd-ihminen oli ystävänä haastava. Maalaili, mitä kaikkea tehtäisiin, mutta nuo asiat eivät toteutuneet. Kävi tuuliviirinä milloin missäkin, ei osannut rauhoittua ja levätä. Arjenhallinnassa haasteita, oli tukea vailla, mutta ei kiinnostanut muiden auttaminen vastavuoroisesti. Tunteissaan hyvin impulsiivinen. Saattoi vaikuttaa järkevältä, mutta esim. tulistuessaan vaati kiihkeästi, että asiat pitää selvittää heti ja hän haluaa puhua suunsa puhtaaksi.
Itselläni seurustelu tällaisen ihmisen kanssa karahti tuohon, että suunnitteli kovasti yhteisiä tekemisiä, mutta mikään niistä ei ikinä toteutunut. Päivämääriä lyötiin lukkoon mitä tuli reissuihin, mutta kaikessa hiljaisuudessa homma unohtui, tai totesi että kävikin jo yksin siellä/täällä.
Tekemiset menivät hänen ehdoillaan, minun jaksamisellani ei ollut merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Ainakin impulssikontrollin ongelmat, tunnesäätelyn vaikeudet sekä taipumus "hurahtaa" uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin.
Nuo eivät ole adhd piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Onko adhd ihmisillä tapana puhua mukamas Suoraan? Tällainen ns suorapuheinen tölvijä on töissä, on myös tosi valikoiva siinä mitä asioita huomaa ja mitä ei. Tulistuva myös. Hänen lapsellaan on adhd
Ei.
Adhd vaikuttaa keskittymiseen, ei tuollaisiin asioihin.
Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄
Ailahtelevaisuus kuulostaa enemmänkin epävakaalta kuin adhd:lta.
Jospa sitten vaikka lopettaisit sen? ADHD-ihmisenä en itse ainakaan kaipaisi tuollaista valheellista tyyppiä elämääni, joka jatkaa yhteydenpitoa, vaikka kokee sen raskaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma kokemus on ollut, että adhd-ihminen oli ystävänä haastava. Maalaili, mitä kaikkea tehtäisiin, mutta nuo asiat eivät toteutuneet. Kävi tuuliviirinä milloin missäkin, ei osannut rauhoittua ja levätä. Arjenhallinnassa haasteita, oli tukea vailla, mutta ei kiinnostanut muiden auttaminen vastavuoroisesti. Tunteissaan hyvin impulsiivinen. Saattoi vaikuttaa järkevältä, mutta esim. tulistuessaan vaati kiihkeästi, että asiat pitää selvittää heti ja hän haluaa puhua suunsa puhtaaksi.
Minä tajusin vasta ystävyyden loputtua, että ystävällä taisi olla diagnosoimaton adhd. Keski-ikäinen nainen, jonka jälkikasvulla oli adhd. Nainen itsekin oli hyvin ailahtelevainen. Ystäväpiiri eli jatkuvasti, kun otti aina uuden ystävän ja hylkäsi vanhat. Durasell-pupuna oli koko ajan menossa, vaikka valitti samalla väsymystä. Jatkuvasti piti olla ihmisten kanssa, ei osannut olla yksin. Kaikki oli niin intensiivistä. Piti intensiivisesti yhteyttä ja välillä taas oli ihan kylmä. Taustalla syömishäiriötä ja mt-ongelmia. Erottuaan kävi jatkuvasti treffeillä ja valikoi sitoutumiskyvyttömiä miehiä ihmetellen, miksi eivät ole kunnollisia. Koti sekainen ja hygienian suhteen välinpitämätön. Saattoi äkisti innostua jostakin, alkaa vaikka remontoimaan ilman suunnittelua.
Nainen itse ei tietenkään nähnyt omassa käytöksessään mitään vikaa. Kun muut valittivat hänelle esim. tuosta ystävien hylkäämisestä, ei yhtään ymmärtänyt, miksi häntä kritisoitiin.
Ei kuulosta adhd:lta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainakin impulssikontrollin ongelmat, tunnesäätelyn vaikeudet sekä taipumus "hurahtaa" uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin.
Kuulostaa enemmän epävakaalta.
Epävakaudessa ja adhd:ssa on myös samoja piirteitä, voi hyvin olla myös adhd:ta, mutta aina pitää muistaa että jokainen adhd:kin on yksilö ja sen rinnalla voi luonnollisesti esiintyä myös muita diagnooseja ja piirteitä.
Vierailija kirjoitti:
Aikataulutus joskus hankalaa, sopivat liikaa menoja, eivät muista merkata kalenteriin, unohtavat koko asian, haluavat itse sopia näkemisen, mutta tulevat paikalle uupuneina, jne, jne, jne. Eivät varmasti tarkoita pahaa, mutta itseä kuormittaa välillä tuplatsekata että "oletko varma että pääset tuolloin ja jaksat varmasti?" 🙄
Neuroepätyypilliselle voi olla aikamoinen uroteko raahautua paikalle. Jos olisin 'ystäväsi' haluaisin kyllä tietää että sekään ei sinulle kelpaa, jos en peru vaan viimeisillä voimilla tulen, lopettaisin ystävyyden ihan itse.
Käytöstavat ja luotettavuus pitää olla. Jos ei ole, niin olkoon muiden kanssa.